Maajussi pussaa Irmaa sekä Anitaa!

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Vanha juttu mutta kuitenki.

MIKÄHÄN PIRU SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ ?

Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen
ne elämän perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo
koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa.

Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa
kevät karunkin uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.

Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä,
huumorin-tajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella
rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus.
Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni.
Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut
keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."

Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on
taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti
naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi.
Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi,
kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.

Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten
tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän
siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki
pikkusen
huumoria: Ellun Piriste.

Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia,
sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella,
kaverin pajassa,
kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin
asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen
naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut
mieltänsä, niin
reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä
kävin täyttelemässä lottokupongin.

Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle,
kun minun koira istuu aina edessä.

Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu
tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen
oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.

Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä,
kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan
koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se
sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja
nuoleskelin puhtaaksi.

Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne
junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti.
Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti
ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi
rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.

Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon
takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan
kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.

Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt
tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin
semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa.
Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä,
tullen mennen,kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi
nyrkkipyykkiä.

Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen
kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki
minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!

Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että
näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan
siivellä eletä.

Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan.
Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka
Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön
melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen
kunniaksi päätettiin
lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista
hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.

Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin.Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin
eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.

Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin.
Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat!
Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa
näkyy.

Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin
ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.

Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan,
että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja
kaupunkilaisvosujakin.

Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli
miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää
meikäläisen naisella olla kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.

Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies. Hänen elämäänsä puki
sanoiksi elokuvaohjaaja Markku Pölönen

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat