Mitä kuoleman jälkeen, olemattomuuttako?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Yleisesti oletetaan muiden kuin uskovaisten taholta, että kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään ja että tietoisuus katoaa?

Tässä oletus pohjautuu arvatenkin nukkumiseen tai tajuttomuuteen.
Vaikka nukutusta et muista kuin unet, niin mistä tiedät että se muu aika oli oikeasti tiedotonta, ehket vain muista mitä silloin tapahtui. Sama nukutuksessa sairaalassa, jospa oletkin koko ajan tietoinen, mutta et vain muista sitä herättyäsi? Jotkuthan muistavat leikkauksen tai muistikuvat siitä palaavat mieleen myöhemmin, aika karmivaa.

Ajattele jos se kuoleman jälkeinen ikuisuus onkin tietoista ja olet tietoisuudessasi vain pimeässä ja yksin. Ehkä luot ajan kanssa uuden todellisuuden tai painajaiset tai sitten et ja olet vain tietoinen jollakin tapaa.

Kukaan ei ole tullut kertomaan että kuoleman jälkeen ei ole mitään ja vain (ihanaa) tiedottomuutta tai hiljaisuutta ja olemattomuutta tai taivas/helvetti.
Kyllähän ruumiissakin käy varsinainen kuhina kuoleman jälkeen kun se lahoaa, mistä tiedät ettei tietoisuuskin vain käy läpi muutosta, ilman että se katoaisi?

Sivut

Kommentit (350)

Vierailija

Mitä kuoleman jälkeen? Oma pieni lautalokero sekä 1-3 viikkoa kylmää koppia. Sitten multaa, vitusti multaa. Ei saa henkeä.

Vierailija

Joku itsemurhaa hautova ajattelee että nyt päästään ikuiseen lepoon ja ikiuneen pois maailman murheista, ja mahdollisesti edessä onkin ikuinen yksinäinen helvetti tai ties mitä.

Vierailija
Ulmas
Ajattele jos se kuoleman jälkeinen ikuisuus onkin tietoista ja olet tietoisuudessasi vain pimeässä ja yksin.
Aika mahdotonta kun ei ole enää aivoja, joissa olisi se tietoisuus.

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007
ilesoft
Ulmas
Ajattele jos se kuoleman jälkeinen ikuisuus onkin tietoista ja olet tietoisuudessasi vain pimeässä ja yksin.
Aika mahdotonta kun ei ole enää aivoja, joissa olisi se tietoisuus.

Kuoleman jälkeen on varmaan samanlaista "ei mitään", mitä oli ennen munasolumme hedelmöittymistä. Missä silloin olimme ja mitä ajattelimme ?

Vierailija
ilesoft
Ulmas
Ajattele jos se kuoleman jälkeinen ikuisuus onkin tietoista ja olet tietoisuudessasi vain pimeässä ja yksin.
Aika mahdotonta kun ei ole enää aivoja, joissa olisi se tietoisuus.

No missäs kohtaa aivoissa se tietoisuus sitten sijaitsee? Ja jos tietoisuus syntyy pelkästään aivojen rakenteessa ja vuorovaikutuksissa niin missä vaiheessa se häviää? Onhan ihmisiä joilla suunnilleen puolet aivoista on tuhoutunut ja ovat silti elossa ja toimintakykyisiä, arvatenkin tietoisia. Eli aika tavalla saa aivomassaa tuhota etä tietoisuus häipyy. Ja kuoleman jälkeenkin aivoissa edelleen tapahtuu paljon vuorovaikutuksia, molekyylit ja atomit vuorovaikuttavat toistensa kanssa. Vaikka ihminen ei pysyisi liikkumaan tietoisesti tai vuorovaikuttamaan, niin kuka sanoo että tietoisuus sammuu kuoleman hetkellä?

Vierailija
Ulmas
ilesoft
Ulmas
Ajattele jos se kuoleman jälkeinen ikuisuus onkin tietoista ja olet tietoisuudessasi vain pimeässä ja yksin.
Aika mahdotonta kun ei ole enää aivoja, joissa olisi se tietoisuus.

No missäs kohtaa aivoissa se tietoisuus sitten sijaitsee? Ja jos tietoisuus syntyy pelkästään aivojen rakenteessa ja vuorovaikutuksissa niin missä vaiheessa se häviää? Onhan ihmisiä joilla suunnilleen puolet aivoista on tuhoutunut ja ovat silti elossa ja toimintakykyisiä, arvatenkin tietoisia. Eli aika tavalla saa aivomassaa tuhota etä tietoisuus häipyy. Ja kuoleman jälkeenkin aivoissa edelleen tapahtuu paljon vuorovaikutuksia, molekyylit ja atomit vuorovaikuttavat toistensa kanssa. Vaikka ihminen ei pysyisi liikkumaan tietoisesti tai vuorovaikuttamaan, niin kuka sanoo että tietoisuus sammuu kuoleman hetkellä?
Ai mullalla on tietosuus?

Vierailija

Joskus viitisentoista vuotta sitten ovelleni ilmestyi pari naishenkilöä.
Vanhempi ja nuorempi. Nuorempi aika nätti nappisilmä. Vanhempi alkoi lukemaan raamattua. Hetken vaivaantuneen kuuntelun jälkeen (edelleen ovella) keskeytin sisäluvun ja sanoin, että "Kaunista tekstiä, mutta valitettavasti minulle vain kaunista tekstiä, ei muuta" . Vanhempi siihen vastaamaan: "Eikö Sinua yhtään kiinnosta se mihin joudut kuoleman jälkeen. Missä vietät iäisyytesi?.
Vastaukseni meni suunnilleen näin: "Askartelen edelleen vasta sen asian kanssa mistä olen tänne tullut, mitä oli ennen syntymää? Sieltä se vastaus voisi löytyä varmasti myös siihen mitä tulee kuoleman jälkeen. Mennäänpäs nyt oikeassa järjestyksessä."

Muistaisin että meni kokeneellakin Jehovalaisrouvalla hetkeksi miettimiseksi, mutta sittenhän tuli tietenkin se vakiovastaus: "Olet Jumalan luoma"

Ennen kuin alan edes pohtia kuoleman jälkeistä niin toistan: Mennäänpäs oikeassa järjestyksessä.

Kuitenkin yksi asia on maailman varmimpia asioita: Vastauksen tulemme kuitenkin jokainen kohdallamme ennen pitkää saamaan. Vääjäämättä. Miksi siis turhaan miettiä.

Vierailija
Deinonychus antirrhopus
Aivotkin hajoavat jossain vaiheessa maatumista lopullisesti. Mites Ulmas kuvittelisi tietoisuudelle sitten käyvän?

No riippuu sitten tietenkin siitä onko tietoisuus vain aivotoiminnan tuotosta vai jotain muuta.

Onhan niitä ollut fugun syöjiä jotka ovat olleet laitteiden mukaan täysin kuolleita ilman näkyvää aivotoimintaa ja silti nämä kertovat virottuaan ollensa täysin tietoisia koko ajan, ja nähneensä sekä kuulleensa kaiken, mutta eivät ole voineet mitenkään liikkua tai reagoida. Siksihän fugun syöntiin kuolleita ei kaikialla heti todeta kuolleiksi vaikka tunnusmerkit täyttyvät. Entä jos kuoleman jälkeen on sama juttu ja ihminen on pitkään tietoinen, mutta ei voi mitenkään reagoida.

Vierailija
Ulmas
Yleisesti oletetaan muiden kuin uskovaisten taholta, että kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään ja että tietoisuus katoaa?

Tässä oletus pohjautuu arvatenkin nukkumiseen tai tajuttomuuteen.




Ei kai sentään? Pohjautuu ihan siihen että elintoiminnot ovat loppuneet.

Ulmas

Vaikka nukutusta et muista kuin unet, niin mistä tiedät että se muu aika oli oikeasti tiedotonta, ehket vain muista mitä silloin tapahtui. Sama nukutuksessa sairaalassa, jospa oletkin koko ajan tietoinen, mutta et vain muista sitä herättyäsi? Jotkuthan muistavat leikkauksen tai muistikuvat siitä palaavat mieleen myöhemmin, aika karmivaa.



Näin voi hyvinkin olla, valitettavasti näillä asioilla ei ole yhtikäs mitään tekemistä kuoleman kanssa joten ne ovat mielestäni aika turhia argumentteja.

Ulmas

mistä tiedät ettei tietoisuuskin vain käy läpi muutosta, ilman että se katoaisi?

No eihän tällaista asiaa voi tietää, mutta itse perustan kyllä oman oletukseni tiettyihin faktoihin. Aika oleellista asian kannalta on tietoisuuden käsite, jonka itse ymmärrän olevan aivojen tuotosta. Tietääkseni myöskään missään muualla kuin elävässä organismissa ei ole todistetusti osoitettu olevan tietoisuutta. Kun ihminen kuolee niin elintoiminnot hiipuvat ja täten myös tajunta.

Eräs asia mitä sopii miettiä on myös mitä tarkoitusperiä yleensä ihmisillä on jotka puoltavat ajatusta kuoleman jälkeisestä elämästä tai tietoisuudesta.

Ihminen ei voi käsittää olemattomuuttaan, ei voi ymmärtää että yhtäkkiä lakkaisi olemasta. Mielestäni näiden ajatusten takana on selkeästi kaksi eri elementtiä. Toinen on kuoleman pelko ja toinen on se että yksinkertaisesti olemattomuuttaan ei voi käsittää. Koska emme muista aikaa jolloin emme olisi olleet olemassa olemme oman mielemme puitteissa ikään kuin olleet aina olemassa, joten kuinka voisi olla mahdollista että emme olisi olemassa? Tämä on siis subjektiivinen käsitys omasta tietoisuudestamme. Toinen pointti tähän asiaan on sitten se että olemme toisaalta myös objektiivisia tarkkailijoita monien muiden eliöiden tietoisuudelle. Kuinka sitten havaitsemme esimerkiksi eläimen kuoleman? Mielestäni aika karusti vain todetaan että eläin on kuollut. Uskon että ylivoimainen enemmistö ihmisistä ei koe että eläimillä on kuoleman jälkeistä elämää ja että he tuskin ovat asiaa miettineet kovin pitkää aikaa. Miksi asia olisi sitten erilainen meidän tapauksessamme? Huomaamme tässä että ihminen suhtautuu asiaan täysin eri tavalla miettiessään kuoleman jälkeistä elämää subjektiivisesta ja objektiivisesta näkökulmasta.

Muun muassa tämän vuoksi mielestäni ajatukset kuoleman jälkeisestä elämästä perustuvat jo aiemmin mainituille ajatuksille.

Vierailija
babun
No eihän tällaista asiaa voi tietää, mutta itse perustan kyllä oman oletukseni tiettyihin faktoihin. Aika oleellista asian kannalta on tietoisuuden käsite, jonka itse ymmärrän olevan aivojen tuotosta. Tietääkseni myöskään missään muualla kuin elävässä organismissa ei ole todistetusti osoitettu olevan tietoisuutta. Kun ihminen kuolee niin elintoiminnot hiipuvat ja täten myös tajunta.

Jos meillä ei olisi kokemusta että aivoissa on tietoisuus niin ei sitä millään kokeilla aivoista löydettäisi. Oletamme tietenkin että muutkin ihmiset ovat tietoisia ja eläimetkin joskaan ei samanlaisella itsetietoisuudella, mutta hehän/nehän voisivat yhtä hyvin olla pelkkiä tiedottomia automaatteja.

Vierailija

Joo o, olemattomuutta. Erittäin havainnollisena ajatuksena pidän juuri tuota että palaamme tilaan jossa olimme ennen syntymää/hedelmöitystä.

Aivot ehdottomasti luovat tietoisuuden, ja myöskin katoaa aivojen tuhoutuessa.

Vierailija

Tietoisuus on materian järjestymisestä seuraava emergentti ilmiö. Sitä ei voi paikantaa yksittäiseen aivojen rakenteeseen, mutta kokonaisuuden toiminnasta se löytyy. Tosin aivot tekevät paljon sellaista tiedonkäsittelyä, joka ei kuulu tietoisuuden piiriin. Itse pidän ihan mahdollisena sitä, että tietoisuus on vain jonkinlainen työmuistissa pyörivä informaatiosuodatin, joka valikoi tärkeitä havaintoja vähemmän tärkeistä. Väitän että syy siihen miksi tietoisuuden syntyä ei olla vielä selitetty johtuu asiaan liittyviin tabuihin. Uskonnon ja filosofian aiheuttamat harharetket ovat syy siihen miksi mielen toiminta on tahdottu kohottaa yliluonnolliseen asemaan.

Kun aivojen toiminta loppuu ja rakenne katoaa, ei tietoisuutta enää palauta mikään. Kuolema on hyvin suurella todennäköisyydellä yksilöllisen kokemisen loppu, vaikka materia jatkaakin kiertokulkuaan.

Vierailija
Herra Hippi
Tietoisuus on materian järjestymisestä seuraava emergentti ilmiö. Sitä ei voi paikantaa yksittäiseen aivojen rakenteeseen, mutta kokonaisuuden toiminnasta se löytyy.

Mutta kuka sen tietoisuuden tilasi? Ihminenhän toimisi aivan samalla tavalla ilman tietoisuuttakin, nimittäin fysikaalisena automaattina. Miksei samaan tapaan kasvi tuntisi tietoista pakkoa kääntää lehtiään aurinkoa päin, vaikka sillä ei aivoja olekaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat