Sotilastiede - liian arka aihe?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Palstalla oli sotilasaiheista tiede-keskustelua. AIhe onkin poliittisesti arka maassa, joka liukuu onnellisesti kohti uutta turvasatamaa:

http://www.worldsecuritynetwork.com/

Allaolevan linkin takaa voi tarkastella naapurin varustuksia:

http://warfare.ru/

Ylläpitäjät näköjään hermostuivat ja poistivat koko keskustelun.

Kommentit (7)

Vierailija

Sotatiede on meitä armeijan käyneitä varten. Ei kannata ruveta liikaa kakaroita ja sivareita neuvomaan niillä opeilla.

Toisaalta pieni puolustupoliittinen keskustelu ei ihan vierestä olisi. On senverran oleellinen osa ihmiseloa.

Esimerkiksi kertausharjoitukset. Meikäläinen on niistä jo ulkona. Ei kelpaa edes harjoistumaaliksi. Kertaus olisi kuitenkin tarpeen. Sotatilanteessa jäämme me vanhukset huolehtimaan kansakunnan kasvusta, siitoskykyhän kun useimmilla on tallella. Nuorten typyjen kanssa olemisen taito on kuitenkin vähän ruosteessa, joten Ile vois järkätä pieniä viikon kertauksia.

Vierailija

Sotilastieteeseen liittyen. Toisen maailmansodan aikana suoritettuja Saksan kaupunkien pommittamisia on alettu viime vuosina yhä voimakkaimmin kritisoida Britanniassa ja USA:ssa. Tutkimuksien mukaan niillä ei horjutettu juuri mitenkään saksalaisten taistelutahtoa. Myös sen vaikutukset Saksan asetuotantoon olivat heikot. Saksa näet lisäsi asetuotantoaan sodan loppuvaiheeseen (1944-45) asti.

Kun pommituksia on yritetty perustella sen aiheuttamilla vaurioilla Saksan polttoainetuotantoon, on tämäkin teoria romahtanut. Saksan polttoaineongelmat alkoivat siinä vaiheessa kun puna-armeija valtasi Romanian öljykentät.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005
valtiokonttorin elatti
Sotatiede on meitä armeijan käyneitä varten. Ei kannata ruveta liikaa kakaroita ja sivareita neuvomaan niillä opeilla.

Näino.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija
ralf64
Sotilastieteeseen liittyen. Toisen maailmansodan aikana suoritettuja Saksan kaupunkien pommittamisia on alettu viime vuosina yhä voimakkaimmin kritisoida Britanniassa ja USA:ssa. Tutkimuksien mukaan niillä ei horjutettu juuri mitenkään saksalaisten taistelutahtoa. Myös sen vaikutukset Saksan asetuotantoon olivat heikot. Saksa näet lisäsi asetuotantoaan sodan loppuvaiheeseen (1944-45) asti.

Kun pommituksia on yritetty perustella sen aiheuttamilla vaurioilla Saksan polttoainetuotantoon, on tämäkin teoria romahtanut. Saksan polttoaineongelmat alkoivat siinä vaiheessa kun puna-armeija valtasi Romanian öljykentät.




Kenraali Curtis Le Mayn ja ilmamarsalkka Arthur Harrisin suosima "Fire storm" -taktiikka oli kehitetty nimenomaan Saksan keskiaikaisten puukaupunkien asuntokortteleiden tuhoamiseen. Teollisuuteen sillä ei pystytty.

Pommitustaktiikan mukaan sammutushenkilöstöön iskettiin aikasytytin-pommeilla, jotka myös estivät loukkuunjääneen väestön evakuoimista tulipalojen tieltä. Auschwitzin komendantti Rudolf Höss ansaitsisi jonkin ihmisoikeuspalkinnon, koska hän tappoi uhrinsa ennen heidän krematoimistaan?

Saksan lentokonetuotanto jatkui toukokuuhun 1945 asti tuottaen enemmän sotakoneita kuin mille määrälle riitti polttoainetta. Mm. ajanmukaisten suihkuhävittäjien tuotanto tapahtui Prahassa Avian tehtailla, joita ei pommitettu kertaakaan.

Albert Speer siirrätti tuotantolinjoja pommitetuista tehtaista mm. kaivos- ja tietunneleihin, ja metsäteille: Työstökoneiden rivi metsätiellä naamioverkoin peitettynä oli käytännössä turvassa pommituksilta, sillä liittoutuneiden käyttämät pommitustaktiikat tehosivat vain kaupunkien keskustoihin.

Sana "teollisuuspommitus" on Saksan kohdalla ilmeistä valehtelua. Pommien kohteena olivat ihmiset.

Jörg Friedrichin "Suuri Palo" ("Der Brand"), ISBN 951-20-6799-4, Ajatuskirjat 2005, on ensimmäinen kokonaisesitys Saksan pommitus-tuhoista. Kirjoittaja joutuu toteamaan, että todellista uhrien määrää ei ole koskaan yritettykään laskea.

Friedrich on aiemmissa teoksissaan käsitellyt mm. kansallissosialistien ja saksalaisten toisessa maailmansodassa tekemiä sotarikoksia. Siitä huolimatta häntä on jo leimattu "revisionistiksi". Ei saa puhua "vääristä" uhreista??!!

http://de.wikipedia.org/wiki/J%C3%B6rg_Friedrich
http://www.perlentaucher.de/buch/12358.html
http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/kirja.asp?KirjaID=1030

Eräs nettikirjoittaja ymmärtää rinnastaa amerikkalaisten ja englantilaisten terroripommitukset Saksassa samojen tahojen toimintaan nykyisissä sodissa:

Swinemünden pommituksista hän (Friedrich) kertoo sivuilla 150-153 mm. seuraavasti:
"Kadetti Sander näkee poterostaan, kuinka pakolaiset heittäytyvät puistossa maahan ja joutuvaty nyt koko ruumiinsa pituudelta alttiiksi puunhakettimien sirpalevaikutuksille. Merkitsijät olivat osoittaneet nimenomaan puiston valomerkinnöillään, pommimatto putosi erityisen tiiviinä, niin ettei mitään pakotietä ollut....kun matalalentäjät saapuivat, Fritzowin asukkaat heittäytyivät kauhistuneina maahan, sillä he eivät tunteneet vielä tätä mieletöntä ihmismetsästystä.

Isa Berg ja Labiaun asukkaat, jotka olivat tulleet Taka-Pommerista rannikkoa pitkin, näkivät sitä jatkuvasti. Koneet niittivät pakolaisia tulella...Pribbernow'n pakolaisjoukko oli Swinen luona joutunut samalla tavalla matalalentäjien tätäimeen. Koneet olivat lentäneet katujen myötäisesti Pritterin suuntaaan ja hyökänneet siellä ihmisten ja eläinten kimppuun, ympärillä lojuvien kuolleiden ihmisten ja lopetettujen hevosten keskellä haavoittuneet huusivat apua ja vettä.

Kniprodessa Christel Bispink tekee havainnon."Hämmästykseksemme näimme paljon vähemmän laivoja. Että satama-alueella oli uponnut 13 laivaa, sen saimme tietää vasta sodan päätyttyä....Niinkuin saimme myöhemmin tietää, satamassa kaikki pakolaisalukset olivat muuttuneet uiviksi ruumisarkuiksi tai uponneet.

..Pakolaiset oli jaettu kahteen ruumaan. Kun laiva hajosi tulipalossa, he joutuivat veden varaan. Alas johti yksi ainoa tikas, joka ei kestänyt painoa ja murtui. Miehistö heitti alas köysiä, mutta kukaan ei päässyt ylös."

Kadetit jaettiin seuraavana päivänä ryhmiin kuljettamaan ruumiita pois puistosta. "Meidän ryhmämme löytämien vainajien joukossa ei ollut lainkaan sotilaita, vain naisia ja lapsia ja muutamia vanhoja miehiä" Haavoittumisten ja silpoutumisten takia tunnistaminen ei ollut useinkaan mahdollista.

