Työnteosta/elämästä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tuntuu jotenkin, että nykyään keskitytään liikaa työntekoon tai kehitykseen.
Tai ainakin liian nopeaan kehitykseen/muutokseen..
Kaikilla pitää olla kaikkea ja kaiken pitää tapahtua mahdollisimman nopeasti.

Kun nuori katsoo tulevaisuuteen, estävät nykyään opiskelu, ura ja ammatti ja varmaan myös monet muut asiat näkemästä sitä, mikä varmasti on paljon tärkeämpää itselle.
Itselläni ei ainakaan mitään muuta syytä ole ollut käydä kouluja kuin se, että "koulua käydään" ja saisi ammatin.
Varmaan joltain kannalta aika tehokasta, mutta..

Se, että työtä tehdään näin paljon liikaa, antaa aina jollekin mahdollisuuden käyttää se ylimääräinen työ hyödykseen.

Kommentit (15)

Vierailija
taleni kosumyn
Tuntuu jotenkin, että nykyään keskitytään liikaa työntekoon tai kehitykseen.
Tai ainakin liian nopeaan kehitykseen/muutokseen..
Kaikilla pitää olla kaikkea ja kaiken pitää tapahtua mahdollisimman nopeasti.

Kun nuori katsoo tulevaisuuteen, estävät nykyään opiskelu, ura ja ammatti ja varmaan myös monet muut asiat näkemästä sitä, mikä varmasti on paljon tärkeämpää itselle.
Itselläni ei ainakaan mitään muuta syytä ole ollut käydä kouluja kuin se, että "koulua käydään" ja saisi ammatin.
Varmaan joltain kannalta aika tehokasta, mutta..

Se, että työtä tehdään näin paljon liikaa, antaa aina jollekin mahdollisuuden käyttää se ylimääräinen työ hyödykseen.


Kun katsotaan automaation ja teknologian tuomaa tuottavuuden kasvua, joku 60-70-lukulainen olisi varmasti luullut että nykyään tehtäisiin korkeintaan 6-tunnin työpäivää. Kuitenkin työtahti on vain kiihtynyt samalla kun duunarin palkkoihin ei ole tullut kummoisia korotuksia. Sen sijaan omistajien voitot ovat kasvaneet samalla älyttömästi, varsinkin suuromistajien.
Omasta mielestäni yksi ihmiskunnan kehityksen tavoitteista on lopettaa työn orjuus ja siirtyä kokopäiväisiksi harrastajaksi. Kun automaatio mahdollistaa perustoimeentulon ilman pakkotyötä, voidaan siis keskittyä harratuksiin, jona itseä innostavia töitäkin voidaan pitää, opiskelun, kultturiharrastusten ym. rinnalla.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Valitettavasti on niin, että ne jotka kykenevät työhön joutuvat tekemään sitä aika paljon. Eli normaaliduunari ja toimihenkilö myy työtuntinsa työnantajalle noin 8 tuntia työpäivän aikana. Ja sitten ovat muut velvollisuudet. Kuka tekee mitäkin vaikka luottamushommia useimmiten useita tunteja viikossa ja noista ei yleensä saa edes palkkaa. Tyypillisesti kovassa työprässissä olevat hoitavat myös luottamushommia. Virhekäsitys on monella, että valkokaulusporukka pääsisi helpommalla. Henkisen paineen kautta olotilan rasittavuus on yleensä aika paha verrattuna alemman portaan ohjattuun työhön, joka useimmiten katkeaa työpaikan oven sulkeuduttua työpäivän jälkeen.

Eli jos ei aio sosiaalipummiksi tulisi ammattiin oritentoitua myös sillä asenteella, että paljon joutuu tekemään. Ja paljon tekemiseenkin on opittava vuosia. Ensin koulussa ja koulutuksessa ja sittemmin tositoimissa. Itsensä elättävä tosiaan elättää itsensä ja perheensäkin usein siinä. Vaatii sisua, pitkäjännitteisyyttä, älyä, terveyttä. Ei asia ole muuttunut miksikään agraariajoiltakaan. Silloin vain kykenevät tulivat selvemmin esille ja hylkiöt samoin.

Eli jos aikoo olla yhteiskunnassa normaalisti kunnioitettavassa asemassa, on vain hyväksyttävä edelleen kovan työn idea.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Luterilainen työn etiikka on voimissaan. Jos olet jollakin sattuman summalla (voitot, periminen ym.) varallisuutta tarpeeksi ansainnut, niin sinulla on oikeus olla laakereillasi tuottamatta mitään, muuten ei. Kuinkahan paljon olisi ihmisiä jotka esimerkiksi kansalaispalkalla pääosin elämällä tekisivät muitakin monin tavoin hyödyttävää harrastustoimintaa ja vapaaehtoistöitä? Vaikkapa kokopäiväharrastuksena ylläpidettävä tiedesivusto voisi olla mahdollinen tai tieteestä laajasti kertovat tietosivut muutenkin. Tälläisestä toiminnasta hyötyy moni, vaikka siitä ei suoraa rahallista hyötyä olekaan. Kun kaikki ei olisi tulosvastuullista ja maksua vastaan tehtävää ja aikaa olisi pakkotyön sijaan käyttää harrastuksiin toisella tapaa, tieteen, taiteen, liikunnan ym. harrastajat voisivat keskittyä uuden luomiseen ja tiedon jakamiseen.

Vierailija

Sehän on varmasti kaikkein pahin, jos työ on stressaavaa ja tavallaan jatkuu sitten vapaa-ajallakin.

Jotenkin kuitenkin tuntuu, että päivittäistä työaikaa voisi hieman vähentää. Mutta lisääkö se vain sitten stressiä, jos työmäärä kuitenkin pysyy samana.
Olisiko sitä mahdollista vähentää? Jos ei työllä/opiskelulla joudu kokoajan stressaamaan, jää jo elämisellekin aikaa.
Kamala, jos on se stressi, kiire ja kilpailu päällä aina.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005
taleni kosumyn
Sehän on varmasti kaikkein pahin, jos työ on stressaavaa ja tavallaan jatkuu sitten vapaa-ajallakin.

No ei ole, jos pysyy terveenä. Terveyttä on myös se ettei lutraa viinan kanssa. Jatkuva draivi kovassakin paineessa toimii niillä joille se sopii. Ei sovi kaikille. Paineen määrän pitää olla sopiva ja palautuminen riittävää. Myös hetkellistä venymiskykyä pitää kehittää tai sen pitää sallia kehittyä. Se tapahtuu niin, että uskaltautuu riittävän haastaviin ponnisteluihin ajoittain. Pahin prässi missä on ollut ja mistä on selvinnyt määrää sen miltä pienemmät paineet tuntuvat. Siinä käy niin, että kunnon rutistus pahan projektin kanssa muuttaa myöhemmät pienemmät jutut vasemman käden hommiksi.

Jos jotain oikeasti aikoo saavuttaa, on ponnistelu hyväksyttävä. Ja se ponnistelu jatkuu sitten kymmeniä vuosia. Kannattaa muistaa että kun nuorena kärsii saa sitten vanhana kirkkaamman kruunun.

Ja on toinenkin juttu. Jos jotain aikoo saavuttaa on myös kieltäydyttävä. Valitettavasti on kieltäydyttävä pääasiassa nautinnoista. Eli kenkku tilanne todella. On elettävä vuosikymmeniä niukoilla nautinnoilla ja ponnisteltava. Paljon helpompaa on toki kieltäytyä ponnisteluista ja ottaa nautinnot pääteemaksi. Yleensä vaan on niin, että nautintojen graafit leikkaavat jossain kohdassa molemmilla valinnoilla. Toinen graafi kulkee nautinnon määrässä laskevaa käyrää ja toinen kenties jokseenkin suorana ja matalalla. Mutta niin ne vaan leikkaavat. Pilven Veikko tai Viinamäen Ville tuskin nauttivat kuusikymppisenä hyvästä konserttimusiikista. Lienevätkö edes hengissä. Mutta paljon ovat vetäneet nautintoa nuorempana verrattuna yhteiskunnan tukikeppiin.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Jos työllä joutuu stressaamaan, niin itselle siitä mitään hyötyä ei ainakaan ole. Joku siitä varmaan sitten hyötyy, että vedetään täysillä kierroksilla.
Kuitenkaan se ei ole tarpeellista ja paljon vähemmällä tullaan toimeen todella hyvin.

Mielestäni nyky-yhteiskunta ei anna ihmisen olla sitä, mitä ihminen luonnollisesti olisi. Lähellekään. Joudutaan vaikuttamaan mielipiteisiin ja asenteisiin. Ehkä sitten nytkin jo on tullut tekniikan jne kehitys liian nopeasti, ei pysy millään luonto perässä?
Onko eläminen sinänsä jo liiankin helppoa?
Mikä näin suurilla työmäärillä on sitten tarkoitus?
Ainakin tekninen kehitys vie kai paljon työtunteja/rahaa?

Tietysti sinänsä on hyvä, jos jaksaa tehdä paljon töitä, mutta uskoisin, että tehdään paljon työtä, joka on täysin turhaa tai ihmiskunnalle lopulta haitallista??

Saikohan tuosta nyt mitään selvää sitten

Vierailija

Työtä on tehtävä. Jos kouluttaa itsensä ammatiin mistä tykkää, niin silloin työ tuntuu mukavalta ja ei ole vastenmielistä. Joskus mukavassakin työssä voi stressaantua, mutta stressin tunteesta pääsee eroon, jos opettelee tajuamaan mitä stressi on mistä stressi aiheutuu, niin silloin voi ajan mittaan aika kätevästi "taistella", työskennellä stressiä vastaan. Ja kun sen lopulta oppii, niin silloin ei olo tunnu enää stressatulta. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Stressistä pääsee eroon, jos tajuaa mistä stressi tulee.

Vierailija
Ayla
Stressistä pääsee eroon, jos tajuaa mistä stressi tulee.

Helpommin sanottu kuin tehty. Entäs kun stressaa se että työ vie liian suuren osan ajasta, eikä sitä riitä harrastuksiin tai "oikeaan" elämään. Vaihtoehtona lähinnä puolikkaat päivät, mikäli töitä ylipäätään meinaa tehdä. Se taas ei taloudellisesti kannattavaa, saman kun saisi tekemättäkin. Ja taas stressaa.

Stressin takia tällä hetkellä sairaslomalla, se varmin tapa päästä stressistä eroon, edes hetkeksi.

Vierailija
automaatti
Ayla
Stressistä pääsee eroon, jos tajuaa mistä stressi tulee.

Helpommin sanottu kuin tehty. Entäs kun stressaa se että työ vie liian suuren osan ajasta, eikä sitä riitä harrastuksiin tai "oikeaan" elämään. Vaihtoehtona lähinnä puolikkaat päivät, mikäli töitä ylipäätään meinaa tehdä. Se taas ei taloudellisesti kannattavaa, saman kun saisi tekemättäkin. Ja taas stressaa.

Stressin takia tällä hetkellä sairaslomalla, se varmin tapa päästä stressistä eroon, edes hetkeksi.

Täytyy itse tajuta että parasta on tehdä normaali pituisia työpäiviä, olla vapaana viikonloput, pitää kesäloma ja muut lomat ja eikä tehdä paljoa ylitöitä.

Stressistä pääsee eroon. Jos on paljon töitä ja siitä stressaantuu, silloin on parasta vähentää työntekoa. Mutta töitäkin voi tehdä jota kuinkin paljon ja joskus enemmän, jos tietää mistä stressi varsinaisesti johtuu.

Stressi johtuu omista ajatuksista. Ajatuksista se stressi saa alkunsa. Omista ajatuksista. Mietippäs asiaa. Ymmärrätkö mitä ajatuksia tarkoitan?

Vierailija
Ayla

Täytyy itse tajuta että parasta on tehdä normaali pituisia työpäiviä, olla vapaana viikonloput, pitää kesäloma ja muut lomat ja eikä tehdä paljoa ylitöitä.

Ymmärrätkö mitä ajatuksia tarkoitan?

Itseasiassa, en. Mitä parasta se normaalipituisissa on? Se mikä toiselle on normaalia, on toiselle epänormaalia. Liikaa tai liian vähän. Parasta olisi laittaa vähän jarrua talouskasvulle, hankkiutua eroon turhasta työstä ja jakaa loput tasaisemmin. Olisi suuri palvelus niin ihmisten hyvinvoinnille kuin ympäristölle, itsekästä näkökulmaa unohtamatta.

Vierailija
automaatti
Ayla

Täytyy itse tajuta että parasta on tehdä normaali pituisia työpäiviä, olla vapaana viikonloput, pitää kesäloma ja muut lomat ja eikä tehdä paljoa ylitöitä.

Ymmärrätkö mitä ajatuksia tarkoitan?




Itseasiassa, en. Mitä parasta se normaalipituisissa on? Se mikä toiselle on normaalia, on toiselle epänormaalia. Liikaa tai liian vähän. Parasta olisi laittaa vähän jarrua talouskasvulle, hankkiutua eroon turhasta työstä ja jakaa loput tasaisemmin. Olisi suuri palvelus niin ihmisten hyvinvoinnille kuin ympäristölle, itsekästä näkökulmaa unohtamatta.

Kun luulee/uskottelee itselleen että on kiire ja että pitäisi tehdä se ja se ja se ja se ja pitäisi ehkä tehdä niin tai niin paljon siinä tai siinä ajassa ja siihen päälle kotitöitä, niin kai sellaisesta ajattelusta stressaantuu. Laittaa siis itselleen liian korkeat tavoitteet työelämässä. Ajatukset kohdistuu silloin lopulta hyvin negatiivisesti työasioihin.

Lopulta ajatukset pyörii päässä, niistä ei pääse eroon. Vie ne ajatukset kotiinsa työstä ja työn paljoudesta ja siitä ehtiikö tekemään kaikkea. Yö unetkin menee kun ajatukset noista asioista pyörii aivoissa. Aamulla sitten väsynyt ja ruljanssi jatkuu töissä, paljon töitä, ehtiikö. Asiaan/stressiin voi myös vaikuttaa ympäristö, kovat äänet ja työklimaatti, siis työkaverit ja työ ympäristö. Myös työkaverit voi aiheuttaa stressiä muille, se onkin sitten jo vielä hankalampaa kuin jos on vain työ stressistä kysymys.

Itse olen tuon kaiken kokenut muutama vuosi sitten. Ensin en tajunnut, miksi voin niin huonosti. En kyennyt lopulta kunnolla nukkumaan, olin jatkuvasti väsynyt. En ollut sairaskirjoilla pitempään kuin kuukauden verran. Jatkoin töitä ja yritin saada stressin tunteet vähemmälle. Se vei ainakin 3 vuotta ennen kuin onnistuin kunnolla. Mediteeraus auttaa. Ja täytyy huomioida miten hengittää. Stressaantuessa hengitys nopeutuu, hengitys on pinnaliista ja nopeaa. Sellaisessa tilanteessa lihaksetkin tulee kipeiksi kun jännittää lihaksiaan koko ajan hengittäessään nopeaan ja lyhyesti. Täytyy opetella kontrolloimaan hengitys. Hengittää syvään. Ja ajatukset on opittava muuttamaan positiivisempään suuntaan.

Vierailija

Itselleni koulu on tärkeää koska rakastan oppimista.
Kuitenkin otan asiat aika lunkisti, vähän liiankin lunkisti välillä. Tarkoituksena olisi päästä ammattiin jossa yhdistyvät harrastukset, itselle tärkeät asiat ja intressit. Valinta oli siis selvä: luonnontieteilijä.

Ystäviä minulla ei oikeastaan ole ikinä ollut, parhaan kaverin virkaa toimittaa siskontytär. Perhe on tärkeä, totta kai.

Vierailija

Elämässä kannattaa keskittyä siihen, mikä on itselle tärkeintä. Antaa niiden painaa duunia, joilla on siihen taipumus. Silloin me muut pääsemme helpommalla. Ei työtä tarvitse niin paljon tehdä, ellei ehdoin tahdoin halua. Ihminen saa yleensä juuri sitä, mitä tosissaan haluaakin.

