Itsetunto

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Monet ihmiset häpeävät itseään ja omia asioitaan. Ihmettelen tätä. Sillä jokainen ihminen on jollain tavalla omituinen ja omituisuus on ok ellei mene liiallisuuksiin.

Mun lempiharrastus on kerätä postimerkkejä taidan olla outo.

Tommonen antaa huonon kuvan ihmisestä. Ei tarvitse hävetä sitä millainen on ja mitä tekee. Pitää pystyä olemaan oma itsensä ja tuomaan juuri omaa persoonaa esille. Kuka muistaa ihmistä, jolla on heikko identiteetti?

Sivut

Kommentit (87)

Vierailija
Joker
Monet ihmiset häpeävät itseään ja omia asioitaan. Ihmettelen tätä. Sillä jokainen ihminen on jollain tavalla omituinen ja omituisuus on ok ellei mene liiallisuuksiin

Jep. Samaa olen itse ihmetellyt. Mä tiedän olevani outo, tai siis sitä ihmiset aina silloin tällöin tuntuvat jankuttavan. Omasta mielestäni olen vain itseni, ja jos se ei jollekulle sovi, voi poistua mun vaikutuspiiristä. Ei häiritse lainkaan.

Jos joskus musta tuntuu muiden arviot painavan, vilkasen peiliin, kysyn itseltäni olenko itse tyytyväinen siihen mitä näen ja jos vastaan kyllä -> ei muiden mielipide merkitse yhtään mitään. Jos en ole tyytis -> kysyn itseltäni mitä voin tehdä asian eteen.

Eniten olen ihmetellyt kun ihmiset häpeävät läheisiään, esim vanhempiaan. Mitä hävettävää kenelläkään voi ikinä olla jonkun toisen puolesta? Mun vanhemmat ovat tehneet omat valintansa, ja vaikka en useita niistä allekirjoita tai hyväksy, ei mun tarvitse hävetä heidän puolestaan.

Tähän sopii ihan hyvin lainaus raamatusta:
Jumala,
Anna minulle tyyneys hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
Rohkeus muuttaa ne jotka voin,
Ja viisaus erottaa nämä kaksi toisistaan.

Yksi muutamista oikeasti viisaasta jutuista tuossa kirjassa.

J

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Hetkinen, missä kohtaa noin sanotaan? Käsittääkseni tuo on vain jonkun uskovaisen kehittelemä (sinällään ihan OK, mutta ei mitään jumalansanaa, sikäli kuin itse ison kirjankaan voi sanoa sellaista olevan...) Olen lukenut Raamattuni (muutamaan kertaankin), vakaa ateisti ja kulttuurihistorian ja kansalliseeposten harrastaja.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26866
Liittynyt16.3.2005
Joker
Mun lempiharrastus on kerätä postimerkkejä taidan olla outo.



Postimerkkeilyhän on hyvinkin salonkikelpoinen harrastus. Postimerkkeilijän stereotyyppi ainakin minun mielestä on vanhempi, vakavarainen ja korkeakoulutettu, herrasmies.

Hyönteisissä alkaa olla hieman asennetta, varsinkin muissa kuin perhosissa. Joskin käytännössä hyönteistenkin harrastajakunta on aika pitkälti vanhempia korkeakoulutettuja miehiä (se herroittelu ei oikein sovi puskissa nuohoamiseen).

Pitää pystyä olemaan oma itsensä ja tuomaan juuri omaa persoonaa esille. Kuka muistaa ihmistä, jolla on heikko identiteetti?

No kyllähän sitä täytyy aina möläyttää mistä pitää. Tiedä sitten olisiko joskus kannattanut olla vaiti. Eiköhän hyönteisten fysiologiasta jauhamallakin joku emäntäehdokas aikanaan tullut karkoitettua.

Vierailija
Pikku Gen
Hetkinen, missä kohtaa noin sanotaan?

Ihan sama mulle. En oo koskaan jaksanu tarkistaa lähdettä kun joku uskovainen on joskus sanonu että noin siellä sanotaan. Yritin kerrankin antaa positiivisen seikan raamatusta, mutta ilmeisesti sekin oli siis valhe.

J

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Ei nuo ole tyhjästä syntyneet, on sellaisia asioita mihin itse ei voi vaikuttaa ja silti niiden takia voi joutua syrjityksi.

Esimerkiksi lapsuudesta kaikki lähtee. On voinut vaikka vähän aikaa olla syrjitty vaikka vääränlaisten kenkien takia.

Aikuiselämässä syrjitään esimerkiksi mielenterveysogelmien takia ja sairauksien takia.

Kyllä sitä kannattaa normaalien asioiden kanssa olla varuillaa, ei kannata turhaan toitottaa jos ei ole ihan varma.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Minäkin jostain omista sairauksista olen kertonut esimerkiksi tälläkin palstalla, niin 2 kertaa olen miettinyt kannattaako kertoa. Mutta samapa se on internetissä kertoa kun kukaan ei oikeesti tunne tai tiedä. Niin ei teoriassa mitään menetä.

Hullunleiman saa helposti.

Vierailija
tiäremiäs
Roolit on ihmisillä sen takia että totuus ei selviä, roolit on ihan luonnollisia.

niin. olettaen, että totuus on jotain sellaista jonka ei tarvitsisi selvitä. mä yritän mielummin olla tyytyväinen siihen mitä olen/mulla on sen sijaan että käyttäisin tuhottomasti energiaa esittämällä jotain mitä en ole.

J

Vierailija

Itse keräilen perhosia, harrastan trooppisia matelijoita sekä keräilen myös trooppisia kasveja- mitä erikoisempia, sen parempi.

Harrastelijatasolla olen sangen taitava mielestäni, ylpeä siitä. Voiko luontoa harrastaa kuin taidetta? Onhan se luovaa hulluutta jos ikkunalauta on kuin totaalinen palanen tropiikista, esim.

Vierailija
taiteilijatyyppi
Harrastelijatasolla olen sangen taitava mielestäni, ylpeä siitä. Voiko luontoa harrastaa kuin taidetta?

Japanilainen puutarha on vastaus tähän kysymykseen.

Vierailija
Joker
Ei tarvitse hävetä sitä millainen on ja mitä tekee. Pitää pystyä olemaan oma itsensä ja tuomaan juuri omaa persoonaa esille. Kuka muistaa ihmistä, jolla on heikko identiteetti?

On kovin helppoa sanoa: "ole ylpeästi oma itsesi"; voi miten ihanaa olisi, jos heikkoa itsetuntoa voisi kohottaa pelkkänä päätöskysymyksenä. Mutta entäpä ihmiset, jotka eivät todella arvosta itseään korkealle, ovat huonoja niissä asioissa joita ihannoivat ja kokevat osaavansa vain toisarvoisia taitoja (sillä on täyttä puppua väittää, että olisi joku, joka ei muka osaa mitään)? Silloin tuo 'omana itsenään oleminen' käytännössä menisi kuitenkin jonkinnäköiseksi esittämiseksi; esittäisi omaavansa paremman itsetunnon kuin mitä oikeasti löytyy.

Toisaalta, onko se tuomittavaa? Itse oman itsetuntoni kanssa kamppailevana olen todennut, että yleinen onnellisuuteni korreloi suoraan sen kanssa, kuinka hyvä itsetuntoni taso on sillä hetkellä. Kenen tahansa itsetuntoa myös parantaa (yllättäen) se, että muut pitävät kyseisestä henkilöstä, ja (kuten todettu on) vahvan identiteetin omaavista pidetään herkemmin.

Näin syntyy ketju:
esitän, että minulla on vahva itsetunto -> tutustun uusiin ihmisiin, jotka pitävät minusta -> itsetuntoni nousee

Mutta pitäisikö tämän 'huijaamisen' sijasta olla alusta asti avoin, hei (olen xx ja) minulla on huono itsetunto? Se olisi ehkä rehellisempää, mutta tuskin tarkoituksenmukaista.

(Tuntuu että selitän ihan turhan pitkästi. Toivottavasti olen edes jokseenkin ymmärrettävä.)

Vierailija

Käsittääkseni minulla on (ollut) lapsuuden traumoista johtuva huono itsetunto.

Olen elämässäni lapsuuden jälkeen saanut selviytyä itse. Minulla lienee ollut monien mittapuitten mukaan vaikea elämä.

Ehkä elämä ei olisi ollut niin vaikea, jos olisin luottanut itseeni. Huonon itsetunnon omaava helposti luo suhteita vielä itseään huonommin itsensä kanssa toimeen tuleviin.

Minunkin huono itsetunto oli ihan turhuutta, mutta sanopa se alle kaksikymppiselle. Siihen aikaan ei tosin sellaista vaivaa ollutkaan.

Vierailija

Kaverini sanovat, että olen outo koska olen älykkäin koko porukasta, lisäksi opiskelen lukion asioita kotona(olen yläasteella).
Ja ajattelen realistisesti lisäksi tuon sen julki joten pilkkaan usein ihmisrotua ja sen takia saan kuulla mukavaa kritiikkiä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat