Seuraa 
Viestejä45973

Aspergerin oireyhtymä tai syndrooma tuntuu olevan uusi netinkäyttäjien muotihokema. Lähes jokaisella nähdään se.

  • ylös 0
  • alas 6

Sivut

Kommentit (49)

Kun tietää enemmän, näkee sävyjäkin enemmän eri ilmiöissä ja asioissa, joten opiskelu laajentaisi näkemystä.

Toisaalta leimojen pikalätkintä on mukavaa ja vaivatonta. Todellinen tutustuminen vaatii työtä ja uhrauksia ja riskejä.

suurin muoti hokema on mielestäni
se että selitetään tauteja ja sairauksia
vain muodiksi...

asperger voi olla monellakin...
mitä sitten..

onhan syöpäkin monella...
harva vaan ilkkuu
"syöpä on vaan sellanen muotitauti..."
syöpähän on sellainen tauti että se on
jokaista kohdannut jotenkin..

vai olisko nyt kyseessä ihan muu kuin muoti...
vai ?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aspergeria nyt vaan netin foorumeissa, varsinkin tiedefoorumeissa ehdotetaan jatkuvasti syyksi lähes kaikkeen käytökseen. Onhan näitä muotijuttuja ollut vuosien saatossa ties mitä.

Ulmas
Aspergeria nyt vaan netin foorumeissa, varsinkin tiedefoorumeissa ehdotetaan jatkuvasti syyksi lähes kaikkeen käytökseen. Onhan näitä muotijuttuja ollut vuosien saatossa ties mitä.

Kyllä se on ihan todellinen asia. Toki ihmisellä voi olla Aspergerin syndrooman piirteitä, vaikka häntä ei sellaiseksi määriteltäisikään. Tai nykyään puhutaan kai autismin kirjon piirteistä, ne kun voivat ilmetä monella lailla.

Sehän nyt on totta, että aina nousee esiin sellaisia "muoti-ilmiöitä", joista sitten puhutaan julkisuudessa paljon. Joskus se on masennus, joskus ADHD, joskus kodittomuus jne.

Lazlo
Ulmas
Aspergeria nyt vaan netin foorumeissa, varsinkin tiedefoorumeissa ehdotetaan jatkuvasti syyksi lähes kaikkeen käytökseen. Onhan näitä muotijuttuja ollut vuosien saatossa ties mitä.



Kyllä se on ihan todellinen asia. Toki ihmisellä voi olla Aspergerin syndrooman piirteitä, vaikka häntä ei sellaiseksi määriteltäisikään. Tai nykyään puhutaan kai autismin kirjon piirteistä, ne kun voivat ilmetä monella lailla.

Sehän nyt on totta, että aina nousee esiin sellaisia "muoti-ilmiöitä", joista sitten puhutaan julkisuudessa paljon. Joskus se on masennus, joskus ADHD, joskus kodittomuus jne.


Lisäravinnepuolella ja terveydessä/mielenterveydessä on nyt ainakin tuo E-EPA.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Ulmas
Aspergeria nyt vaan netin foorumeissa, varsinkin tiedefoorumeissa ehdotetaan jatkuvasti syyksi lähes kaikkeen käytökseen. Onhan näitä muotijuttuja ollut vuosien saatossa ties mitä.

Jos joku selittää jotain asiaa Aspergerin syndroomalla, kyse voi olla myös eräänlaisesta puolustusreaktiosta. Ketju voisi mennä esim. suunnilleen niin, että

1. henkilö kertoo näkevänsä AS-piirteitä, jossain julkisuudessa olleessa henkilössä
2. hän tekee sen siksi, että Aspergerin syndrooma saisi "itselleen" lisää samaistuttavia henkilöhahmoja tai yleensäkin tuosta syndroomasta muistuttavia henkilöitä
3. kertoja ei kumminkaan mitenkään välttämättä tee tätä esim. kaupallisen hyödyn tavoittelun vuoksi,
4. vaan siksi, että syndroomasta tunnettavuus kohoaisi sen verran, että sitä voitaisiin muissa yhteyksissä käyttää vaihtoehtoisena selityksenä asioilla
5. esim. vaihtoehtona selitykselle "se on vähän outo"
6. johon voidaan syndrooman tunnetuksi tekemisen jälkeen kommentoida, että "ei hän ole outo, sehän vaan Aspergerin syndroomainen"

Tosin eihän tämä syndrooma sinänsä mitään täsmällistä selitä. Mutta joku voi kokea - tietään sanomaa käänteisesti mukaillen - , että "ne jotka tietävät vähemmän, eivät näe sävyjä eri ilmiöissä ja asioissa".

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

Nykyaikana luonteenpiirteet jotka ennen olivat aivan 'normaaleja' diagnosoidaan niin virallisesti kuin nettitestein ja kyökkipsykologialehdistön voimin epänormaaleiksi tai haitallisiksi.

Paino haitallisella. Nykyään oletetaan, että täytyy olla supersosiaalinen, superjoustava ja kritiikkiä mielin määrin joka suunnasta kestävä ja sen aina rakentavasti ottavat yliempaattinen, ylirationaalinen yliihminen.

Arkuus etenkin lienee helppoa "aspergerisoida", koska siten saa väittömän vertaisryhmän tuekseen, edes hetkeksi.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

omena: Kyllä Asperger on suhteellisen harvinainen, mutta kyseessä on jälleen diagnoosi, josta löytyy jokaiselle muutama piirre joka sopii. Näin on lähes kaikkien psykiatristen ja neuropsykiatristen luokitusten suhteen, ne kuvaavat poikkeavuuksia, mutta "normi-ihmiset" ovat sekoitelmia niistä piirteistä, joita niissä kuvaillaan.

väläys
omena: Kyllä Asperger on suhteellisen harvinainen, mutta kyseessä on jälleen diagnoosi, josta löytyy jokaiselle muutama piirre joka sopii. Näin on lähes kaikkien psykiatristen ja neuropsykiatristen luokitusten suhteen, ne kuvaavat poikkeavuuksia, mutta "normi-ihmiset" ovat sekoitelmia niistä piirteistä, joita niissä kuvaillaan.

niin varmasti löytyykin piirteitä kaikista
ihmistä..
mutta kun niitä piirteitä kasautuu tarpeeksi
yhdelle niin ei enään olekkaan mistään
höpinästä kyse...

ei yhdellä kahdella piirteellä
läiskästä diagnoosia...

vai ?

Itse tunnen aspergeria sairastavan... onhan oireyhtymä sairaus, vai onko? Eihän siinä muuta mutta välillä ne kummalliset, satunnaisilta vaikuttavat äänet ja liikkeet häiritsevät.

Olen epäsosiaalinen. Olenko sitten jotekin pipi?

Hysteriaa ei nykyisin enää diagnosoida, sille on annettu jo toinen paljon hienompi nimikin,konversiohäiriö. (Ehkä siksikin että hysteria sana juontuu kohtua tarkoittavasta sanasta ja tuntuu omituiselta kutsua ko. mielentilahäiriötä vastaavalla nimellä...)

Moni vastaava sairaus on jo eriytynyt puhekielessä käytettäväksi termiksi joka laajalti käytettynä vaikuttaa varsinaisen termin ymmärtämiseen keskusteluissa.
"Toi äijä on oikee psykopaatti."
"Älä skitsoo!"
"Kaveri on ihan hysteerinen."
jne.

Toope
Seuraa 
Viestejä28884
Neonomide
Nykyaikana luonteenpiirteet jotka ennen olivat aivan 'normaaleja' diagnosoidaan niin virallisesti kuin nettitestein ja kyökkipsykologialehdistön voimin epänormaaleiksi tai haitallisiksi.

Paino haitallisella. Nykyään oletetaan, että täytyy olla supersosiaalinen, superjoustava ja kritiikkiä mielin määrin joka suunnasta kestävä ja sen aina rakentavasti ottavat yliempaattinen, ylirationaalinen yliihminen.

Arkuus etenkin lienee helppoa "aspergerisoida", koska siten saa väittömän vertaisryhmän tuekseen, edes hetkeksi.

Yhteiskuntakin lienee ylipsykologisoitunut. Jokainen erottuu massasta jollain mittareilla, ja jos diagnoosia ei vielä ole, on se tulossa.

"Ruotsikin oli pirullinen maa ennen kuin tajusivat tuon monikulttuurin. Peppit ja Lindgrenit ovat niin eilispäivää." Pommit ja etnojengit? Uusi normaaliko?
"Ei ole tärkeää, kuka tai mikä hallitus lopettaa huonon maahanmuuton Suomeen. Pääasia on se, että joku sen lopettaa."
"Minä kun tyhmänä luulin, että median moniarvoisuus olisi arvokasta, eikä valtamedian samanmielisyys?"

smarko
Seuraa 
Viestejä465
omena
ei yhdellä kahdella piirteellä
läiskästä diagnoosia...

Ei virallista diagnoosia ainakaan, mutta koska esim. juuri tämän syndrooman tapauksessa virallinen diagnoosi joudutaan monasti "hakemaan" yksityisen lääkäriaseman kautta, voi mennä vuosiakin ennen kuin itsediagnoosin tehnyt lopulta menee sinne lääkäriasemalla. Tutkimukset voivat olla kalliitakin, vähintää useita satoja euroja, riippuen kuinka paljon asioita joudutaan selvittelemään ja setvimään. Matkakulut lisäksi. Juuri ne kustannukset saattavat saada monet pysymään itsediagnoosissaan vuosien ajan, koska diagnoosin varsinaisesti hyödystä ei välttämättä ole mitään takeita. Siinä vuosien aikana ehtii kyllä moneen kertaa vakuuttaa itselleen - ja muillekin - olevansa sitä ja tätä, kenties osuen aivan oikeaankin tai sitten aivan pieleen.

Neonomide
Nykyaikana luonteenpiirteet jotka ennen olivat aivan 'normaaleja' diagnosoidaan niin virallisesti kuin nettitestein ja kyökkipsykologialehdistön voimin epänormaaleiksi tai haitallisiksi.

ennen suljettiin homoja laitoksiin...
ja itsetyydytyksestä oltiin huollissaan
oikein yritettiin valistuksella saada ihminen
tajuamaan kuinka turmiollista se on...
kuolemaankin voi johtaa...

tämmöisestä yhteiskunnastako kannattaa
hakea esimerkkiä mikä on terve ihminen...

maailma muuttuu ja tieto...
jos kerran vanhat tiedot ovat parempia
kuin uudet...
niin miksi myös nämä ketkä
sanovat "ylidiagnosoiduksi" yhteiskuntaamme
luottavat kuitenkin uusimpaan tietoon
kun itse menevät lääkäriin..

usein näitä "muotitauti" juttuja jauhavat
ihmiset mitkä eivät tiedä asiasta mitään...
tai sitten joku heidän tuttunsa on epäillyt
itsellään olevan joku "jännä" vika...
"ehkäpä se shöderbergerin syndrooma"
ja ovat väsyneitä moiseen kotkotukseen..

en ymmärrä mitä haittaa voi olla
siitä että ihmiset ovat kiinnostuneita
omasta terveydestään...
ja elämänlaadusta...

itse katsoin telkkarista ohjelmaa
eräästä "muotitaudista" ja aloin ihmettelee kun
ukko puhu kun mun elämästä..
otin selvää kyseisestä viasta päässä
ja naps..
kaikki osu kohalleen...
juuri netin testeissä..

nauroin että joo joo...

menin kuitenkin myöhemmin lääkärille
ja sitä kautta tutkimuksiin...
diagnoosi... ja lääkitys..

niinpä on elämän laatuni parantunut
älyttömästi ja muijani ei enään halua
takas vanhaa miestään...

.kyökkipsykologia ja lehdistö...
eikä edes netin testit...
tee diagnoosia...
vaan lääkäri...

onneksi..

smarko
Juuri ne kustannukset saattavat saada monet pysymään itsediagnoosissaan vuosien ajan, koska diagnoosin varsinaisesti hyödystä ei välttämättä ole mitään takeita. Siinä vuosien aikana ehtii kyllä moneen kertaa vakuuttaa itselleen - ja muillekin - olevansa sitä ja tätä, kenties osuen aivan oikeaankin tai sitten aivan pieleen.

sillähän ei ole väliä kenellekkään
jos birgitta töölöstä vain luulee
olevansa jotain...

tietää
Kun tietää enemmän, näkee sävyjäkin enemmän eri ilmiöissä ja asioissa, joten opiskelu laajentaisi näkemystä.

Toisaalta leimojen pikalätkintä on mukavaa ja vaivatonta. Todellinen tutustuminen vaatii työtä ja uhrauksia ja riskejä.

Niinpä.

Oltuani vuosiakin tekemisissä AS-diagnoosin saaneiden kanssa (en ammatillisesti) haluan sanoa, että diagnoosin määreet vaihtelevat hieman maittain ja kulttuureittain, tulkinnat, prognoosit ja neuvot muuttuvat kaiken aikaa ja peruskriteerien ja -oletusten kirjo on laaja.

Psykiatria ja psykologia eivät valitettavasti ole täysin eksakteja tieteitä, ja niin ollen tyypittely niiden puitteissa aiheuttaa turhiakin leimautumisia, joista on haittaa niin diagnoosin saaneelle kuin hänen laheisilleenkin, etenkin kun yksikään taho ei voi sitovasti todistaa mistä mikin asia johtuu tai mihin se johtaa.

Tutkimusten valossa AS saattaa johtua perinnöllisistä tekijöistä (ehkä n. 50% diagnosoiduista), ympäristöstä (perhepiiristä tms.) ja niin edelleen.

Luokittelun mahdollinen hyöty on, että "ongelmalle" on luotu nimike ja periaatteessa "hoitomuoto", ja mahdollinen haitta on, että luokiteltu jää "tapaukseksi", ei ihmiseksi, jolla on erityispiirteensä ja -ominaisuutensa, joiden kautta yhteisö voisi oppia näkemään asioita eri tavoilla ja kehittyä sen myötä.

Tuntemani AS-diagnosoidut ovat hyvin voimakkaasti toisistaan poikkeavia, mutta yhdistävää heille on suorasukaisuus -- joidenkuiden mielestä tylyys -- ja ulkopuolisten "normaalien" ihmisten mielestä pinttynyt suhtautumistapa. Joku voisi siis yksinkertaistaa niin, että perusjuntti suomalainen mies on AS-arkkityyppi. Tosin yksi itselleni läheinen AS-diagnosoitu on kehittynyt varsin sosiaaliseksi huolimatta siitä, että Lastenlinnan viikon kestäneen testauksen jälkeen hänet todettiin kyvyttömäksi käymään koulua normaalisti edes avustajan tuella ja haluttiin sijoittaa CP-vammaisten erityisluokalle. Hän käy nyt yläastetta ja on mm. oppinut kieliä erinomaisesti, toisin kuin asiantuntijat väittivät, mutta siihen hän on tarvinnut perhepiirissä tukea, ohjausta, kannustusta ja jopa voimakasta patistamista.

Sen verran vielä lopuksi: jos diagnoosin saa, ei sen vangiksi pidä jäädä -- ei sen enempää diagnosoitu kuin lähimmäisetkään, ja suosittelen asiasta kiinnostuneita käymään mm. Asperger-diagnosoitujen ja -omaisten vertaissivustoilla, jos mielenkiintoa riittää.

tiäremiäs
Mulla on Asperger piirteinen eristäytyvä persoonallisuushäiriö.



Sana persoonallisuushäiriö kuulostaa kummalliselta. Kaikilla on persoonallisuus ja voiko siinä olla häiriö. Mielestäni on vain erilaisia persoonia ja persoonallisuuksia.

Kuinka monen itsetunto on pilattu kaikilla riemunkirjavilla dg:illa. Sodan jälkeen sai olla persoonia kunhan teki töitä. Selvät mielitautiset ovat eri asia ja niihin sairauksiin ei ollut kuin kidutuskeinoja.

Tunnen erään yh-äidin, joka yrittää saada pojalleen asperger-diagnoosin. Hän kiikuttaa lasta lääkäriltä toiselle niin kauan, että joku suostuu diagnosoimaan. Mielenkiintoinen piirre tässä ihmisessä on se, että hän haluamalla haluaa lapsensa olevan sairas. Yleensä negatiivinen tuomio on vanhemmille valtava helpotus – lapsemme ei olekaan sairas – mutta tämä psykokulttuuriin hurahtanut nainen välttämättä haluaa lapselleen diagnoosin. Minulle alkaa olla selvää, että ainoa ihminen, joka kaipaa diagnoosia on äiti, ei lapsi. Ei siinä mielessä, että äiti olisi sairas ja tarvitsisi diagnoosin, vaan siten, että äiti kokee tarvitsevansa lapsen diagnosoimista. Kyse on elämänhallinnasta. Kun lapsella on sairaus, koko perheyksikön ongelmat ulkoistuvat ja muuttuvat joksikin rajatuksi ja hallittavaksi. On ikään kuin ongelmat kapseloitaisiin tähän yhteen todellisuuden pisteeseen, aspergeriin, ja tämä ongelmien sulkeistaminen tuottaa psykologista tyydytystä; hallinnan tunnetta kaoottisessa nykymaailmassa. Voi joka paikassa vain todeta, että "kun meidän pojalla on tätä aspergeria..."

Ihmiset sekoittavat nykyään terveyden käsitteeseen paljon sellaista, mitä siihen ei ole aiemmin laskettu. Omenan kommenteissa on esimerkiksi tullut esiin terveydenhoito "elämänlaadun" lisäämisen välineenä. Elämänlaadulla ei kuitenkaan ole tarkkaan ottaen mitään tekemistä terveyden kanssa. Se että jonkin diagnoosin sisäistäminen ja lääkkeiden käyttö materialisoituu arjessa jonkinlaisena koettuna mielihyvän ja elämänhallinnan lisääntymisenä ei tarkoita, että tilanne ennen diagnoosia ja lääkintää olisi ollut sairas. Mutta yritäpä selittää tämä medikalisoituneessa kulttuurissamme sosiaalistuneelle ihmiselle, joka hahmottaa kaikkea todellisuutta terveyden ja sairauden käsittein. Se on mahdotonta. Medikalisaation ajattelutavan sisäistänyt on kadottanut mielekkään terveyden käsitteen, hän kokee että kaikki elämässä koettu epämukavuus voidaan käsitteistää sairaudeksi, mikä on lohdullista, koska silloin sen poistamiseenkin on ainakin näennäinen ratkaisu: diagnoosi ja lääkintä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat