Seuraa 
Viestejä45973

Kari Enqvist:
"Aika näyttäytyy meille muutoksen kautta. Se ilmenee vaikkapa Kuun kiertoliikkeessä Maan ympäri, ja täten aika liittyy avaruuteen. Aika määritellään kappaleiden avaruudellisten sijaintien avulla, ja siksi nopeudeksi kutsumamme suure liittyy nimenomaan ajan olemukseen. Voimme sanoa, että aikaa mitataan liikkeellä, tai että aika ilmenee meille liikkeen kautta."

Jos ihmiskunta muuttuisi sokeaksi, niin mitä se merkitsisi käsityksellemme ajan kulumisesta?

  • ylös 0
  • alas 0

Sivut

Kommentit (99)

-theos-
Kari Enqvist:

"Jos ihmiskunta muuttuisi sokeaksi, niin mitä se merkitsisi käsityksellemme ajan kulumisesta?

Miten niin muuttuisi sokeaksi......???

-theos-
Kari Enqvist:
"Aika näyttäytyy meille muutoksen kautta. Se ilmenee vaikkapa Kuun kiertoliikkeessä Maan ympäri, ja täten aika liittyy avaruuteen. Aika määritellään kappaleiden avaruudellisten sijaintien avulla, ja siksi nopeudeksi kutsumamme suure liittyy nimenomaan ajan olemukseen. Voimme sanoa, että aikaa mitataan liikkeellä, tai että aika ilmenee meille liikkeen kautta."

Jos ihmiskunta muuttuisi sokeaksi, niin mitä se merkitsisi käsityksellemme ajan kulumisesta?

Pistä silmät kiinni ja kuuntele kellon tikitystä. Kerro sitten, huomasitko mitään muutosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ajan voisi silloin havaita heiluttamalla Braillen aakkosia äänekkäästi. Äänisen aallot voi myös tuntea sävelkulusta, liikettä sekin.

Aika on nimenomaan liikkeen suure. Mitään muuta merkitystä ei sillä ole. Mikään ei koskaan tule olemaan paikallaan tässä ulottuvuudessa, joten jonkin aikaa se on seuranamme.

Hauskoja kommentteja.
Liikkeen me kuitenkin havaitsemme näköaistin kautta. Itse LIIKE ei toisaalta kerro ajan kulumisesta vaan se, mitä liikkeen aikana tapahtuu. Varsinainen ajan mittari on siis tapahtumien väli.
Jos näköaistimme katoaa, emme havaitse liikettä tai tapahtumia. Miten silloin voisimme havainnoida aikaa?
Yksi keino tiedostaa ajallinen muutos olisi esim. ruuan vanhentuminen, mutta sekään ei voisi olla keino ymmärtää ajan kulumista -> *tein sen kolmesataa mädäntynyttä tomaattia sitten*.

Sokeat tiedostavat ajan kulumisen näkevien valmistamien informaatiolähteiden kautta.
Miten kokonainen sokea ihmiskunta käsittäisi ajan?

Onhan meillä muitakin aisteja. Tuntoaistillamme pystyisimme tuntemaan vuodenaikojen vaihtelut (edellyttäen, että niitä on). Lisäksi myös sokeilla lienee se "sisäinen kello" eli ajantaju, sekin eräänlainen aisti.

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
-theos-
Sokeat tiedostavat ajan kulumisen näkevien valmistamien informaatiolähteiden kautta.
Miten kokonainen sokea ihmiskunta käsittäisi ajan?

No ihan samalla tavalla. Ei kai sokeus estä käsittämästä mitä liike on? Sokeatkin liikkuvat ihan siinä missä muutkin.

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Suhteellisuusteoria naitti liikkeen ja ajan yhteen niin ettei niitä erota polliisi.
Se kertoi meille että ne molemmat ovat suhteellisia, mutta ei toista ilman toista. Tai liikkeen suhteellisuuden määritteli jo Kalilei-Newton relativity.

Kari Enqvist:
"Aika näyttäytyy meille muutoksen kautta...."

Kun me emme näe muutosta ja sitä mittaavaa liikettä, niin miten voimme käsittää ajan? Kuulo tai tunto eivät ole aikaa, säännöllistä muutosta ja liikettä, mittaamaan kykeneviä aisteja.

Älä ota Enqvistin sanaa "näyttäytyy" noin kirjaimellisesti. Vuodenaikojen laskeminen tuntoaistin avulla on hyvinkin säännöllisen muutoksen mittausta.

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
-theos-

Kun me emme näe muutosta ja sitä mittaavaa liikettä, niin miten voimme käsittää ajan? Kuulo tai tunto eivät ole aikaa mittaavia aisteja.

Miten perustelet. Mistä päätellen siihen tarvitaan juuri näkö? Jos sinulla on silmät kiinni, ja sinä tipautat kiven olkapään korkeudelta. Tarviiko sinun todella nähdä, että se kivi tipahtaa varpaillesi, jotta sinulla voisi olla edes pieni aavistus, että se kivi päätyi kädestäsi varpaille. (ja kiven paikassa on siis mitä ilmeisemmin tapahtunut muutosta) Miksi ihmeessä et silmät kiinni voi älytä, että koetta toistaessasi kiven tippumiseen varsin tarkkaan aina sama aika?

Mikä estää sinua mittaamasta aikaa karkeasti vakionopeudella kävellessäsi askelten määrällä? Pitääkö sinun varmasti nähdä että kävelet tietääksesi, että et ole samaan aikaan lähtöpaikassa ja saapumispaikassa. Miksi et voi tajuta vie hetken aikaa päästäksesi perille?

Miksi et voi kuulla kellon raksutuksesta tai vaikka yksinkertaisen metronomin raksutuksesta, montako raksausta olet odottanut ruuan jäähtymistä?

Jne, jne. Vastaa edes johonkin noista.

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Snaut
Älä ota Enqvistin sanaa "näyttäytyy" noin kirjaimellisesti. Vuodenaikojen laskeminen tuntoaistin avulla on hyvinkin säännöllisen muutoksen mittausta.

Voisimme erottaa summittaisen kesäajan sekä talviajan, mutta emme tarkempaa ajankulkua. Samoinhan vuorokausia voitaisiin arvioida päivä- ja yölämpötilojen mukaan, mutta lämpötilojen erilaiset vaihtelut eivät antaisi niistäkään selkeää tietoa. Meillä olisi käsitys lämpökausien vaihtelusta, mutta ei varsinaista täsmällisempää käsitystä ajan kulumisesta muuten.

bosoni
-theos-

Kun me emme näe muutosta ja sitä mittaavaa liikettä, niin miten voimme käsittää ajan? Kuulo tai tunto eivät ole aikaa mittaavia aisteja.



Miten perustelet. Mistä päätellen siihen tarvitaan juuri näkö? Jos sinulla on silmät kiinni, ja sinä tipautat kiven olkapään korkeudelta. Tarviiko sinun todella nähdä, että se kivi tipahtaa varpaillesi, jotta sinulla voisi olla edes pieni aavistus, että se kivi päätyi kädestäsi varpaille. (ja kiven paikassa on siis mitä ilmeisemmin tapahtunut muutosta) Miksi ihmeessä et silmät kiinni voi älytä, että koetta toistaessasi kiven tippumiseen varsin tarkkaan aina sama aika?

Mikä estää sinua mittaamasta aikaa karkeasti vakionopeudella kävellessäsi askelten määrällä? Pitääkö sinun varmasti nähdä että kävelet tietääksesi, että et ole samaan aikaan lähtöpaikassa ja saapumispaikassa. Miksi et voi tajuta vie hetken aikaa päästäksesi perille?

Miksi et voi kuulla kellon raksutuksesta tai vaikka yksinkertaisen metronomin raksutuksesta, montako raksausta olet odottanut ruuan jäähtymistä?

Jne, jne. Vastaa edes johonkin noista.

Mikä olisi aikaa mittaava hyödyllinen johtopäätös kivan pudottamisesta?
Mitä säännönmukaisuutta siinä olisi?

Entä toisen ihmisen askelten määrä? Miten ne synkronoitaisiin toisiinsa?

