Kaukoputkien suorituskyky

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Luin joitain vuosia sitten Helliconia scifi-kirjasarjan. Siinä maapallolla olevat ihmiset seurasivat toisen aurinkokunnan tapahtumia (Helliconian) kaukoputkilla.
Jos todella haluttaisiin nähdä toisiin aurinkokuntiin, niin millaisia kaukoputkia olisi mahdollista rakentaa? Nythän ei pystytä vielä edes havaitsemaan maapallon kokoisia kohteita toisista aurinkokunnista.
Tämän hetken parhaissa observatorioissa peilien halkaisijat ovat 10 metriä (Keck-teleskoopit Havaijilla) ja 8 metriä (VLT Chilessä). Niillä voi käsittääkseni havaita suotuisissa olosuhteissa Jupiterin kokoluokan kappaleita.
Kuka tietää?

Kommentit (11)

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007

Vähän samaa aihetta liippaan, eli millainen kaukoputken pitäisi olla, jotta sillä nähtäisiin amerikkalaisten kuuhun hylkäämät kuuautot ? Mikäli ne siellä ovat.

Vierailija

Maan kokoisen planeetan optinen havaitseminen tähtensä ns. "elämän vyöhykkeellä" on vielä melko kaukana tulevaisuudessa. Tuleville avaruusteleskoopeille ollaan vasta kehittämässä sellaista vaativaa maskaustekniikkaa, jolla planeetan emotähden kirkkaus saadaan vaimennettua ja siten planeetta näkyviin. On arvioitu, että joskus 2020-30 tähän kykenevä avaruusteleskooppi voitaisiin saada radalleen ja havaintokuntoon.

Tuo Heliconian tapahtumia seuraamaan pystyvä teleskooppi pysyy kyllä scifinä vielä hirmuisen kauan.

Vierailija

Jotta amerikkalaisten ja venäläisten autot näkisi kuun pinnalla optisen teleskoopin peilin halkaisijan pitäisi olla luokka 80 metriä. Sellaisia ei siis ole. Suurin tähän mennessä suunnitteilla oleva peili on 30 metriä ja valmistunee joskus 2015-20.

Mutta sekä amerikkalaisten että venäläisten kuun pinnalle jättämiä laserheijastimia havaitaan sitä vastoin liki päivittäin useiden eri tutkimushankkeiden yhteydessä.

Vierailija
2010tiede
Luin joitain vuosia sitten Helliconia scifi-kirjasarjan. Siinä maapallolla olevat ihmiset seurasivat toisen aurinkokunnan tapahtumia (Helliconian) kaukoputkilla.
Jos todella haluttaisiin nähdä toisiin aurinkokuntiin, niin millaisia kaukoputkia olisi mahdollista rakentaa? Nythän ei pystytä vielä edes havaitsemaan maapallon kokoisia kohteita toisista aurinkokunnista.
Tämän hetken parhaissa observatorioissa peilien halkaisijat ovat 10 metriä (Keck-teleskoopit Havaijilla) ja 8 metriä (VLT Chilessä). Niillä voi käsittääkseni havaita suotuisissa olosuhteissa Jupiterin kokoluokan kappaleita.
Kuka tietää?

Suurimman suunnitteilla olevan kaukoputken halkaisija on 100 metriä, siinä on useampi peili samassa paketissa.
Peilit ovat valmiina, niiden hiomiseen menee kuitenkin vielä vajaa 10 vuotta, erotuskyky on 100 kertaa parempi kuin hublen.
VLT:ssä taitaa olla 4 peiliä, jotka yhdessä vastaa yhtä 16 metristä teleskooppia.

Herra Tohtori
Seuraa 
Viestejä2613
Liittynyt18.3.2005

Hetkinen, eikös siis Helliconiaa kiertävällä radalla ollut maakalaisten avaruusasema tutkimustarkoituksessa? Eivät kai ne nyt Maasta asti kaukoputkilla Helliconialaisten elämää tiirailleet vaan avaruusasemalta tyyliin vakoilusatelliitti potenssiin N.

Tietenkin jossain vaiheessa saattaa olla mahdollista tehdä suoria optisia havaintoja toisia tähtiä kiertävistä taivaankappaleista jokapäiväisellä perustalla. Mutta pintadetaljit jäävät kyllä auttamatta näkemättä vaikka mikä olisi. Saati sitten asukkaiden elämä.

Jos asemalla on hyvät heijastimet niin se näkyy talvellakin... ei kun siis, se saattaa hyvinkin olla havaittavissa valonlähteenä planeettaa kiertävänä kohteena, olettaen että itse planeetasta saadaan tehtyä havaintoja.

Capito tutto, perchè sono uno
Persona molto, molto intelligente...

-Quidquid latine dictum sit, altum viditur.

If you stare too long into the Screen, the Screen looks back at you.

Vierailija
fenomenologi
2010tiede
Luin joitain vuosia sitten Helliconia scifi-kirjasarjan. Siinä maapallolla olevat ihmiset seurasivat toisen aurinkokunnan tapahtumia (Helliconian) kaukoputkilla.
Jos todella haluttaisiin nähdä toisiin aurinkokuntiin, niin millaisia kaukoputkia olisi mahdollista rakentaa? Nythän ei pystytä vielä edes havaitsemaan maapallon kokoisia kohteita toisista aurinkokunnista.
Tämän hetken parhaissa observatorioissa peilien halkaisijat ovat 10 metriä (Keck-teleskoopit Havaijilla) ja 8 metriä (VLT Chilessä). Niillä voi käsittääkseni havaita suotuisissa olosuhteissa Jupiterin kokoluokan kappaleita.
Kuka tietää?



