Salaako Puolustusvoimat jatkosodan teloituksia?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Heikki Ylikankaalle on vastikään tullut seuraavanlainen yhteydenotto yhteystiedot antaneelta henkilöltä:

Vakuutusalalla toimiva Mikko Lähteenmäki (s. 17.5.1950 Noormarkussa), sotilasarvoltaan alikersantti, joka on korotettu reservissä ylikersantiksi (osoite: Louhikatu 16 B 12, 87100 Kajaani, puh. 044 542 32 50) on sekä puhelimitse että kirjallisesti selostanut minulle toimintaansa asevelvollisuusaikanaan 1970 Turussa. Lähteenmäki komennettiin heti hänen suoritettuaan aliupseerikoulun Keuruulla Turun eteläisen sotilaspiirin esikuntaan. Hänen valokopiona lähettämänsä palvelustodistuksen mukaan komennus kesti ajanjakson 6.10. – 11.12.1970 ja käsitti palvelun ”apulaisena arkiston muodostamis- ja supistamistehtävissä”, minkä lisäksi hänen ilmoitetaan osallistuneen kortistotyöskentelyyn.

Palvelustodistuksen on allekirjoittanut kapteeni R. Saarinen, komentotoimiston päällikön sijainen. Lähteenmäki kertoo käsitelleensä esikuntarakennuksen kellarissa Turun eteläisen sotilaspiirin asiakirjoja vuodesta 1944 alkaen ja Turun suojeluskuntapiirin asiakirjoja vuosilta 1939-1944. Aineistossa oli myös salaisia asiakirjoja, jotka luokiteltiin määräaikaisesti (25 tai 50 vuotta) salaisiksi tai ikuisesti salaisiksi. Lähteenmäki jatkaa: ”Selatessani papereita löysin myös useita vihkoja, joissa oli teloitettujen nimiä. Jokaiselle riville oli merkitty henkilön nimi, syntymäaika, teloitusaika, paikka ja syy. Syy oli aina sama: pelkuruudesta. Se oli merkitty aina yhtäläisyysmerkillä jokaisen teloitussyyn kohdalle. Koska näitä vihkoja oli useita, muistan, että teloitettuja oli paljon.” Aineisto pakattiin puulaatikkoihin, jotka naulattiin kiinni ja lähetettiin Sota-arkistoon.

Puhelimessa Lähteenmäki mainitsi, että häneltä vaadittiin vaikenemisvala, mutta hän katsoi armeijan edustajan esiintymisen kirjani julkistamistilaisuudessa vapauttavan hänet tästä valasta. Lisäksi Nyky-Suomen etu - siis isänmaan etu tänään - edellytti hänen paljastavan tietonsa. Kirjallisessa kertomuksessaan hän ilmoittaa hänelle tarjotun pysyväistä virkaa armeijan palveluksessa palkkioksi työstään. Hän torjui tarjouksen.

Asia jäi vaivaamaan Lähteenmäkeä, ja teloitusten tultua julkisuudessa esille, hän päätti, kuten edellä todettiin, kertoa tietonsa. Kuitenkin jo aikaisemmin, noin 10 vuotta sitten, Lähteenmäki kertoi soittaneensa Sota-arkistoon ja pyytäneensä päästä katsomaan tätä aineistoa, koska oli itse ollut pakkaamassa sitä puulaatikkoihin ja lähettämässä Sota-arkistoon. Hänelle vastattiin, että koska materiaali oli salaista, se oli salaista. Lähteenmäki otti vielä puhelimitse yhteyttä myös Sota-arkiston johtajaan. Johtaja sanoi, että tarvittaisiin vähintäänkin Lounais-Suomen sotilasläänin komentajan lupa, ennen kuin johtaja yhdessä Lähteenmäen kanssa voisi käydä kyseisessä osassa arkistoa etsimässä näitä vihkosia. Lähteenmäki luopui jatkotoimista.

Sota-arkistosta löytyvät tulonumerot 20891-20909, joiden hakemistot sisältävät Turun sotilaspiirien aineistoa. Turun sotilaspiirin esikunnan komentotoimiston päällikkö kapteeni R. Saarinen on lähettänyt 15.1.1971 Sota-arkistolle Turun pohjoisen sotilaspiirin esikunnan ja Turun eteläisen sotilaspiirin esikunnan arkistoja. Lähteenmäen kuvailemaa aineistoa ei kyseisistä arkistoista löydy.

Lähteenmäen selonteko herättää monia kysymyksiä. Hänen kuvailemansa aineisto pitäisi ensiksi löytää, ennen kuin voitaisiin ratkaista, onko hänen muistikuvansa oikea vai väärä. Yksi mahdollisuus on, että kyse oli karkuriluettelosta, koska karkuri-ilmoitukset todella päätyivät karkureitten suojeluskuntapiireihin ja merkittiin niiden erillisellä päätöksellä piirien karkuriluetteloihin. Suojeluskuntapiireistä meni karkurista tieto tämän kotipaikkakunnan suojeluskunnalle ja poliisille. Kuvaan ei vain sovi maininta ”pelkuruudesta”. Se viittaa rangaistuksen perusteluun.