Entä väli joka metronomin raksutuksen kuulemisesta on jäänyt väliin... mitä se merkitsee ajallisesti sokealle?

Anteeksi että vastaukseni ovat kysymysmuotoisia.

-theos-
Snaut
Älä ota Enqvistin sanaa "näyttäytyy" noin kirjaimellisesti. Vuodenaikojen laskeminen tuntoaistin avulla on hyvinkin säännöllisen muutoksen mittausta.



Voisimme erottaa summittaisen kesäajan sekä talviajan, mutta emme tarkempaa ajankulkua. Samoinhan vuorokausia voitaisiin arvioida päivä- ja yölämpötilojen mukaan, mutta lämpötilojen erilaiset vaihtelut eivät antaisi niistäkään selkeää tietoa. Meillä olisi käsitys lämpökausien vaihtelusta, mutta ei varsinaista täsmällisempää käsitystä ajan kulumisesta muuten.

Pitkässä juoksussa ajanmittaus tuntoaistin ja vuodenaikojen perusteella kehittyisi kyllä hyvinkin kuukauden tarkkuuteen. Lisäksi tämä kalenteri pysyisi myös vuosituhansien myötä tarkkana koska se suraisi vääjäämättä "aurinkokalenteria".

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
-theos-

Mikä olisi aikaa mittaava hyödyllinen johtopäätös kivan pudottamisesta?
Mitä säännönmukaisuutta siinä olisi?



No kiven tippumiseen kuluva aika on aina sama, kun se tiputetaan samalta korkeudelta. Mikä siinä ei sitten ole säännönmukaista. Myös ilmeistä on, että sokeakin voi hyvin päätellä kiven liikkuneen, vaikka ei sitä nähnytkään.


Entä toisen ihmisen askelten määrä? Miten ne synkronoitaisiin toisiinsa?



Ei sillä ole väliä. Tarkoitus oli ilmaista, että periaatteellista eroa ajan kulkuun ei ole. Jos halutaan käyttää täsmällisempiä ajankulumisen yksiköitä, niin valitaan sitten vain mahdollisimman yleispätevä vertailukohta. Siksi moitteettomasti näkevät fyysikotkin ovat vaihtaneet ajan yksiköiden määritelmiä täsmällisempii kuin taivaankappaleiden hieman muuttuvat kiertoajat.


Entä väli joka metronomin raksutuksen kuulemisesta on jäänyt väliin... mitä se merkitsee ajallisesti sokealle?

En edes yritä arvata, mitä tarkoitat ajallisesti sokealla, mutta jos puhutaan tavallisista sokeista, niin tilanne on suunnilleen sama kuin näkevällä henkilöllä, joka ei ole vähään aikaan tiirannut kelloon tai taivaalle.

Tai jos tarkoitit, että sokea ei pysty tajuamaan sitä, että raksutusten välillä on kulunut tasamäärin aikaa, niin kysypä asiaa seuraavan kerran joltakin sokealta.

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Ajan kulumista voi pohtia ellei ole parempaa tekemistä. Eli te huomaatte sen kuluvan, kun nökötätte toimettomina. Threadiin osallistuvat siis tuhlaavat aikaansa pohtimalla sitä. Laiskimukset

No, ajan kulumisen huomaa silloin, kun odottaa jotain. Sitä voi myös teknisesti mitata. Aika on käsite, joka mittaa kaiken kulumiseen menevää aikaa. Ja se liittyy gravitaatioon/entropiaan koska avaruudessa aika on hitaampaa, samoin suurissa nopeuksissa. Voisiko vetää johtopäätöksen, että mitä kovempi gravitaatio, sitä nopeammin aika kuluu?

Ja nyt lopetetaan tämä ajan tuhlaus!

Avauksessa lainaamani kosmologi kirjoittaa edelleen näin:
"Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaan ajallinen tarkkuus, aikaresoluutio, on sitä parempi mitä suuremmalla energialla tapahtumia luodataan. Vastaava ilmiö näkyy tavallisessa mikroskoopissa: mitä pienempi valon aallonpituus, eli mitä suurempi fotonin energia, sitä pienempiä yksityiskohtia voidaan havaita. Säieteorioissa Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen uskotaan kuitenkin muuttuvan siten, että energian lisääminen ei lopulta enää lisääkään aikaresoluutiota. Ajan epätarkkuus kyllä pienenee aluksi aina Planckin ajan suuruiseksi, mutta sen jälkeen epätarkkuus alkaa jälleen kasvaa energiaan verrannollisena. Tämän mukaisesti Planckin aika olisi pienin kuviteltavissa oleva aikaintervalli. Planckin aikaa ja pituutta pienemmissä skaaloissa avaruusaika yksinkertaisesti katoaisi pois. Täten on mahdollista, että aika on vain suuren kokoskaalan emergentti ilmiö, jota ei fysikaalisen maailman kaikkein perustavimmassa kuvailussa ole lainkaan olemassa."

Tämä avaamani pohdiskelu ajan luonteesta on lähinnä uteliaisuuspohjaista arvuuttelua.
Jos emme kykenisi mittaamaan ajan kulumista täsmällisesti vaan meillä olisi vain vaihtelevia lämpötiloja tai orgaanisten aineiden elinkaaria, niin millainen tieteellinen maailmankuva voisi silloin muodostua.
Onko ajan tarkka havainnointi kaiken ymmärryksen keskipiste?

bosoni
Tai jos tarkoitit, että sokea ei pysty tajuamaan sitä, että raksutusten välillä on kulunut tasamäärin aikaa, niin kysypä asiaa seuraavan kerran joltakin sokealta.

Kyse on ajantajusta puuttuvien äänimerkkien osalta. Aivan sama jos sinä olet katsomatta kelloon satunnaisen ajan ja kysyn sen jälkeen, montako sekunttia on sillä välillä kulunut. Jos et jatkuvasti laske niitä, et tiedä menettämäsi ajan määrää. Jos sekuntit/metronomi on ainoa mittarisi, olet kadottanut siitä silloin olennaisen kyvyn jatkaa ajan mitaamista yhtäjaksoisesti. Sama kuin narusta otetaan pätkä välistä, niin et enää tiedä narusi pituutta eikä sinulla ole edes yhtenäistä narua jäljellä.

taiteilijatyyppi
Ajan kulumista voi pohtia ellei ole parempaa tekemistä. Eli te huomaatte sen kuluvan, kun nökötätte toimettomina. Threadiin osallistuvat siis tuhlaavat aikaansa pohtimalla sitä. Laiskimukset

No, ajan kulumisen huomaa silloin, kun odottaa jotain. Sitä voi myös teknisesti mitata. Aika on käsite, joka mittaa kaiken kulumiseen menevää aikaa. Ja se liittyy gravitaatioon/entropiaan koska avaruudessa aika on hitaampaa, samoin suurissa nopeuksissa. Voisiko vetää johtopäätöksen, että mitä kovempi gravitaatio, sitä nopeammin aika kuluu?

Ja nyt lopetetaan tämä ajan tuhlaus!

Olet oikeassa. Sori kun kulutin aikaanne hyödyttömään.

bosoni
Seuraa 
Viestejä2704
-theos-

Onko ajan tarkka havainnointi kaiken ymmärryksen keskipiste?

Tuohon väittäisin, että (riittävän) tarkka ajan havainnointi on hyödyllistä lähinnä fysiikassa ja toisinaan tekniikan sovelluksissa jne. Tarkkuudesta riippumatta melko luotettava havainto on, että aika kuluu yhteen suuntaan.

Kvanttimekaniikassa kumpikin mahdollinen ajan suunta on samanarvoinen perusvuorovaikutuksissa. Mutta isompia tapahtumasarjoja tarkasteltaessa, vaikkapa entropian vääjäämätön kasvu kertoo, että paluuta ei ole makroskooppisessa mielessä. (myös pari muuta näkökulmaa ajan kulumiseen on) Joidenkin suureiden mittaamisessa samanaikaisesti tulee tuo mainittu raja helposti vastaan. (sekä teorian, että myös käytännön perusteilla) Se ei kuitenkaan estä ajan kulun mittausta melko tarkasti.

Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat