Keksi uskonto ihmiskunnalle

Itse itseäni toistaen...

Herra Tohtori

Tykkään yksinkertaistan asioita sanomalla että Jumala ei ole tietoinen olento. Perustelut tälle seuraavaksi.

-Tämä helpottaa lukuisia ongelmia, sillä maailmankaikkeudella itsellään on oletusarvoisesti lukuisia Jumalaan usein liitettyjä ominaisuuksia, kuten kaikkivoipaisuus (universumi on kykenevä kaikkeen mitä universumissa on mahdollista tapahtua) sekä kaikkialla yhtä aikaa oleminen (universumi ulottuu jokaiseen paikkaansa).

-Maailmankaikkeus myös vaikuttaa kaikkeen mitä maailmankaikkeudessa tapahtuu. Satunnaisilmiöt ovat kuitenkin ilmeisesti myös mukana.

-Maailmankaikkeuteen on myös hyvin helppo uskoa. Itse asiassa maailmankaikkeususko on niin yleistä että sitä pidetään jopa faktana.

-Maailmankaikkeuden palvonta puolestaan on hyvin helppoa ja palkitsevaa. Tarvitsee lähinnä vain olla niin että on hyvä mieli mahdollisimman monella, silloin maailmankaikkeudella on mahdollisimman hyvä mieli kun sen osakokonaisuuksista mahdollisimman monella on kivaa. Ei ole vaikeaa periaatteessa, vaikka joskus haluttaakin tätä sääntöä rikkoa. Kungfutse tajusi tämän säännön, samoin Jeesus ja Kant. Sisältyy myös maalaisjärkeen että jos itsestä ei tunnu kivalta että potkitaan päähän, ei välttämättä joku muukaan siitä pidä. Empatiakykyä kannattaa käyttää tässä asiassa apuna, jos tuntuu vaikealta.

-Maailmankaikkeus myös vastaa rukouksiin hyvin ennalta-arvattavalla tavalla ja tekee mahdolliseksi muun muassa sen, että kun haluamme siirtyä paikasta toiseen, voimme istua autoon, käynnistää sen ja ajaa paikasta toiseen jatkuvasti rukoillen käsillä ja jaloilla monimutkaista liikesarjaa tehden, että pääsemme päätepisteeseen turvallisesti. Myöskin jos haluan että jalkapallo lentää vastustajan maaliin, voin potkaista sitä. Universumi ei kuitenkaan tiedostamattomana olentona osaa lukea ajatuksiani, ja siksi rukous täytyy laatia huolellisesti. Tämä onnistuu harjoittelun tuloksena. Siksi huippujalkapalloilijat harjoittelevat tuntikausia päivittäin. Universumin tiet ovat ihmeelliset ja moninaiset.

Maailmankaikkeus tarjoaa myös ikuisen olemassaolon oletusarvoisesti - kaikki mikä universumissa on, tulee olemaan olemassa ajan loppuun saakka. Tietoinen elämä on muutenkin yliarvostettua ja rajoittuu lähinnä, no, tietoisen elämän piiriin. Itse näen elämän arvon siinä että syntyy, elää ja sitten kuolee pois. Eihän siinä mitään häviä vaan voittaa lähes riippumatta tapauksesta - asiat vain pitää nähdä oikeasta näkökulmasta. "You start from nothing, you get back to nothing. Watcha lost? Nothing!", kuten Eric Idle aikoinaan sanoi.

Kaiken kaikkiaan en käsitä miksi ihmisen pitäisi palvoa jotain yliluonnollista, kun voi palvoa esimerkiksi sitä miten varatun hiukkasen liikerata muuttuu magneettikentässä, osuu materiaan joka alkaa iskun vaikutuksesta hohtamaan, ja muuttuvalla magneettikentällä saadaan aikaan näkyviä kuvia vloa hohtavasta aineesta tehtyyn matriisiin kohdistamalla.

Maailmankaikkeus on ihan äärettömän hieno paikka ilman yliluonnollistakin, ja ilman kaikkea hallitsevaa tietoisuutta.

Itse kokisin kaikkea hallitsevan tietoisuuden olemassaolon yhtä ahdistavana kuin lopullisen deterministisen teorian löytymisen. Tietyllä tavalla ne ovat itse asiassa yksi ja sama asia. Tällä hetkellä kaikki viittaa siihen että sattuma on todellinen ilmiö, mikä on minusta kiva asia. Luo vähän epävarmuutta tähän maailmaan ja tuhoaa kohtalon perusperiaatteen.

Elämä puolestaan. Elämä on sattuma, jonka tapahtuminen muuttuu todennäköiseksi kun tilaa ja aikaa ja satunnaistapahtumia riittää tarpeeksi. Monimuotoisen elämän kehittyminen puolestaan sisältyy oletusarvoisesti elämän perusominaisuuksiin nimeltä monistuvuus ja geenien vaihto (seksi). Se vaatii pitkän ajan, kyllä, mutta mikäs siinä on ölläillessä kun yksilön elämän pituus ei ole rajoittamassa universumin saavutuksia.

Universumi saattaa olla sokea, kuuro ja tiedostamaton, mutta Jumala se on sanan todellisessa merkityksessä. Tätä ajattelutapaani kusun pangnostisuudeksi, itse olen luokitukseltani pangnostikko.

ts. Agnostikko on sitä mieltä että yliluonnollisen olemassaolosta ei voida koskaan tietää varmasti mitään. Ateisti ei usko jumaluuksiin (yliluonnolliseen). Panteisti uskoo että koko maailmankaikkeus on jumalolento. Apanteisti uskoo että maailmankaikkeus ei ole jumalolento (ts. tiedostava olento), pangnostikko on sitä mieltä että ei voida koskaan saada varmaa tietoa siitä onko universumi tiedostava olento vai ei, mutta että sillä ei oikeastaan ole mitään väliäkään.

Sittenpä tuon näkee aikanaan. Kiire ei ole, mutta ei myöskään pelota. Odotellessa voisi vaikka elää.