Suurimman suunnitteilla olevan kaukoputken halkaisija on 100 metriä, siinä on useampi peili samassa paketissa.
Peilit ovat valmiina, niiden hiomiseen menee kuitenkin vielä vajaa 10 vuotta, erotuskyky on 100 kertaa parempi kuin hublen.
VLT:ssä taitaa olla 4 peiliä, jotka yhdessä vastaa yhtä 16 metristä teleskooppia.

Jos tarkoitat ESO:n 100 metrin OWLT (Kaamean suuri teleskooppi) hanketta, niin se on toistaiseksi haudattu ja mitään peilejä ei todellakaan ole sen enempää valmiina kuin hionnassakaan. Hanke kaatui valtaisiin kustannuksiinsa. Tämän tilalla ESO:lla on menossa E-ELT hanke, optinen teleskooppi 42 metrin pääpeilillä. Tämäkin on vasta suunnitteluvaiheessa.

Maalaisjärki
Seuraa 
Viestejä1286
Liittynyt1.9.2006

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=24446

Kuinka pitkälle on kannattavaa katsella, koska jos haemme tieteelle vastauksia tähtien / suurempien ilmiöiden tapahtumista, meille riittäisi kaiketi vähempikin etäisyyksien tarkastelu. Sillä varmasti lähempänäkin tapahtuu kaikenlaista.

Jos esimerkiksi tarkastellaan kohdetta joka on todella kaukana, niin tuleeko häiriöitä esimerkiksi valon taipumisesta ja pölystä yms. roskasta jota teleskoopin ja tarkasteltavan kohteen välissä killuu.

Savor, Olkoon sielusi kevyt kuin mielesi tuote.
- Maalaisjärki

Alex
Seuraa 
Viestejä486
Liittynyt2.1.2006

Moi !

Teleskoopin erotuskykyä voidaan kasvattaa helpoiten interferenssi-tekniikalla jossa suhteellisen kaukana toisistaan olevat sähkömagneettisen säteilyn kerääjät (esim. peilit) synkronoidaan halutun allonpituuden tarkkuudella toimimaan yhteen.
Tätä tekniikka aiotaan käyttää kauas avaruuteen rahdattavissa havaintolaitteissa joiden erotuskyky vastaisi mahdollisesti satojen kilomtrien halkaisijalta olevaa teleskooppia. säteilyn keräyskyky ei tietenkään olisi vastaava. tämä on joka tapauksessa se tapa millä eksoplaneetat joskus mahdollisesti nähdään.

--

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005

Kaukoputken, tai yleensä sähkömagneettista säteilyä vastaanottavan havaintolaitteen, kuten radioteleskoopin, erottelukyky on parhaimmillaan karkeasti 1,2*aallonpituus/peilin halkaisija, kun kulman yksikkönä on radiaani. Tuo on diffraktion aikaansaama raja, jota ei voida kiertää, koska se perustuu sähkömagneettisen säteilyn fysiikkaan. Käytännössä hyvälaatuinen optiikka (ihan harrastelijakaukoputketkin) yltää hyvin lähelle tuota diffraktiorajaa.

Tuosta voi sitten laskea lukuja. Jalanjäljen hahmottaminen Kuun pinnalta vaatii noin 0,1 m:n paikkaresoluution (ei sillä jalanjälki erotu jalanjäljeksi, mutta jälkirivit näkyvät kuumodulien ympärillä), eli 5E-5 kaarisekuntia. Näkyvän alueen peili toimii noin 500 nm:n aallonpituudella, jolla halkaisijan pitäisi olla 2400 m. Salaliittohihhuleilla riittää siis aihetta paskanjauhuuseen vielä pitkään.

Jos taas pitäisi vakoilla 8 valovuoden päässä majailevia Siriuslaisia, ja halutaan 10 m:n erottelukyky, jolla isot sotilastukikohdat ja muuta massiiviset teollisuuslaitokset paljastuvat, peilin pitäisi olla kooltaan 600000 km, hieman pienempi kuin Kuun rata. Unohtakaamme siis koko juttu.

Interferometria voi helpottaa havainnointia, kun voidaan käyttää etäälle toisistaan sijoitettuja pieniä antenneja, mutta se edellyttää mitattavan sähkömagneetisen säteilyn vaiheinformaation mittaamista ja tallettamista. Radioastronomiassa se onnistuu, antenniverkostot ja interferometria on rutiininomaisessa käytössä, mutta optisesti se on suunnattoman vaikeaa, koska mikään sähköinen ilmaisin ei suoraan mittaa valoaallon vaihetta. Jotain yrityksiä on ollut joillakin nykyisistä suurista kaukoputkista, mutta en tiedä miten se on käytännössä toiminut.

Alex
Seuraa 
Viestejä486
Liittynyt2.1.2006

Interferometriaa on käytetty jo ainakin 70-luvulta asti. menetelmä ei ole kovin käyttökelpoinen maanpäällisiä kaukoputkia käytettäessä, ilmakehän turbulenssit heikentävät tuloksia merkittävästi.

Avaruuteen tai esimerkiksi kuun pinnalle sijoitettu interferometri-teleskooppi taas on nykytekniikalla helppo toteuttaa, siis se interferometria-osuus. Näin on tarkoitus tehdäkkin kunhan esnin saadaan pysyvä asema kuuhun tai useampi käyttökelpoinen teleskooppi riittävän kauaksi maan gravitaatiokentän häiriöistä.

Uusimmat

Suosituimmat