Mikko Juva - piispa, jota Tuomiojakin jaksaa ylistää

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Erkki Tuomioja ottaa kantaa kotisivullaan Ville Jalovaaran kirjaan "Kirkko, Kekkonen ja kommunismi poliittisina kriisivuosina 1958-1962".

Eräässä kohdassa Tuomioja äityy kehumaan sittemmin arkkipiispana toiminutta Mikko Juvaa seuraavalla tavalla:

"Sittemmin arkkipiispaksi noussut Mikko Juva onkin kirkkohistoriamme harvinainen poikkeus intellektuellina kirkonmiehenä ja kuvaavaa on, että hän jätti piispanvirkansa vanhoilliseen toimintaympäristöönsä turhautuneena."

Todellisuudessa Mikko Juva lienee eräs kirkkomme piispoista, joka Tampereen piispa Gulinin ohella oli pahimman sortin poliittinen tuuliviiri ja opportunisti. Nuoruusvuosina hän oli kiihkeä AKS-läinen eli aikansa lapsi. Sodan jälkeen hän solmi antaumuksella "luottamuksellisia suhteita Neuvostoliittoon".

1970-luvulla Juva alkoi julistaa suoranaista äärivasemmistolaista potaskaa "vapautuksen teologiasta" (=eli periaatteellisesti äärivasemmistolaista väkivaltaisen kumouksen hyväksyvää oppia). Ajatukset myivät hyvin, varsinkin kun tiedettiin miten hyvät suhteet Juvalla oli Neuvostoliittoon. Myöhemmin on paljastunut kuinka Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB vedätti Juvaa kuin pässiä narussa.

Juvan uran huippuhetki oli nousu arkkipiispaksi 1970-luvun suomettuneisuuden ilmapiirissä. Vuoden 1981 lopulla äärivasemmiston jyrkin siipi, ns.taistolaiskommunistit keskuudessaan pohtivat jo vakavasti alkoholisoituneen Ahti Karjalaisen takaa liukumisesta ja ehdottivat Mikko Juvaa "Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisen linjan taakse ryhmittyneiden yhteisehdokkaaksi" katkaisemaan Mauno Koiviston kuningastien. Hanke tyssäsi vaan ei Juvan haluttomuuteen.

Erkki Tuomioja, ikuinen radikaali, osuu pahasti harhaan liikkuessaan alueella josta hän ei paljoa tiedä. Mikko Juva on eräs luterilaisen kirkon poliittisesti korruptoituneimmista johtajista. Jos Operaatio Barbarossa olisi aikoinaan päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen, olisi Juva pesunkestävänä opportunistina ja omaneduntavoittelijana ollut taatusti piispa Gulinin tavoin nuolemassa Saksan kansallissosialistista puoluetta ja sen Johtajaa.

Neuvostoliiton ja kommunistien kannalta Mikko Juva kuului ns. hyödyllisten idioottien laumaan. Juvalle opportunismi oli huomattavasti tärkeämpi tekijä kuin vakaumus. Hänestä ei olisi ollut natsi-Saksan aikaan valtaapitävien arvostelijaksi. Eihän hän kyennyt Neuvostoliiton arvosteluun edes huomattavasti turvallisemmassa suomettuneessa Suomessa.

Don't play it again, Erkki!

Kommentit (4)

Vierailija

Juvan uran huippuhetki oli nousu arkkipiispaksi 1970-luvun suomettuneisuuden ilmapiirissä. Vuoden 1981 lopulla äärivasemmiston jyrkin siipi, ns.taistolaiskommunistit keskuudessaan pohtivat jo vakavasti alkoholisoituneen Ahti Karjalaisen takaa liukumisesta ja ehdottivat Mikko Juvaa "Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisen linjan taakse ryhmittyneiden yhteisehdokkaaksi" katkaisemaan Mauno Koiviston kuningastien. Hanke tyssäsi vaan ei Juvan haluttomuuteen.

Tosiasiassa Juvaa yritettiin mm. Suomen Kuvalehden avulla porvareiden yhteisehdokkaaksi, Koivistoa vastaan kuten sanoit. Mitä tulee Paasikiven-Kekkosen linjaan, sitä vastaan ei eduskunnassa ollut tosiasiassa kukaan, perutuslaillisetkin korostivat olevansa "Paasikiven linjalla" ja Tuure Junnila myönsi YYA-sopimuksen olleen lähinnä hyödyksi Suomelle.

Juvan poikahan oli Kalevi Kivistön avustajia, mutta KK ei ollut Taistolaisten tai Moskovan suosiossa SKDL-sosialistina.

Vierailija

Tiedän. Kyse olikin nyt siitä, että Juva koettiin taistolaispiirissä Karjalaisen jälkeen eräänä "myönteisimpänä" ehdokkaana. Taistolaiset suorastaan inhosivat Koivistoa ja sitä he eivät todellakaan peitelleet.

Mikko Juva oli 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa voimakkain ev.lut kirkkoa suomettanut persoona. Muutama vuosi sitten kirkon voimakkaasti suomettunut Kotimaa-lehti torpedoi alkuunsa kaiken keskustelun kirkon suhteista Neuvostoliittoon.

Vierailija

Se, että Suomen ev.lut kirkon johto oli niin perin innokas hännystelemään aikoinaan natsi-Saksaa ja sittemmin Neuvostoliittoa on yleisesti tiedossa vaikka he haluavat dementoida keskustelun tästä. Se taas johtaa ajatukset siihen, mikä on se tämän hetken ideologia jota kirkon nykyiset johtajat hännystelevät. Voisiko niitä olla esim.

-islamilaisuus sen fundamentalistiset suunnat mukaanlukien?
-kolmannen maailman väkivallankin hyväksyvä "vapautuksen teologia"?
-ilmastonmuutoshurmosliike?
-USA-vastaisuus?

Olisiko esim. geeniviljan diskriminointi afrikkalaisten nälänhädän kustannuksellakin osoitus kirkon johdon pitkään jatkuneesta löyhäpäisestä tarpeesta näytellä "edistyksellistä"? Entä kuinka syvälle kirkon johto on valmis vajoamaan ilmastonmuutoshölynpölynsä kanssa? Julistetaanko CO2 suurimmaksi synniksi?

Uusimmat

Suosituimmat