Aikamme kovat arvot

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Elämmekö kovaa aikaa? Mielestäni enää ei ole jäljellä mitään positiivista ja se vain on niin. Se on ajan henki. Raha ja kilpailu, sekä menestys ovat kaikki kaikessa. Heikompia käytetään armotta hyväksi, ystävät paljastuvat todellisiksi vihollisiksi. Kenenkään ei tule enää luottaa, puolustautuvuus pitää olla maksimissaan. Jos ei kestä ajan paineita ja kovuutta, syrjäytyy työelämästä ja ei pääse opinnoissa minnekään. Vielä muutamia päiviä sitten elin valoisammassa kuvassa, mutta armottomuus paljastui. Yksinäiselle tyypille ollaan "kavereita" ja häntä pidetään pelkkänä kuskina baarissa. Ja tämä idiootti lulee, että hänellä on muka ystäviä. Masentunut ihminen on yhdentekevä tyyppi, tappaisi itsensä, ei tarvitsisi häntäkään enää katsoa. Tätä pelkkää laiskaa tyyppiä.

Uskonto jäi rippikoulun penkille ja joiltakin isänmaallisuus jäi isoisän hautaan. Elämälle ei välttämättä ole enää uskonnon määräämää päämäärää, mikä tulisi sokealla typerällä uskolla saavuttaa. Ainoa hengissä pitävä voima ovat enää omat päämäärät ja kun päämäärät ja unelmat kuihtuvat pois niin jatko voi jäädä turhan avoimeksi...

Kommentit (13)

Vierailija

Älä vaivu synkkyyteen. Positiivinen ajattelu auttaa elämässä ihan ketä vain. Elämä on sitä miksi sen on antanut mennä.
Ps. heikot on aina jonkin verran syrjäytyneitä, kun heillä ei ole kykyjä elää yhteiskuntamme normien mukaan. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaankin. Maailma ei ole koskaan ollut samanlainen kaikille ihmisille. Jokainen toimii kykyjensä mukaan.

Vierailija

Olen kyllä sisäistänyt muutaman asian. Pitää päästä omiin tavoitteisiinsa eli kunnon ammattiin ja opintoihin. Niihin mennään vaikka läpi harmaan kallion. Muulla ei sitten niin väliä olekaan.

Vierailija
Ayla
Älä vaivu synkkyyteen. Positiivinen ajattelu auttaa elämässä ihan ketä vain. Elämä on sitä miksi sen on antanut mennä.

Oikea oman elämänsä seppä Kaikki on itsestä kiinni. Ihmetyttää vain ne lukemattomat energiset pyrkyrit, jotka ovat kaiken aikansa käyttäneet rikastuakseen ja silti epäonnistuneet. Luulisi jokaisen heistä olevan miljonääri
Kaiken todennäköisyyden mukaan 6 miljardin ihmisen populaatiossa joitakin aina natsaa, tosin paljon suurempaa osaa ei. Kysymys on se paljonko tässä on kyseessä omat ansiot vai erilaiset sattumien summat.

Vierailija
nöpö
Olen kyllä sisäistänyt muutaman asian. Pitää päästä omiin tavoitteisiinsa eli kunnon ammattiin ja opintoihin. Niihin mennään vaikka läpi harmaan kallion. Muulla ei sitten niin väliä olekaan.

Jokainen huolehtii ensisijaisesti itsestään. Mutta matkalla ystävistä on enemmän hyötyä kuin vihamiehistä. Siksi kannattaa mieluummin keskittyä keräämään ystäviä/liittolaisia kuin hankkimaan vihamiehiä.

Vierailija

Ovatko ajat sittenkään kovemmat kuin aikaisemmin? En usko.

Olivatko ihmiset ennen vähemmän itsekkäitä? Paskanmarjat.

Ennen sitä vasta kovaa olikin, ei ollut sosiaaliturvaa, oli tauteja ja kurjuutta. Paskat rikkaat ennenkään välittivät köyhistä, siihen ei kai kukaan usko.

Orjat työskentelivät tehtaissa ennenkin. Aateliset riistivät maanviljelijän sadosta leijjonanosan. Pienet kyläyhteisöt ja muut olivat hierarkkisia ja väkivaltaisia, ei siellä ihmishegestä välitetty, jos ei ollut samaa mieltä kuin muut.

Kristillisen laupeuden harjoittajat... Välittikö kirkko ennen ihmisistä? Heh hee...

Kovat ovat ajat, mutta kyllä sitä oltiin kovia ennenkin, se on varma.

Tuntuu kovin helpolta höpötykseltä puhe "kovista arvoista". Se on muotia. Sosiologit ja muut kansan kurjuudella ratsastavat älypäät rakentavat asiantuntijalausuntoja iskulauseiden varaan. Täyttä paskaa.

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007

Vanha neuvo kuuluu "menestyt kun pidät pään kylmänä ja jalat lämpimänä". Jos lisäksi osaat nauraa myös itsellesi ja ymmärrät sarkasmia, niin todennäköisesti menestyt mihin sitten ryhdytkin. Mutta menestymisen pitäisi merkitä jokaiselle vähän eri asiaa.

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Vierailija
nöpö
Elämmekö kovaa aikaa? Mielestäni enää ei ole jäljellä mitään positiivista ja se vain on niin. Se on ajan henki. Raha ja kilpailu, sekä menestys ovat kaikki kaikessa. Heikompia käytetään armotta hyväksi, ystävät paljastuvat todellisiksi vihollisiksi. Kenenkään ei tule enää luottaa, puolustautuvuus pitää olla maksimissaan. Jos ei kestä ajan paineita ja kovuutta, syrjäytyy työelämästä ja ei pääse opinnoissa minnekään. Vielä muutamia päiviä sitten elin valoisammassa kuvassa, mutta armottomuus paljastui. Yksinäiselle tyypille ollaan "kavereita" ja häntä pidetään pelkkänä kuskina baarissa. Ja tämä idiootti lulee, että hänellä on muka ystäviä. Masentunut ihminen on yhdentekevä tyyppi, tappaisi itsensä, ei tarvitsisi häntäkään enää katsoa. Tätä pelkkää laiskaa tyyppiä.

Uskonto jäi rippikoulun penkille ja joiltakin isänmaallisuus jäi isoisän hautaan. Elämälle ei välttämättä ole enää uskonnon määräämää päämäärää, mikä tulisi sokealla typerällä uskolla saavuttaa. Ainoa hengissä pitävä voima ovat enää omat päämäärät ja kun päämäärät ja unelmat kuihtuvat pois niin jatko voi jäädä turhan avoimeksi...

Höpöhöpö,nöpö.

Tosin silloin tällöin itsellänikin on näitä masennuksen hetkiä, jolloin tulee ajateltua maailmaa näinkin negatiivisesti.
Kyllä yhteiskunta antaa apua ns. heikoille, täytyy itse vain osata pyytää.

Vierailija

En usko, että ajat olisi vaikeammat kuin ennen.
Eri aikoina ja eri paikoissa on kai vain erilaiset haasteet ja vaikeudet.

Uskoisin, että yhteisöllisyys ja yhteishenki on muuttunut ainakin suomessa on illuusio että ei tarvitsisi muita ihmisiä selvitäkseen. Ei kuten vaikka 1800 luvulla jossain pienessä kylässä. Esim heinätalkoot joka tehdään kylän voimin.

Itsellänikin on usko ja tahto lopussa vaikken ole mikään vanha vielä mutten ihan teinikään. Onneksi on suku ja perhe olemassa heidän takia täytyy jaksaa vaikka kuinka tuntuisi pahalta välillä.

Muista ettet elä muiden vuoksi vaan itsesi vuoksi ja arvosta itseäsi ei kannata luovuttaa.

Uskonto ja hyvyys ei todellakaan ole mitään synonyymejä. ihmiset on eläneet ilman uskontojakin kuten luonnollista olisikin. Isänmaallisuus on tietyissä tilanteissa hyväksi , mutta ei pidä senkään suhteen aivan sokea olla.

Vierailija

Kovasti mutu-pohjalta ajattelisin, että se hyvinvointivaltio, minkä Suomi ehkä juuri sai valmiiksi, on tieten tahtoen purkautumassa. Rahallista tai muuta apua saa, jos on tosi tarve, mutta soskussa pitää tietää tarkkaan mihin rahaa tai vouchereita saa ja faktat pitää latoa tiskiin. Mutta nöyrästi?

Vanha kunnon jenkkimeno ("olet mitä teet, saat aikaiseksi, mitä omistat ja that's it..) palaa ja kultaiset raha-ajat, korkeasuhdanne ja omahyväisyys ovat kaikki mikä merkitsee.

Mielestäni aiemmin oli idealistisempaa, uskottiin hyvään ja siihen että maailma voidaan tehdä paremmaksi paikaksi elää. Ikä ja kaikkinaisten kokemusten myötään tuoma kyynisyys taitaa värittä muistot ja sen menneen maailman, sen jota ei sitten koskaan ollutkaan.

Toivon ettei minusta tule katkera kun ikä lisääntyy. Olisi mukavaa olla epärealistinen optimimistihörhö? Tai sittenkin jotakin ääripäiden väliltä. Realisti.

Vierailija
Miss Baker
Mielestäni aiemmin oli idealistisempaa, uskottiin hyvään ja siihen että maailma voidaan tehdä paremmaksi paikaksi elää. Ikä ja kaikkinaisten kokemusten myötään tuoma kyynisyys taitaa värittä muistot ja sen menneen maailman, sen jota ei sitten koskaan ollutkaan.

Jeps. Äskettäin tutustuin elämäni ensimmäiseen naiseen, joka oli idealisti. Suomessa tuntuu kovin kovin harva hlö olevan...

Sanoisin että kyllä teknologia ja muu räime etäännyttää ei-mitattavasta, ei-tuloksellisesta... Elämästä. Tämähän ei ole uusi argumenttina.

Kun katselee maikkarin uutisia, heti tulee "epäinhimillisen tehokkuuden" vaikutelma ainakin itselleni. Samoin kielen käyttö on dramaattisempaa siellä kuin YLEllä, millä luonnollisesti annetaan ymmärtää, että kyse on "koko kansan eettisestä kysymyksestä/tapahtumasta" jne. Tieto on siis jo valmiiksi pureksittu, jolloin tulkinnallisuus katoaa ja tieto viihteellistyy. Rosoisuus, poeettisuus on vähentynyt, matemaattis-luonnontieteellinen vaikutus lisääntynyt. Pelkään vain, että tämä johtaa uuteen suoran toiminnan ylistykseen, mikä huipentui viimeksi fasismissa.

Minusta ihmisten "henkisyys", eli kyky unelmoida, pysähtyä ja kulkea taaksepäin, ainakin heikkenee olennaisesti, jos viesti tavalliselle kansalaiselle on kaiken mekaanisuus, hallittavuus... "Eteenpäin" meneminen. Se on ameriikan tapa ajatella, taas kerran. Harva tuntuu täällä Ali-Amerikassa haluavan olla pysähdyksissä, vaan huumoria ja viihdettä väännetään vaikka puoliväkisin että kelvataan taas toisille. Yksilö uhkaa hautautua näiden prosessien alle, ja erityisesti nuorten lienee vaikea löytää vaihtoehtoisia, stabiilimpia roolimalleja.

Vierailija
GradStudent
Rosoisuus, poeettisuus on vähentynyt, matemaattis-luonnontieteellinen vaikutus lisääntynyt. Pelkään vain, että tämä johtaa uuteen suoran toiminnan ylistykseen, mikä huipentui viimeksi fasismissa.

Onkohan meillä ollut useitakin näitä pragmatismin/tekemisen kansanliikkeitä? Eiköpä luterilaisuus ollut vahvasti tällainen antagonistiliike (Teen, olen saanut syntini anteeksi, mutta siitä huolimatta toimin, en maksa aneita, istutan puun vaikka huomenna ylösnousemus tuleekin.) Tästä se parjattu luterilainen (yli)työmoraali.

Jos toimin, olen touho. Jos en työtä tee, ei minun syömänkän pidä. Missä mennään? Sopivasti välistä, kuin miinakentällä, varovasti.

Henkisyys, näkemyksellisyys, eettisyys - näitä lisää toiminta-ajatuksiin, muuallekin kuin kirkoissa.

Denzil Dexter
Seuraa 
Viestejä6665
Liittynyt7.8.2007

Mitä luulet, että isoisällesi olisi talvisodassa sanottu jos hän olisi halunnut mieluummin mesettää ja surffata netissä (siis puuhata jotain sen ajan vastaavaa)? Varmaan olisi annettu rahaa, järjestetty lomaa ja sitten kunnan puolesta asunto?

Entä kuinka olisi käynyt 1800 luvulla talonpojalle tai työläiselle, jos hän olisi ilmoittanut haluavansa viettää "ei-tuloksellista" elämää? Kaverit olisivat käyneet jyrsimässä pettua puunrungoista ja vieneet leivät tarjottimella eteen?

Aiempaa historiaa ei kannata miettiä, koska silloin ei edes kysytty. Jos tuntuu, että elämä ennen oli helpompaa, kannattaa lukea muutama Suomen historiasta kertova kirja. Jos ei jaksa lukea, voin tiivistää: Tavallisen ihmisen historia on täynnä kuolemaa, kulkutauteja, nälkää, sotia ja taistelua hengissä pysymisestä.

Vierailija

Kyllä Suomessa ihmisistä huolehditaan. Valikoidusti.

Naapurini lopetti muutama vuosi sitten vastikkeiden ja muiden maksujen hoitamisen taloyhtiölle. Häätöhän olisi tullut, mutta sosiaalitoimisto alkoi huolehtia hänen kuluistaan.

Tämä kaupunki ei ole varakas, ensi vuonna tulevat kaikki kaupungin työntekijät tekemään talkoita, eli ei palkkaa parilta kuukaudelta.

Se naapuri on tukkinut taloyhtiön viemereitä ja savupiippuja. Kaupunki aina maksaa remontin. En tiedä, olisiko joku maksanut mitään, jos joku olisi vaikka kuollut häkään.

Tällaisen avohoitopotilaan hoito on tällälailla halvempaa kaupungille, laitoshoito maksaisi enemmän.

Viitisen vuotta sitten olin muutaman kuukauden työttömänä, asuntovelat olivat päällä. Hain apua sossusta, kun en pystynyt hoitamaan asuntolainaani. Laskivat taulukoistaan, että en ole oikeutettu saamaan mitään ja että asunto menee joka tapauksessa.

Onneksi silloisessa tilanteessa Sampo-pankki hyväksyi useat lainanmaksunlykkäykseni, asunto oli ja on turvattu nyt.

No, kait tuossa aiemmassa työttömyystilanteessa sossun käytäntö kasvatti sisuani, että siitäkin oli hyötyä.

Uusimmat

Suosituimmat