Hiukan asiaakin Leninistä...

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

...kuulkaas nassikaiset , meillä on ollut valtio nimeltä Suomi jo vuodesta 1917, luuleeko jokunen että ns. itsenäistyminen olisi ollut jollain tavoin suomalaisten oma ansio???...tai ehkäpä silloisen itänaapurin pöksyihin valahti kauhu suomalaisten mahdista ja siksi tunnustivat Suomen itsenäisyyden???...Veikkaan että Leninillä oli erittäin merkittävä rooli Suomen valtion syntymisessä. Ja kuka/ketkä neuvottelivat suomalaisista Leninin kanssa, ehkäpä oikeistolaiset ja oikeistomaalaisliittolaiset (keiden nimiä ns. asiakirjat vilisevät)...???Venäjällä pätee tänäkin päivänä kulttuuri jossa henkilökohtaisilla luotettavilla suhteilla ajetaan
asioita eteenpäin, ei pakottamalla…sama on pätenyt myös v. 1917. Veikkaan että eräs merkittävä neuvottelija on ollut nimeltään O. V. Kuusinen, hänellä oli auktoriteettia neuvotella silloisen (aloittelevan)
Neuvostoliiton johdon kanssa. Toinen lienee E. Gylling, myöskin sivistynyt Suomalainen kommunisti. Em. henkilöitä voimme kiittää siitä että viettelemme itsenäisyyspäiviä...

Kommentit (13)

Vierailija

PerVerssejä ajatuksia, todellakin O.V. Kuusinen "sankari", heeh..
teki Suomesta neuvostotasavaltaa, jopa Hertta Kuusisella oli moraalista ryhtiä, kun piti kaapata valta Suomessa ...

de Selby
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt16.3.2005

Täytyy myöntää, että tämä osa historiastamme on mulla vähän - ööh - pimennossa.

Mutta kai sillä "Lenitalla" jokin kumma henkilökohtainenkin suhde Suomeen oli; eikös se tullut Suomen kautta kun meni Venäjälle kapinaa toteuttamaan... tunnusti Suomen itsenäisyyden joskus silloin 6.12. ja taisipa pitää Stalininkin kanssa palaveria Turkkuses vai olikosse Tampereella. Todennäköisesti ehkä just Tampereella, suomalaisen kommunismin kehto kun on...

Olisi mielenkiintoista lukea Leninin muistelmia, päviäkirjamerkintöjä tai muita venäläisiä aikalaiskirjoituksia "suomi-bongailu-mielessä". Mitenkäs sitä muutenkaan sen vahapään aivoituksiin enää käsiksi pääsisi.

Gravity sucks.

de Selby
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt16.3.2005

Niin.. ilmeisesti siksi on vaikea myöntää että äijällä kuitenkin on suuri ja merkittävä - joksin ajallisesti lyhyehkö - merkitys Suomen historiassa.

Taisi varmaan Joe-setä olla Lenitaakin pahempi murhamies...

EDIT: tuli mieleen; jos kuvitellaan ihmiskunnan pahimpia, murhanhimoisia valtiojohtajia, niin onko tuomion saaneita tai oikeuden eteen saatettuja sellaisia enemmän vai vähemmän kuin niitä jotka tavalla tai toisella pääsivät pälkähästä?

EDIT2: "Hiukan asiaakin Leninistä..." Todellakin hiukan.

Gravity sucks.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Liittynyt31.3.2005

Jo tunnetussa lastenlaulussakin sanotaan: "Lenin-setä asuu Venäjällä... jne." Leninille kaikki kunnia itsenäisen Suomen luojana. Mikään muu maa ei tunnustanut Suomea itsenäisenä valtiona, ennen kuin Leninin johtama Neuvostovenäjä sen ensimmäisenä teki. Aikaisemmin antamansa lupauksen mukaan, kun bolsevikit pääsivät valtaan siellä.

Tämä on historiallinen totuus.

Lierikki Riikonen

de Selby
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt16.3.2005
lierik
Jo tunnetussa lastenlaulussakin sanotaan: "Lenin-setä asuu Venäjällä... jne." Leninille kaikki kunnia itsenäisen Suomen luojana. Mikään muu maa ei tunnustanut Suomea itsenäisenä valtiona, ennen kuin Leninin johtama Neuvostovenäjä sen ensimmäisenä teki. Aikaisemmin antamansa lupauksen mukaan, kun bolsevikit pääsivät valtaan siellä.

Tämä on historiallinen totuus.

BTW: ehdotti muuten myös talonpojille (=vasureille) kapinaa Suomessakin aika pian itsenäistymisemme jälkeen. Saattoi olla, että Lenin näki koko Suomen kansan keisarivallan sorron uhrina, josta syystä symppasi meille itsenäisyydenkin. Ei Lenita tajunnut, että Venäjän tsaarien vallan alla Suomen talonpojalla asiat oli paremmin kuin pitkään aikaan (vrt. Ruotsin valta).