Moni selittää, kuinka he sitten joskus alkavat harrastaa ja liikkua ja tehdä taidetta. Kun työt vähän hellittävät. Eivät ne "hellitä", pelkkää itsepetosta. Eläkeikä sairauksineen tulee vastaan, eikä mitään parempaa elämää tule koskaan. Kannattaa elää joka päivä juuri niin kuin haluaakin, tehdä joka päivä ainakin joitakin mieluisimpia juttuja. Työt voivat odottaa tai jäädä tekemättä. Muut ihmiset yrittävät painostaa mukautumaan heidän standardeihinsa, jotta eivät tuntisi olevansa huonompia. Älä välitä, haistata vitut ja elä nyt.

Piru Naiseksi
Seuraa 
Viestejä3164
Liittynyt16.3.2005

tärkeä mutta elämään sisältyy muutakin kuin elatusvastiketta vastaan puurtamista. Ainakin nykyinen työelämä on toisinaan raadollisen rankkaa - se on kuin puristin, joka tiristää siihen joutuneista - tai jopa pyrkineistä - viimeisenkin energiamehutipan.
Jotkut meistä huomaavat jossain vaiheessa, että työelämä vaatii eläjiltään liikaa. Mutta miten ihminen voi tällaisessa tilanteessa menetellä itseään säästäen ja kuitenkin selustaansa polttamatta? Ainahan loppuun palava voi irtisanoutua työstään ja jäädä yhteiskunnan (eli meidän kaikkien) elätettäväksi, jollei uutta, helpompaa työtä löydy. Juomaan ratkeaminenkin on eräs epätoivosta kielivä ja ei-toivottava vaihtoehto. Tällaiset ratkaisut ovat kuitenkin äärimmäisen huonoja, ja entisestään huonommaksi ne muuttuvat, jos näin elämäänsä kaaokseen järjestävä on perheellinen ja/tai elatusvelvollinen.
Mistä löytyy kunniallinen ratkaisu heille, jotka haluavat hypätä oravanpyörästä ennen, kuin se on heidän oman kohtuullisen selviytymisensä ja hyvinvointinsa kannalta myöhäistä?

Vierailija

Puurtajia on helpompi valvoa ja johtaa.

Veikkaan että vaikka tiede ja teknologia kehittyisivät siten että ihmisen ei tarvitsisi tehdä töitä vaan tuotanto ym. hoidettaisiin automatisoidusti hyvin pitkälle, ihmisille sälytettäisiin edelleen jonkinlainen työvelvoite. Massoja on paljon helpompi hallita ja johtaa kun he ovat työn touhussa. Ymmärrän että lasten pitää käydä koulua ja opiskella, jotta heillä on mahdollisuudet toteuttaa unelmiaan paremmin ja pystyvät toimimaan täysivaltaisesti yhteiskunnassa, mutta aikuisten ihmisten pakkotyöllistäminen on eri asia. Jos siis tuotanto toimisi ilman ihmistyötarvetta ainakin pääosin, tietenkin suunnittelua ym. tarvitaan, niin ei "työn etiikka" häviäisi, vaan "Otsa hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman" hokemaa varmasti edellen viljeltäisiin ja ihmisiä pidettäisiin pakolla töissä, siis jos he eivät kuulu siihen eliittiin joka on sattumien kautta vaurautta kerännyt ja jolla on oikeus halutessaan loisia.
Liika vapaa aika ajatteluun tekee ihmisistä liian itsenäisiä ja yksilöllisiä. Heidän käyttäytymisensä on vaikeasti arvioitavaa ja massojen hallinta hankalaa. Tälläistä hallinto ja eliitti ei halua tapahtuvan vaan määrää alamaiset tuottaviksi työläisiksi jotka pitkän työpäivän jälkeen eivät enää liikaa jaksa ajatella muuta kuin arkiasioita. Tämä turvaa yhteiskuntien vakauden.

Uusimmat

Suosituimmat