Suomalainen sivistyneistö & Kolmas Valtakunta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Vuosia sitten näin TV:stä YLE:n dokumentin, jossa yllämainittua suhdetta käsiteltiin ja siinä tultiin siihen tulokseen että useatkin Suomen tieteen senaikaisista johtavista nimistä suhtautuivat myönteisesti natsi-Saksaan. Oliko kyseessä yleisempikin "trendi" vai olimmeko me poikkeuksia?

Uskoisin että kyseessä oli yleisempikin suuntaus, mutta esimerkiksi kuinka esimerkiksi ranskaiset suhtautuivat moiseen oppiin(ennen maailmansotaa toki). Varmaa on kuitenkin se että monessakin maassa sodan jälkeen on kaikki tälläiset natsimenneisyydet haudattu syvälle maahan.

Kommentit (14)

tli
Seuraa 
Viestejä1057
Liittynyt11.11.2005

Muistaakseni Ingmar Bergman on kertonut joissain muistelmissaan tai haastattelussaan omista natsisympatioistaan rehellisesti ja samalla viitaannut siihen, että eivät ne ruotsalaisenkaan sivistyneistön keskuudessa mitään harvinaisia olleet. Niistä vain asianosaiset ovat todellakin pyrkineet sodan jälkeen pitämään suunsa tiukasti kiinni.

Voitaneen siis päätellä, että ei Suomi aivan ainutkertainen tapaus tässä suhteessa ollut. Ja eikös esim. joissain Itä-Euroopan maissa syntynyt jopa fasismiin kallellaan olevia hallituksia tai ainakin merkittäviä poliittisia liikkeitä, joita Hitler käytti hyväkseen aloittaessaan valloitella lisää elintilaa.

Vierailija

Suomen kunnioitetuin henkilö on Mannerheim. Hänhän oli Hitlerin hyvä ystävä, josta on filmidokumentointakin.

Vierailija

Mannerheim oli teennäisen ystävällinen kohdatessaan H:n. Hän oli englantilaismielinen ja vierasti sosialistista H:ta, koska oli aatelissukuinen ja pettynyt monarkian tappiosta.

Saksa oli tieteen ja tekniikan mahtimaa tuolloin ja etsi muiden tavoin pelastusta kommunismilta ja kolonialismilta, jossa mm. Englannin menestys perustui kolonnialistiseen riistoon ja Saksan näännyttämiseen sotakorvausten vaatimisella.

Saksa sai ansaittua sympatiaa myös täällä. Suomessa ei siinä ennen sotaa ollut mitään hävettävää. Tulevaa ei tiedetty.

Vierailija

Joo, näin olen minäkin ymmärtänyt että Mannerheim ei ollut millään muotoa saksalaismielinen (tai kyseinen asia on todella syvälle haudattu...). Mannerheim varmasti suhtautui saksalaisiin kuten ajan tilanne vaati, mitä hän todellisuudessa ajatteli saksalaisista ei välttämättä paljoa ulospäin näkynyt. Kyllähän maailma oli erilainen siihen aikaan erilainen ja useimmille Kolmannesta Valtakunnasta näkyi vain julkisivu, joka saattoi houkutella monia. Jälkiviisana on vain niin usein helppo olla.

Lisäksi ennen sotaa erilaiset esim. erilaiset rotuteoriat olivat vielä käypää tiedettä, ja jos A.H.& kumppanit politiikassaan tälläisiä tälläistä julisti, ei sanoma välttämättä ollut aikalaiselle ollenkaan niin vierasta kuin meille.

Vierailija

Muistan lukeneeni jostain että kaikki itä-Euroopan valtiot ennen toista maailmansotaa, voitaisiin nykykatsannon mukaan luokitella enemmän tai vähemmän fasistisiksi oikeistodiktatuureiksi, poikkeuksena vain Suomi (Jos nyt Suomi on itä-Eurooppaa). Suomen osalta tiedenimistä muistuu mielee että edesmennyt von Wright oli Cambridgen vuosinaan kirjoittanut Kolmatta Valtakuntaa ihannoivia tekstejä ja myös Arvo Ylppö on kantanut kortensa kekoon (Harmi että en voi laittaa mitään lähdettä tähän.)
Ja tasapuolisuuden nimissä täytyy todeta että varmasti moni tuoreempi tieteen edustaja on ollut rähmällään marxilaisuuteen kultaisella 70-luvulla ja nämäkin on tietyllä tavalla unohdettu. Tässä on kyse enemmänkin itsesensuurista, sillä nykypäivänä kiihkomielinen marxilaisuus vaikuttaa lähinnä hupaisalta. Mutta niin kuin sanottu, jälkiviisas on helppo olla.

rosewater
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt1.4.2007
Spanish Inquisitor
...ja myös Arvo Ylppö on kantanut kortensa kekoon (Harmi että en voi laittaa mitään lähdettä tähän.)

Duodecim-seuran ja Arvo Ylpön 1930- ja 1940-lukujen saksalaiskontakteja käsiteltiin taannoin MOT-ohjelmassa (käsikirjoitus täällä). Tiedä nyt kuitenkaan, oli heissä todellisuudessa juurikaan palavan aatteen ihmisiä. Saksa oli (Ranskan ohella) tuolloin lääketieteen kiistaton suurvalta, mm. kaikki merkittävät oppikirjat oli kirjoitettu saksaksi. Näin ollen saksalaiskontaktit olivat itsestäänselvyys.

"between the click of the light; and the start; of a dream"

Vierailija
Spanish Inquisitor
Vuosia sitten näin TV:stä YLE:n dokumentin, jossa yllämainittua suhdetta käsiteltiin ja siinä tultiin siihen tulokseen että useatkin Suomen tieteen senaikaisista johtavista nimistä suhtautuivat myönteisesti natsi-Saksaan. Oliko kyseessä yleisempikin "trendi" vai olimmeko me poikkeuksia?

Mikäli "natsimielisyys" olisi ollut yhtä laajallelevinnyttä, kuin itään-kyyristely 70-90 -luvuilla, siitä olisi paljon näkyvämpiä merkkejä, kuin mitä on esitetty. Täytyy myös muistaa, että Saksa otti huomioon Suomen poliittiset olot ja vältti ärsyttämästä suomalaisia mm. juutalaiskysymyksestä puhumalla.

Se kuva, mikä sodan ajan sivistyneistöllä oli Saksasta, oli paljon myönteisempi kun mitä jälkikäteen voidaan ajatella. Propagandaa levitettin puoleen ja toiseen, ja tiedot natsien eräistä touhuista saatettiin Suomessa ignoroida vastapuolen propagandana.

Tilanne oli tavallaan allegorinen v.1991 jatkuneeseen Neuvostoliiton mielistelyyn: Jos oli kriittisiä ajatuksia Hitleristä etc., niitä vältettiin esittämästä "valtakunnan edun vuoksi". Suomessa oli kyllä koko sodan ajan vapaa lehdistö, ja saksalaiset ihmettelivätkin sen esittämää hallituksen ja noudatetun politiikan arvostelua.

Suomen ja Saksan aseveljeyttä l. erillissotimista keski vain nelisen vuotta. Neuvostokyyristelyä harrastettiin sentään 1944:stä aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti, ja osittain senkin jälkeen. Luulisi tässä ajassa jo tyhmemmänkin huomaavan, että diktatuurivaltion propagandassa vähän pissataan suomalaisen lukijan linssiin? Jos sota-ajan lukeneisto ei kaikkea hiffannut, sen voimme antaa heille anteeksi.

Vierailija

Natsien aatteeet olivat yleisiä kaikkialla Euroopassa ja Pohjois-Amerikan valkoisen väestön parissa 1800-luvun jälkipuolella ja 1900-luvun alkupuolella. Hitler ei keksinyt rasismia ja rotuoppeja ynnä muuta vastaavaa. Myöskään keskitysleirit eivät olleet saksalaisten keksintöä. Voidaan sanoa, että saksalaiset vain jalostivat ja teollistivat ajattelun ja toiminnan, joka oli valtavirtauksia valkonaamojen parissa. Jälkikäteen kaikki muu on unohdettu ja vain Hitleriä nostetaan jalustalle syljeskeltäväksi. Hitler on eräänlainen Jeesus-hahmo, joka on ottanut päälleen valkonaamojen rotusynnit.

tli
Seuraa 
Viestejä1057
Liittynyt11.11.2005
tietää

Saksa sai ansaittua sympatiaa myös täällä. Suomessa ei siinä ennen sotaa ollut mitään hävettävää. Tulevaa ei tiedetty.

Niin, suomalaisethan ovat tietysti putipuhtaita ja täysin viattomia pulmusia kaikissa historian vaiheissa tekevät he mitä tahansa tai kannattavat he minkälaista diktatuuria tahansa.

Muutama fakta 1930-luvulta. Hitler nousi valtaan jo 1933 ja diktaattorin valtuudet hän hankki 1934, minkä jälkeen poliittisten vastustajien ja juutalaisten vainot alkoivat välittömästi. Rotulait säädettiin jo 1935. Siinä sivussa hän järjesti 1934 "pitkien puukkojen yön", jonka aikana hän teurasti häikäilemättä myös oman puolueensa toisinajattelijat. Myös herrakansa-ajatukset ja elintilavaatimukset olivat jo tiedossa, sillä olihan "Minun taisteluni" kirjoitettu jo aiemmin.

Siis tätä taustaa vasten on vain tekopyhää yrittää pestä puhtaaksi Hitleriä sympatisoineiden sivistyneistön edustajien toiminta. Eikö heillä ole mitään vastuuta omista kannanotoistaan. Oli myös sellaisia sivistyneistön edustajia, jotka alusta lähtien vastustivat Hitleriä ja hänen ideologiaansa, eivätkä muutenkaan kannattaneet ajassa liikkuvia rotuoppeja.

Ei siis tarvinnut tietää tulevaa, jotta olisi pystynyt jotensakin realistisesti arvioimaan Hitleriä. Riitti vain se, että ei sulkenut silmiään oman aikansa tapahtumilta.

Vierailija

Muistan lukeneeni, että Olavi Paavolainen (?) ja Mika Waltari olivat jossain kirjailijakokouksessa Saksassa. Kirjailijoiden yhteisestä kunnianosoituksesta Aatulle Mika kieltäytyi. Harmi, ettei muisti pelaa tarkemmin. Voi olla, että Mikan kaverina oli V.A. Koskenniemi. Ätsch.

Vierailija

Suomessahan oli myos kesitysleireja punikeille ja muille epailyttaville. Luulisi etta Suomessa huomattiin jos kylasta katosi ykskaks muutama vaarinajattelija ja eparotuinen...?

Vierailija

Pitäisi puhua Saksasta eikä Hitleristä, jonka resurssit eivät riittäneet ohjaamaan kaikkea, vaikka moni niin uskoo.
Lisäksi siellä oli käynnissä ne kaikki elämänsektorit, kuin muuallakin ja monet niistä kelpaavat malliksi yhä ja jotkin eivät koskaan. Keskusteluissa tuodaan esille vain ne negatiiviset asiat ja kärjistellen.
Vallanvaihtoa seuraa aina väkivaltaisuuksia ja Saksassa ne tulivat viiveellä.

Vierailija
Spanish Inquisitor
Vuosia sitten näin TV:stä YLE:n dokumentin, jossa yllämainittua suhdetta käsiteltiin ja siinä tultiin siihen tulokseen että useatkin Suomen tieteen senaikaisista johtavista nimistä suhtautuivat myönteisesti natsi-Saksaan. Oliko kyseessä yleisempikin "trendi" vai olimmeko me poikkeuksia?

Uskoisin että kyseessä oli yleisempikin suuntaus, mutta esimerkiksi kuinka esimerkiksi ranskaiset suhtautuivat moiseen oppiin(ennen maailmansotaa toki). Varmaa on kuitenkin se että monessakin maassa sodan jälkeen on kaikki tälläiset natsimenneisyydet haudattu syvälle maahan.

Korutont´ kertomaa:

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/204/179

Ja pojanpojasta polvi...no niin:

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-20008

Vierailija
tli

Niin, suomalaisethan ovat tietysti putipuhtaita ja täysin viattomia pulmusia kaikissa historian vaiheissa tekevät he mitä tahansa tai kannattavat he minkälaista diktatuuria tahansa.

Muutama fakta 1930-luvulta. Hitler nousi valtaan jo 1933 ja diktaattorin valtuudet hän hankki 1934, minkä jälkeen poliittisten vastustajien ja juutalaisten vainot alkoivat välittömästi. Rotulait säädettiin jo 1935. Siinä sivussa hän järjesti 1934 "pitkien puukkojen yön", jonka aikana hän teurasti häikäilemättä myös oman puolueensa toisinajattelijat. Myös herrakansa-ajatukset ja elintilavaatimukset olivat jo tiedossa, sillä olihan "Minun taisteluni" kirjoitettu jo aiemmin.

Siis tätä taustaa vasten on vain tekopyhää yrittää pestä puhtaaksi Hitleriä sympatisoineiden sivistyneistön edustajien toiminta. Eikö heillä ole mitään vastuuta omista kannanotoistaan. Oli myös sellaisia sivistyneistön edustajia, jotka alusta lähtien vastustivat Hitleriä ja hänen ideologiaansa, eivätkä muutenkaan kannattaneet ajassa liikkuvia rotuoppeja.

Ei siis tarvinnut tietää tulevaa, jotta olisi pystynyt jotensakin realistisesti arvioimaan Hitleriä. Riitti vain se, että ei sulkenut silmiään oman aikansa tapahtumilta.


Olen samaa mieltä kanssasi. Lainaan seuraavassa itseään Winston Churchillia, jolla oli silmät auki. Lainaus on puheesta ( kts. M.Gilbert: A History of the Twentieth Century ) jonka hän piti parlamentille 5. lokakuuta 1938. Hän kommentoi tuolloista Britannian pääministeriä Chamberlainia, joka oli juuri neuvotellut Münchenissä Hitlerin kanssa Tsekkoslovakian "uhraamisesta" saksalaisille rauhan takaamiseksi:

"The Prime Minister desires to see cordial relations between this country and Germany. There is no difficulty at all in having cordial relations with the German people. Our hearts go out with them. But they have no power.

You must have diplomatic and correct relations, but there can never be friendship between the British democracy and the Nazi Power, that Power which spurns Christian ethics, which cheers its onward course by barbarous paganism, which vaunts the spirit of aggression and conquest, which derives strength and perverted pleasure from persecution, and uses, as we have seen, with pitiless brutality the threat of murderous force.

That Power cannot ever be the thrusted friend of the British democracy."

Uusimmat

Suosituimmat