Itsenäisyyttä kenties eniten halusivatkin Suomen silloiset vaikuttajat ja eliitti, jotka olivat yhä "ruotsalaisuuden" kannattajia, ja saattoivat nähdä itselleen paremmat ajat vain Venäjästä irrallaan -> lähemmäs Ruotsia taas... Pitipä väite paikkansa tai ei, niin vallan ihmeellisten vastakohtien ja sattumusten seurausta koko itsenäistymisprosessi oli; hommat vain loksahtelivat siihen malliin.

Gravity sucks.

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007
de Selby
...vallan ihmeellisten vastakohtien ja sattumusten seurausta koko itsenäistymisprosessi oli; hommat vain loksahtelivat siihen malliin.

Tätä minäkin olen monta kertaa ihmetellyt. Vuodesta 1809 lähtien Suomi oli ikäänkuin pakonomaisella reitillä kohti kansallista ja valtiollista itsenäisyyttä. Tosin jos-ketjun vaihtehtoisia tapahtumia ei pysty tietämään.

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Vierailija

...pieni lisäys, netistä löytyy saitti jossa on vanhoja Suomen historiaan liittyvien asiakirjojen näköiskopiota (en jaksa kuukkeloida) jossa oli myös ko. asiaan (Suomen itsenäisyysjulistukseen) liittyvä asiakirja jossa oli allekirjoittajana em. Kuusinen...jostain syystä se on poistettu koska nyt sitä ei ole...omasta päästä en sentään asiaa keksinyt...

tli
Seuraa 
Viestejä1057
Liittynyt11.11.2005

Yksi mahdollinen selvittämättä jäänyt historiallinen rooli Suomen itsenäistymisen vaiheilta on Stalinin osuus Suomen itsenäistymiseen. Asia sattui nimittäin olemaan niin, että Stalin oli bolsevikkien kansallisuusasioiden vastaava ja neuvostovallan ensimmäinen kansallisuusasioiden komissaari. Lisäksi hän totesi Suomessa Tampereella, että Suomelle kuuluu kansallinen itsenäisyys.

Jostain syystä tämä on kuitenkin historian tutkijoilta jäänyt selvittämättä, vaikka Stalinin rooli kansallisuuspolitiikan määrittelijänä oli keskeinen. En siis nyt puhu siitä, mitä Stalin sen jälkeen on tehnyt, vaan siitä, mikä oli hänen roolinsa silloin tässä nimenomaisessa asiassa.

Vierailija

Otto Ville Kuusinen pääsi aika korkealle YLE:n teettämässä "Suuret Suomalaiset" -äänestyksessä. Peräti sijalle 38 !
Joka on minun mielestä aikamoinen sijoitus Terijoen hallituksen pääministerille.

Lenin halusi Suomessa tapahtuvan kommunistisen vallankumouksen ja sen myötä Suomen liittyvän Neuvostoliittoon. Ja kyllä. Lenin kävi suomessa matkallaan takaisin Neuvostoliittoon karkoituksensa jälkeen. Hänet salakuljetettiin Ruotsin ja Suomen läpi junassa.

Vierailija

...keskustelupalstalla on asiantuntijoitakin, erittäin hyvä se (meikä ei ole, vähän kirjallisuutta yritän lukaista)...kuitenkin asiana voisi todeta että huolimatta vv. 1912 - 1918 tapahtumista suomalaiset työväen/pienituloisten ('punaiset', 'komukat') johtohenkilöt olivat merkittävässä roolissa Suomen itsenäisyyden saavuttamisessa, ja vielä kun itsenäisyyttä piti vähän todistella jälkikäteen (1939 - 44) niin niissäkin hommissa tärkeässä asemassa olivat ne vihatut 'komukat' ts. erittäin isänmaalliset vähäosaiset...("ei ole muuta kuin vanha äitimuori mutta prkl tästä ei läpi tulla")...Leninin, "isä aurinkoisen" tms. toimintaan täytyy perehtyä todella paljon, hiukan asiaan saa kosketusta ja käsitystä lukemalla ja ymmärtämällä sen ajan (no ihan lähihistoriaa) kirjallisuutta tai (jos on mahdollista) tutustua (jäljellä oleviin) arkistoihin...asiatonta (perusteethan sotijalta/tappajalta löytyy aina) tappamista tapahtuu tälläkin hetkellä...kalasnikovi kalisee...

Vierailija

Niklas Herlin kirjoitti, ettei halua Lenin-patsasta kotikaupunkiinsa. En minäkään. Entisessä kotikaupungissani Suomenlahden vastarannalla oli Lenin-patsas. Siitä tulee monenlaista mieleen.

Lenin-sedän patsas sijaitsi lapsuudenkodistani parinsadan metrin päässä. Se ei näkynyt ikkunoistamme, koska välissä oli "puolue-setien talo", kuten vanhempani vastapäätä olevan rakennuksen tarkoitusta lapsille selittivät. Silloin ei tarvinnut täsmentää, minkä puolueen sedistä puhuttiin, koska puolueita oli vain yksi.

Omienkin ikkunoidemme alla oli patsas. Se oli Hans Pöögelmann, virolainen vallankumouksellinen runoilija. Leikkiessämme puistossa patsaan vieressä vaihdoimme mielessämme kirjainten paikkaa. Pöögelmannista tuli Pannmöögel. Se oli meistä hauskaa.

Lenin-setä seisoi puolue-setien talon toisella puolella, käsi suorana edessä – kuten Hitlerillä, paitsi vähän alempana. Patsas muistutti minua valehteluun liittyvästä häpeän tunteesta, jonka koin tenavana päiväkodissa. Jouduimme laulamaan, että olemme istuneet Lenin-sedän sylissä ja rakastamme häntä. Kotona oli opetettu, ettei valehdella saa. En ollut edes koskaan tavannut Lenin-setää, saati sitten istunut hänen polvillaan. Hävetti ja hämmästytti, kun noudatin tätien käskyä ja tiesin samalla valehtelevani.

Pöögelmannin patsaan vierellä selviteltiin etnisten ryhmien välejä. Muistan, kun kyykin viisivuotiaana puistonpenkin takana ja juoksin sieltä ulos vain huutamaan ne ainoat kolme venäjänkielistä sanaa, jotka silloin jo jostain syystä osasin: "uhhodii, nilzjaa, durak" – mene pois, ei saa, tyhmä. Sitten juoksin äkkiä takaisin penkin taakse piiloon. Nyt myönnän, ettei kyseessä ollut rakentavin mahdollinen tapa hoitaa naapuruussuhteita. Mutta olihan se edes jonkinlainen pyrkimys kulttuurien väliseen dialogiin.

Naapuripihan venäläislapset eivät aina olleet niinkään diplomaattisia. Muistan senkin, kun Romanin heittämän kiven osuttua päähäni lampaannahkaisen talvimyssyn alta alkoi valua isoja lämpimiä veripisaroita. Pelästyneenä viisivuotiaanakin ymmärsin, että onneksi paksu myssy vaimensi iskua merkittävästi. Oloni oli kuin haavoittuneella sotasankarilla. Seitsemänvuotiaana sain naapuritalon Larissalta nyrkillä turpaani. Larissa oli jo kaksitoista, ja tukeva. Ymmärsin olla antamatta takaisin.

Seuraava fyysinen välikohtaus samassa puistossa tapahtui myöhemmin nuoruusiässä, kun joukko venäjää puhuvia nuorukaisia kiinnostui käsilaukustani. Kun pelastin laukkuni päästämällä kurkustani pelottavaa ääntä, sain kokea, miltä tuntuu nyrkkiraudan isku. Siinä yhteentörmäyksessä kyse ei tosiaan ollut enää pihapiirin poliittisesta herruudesta, vaan käytännöllisempien talousasioiden hoidosta.

Henkilökohtaiset kokemukseni kertovat samaa, mitä voidaan todeta politiikassa. On hyvä ylläpitää diplomaattisia suhteita, mutta monissa tilanteissa heikomman osapuolen on vaikea sanella tai edes noudattaa hyvän diplomatian pelisääntöjä. Toiminta täysin vahvemman ehdoilla ei silti myöskään aina ole se oikea ratkaisu.

Suomalaiset osaavat hoitaa naapuruussuhteita taitavammin kuin epädiplomaattisesta asenteesta vieläkin moititut virolaiset. He ovat aina pysyneet rauhanomaisissa ja ystävällisissä suhteissa ison naapurin kanssa, jos ei sotia lasketa, mutta mitä sitä turhaan pahoja muistelemaan. Suomalaiset taitavat hyvän diplomatian salat ja opettavat niitä mielellään naapurillekin. Naapuri on vain vähän huono oppimaan.

Kun Viro julistautui itsenäiseksi vuonna 1990, presidentti Koivisto vakuutti ystävilleen Moskovassa, etteivät suomalaiset moista itsepäisyyttä kannata. Tallinnan viime kevään mellakoiden yhteydessä Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen piti tapahtunutta hyvänä muistutuksena siitä, ettei Suomen kannata liittyä Natoon: joutuisimme menemään apuun, jos naapurissa alkaisi tapahtua enemmänkin. Se vaarantaisi muita, tärkeämpiä naapuruussuhteita.

Nyt, samaan aikaan kuin joukko suomalaisia kulttuuri-ihmisiä kaipaa Lenin-sedän patsasta Helsinkiin, Paavo Lipponen moittii virolaispoliitikkoja huonosta kavereiden valinnasta. Lipponen uskoo, että ystävyys demokratian kehityksen kannalta lupaavien entisen sosialistileirin maiden kuten Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa saattaa suututtaa yhteistä suurta naapuriamme. Ulkoministeriö toteaa kiistasta lakonisesti, että Suomi tukee demokratian kehitystä Venäjällä.

Arvoitukseksi jää, miksi demokratian tukeminen Venäjän naapurimaissa olisi ristiriidassa Venäjän demokraattisen kehityksen tukemisen kanssa. Ehkä Paavo Lipponen tietää vastauksen.

Iivi Anna Masso
http://www.uusisuomi.fi/blogit/iivianna ... a-lipponen

Uusimmat

Suosituimmat