Hyökkäykseen osallistui 671 pommikonetta ja 412 saattohävittäjää, jotka pudottivat 1609 tonnia räjäteitä; virallisten paikallisten laskentojen mukaan kuolonuhreja oli 23 000, mutta lukua on vaikea todentaa jälkeenpäin. Oliko tuossa puolet, kolmannes? Toistaiseksi on liian vähän tukipisteitä. Andros vei tiettävästi mukanaan syvyyksiin 570 henkeä.

Muita tietoja sataamasta ei ole...useimpia uhreja ei tunnistettu. Kukaan ei laskenut heitä, koska pakolaisjoukot marssivat kintereillä, jäännökset peitettiin pommikuoppiin tai kuljetettiin ajoneuvoilla joukkohautoihin Golmin kukkulalle. Laivoihin, puistoihin, Swinen rannalle, rautatieasemalle ja sairasjuniin kuolleiden lukumäärä saattaa olla viisinumeroinen.

Swinemünden verilöylyä ei merkitty USA:n 8. ilma-armeijan aikakirjoihin verilöylynä, ei myskään ajankohtaishistoriaan. USA:n ilma-armeija kirjasi sen kuljetushyökkäykseksi, joka kohdistui "järjestelyratapihaan". Heti maan miehittämisen jälkeen USA:n armeija perusti tutkimuskomission, jonka selvitys arvioi ilmasodan lopputasetta.

Hämmästystä herätti kuolleiden määrä, joka oli siviilitappioiksi verrattoman suuri, mutta se oli "kaukana yleisesti ennakoidusta 7 miljoonan kokonaismäärästä."" Amerikkalaiset pommittivat koko voimallaaan saksalisia kaupunkeja sodan loppuun asti. Kyseessä ei ollut mikään kaupunkilinnoitusten pommittaminen, vaan nimenomaan kyse oli strategiasta, jonka tarkoituksena oli muka "vastrintatahdon nujertaminen", kuten englantilaisetkin murhapommituksiaan perustelivat.

Sivu 329: "Uuteen arvoon sirpalesuojat nousivat syksyllä 1944; ne tarjosivat kohtalaisen suojan, kun matalalentäjät alkoivat jahdata maastossa kaikkea mikä liikkui." Myös maaseudulla. Friedrichin mielestä matalalentokoneet jahtasivat ihmisiä kaikkialla.

Hän kertoo myös erään pikkukaupungin pommituksesta aluepommituksena maan tasalle. Kaupunki oli pieni, syrjässä ja keskittynyt viininviljelyyn vailla teollisuutta. Rintama oli kaukana. Siis mitään sotilaallista kohdetta ei ollut. Friedrich kyllä mainitsee sotilaalliset kohteet selostetuilla kohdepaikkakunnilla, joten kirjan arvostelijat yrittävät saada kirjaa lukemattomat harhaan johdettua kirjasta ja ilmavoimien tavoitteista.

Vuonna 1944 syksyllä alkoi olla jo kyky tällaisten sotilaallisten kohteiden erittäin tarkkaan täsmätuhoamiseen. Todellisuudessa ne olivat sivuseikkoja, vaikkakin tietysti Ruhrin kaupunkeja ym. pommitettiin ainakin aluksi paljon enemmän. Todellisuudessa sekä USA:n että Englannin ilmavoimat tuhosivat kaupunkeja maan tasalle. Pyritiin nimenomaan tuhon maksimointiin. Koska palokunnat ja ihmiset suoriutuisivat pitkäkestoisesta hyökkäyksestä, pyrittiin maksimaaliseen tuhoon pienessä ajassa.

Systytysprosessi ja eri pommien pudotuspaikat oli tarkoin suunniteltu, niitä oli mallinnettu ja lopulta päädytty tietynlaiseen viuhkataktiikkaan, jolloin saatiin syntymään kaiken tuhoava palomyrsky. Pommien laji keskittyi vain tähän. Siten ei otettu sotiallisiin kohteisiin soveltuvia pommeja, vaan nimenomaan näitä palopommeja ym. Tavoitteena oli kokonaisten kaupunkien tuho hetkessä asukkaineen. Näitä tuhottiin moneen kertaan.

Harris kirjoitti, että "tammikuusta toukokuuhun tuhosimme tuhottuja kaupunkeja uudelleen. Nyt oli iskettävä rauniokaupunkeihin, joiden kellareihin ihmiset olivat ryömineet." Sivu 389: Vuosina 1944-45 lopulta pikkukaupungit ja kylätkin joutuivat suurpommitusten kohteiksi.

Pirullisten menetelmien avulla pyrittiin nimenomaan siviiliväestön tuhoamiseen. Sivu 360: Koska pelastaminen oli ajan kysymys, pommitusilmavoimat käyttivät aikasytyttimiä, jotka voitiin asettaa laukeamaan haluttuna aikana. Näin avustusvoimat voitiin pitää loitolla". Niillä voitiin myös saada väki poistumaan suojista liian myöhään tulesta selviytymisen kannalta.

Toisaalta toinen aalto tuli usein silloin, kun ihmiset olivat juuri tulleet pois ja tuhovaikutus siten suureni. Joukkomurhatavoite oli huonosti peitelty. Se sanottiin lähes suoraan. Churchill esim. julisti 1943, että "meidän on näytettävä pmmitusilmavoimiemme ratkaiseva ylivoima ja voittamattomuus. Siksi meidän on iskettävä tiheimpiin asutuskeskuksiin".

Tavoitteet näkyvät osin kaunisteltuja käskyjä ja etenkin historiankirjoituksia paremmin räjähdemääristä kuin päivätiedotuksista. Mainzissa ilmailuliikenneministeriö piti tärkeänä liikenneyhteyksien tuhoamista joukkojen kuljetusten vaikeuttamiseksi 27.2.1945. Jos ainoa sotilaallinen kohde ovat ratalaitteet ja liikenneväylät, miksi mukana on miljoona sauvapalopommia? Ne eivät voi mitään rauatiekiskoille.

Miinat eivät myöskän räjähdä keskitetysti, vaan ne aiheuttavat paineaaltoja. Mukana oli polttoisekoitus, joilla tähdättiin palomyrskyn synnyttämiseen. Tällainen oli saatu aikaan Pforzheimissa kolme päivää aiemmin. Esikunnissa unelmoitiin viisinumeroisista uhriluvuista.

Arvostelijat väittävät, että Swinemündessä olisivat ilmavoimat keskittyneet vain sotilaallisin kohteiin. On ihmeellistä, että Swinemündessä olisi tullut lukemattomat uhrit todellakin vain harhaosumista. Niistähän aina nytkin puhutaan neokonservatiivien sodissa.


http://kauheamies.blogspot.com/2007/05/jrg-friedrich-suuri-palo.html

Luotettavia tietoa pommiterrorin vaikutuksista on vain niiltä paikkakunnilta, joissa paikallinen hallinto on sodan jälkeen tutkituttanut pommitusten seuraukset. Koko Saksaa koskevaa luotettavaa tilastoa ei lainkaan ole. Uhrien kokonaismäärä saattaa siis olla lähellä "tavoitteeksi asetettua 7:ää miljoonaa"? Kuinka lähellä, tai kummalla suunnalla, sitä emme saa tietää.

Jos pommi-holokaustin uhreja onkin tasan kuusi miljoonaa?

Vierailija

Suomalaisesta(?) asenteesta toisen maailmansodan vaiettuihin kohtiin kertoo jotain "Nainen Berliinissä" -kirjan arvostelijan loppukommentti poliittisesti ylikorrekteilla "Agricola"-sivuilla:

PS. Kirjoittaja kiittää suomentaja Ilona Nykyriä ja tutkija Jouko Jokisaloa avusta artikkelin asiasisällön suhteen

Idioottimainen arvostelija ei ole uskaltanut kajota aiheeseen pyytämättä lupaa Stasi-agentilta!

http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?hakukohde=&jarjestys=&ha...

Samaa tahattoman komiikan ja vasemmistolälläämisen yhdistelmää noudattaa Seppo "Harppi-Hentilä" Jörg Friedrichin kirjaan ympätyssä esipuheessaan selittelemällä, kuinka pommitus-uhrien vertaaminen Holokaustin uhreihin "loukkaa suurimman joukkomurhan tms. ainutkertaisuutta".

Suomalainen kustantaja ei uskalla julkaista kirjaa kuumasta aiheesta ilman DDR:ssä oleskelleen tutkijantapaisen selittelysanoja, eikä arvostelija uskalla olla suojautumatta mahdolliselta räksytykseltä kertomalla näkyvästi, että "kyllä minä olen saanut tähän kirjoitukseeni luvan suoraan johtavalta Stasin mielipide-poliisilta!".

Mikä Suomea vaivaa?

Kuvassa Stasi-agentti Jouko Jokisalo:

Hän palveli Gestapon vallanperijä-organisaatiota kymmenisen vuotta, ja jatkaa nykyisin "suvaitsevaisuus"-propagandistina Suomessa. Googlella löytyy.

L
Seuraa 
Viestejä7878
Liittynyt17.3.2005

Ralf64

Kirjoitit:

Myös sen vaikutukset Saksan asetuotantoon olivat heikot. Saksa näet lisäsi asetuotantoaan sodan loppuvaiheeseen (1944-45) asti.

Se, että Saksa onnistui lisäämään asetuotantoaan pommituksista huolimatta, kertoo vain siitä, kuinka surkeasti ja tehottomasti Saksan asetuotanto oli organisoitu ennen Speerin rationalisointiohjelmaa. Saksan tehotonta sotataloutta havainnollistaa hyvin se, että 1941 Saksan kansantalous, teräksen tuotanto ja hiilen tuotanto olivat suuremmat kuin Britannialla ja NL:lla yhteensä, mutta siitä huolimatta Saksa sai tuotettua vain noin puolet (voin ajan kanssa tsekkailla) siitä asemäärästä kuin Britannia ja NL.

Loppuvuodesta -43 Länsiliittoutuneet ottivat pommituskampanjassa järjen käteen, ja tajusivat, että Luftwaffen hävittäjät on lyötävä ennen kuin pommikoneet kykenevät tuottamaan todellista vahinkoa Saksan teollisuudelle hyväksyttävillä tappioilla. Tämän jälkeen asennettiin Mustangeihin lentotukialussiirroissa jo pitkään käytetyt lisäpolttoainesäiliöt ja aloitettiin pommitusoffensiivi polttonestetuotantoa, lentokenttiä ja lentokoneteollisuuden avainkohtia (esim kuulalaakerituotanto) vastaan. Homma tepsi ja kesästä 1944 lähtien pommikoneet saattoivat operoida suhteellisen vapaasti ja Saksan muu asetuotanto alkoi takkuamaan pahasti.

Ja:

Kun pommituksia on yritetty perustella sen aiheuttamilla vaurioilla Saksan polttoainetuotantoon, on tämäkin teoria romahtanut. Saksan polttoaineongelmat alkoivat siinä vaiheessa kun puna-armeija valtasi Romanian öljykentät.

Mikäs tämä ”teorian” on siis romahduttanut? Minä kun olen pitänyt faktana sitä, että kampanja Leunan tuotantolaitoksia vastaan (alkaen talvella 43/44) tosiaankin romahdutti kivihiilen hydrausmäärät murto-osaan kapasiteetista.

Sitä en muista, että kuinka suuri osa Saksan polttonesteistä tuli Leunasta, mutta osuus oli merkittävä, jollei valtaosa. Tietenkin Romanian kenttien menetys oli sitten se viimeinen niitti, mutta jo Leunan rusikointi piti huolen siitä, että Saksa kärsi kroonisesta polttonestepulasta keväästä -44 alkaen.

Uusimmat

Suosituimmat