Missä kadonneet paperit sitten ovat? Onko ne tuhottu vai onko ne sijoitettu joihinkin muihin osiin Sota-arkiston kokoelmia? Vai ovatko ne jossakin edelleen purkamattomissa alkuperäisissä pakkauksissa? Kaikki nämä mahdollisuudet jäävät avoimiksi. – Lähteenmäen lähettämä kirje ja sen liitteenä olevat kopiot palvelustodistuksesta ja sotilaspassista on talletettu Kannas-kokoelmaan numerolla 78. Siirrän kokoelman heti, kun keskustelu kirjastani on päättynyt, Kansallisarkistoon.

Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota myös niihin aiheeseen liittyviin kokoelmiin, joita on yksityisten hallussa, joita on talletettu julkisiin arkistoihin ja jotka ovat kokonaan tai osaksi julistettu pitkiksi ajoiksi salaisiksi. Tällaisia kokoelmia ovat muun muassa sotilaspastoreitten ja sotatuomareitten jälkeenjääneet paperit. Tietooni on luottamuksella saatettu, että ainakin yhdessä niistä on toistaiseksi tuntemattomiksi jääneitten teloitettujen nimiä. Jos todella haluttaisiin saada selvyys siitä, missä määrin asetta käytettiin karkureita ja kieltäytyjiä vastaan, nämä salaisiksi julistetut kokoelmat tulisi jotenkin saattaa tutkijoitten käyttöön. Miten se voisi tapahtua, on vaikea ratkaista. Yhtenä mahdollisuutena tulee mieleen muinaismuistolain kaltainen lainsäädännöllinen erityisjärjestely. Muinaismuistot kuuluvat valtiolle, yksityinen ei saa niitä omistaa. Mahtaisiko olla mahdollista säätää erikoislaki, joka määrittelisi yksityisten ja julkisten viranomaisten hallussa olevat toiseen maailmansotaan liittyvät salaisiksi julistetut kokoelmat – ainakin sotilastehtävissä palvelleitten kokoelmat - valtion omaisuudeksi ja velvoittaisi niitä nyt hallitsevat tahot siirtämään ne Kansallisarkiston huostaan. Siellä ne voitaisiin vaikkapa luvanvaraisesti avata tutkijoille.

Kirjoittanut Heikki Ylikangas 2.11.2007 klo 20:36 aiheeseen Aiheeton. RSS feed for this post. Trackback-osoite.

Lähteenmäen tietoihin on suhtauduttava tietenkin suurella varauksella. Meillä on ollut viime vuosina kokemuksia "haamutodistajista" ja "syväkurkusta". Lähteenmäki on kuitenkin halunnut mitä ilmeisemmin todistaa pitävästi, ettei hän puhu palturia. Yhteystietojen antaminen sekä asiapapereista otetut valokopiot ym todistavat, ettei hän ainakaan pelkää panna itseään likoon.

Kommentit (4)

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005
Turun eteläisen sotilaspiirin esikunnan arkistoja. Lähteenmäen kuvailemaa aineistoa ei kyseisistä arkistoista löydy.

Siinäpä se ydin onkin, eikä tämä uutta ole, esim. Kekkosen arkistot julistettiin uudella päätöksellä jatkoajalla salaiseksi vielä lisää 50v, joka on normaalisalassapitoaika. Käytännössä suuri osa tännekin kirjoittajista on jo siihen mennessä kuollut, minä ainakin. Paha sanoa, että Köpönen toivottavasti silloin vielä elää, kun ei tiedä mitä saattaa tapahtua. Ei kuitenkaan ole kovin kiinnostunut historiasta, että voisi delegoida hänelle vielä perinnöksi.

Lieneekö tuo nuori murkku edelleenkin nuorin Tiede-palstan jäsen? Täyttää helmikuussa 13 ja alkaa olla muodoiltaan jo sellainen, ettei isän kanssa saunaan lähdetä. Lisäksi on jo pidempi kuin äitinsä. Hyvä puoli onkin, että voivat käyttää toistensa vaatteita. Lähtee nyt exän kanssa teatteriin, kun minulla on noita vapaalippuja jäänyt jokunen.

Lierikki Riikonen

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Luin jostain että telotettuja olisi 500 henkilöä jatkosodassa, nythän ne on virallisesti päässyt 250 ihmiseen. Ennen tätä se oli joku 50.

Isoisäkin kerto että on puhuttu 500 henkilöstä silloin kuin se oli nuori. Nyt vain asiat on vähän unohtuneet. Kyllä näistä asioista on puhuttu silloin 40 luvun lopulla ja 50 luvulla.

Ei ole asiat silloin olleet tabuja . 40-luvulla ja 50 luvulla oli paljon tietoa, kuin sotaveteraanit kertoi juttuja. Nykyään elossa olevat sotaveteraanit tietävät myös paljon asioita. Mitkä arkistoista voi tulla nykyään uutisina.

Vierailija

500 teloitettua oli hyvin yleinen epävirallinen arvio, joka oli ilmassa 1960- ja 1970-luvulla. Siksi virallinen luku 58 teloitettua tuntuu pieneltä.

Päämajan sotatuomarina ja juristina toimineet Allan Larvia ja Georg Enckell siirtyivät sodan jälkeen syystä tai toisesta Ruotsiin. Siellä he antoivat haastattelulausunnon jonka mukaan pelkästään kesällä 1944 teloitettiin n. 250 rintamakarkuria. Nämä siis tapauksia jotka tulivat Päämajan tietoon.

Vierailija
tiäremiäs
Luin jostain että telotettuja olisi 500 henkilöä jatkosodassa, nythän ne on virallisesti päässyt 250 ihmiseen. Ennen tätä se oli joku 50.

Isoisäkin kerto että on puhuttu 500 henkilöstä silloin kuin se oli nuori. Nyt vain asiat on vähän unohtuneet. Kyllä näistä asioista on puhuttu silloin 40 luvun lopulla ja 50 luvulla.

Ei ole asiat silloin olleet tabuja . 40-luvulla ja 50 luvulla oli paljon tietoa, kuin sotaveteraanit kertoi juttuja. Nykyään elossa olevat sotaveteraanit tietävät myös paljon asioita. Mitkä arkistoista voi tulla nykyään uutisina.

Usein sekoitetaan tarkoituksella sotaoikeuksissa kuolemaantuomittujen kokonaismäärä ja karkuruudesta teloitetut. Kyse on kahdesta eri luvusta. Suurin osa jatkosodan aikana teloitetuista oli vakoojina Suomeen lähetettyjä, jotka toisinaan esiintyivät suomalaisessa sotilaspuvussa. Karkuruudesta ryhdyttiin antamaan kuolemantuomioita vasta kesä-heinäkuun taitteessa, lainmuutoksen jälkeen.

Tiukennettua sotaväen rikoslakia ajoi läpi mm. SDP:n Mikko Erich, jonka puhetilaisuuden keskeyttäminen oli "Mäntsälän kapinan" alku.

Eduskunta hyväksyi lainmuutoksen yksimielisesti, ja siitä ilmoitettiin joukko-osastoille välittömästi. Asialla katsottiin siis olevan kiire.

Ylikankaan mukaan rintamajoukoissa oli ryhdytty käyttämään -lain tarkoittaman kenttäoikeuden sijasta- esimiehen lainmukaisen kurinpitovallan laajentamista: Kun lainsäätäjä oli tarkoittanut, että esimies voi surmata aseellaan käskystä kieltäytyvän (kieltäytymisen toistavan) alaisensa kun joukko on taistelutilanteessa, kosketuksessa viholliseen, ainakin sankarikenraali Vihma (Ylikankaan mukaan)sovelsi pykäliä niin, että hän pysäytti itse esikunnan maastossa t. takamaastossa karkureita, käskien heitä takaisin linjaan, ja jos käskyä (toistaen) vastustettiin, ampui karkurin siihen paikkaan.

Vihmaa vastaan olisi Ylikankaan mukaan ollut vireillä ainakin yksi sotaoikeuteen johtava juttu jostain tämäntapaisesta? Vihma kaatui tykistökeskityksessä, joten juttu ei koskaan päätynyt oikeuteen, jos sitä olikaan.

On vaikeaa sanoa, onko kenrl.Vihmaan kohdistuvissa puheissa perää vai ei, ja olisiko sotaoikeus tuominnut häntä po. oletetusta esimiehen valtuuksien ylittämisestä. Vielä vaikempaa on arvioida nykyajan näkövinkkelistä, mikä oli oikein Talissa ja Ihantalassa kesällä 1944.

Ylikangas poikkeaa kirjassaan historiantutkimuksen noudattamista rutiineista ja lähdekritiikistä, julkaisten yhden tietolähteen muistitietoa, ja tehden sellaisten perusteella johtopäätöksiä. Ylikankaan kirja on siten kelvollista (välttävää) journalismia, ja häviää tieteellisyydessä mm. Iltasanomien toimittajan Huhtiniemi-yhteenvedolle.

Ylikangas päätyy arvioimaan teloitettujen -sisältäen kurinpito-tilanteissa ammutut- määräksi kolminumeroisen luvun. Jos se osoittautuu myöhemmissä tarkemmissa tutkimuksissa oikeaksi arvaukseksi, se ei muuta sotahistoriaa milläänlailla.

Selvisimme siinäkin tapauksessa melko pienin omien joukkojen kurinpidosta johtuvin tappioin, ja karkurien teloitukset on mainittu kirjallisuudessa jo aiemminkin.

Mihinkään uuteen Huhtiniemi-hypetykseen ei Ylikankaan tietojen perusteella ole aihetta.

Uusimmat

Suosituimmat