Koevoluutio

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Koevoluutio, ehkä yksi kiehtovimmista evoluutioaiheista.
(Kiinnostuneille; Christopher McGowanin Raptori ja karitsa on selkokielinen esittely aiheeseen.)

Koevoluutiolla tarkoitetaan eri lajien "varusteluevoluutiota", eli esimerkiksi pedon saalistuskäyttäytymisen mukautumista saaliseläimen puolustusmekanismien kehittymiseen.
Hyvin kiehtova ilmiö, jossa kaksi läheisessä vuorovaikutuksessa toisiinsa olevaa eliötä vaikuttavat lajin kehitykseen.

Tällaisia esimerkkejä löytyy niin kasvien ja kasvissyjien kuin petoeläinten ja saaliseläinten keskuudesta.

Saalistajaa/saalista edesauttava muuntuminen käy usein jonkin toisen ominaisuuden kustannuksella, kuten esimerkiksi gepardi joka on uhrannut huippunopeutensa saavuttaakseen anatomisen jykevyyden, joka on ominaista monille muille kissapedoille.
Osoittaa hyvin, miten evoluutio ei voi tuottaa kaikilta ominaisuuksiltaan täydellistä lajia.

Peto-saalissuhde asettaa paljon paineita eliöstölle jonka pitäisi, usein lyhyenkin elinikänsä aikana, saada aikaa jälkikasvua, hankkia tarpeeksi ravintoa itselleen ja välttää tulemasta itse syödyksi. Tämä on johtanut erikoistumisiin, kuten kolibrit.

Lisäksi vieläpä nämä yksilölle turmiolliset pedot usein ovat koko populaatiolle hyödyksi, mikä tekee suhteesta jokseenkin ristiriitaisen.

Luonnossa on satoja esimerkkejä koevoluution luomista lajisuhteista ja sopeutumista.
Kaikki kiinnostuneet nyt tänne puimaan läpi suosikkejaan!

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Meni muutama sekunti, että tajusin, ettei tuo "koevoluutio" tarkoittanut koe-evoluutiota vaan juontui sanasta co-evolution
Mutta joo, kiehtovaahan se on, ainakin varmasti jonkun mielestä. Yllättävän nopeastikin jotkut lajit mukautuvat.

Vierailija

Koevoluutio saattaa myös johtaa nopeaan ns. "megaevoluutioon". Muistaakseni ordoviikki tai siluurikaudella tapahtui tällainen nopea kehityspyrähdys (meressä rusto- ja luukalat), 400 miljoonaa vuotta sitten.

Radiant Dragon kirjoitti:

Lisäksi vieläpä nämä yksilölle turmiolliset pedot usein ovat koko populaatiolle hyödyksi, mikä tekee suhteesta jokseenkin ristiriitaisen.

Saalis-saalistaja-suhteessa "sopimattomia genotyyppejä" karsiutuu populaatiosta massoittain, populaatio pienenee ja "sopivien genotyyppien" suhteellinen osuus populaatiossa kasvaa. Mutaatiot etenevät edelleen omaa vauhtiansa, mutta edulliset näkyvät herkemmin pienessä populaatiossa. Saalistajat siis nopeuttavat tätä kautta evoluutiota ja "tekevät saaliillensa palveluksen".

Ötököiden ja kukkien keskinäinen koevoluutio tulee lähinnä mieleen ja kolibrien ja orkideoiden.

Vierailija

Jeps, "kilpavarustelu" on yksi koevoluution muodosta.

Pääpiirteittäin tarkoitetaan kahden (tai useamman) lajin rinnakkaista, toisista riippuvaa kehitystä.

Vierailija

Parhaana ja selkeimpänä demonstraationa koevoluutiosta tuollaisen varustelukilpailun muodossa ovat mielestäni gepardi ja thomsoningaselli. Gaselleista ovat selvinneet ne, jotka ovat päässeet pakoon, ja gepardeista ne, jotka ovat onnistuneet saamaan saaliin kiinni. Kyllä näkyy hyvin kummankin kropassa.

Vierailija

Deinonychus antirrhopus kirjoitti:

Kyllä näkyy hyvin kummankin kropassa.

Ja gebardin kynsistä ja hampaista.

Kissaeläimet ovat erityisen lähellä sydäntäni, kunhan ei tule tuollaisen raatelemaksi.

Vierailija

En ymmärrä miksei gepardista kehittynyt kasvissyöjä gasellin tapaan, mutta hei, anteeksi, menin taas avaamaan sanaisen turpani väärällä palstalla.

Poistun.

Vierailija
Boysen
En ymmärrä miksei gepardista kehittynyt kasvissyöjä gasellin tapaan, mutta hei, anteeksi, menin taas avaamaan sanaisen turpani väärällä palstalla.

Ehkä siksi kun gaselleja syömällä on pärjännyt paremmin?

Vierailija

Boysen kirjoitti:

En ymmärrä miksei gepardista kehittynyt kasvissyöjä gasellin tapaan, mutta hei, anteeksi, menin taas avaamaan sanaisen turpani väärällä palstalla.

Gebardin "mutaatiosarjat" eivät mahdollistaneet tätä kehityskulkua, kuten eivät myöskään siipiä tai tultasyökseviä sieraimia (mikä olisi aika jännää, ajatelkaa: tultasyöksevä gepardi).

Vierailija
Sakarias
Boysen kirjoitti:
En ymmärrä miksei gepardista kehittynyt kasvissyöjä gasellin tapaan, mutta hei, anteeksi, menin taas avaamaan sanaisen turpani väärällä palstalla.

Gebardin "mutaatiosarjat" eivät mahdollistaneet tätä kehityskulkua, kuten eivät myöskään siipiä tai tultasyökseviä sieraimia (mikä olisi aika jännää, ajatelkaa: tultasyöksevä gepardi).

Kaippa sekin jollain ihmeen konstilla olisi mahdollista, mutta vaatisi aika perusteellisia muutoksia, kuten jonkin sytytysnestettä/kaasua tuottavan elimen ja jotkut kipinäkivet/vastaavat suuhun

Vierailija
P2

Kaippa sekin jollain ihmeen konstilla olisi mahdollista, mutta vaatisi aika perusteellisia muutoksia, kuten jonkin sytytysnestettä/kaasua tuottavan elimen ja jotkut kipinäkivet/vastaavat suuhun

Pieru suun kautta ja kipinä.

Lehmän ja sähköankeriaan risteytys ?

Vierailija

Boysen kirjoitti:

Pieru suun kautta ja kipinä.

Lehmän ja sähköankeriaan risteytys ?


Jotakin tällaista todennäköisesti. Mikäli tulensyöksentä antaisi merkittävän valintaedun ja sille löytyisi sopiva ekologinen lokero niin kyseiset alleelit yleistyisivät populaatiossa (olettaen, että geenimateriaali tuottaisi kehittyvän tsygootin) ja meillä olisi, jos ei tultasyöksevä gepardi, niin ainakin itsegrillaava ämmy - tai mahdollisesti hieho joka kulkee omia teitään eikä suostu kenenkään teuraaksi.

Vierailija

Tässä Planet Earthia kun katselen, niin mieleen tulee elämä merissä: Varsinkin koralliriutoilla näkee mitä ihmeellisimpiä suojausvärejä ja -keinoja. Pedot taas, jotka elävät syvällä (todella syvällä) omaavat ties minkälaisia ulokkeita ja syöttejä saaliin houkuttamiseksi. Todella mielenkiintoisia eläimiä, ja käsittääkseni evoluutionopeuskin on meressä usein nopeampi kuin maalla(vaikka toki eläviin fossiiliseihinkin törmätään - olosuhteista siis kiinni).

Vierailija

Merenpohjissa luulisi kilpailun vähistä resursseista olevan äärimmäisen kovaa, joten varmaan evoluutiokin on siellä astetta vilkkaampaa. Mielenkiintoisia ovat nuo itsevalaisevat syvänteiden otukset ja aika hurjan näköisiäkin.

Vierailija
nuori_urho
Pedot taas, jotka elävät syvällä (todella syvällä) omaavat ties minkälaisia ulokkeita ja syöttejä saaliin houkuttamiseksi. Todella mielenkiintoisia eläimiä, ja käsittääkseni evoluutionopeuskin on meressä usein nopeampi kuin maalla(vaikka toki eläviin fossiiliseihinkin törmätään - olosuhteista siis kiinni).

Vähän offtopiciksi menee, mutta tuohon liittyen itseäni on pitkään ihmetyttänyt jättiläis/kolossikalmarit. Niiden elinkaareen (ilmeisesti) kuuluu että nuoret yksilöt elelevät pintavesissä, jossa ruokaa luonnollisesti piisaa. Kalmarit ovat kuitenkin äärimmäisen aggressiivisia petoja, jotka syövät ravintoa melkoista tahtia kasvaakseen "täyteen" mittaansa lyhyen elämänsä aikana.

Mutta miksi ne sitten iän myötä painuvat syvyyksiin (nykyisin aikuiset kalmarithan toimivat varsin heikosti pintavesissä mm. paine-eron vuoksi), jossa ravintoa, ja varsinkin "sopivan" kokoista sellaista, on erittäin vähän? Onko kaskelottien aiheuttama valintapaine pakottanut tällaisen elintavan, ja jos on, miten se tasapainottuu tämän ruokadilemman kanssa? Tutkimustulosten puute tällä alueella on perin harmillista.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat