Tulkintaviisarin asettelu

Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Taannoin mietiskelin toisaalla sitä mitä hyötyä on harjoituttaa stooalaista asennetta ja pyrkiä olemaan ylpistymättä potentiaalisella ylpistymisen hetkellä, jos muut eivät sitä tajua, vaan tulkitsevat ihan mitä lystäävät. Edelleen, jonkun toisen kohdalla voisi kysyä, mitä hyötyä hänen on olla viisas, kun tyhmemmät eivät tajua hänen viisauttaan? Tyhmemmät oikovat hänen monimutkaiset päätelmänsä suoriksi, eivätkä koskaan tule hahmottaneeksi sitä monivivahteista ja pitkään työstettyä ajatusta. Asiahan ei tälläisen viisaan kannalta sinänsä olisi mikään ongelma, jos hänellä olisi yleisö, joka ymmärtää häntä, mutta valitettavasti tyhmyys se vaan lisääntyy. Vaikka ****-tutkimukset(*) ja muut väittämät eri mieltä saattavat ollakin.

--

Luonnostelin mallia ihmisten toisiinsa kohdistuvista havainnoista ja tulkinnoista.

1. Kuvitellaan, että jokin yksittäinen havainto voidaan ihmisestä voitaisiin teoriassa tulkita 5:llä eri tavalla. Kuvatkoon nämä pallot niitä:

2. Jos edelleen kuvitellaan voivamme asetella nämä eri tulkinnat järjestykseen negatiivisimman tulkinnan antavasta positiivisimpaan, niistä voisi muodostaa vaikkapa tälläisen asteikon:

3. On kumminkin on niin, että havainnoijan tietoisuuteen ei pälkähdä kaikki mahdolliset tulkinnat kerralla, vaan ne tulevat tietoisuuteen hieman eri aikaan. Tai sitten käy niin -- kuten usein käy -- että tietoisuuteen ei tule kuin yksi ainoa tulkinta -- jota erheellisesti päätelmäksikin saatetaan kutsua. Tämä vastaa tilannetta, jossa ensinnä tietoisuuden saavuttanut assosiaatio dominoi ajattelua siltä osin, eikä muille tulkinnoilla jää tilaa:

4. Sitten on vielä sekin ongelma, että kun käsitteitä ja sanoja on pitkin vuotta jos toistakin yhdistelty eri yhteyksissä aivan miten sattuu, ne ovat mössöytyneet -- vai sanoisiko kauniimmin, että ne ovat lomittuneet:

5. Tämä ilmenisi ongelmana siinä vaiheessa, jos joku suorista assosiaatioista vähät välittävä pyrkisi ensin miettimään läpi eri tulkinnat ja vasta sitten asettaisi tulkintaviisarin johonkin niistä. Mutta kuinka tehdä valinta tulkintojen välillä, jos eri tulkinnat muistuttavat liikaa toisiaan, niiden erojen muodostuttua aivan liian epäselviksi:

6. Tai vielä hullumpaa, eri tulkinnoista olisi tullut niin pitkälti toistensa kaltaisia, että ne ovat käytännössä sama asia:

--

Disclaimer: käytin tässä sekaisin sanoja tulkinta ja käsite. Pahoittelemme tapahtunutta.

(*) Viittasin tuossa kohdin jonkin freudilaisen lipsahduksen vuoksi Pisa-tutkimukseen. Tai ei se välttämättä freudilainen ollut, mutta väärä sanavalinta kumminkin.

Kommentit (4)

Vierailija

Mutta jos puhutaan esimerkiksi ensivaikutelmasta, se syntyy sponttaanisti ja nopeasti, ja sitä on vaikea muuttaa. Kun tapaa uuden ihmisen, niin tuskin kukaan alkaa miettiä asiaa monelta eri kantilta ja sen jälkeen tekee omat johtopäätöksensä.

Jos puhutaan jostain esimerkiksi keskustelu- tai esiintymistilanteesta, voisi se esittäjä miettiä artikulaatiotaan ja oikeasti miettiä mitä sanoo ja miten, niin ettei väärinymmärryksiä tapahdu. Ja jos on tehny paljon hommaa ymmärtääkseen asian, niin kertoo että hei, tein tän kans paljon hommia. Kukas minua kehuu ellen mä itse? Jos kuulijat tiedetään tyhmiksi jotka ei tajua mistään mitään, väännetään se asia rautalangasta.

Asia tietysti voi olla niinkin että "viisas" hakee liian monimutkaista ratkaisua, kun "tyhmä" on tarpeeksi tyhmä nähdäkseen yksinkertaisen ratkaisun.

smarko
Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005
Misty
Mutta jos puhutaan esimerkiksi ensivaikutelmasta, se syntyy sponttaanisti ja nopeasti, ja sitä on vaikea muuttaa. Kun tapaa uuden ihmisen, niin tuskin kukaan alkaa miettiä asiaa monelta eri kantilta ja sen jälkeen tekee omat johtopäätöksensä.

Niin, mutta se mihin ensivaikutelmaa luovat havainnot kohdistuvat voivat riippua esim. siitä, mistä tänään kerrottiin lehdessä tai minkälaisiin asioihin jossakin tietyssä yhteisössä (jossa viettää usein aikaansa), tavataan kiinnittää huomiota. Kun ihmistä havainnoi, häntä ei tule skannattua läpikotaisin, vaan korkeintaan vähän sieltä ja vähän tuolta.

Ja samaankin yksityiskohtaan kohdistuva havainto voi synnyttää havainnoijan mielessä aivan eri tulkinnan, riippuen siitä mitä muuta hän on juuri hetki sitten havainnut. Esim. jos kaulassa roikkuu jonkinmallinen risti, ei tarvitse kuin puheessa vähän esiintyä jotain, minkä voi tuohon riipukseen yhdistää, niin johan on yksi tulkinta -- ellei jopa päätelmä -- valmis.

Misty
Jos puhutaan jostain esimerkiksi keskustelu- tai esiintymistilanteesta, voisi se esittäjä miettiä artikulaatiotaan ja oikeasti miettiä mitä sanoo ja miten, niin ettei väärinymmärryksiä tapahdu.

Voidaan kuvitella monia tilanteita, joissa yleisö on jo ennalta orientoitunut assosioimaan puhujan kertoman jotenkin väärin, jolloin on suht hyödytöntä tai ainakin erittäin vaivalloista saada käännettyä yleisön orientaatio sellaiseksi, että se assosioituisi enemmän niiden positiivisten tulkintojan suuntaan.

Omia kirjoituksia: Sopiva sanominen ja sopiva ajoitus (2006)

Vierailija
smarko
Esim. jos kaulassa roikkuu jonkinmallinen risti, ei tarvitse kuin puheessa vähän esiintyä jotain, minkä voi tuohon riipukseen yhdistää, niin johan on yksi tulkinta -- ellei jopa päätelmä -- valmis.

Tästä tulikin mieleen semmonen seikka, että kun kaverini on liikunta-rajotteinen ja hänen autossaan on invaliidi pysäköinti tarra, jotta hän saa pysäköidä invaliideille tarkotettuihin parkki ruutuihin. niin miksi ihmiset aina ensimmäisenä katsovat minua ?, vaikka istun pelkääjän puolella.

Uusimmat

Suosituimmat