Pakkomielteet

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Täällä foorumilla muistaakseni puhuttiin joskus siitä, että uusien tutkimusten mukaan, aivojen muut osat ovat jo alkaneet tekemään jotain liikettä (esim. napin painaminen) ENNEN kuin tietoisuudessa syntyy käsitys siitä, että "painanpa nappia".

Tämän jälkeen aivot ikään kuin rationalisoi asian, "joo, nappiahan tässä painan, niin sittenhän tää hissi lähtee ylös ja pääsen asuntooni".

Toisin sanoen, tietoisuus ei päätä toimintaa, vaan jälkeenpäin KYSEENALAISTAA toimintaa, onkohan se hyödyllistä vai ei, ja yleensä näkee jonkun hyödyn asiassa.

Usein toiminnan syy on kuitenkin monimutkaisempi, esim:

pelko tietoisuudessa: levy jäänyt päälle
teko :"lähden tarkastamaan jäikö vahingossa hellan levy päälle kuumenemaan"
tietoisuus, vaihtoehto 1:"no taisin sen laittaa pois kuitenkin, enpä sittenkään lähde, käännyn takaisin"
tietoisuus, vaihtoehto 2:"no vaiva on pieni, ja siitähän voi tulipalo vaikka syttyä, menen tarkastamaan"

Useimmiten valitaan vaihtoehto 1. Jos kuitenkin valitaan vaihtoehto 2, ja kaikki on kunnossa, syntyy ajatus "ihan turhaan juoksin katsomassa, olipa typerää" ja "vähän hölmöä, mutta eiköhän tää nyt aika ymmärrettävää ole".

Saattaa vieläkin syntyä epäilys asiasta, kun lähtee pois (täydellistä varmuutta mistään ei voi olla), "ehkä muistikuva levyn pois kääntämisestä onkin siitä, kun muutamaa tuntia aiemminkin laitoin ruokaa". Silloin tapahtuu taas:

teko 2:"lähden tarkastamaan jäikö vahingossa hellan levy päälle kuumenemaan"
tietoisuus, vaihtoehto 1:"no taisin sen laittaa pois kuitenkin, enpä sittenkään lähde, käännyn takaisin"
tietoisuus, vaihtoehto 2:"no vaiva on pieni, ja siitähän voi tulipalo vaikka syttyä, menen tarkastamaan"

Useimmiten valitaan vaihtoehto 1. Jos kuitenkin valitaan vaihtoehto 2, ja kaikki on kunnossa, syntyy ajatus "enkös mä nyt nyt jumalauta jo aiemminkin sen käyny tarkastamassa, ihan idioottimaista käydä taas katsomassa" ja "ei tätä nyt oikeen ymmärrä, miksi näin piti tehdä, mutta kai siihen joku syy on, kun näin tein, kuitenkin pieni mahdollisuus, että se ois vieläkin ollut päällä". Pieni ahdistus ymmärtämättömyyden takia kuitenkin syntyy.

Joskus henkilö saattaa myös muulloin alkaa pohtimaan asiaa, ja ihmettelemään mikä on syynä tähän toimintaan. Tällöin pieni ahdistus saattaa tulla, koska ei ymmärrä mistä on kyse. Toisaalta pelko tulipalosta on todellinen, toisaalta typerää tarkistella asiaa. "Onko tämä nyt sitten järkevää, vai eikö ole? En halua tulipaloa, mutta toisaalta haluaisin toimia järkevästi".

Joskus kyseinen henkilö on saattanut olla jossain tulipalossa, mistä on aiheutunut jonkinlainen trauma. Ehkä häntä on peloteltu tulella tai jotain. Ehkä pelon syy on epäselvempi. Esim. Punainen lanka -ohjelmassa tunnettu tähtitieteen professori kertoi pelkäävänsä pimeää, eikä ymmärrä syytä: http://areena.yle.fi/toista?id=951314 Muutoin mies vaikuttaa täysjärkiseltä ja vaarattomalta (ja itse haastattelu on muutenkin taatusti katsomisen arvoinen, suosittelen).

Tällainen henkilö saattaa joskus alkaa sitten pohdiskella asiaa enemmänkin (varsinkin jos hän muutoinkin pohdiskelee paljon asioita). Tällöinhän hän ajattelee tulta ja sen pelkäämistä, mikä usein lisää pelkoa (tulen vaarallisuus alkaa suurenemaan henkilön mielessä). Asia kuitenkin tuntuu hölmöltä, joten hän pohtii mistä pelko johtuu.

Hän ei ymmärrä asiaa, ja ahdistus kasvaa. Ahdistusta hän yrittää helpottaa tavoittelemalla ymmärrystä. Ymmärryksen saavuttaminen poistaisi tunteen asian "epänormaaliudesta" tai järjettömyydestä. Syntyy kierre, jossa sekä ahdistus, pohdiskelu että pelko kasvavat. Pelko kasvaa, koska ajatus tulesta on jatkuvasti mielessä asiaa pohdiskellessa.

Yleensä ihminen onnistuu keksimään jonkinlaisen selityksen asiasta itselleen, jolloin ahdistus poistuu (pääosin) ja kierre katkeaa. Ahdistus palaa osittain silloin kun ajatus tulesta tulee mieleen, esimerkiksi hellan levyä tarkistellessa. Tällöin sama ahdistuksen, pohdinnan ja pelon kierre saattaa taas jatkua.

Joskus kierre saattaa mennä niin pitkälle, että se häiritsee ihmisen elämää pahastikin. Muille puhuminen asiasta on usein vaikeaa, koska asia tuntuu niin typerältä ja nololta, ja "muiden tätä olisi vielä vaikeampi ymmärtää, kun en itsekään ymmärrä". Toisaalta ymmärrystä saatetaan haluta tavoitella muiden ihmisten tietojen avulla. Muiden kanssa puhuminen (terapia tai muuten vain) saattaakin usein helpottaa asiaa.

Kommentit (1)

Uusimmat

Suosituimmat