Seuraa 
Viestejä8692

Tänään television avattuani korvaani taas sattui, Suomi ei ole enää samanlaista jorinaa kuin ennen. Pääkaupunkiseudunkin nuoriso laulaa suomea jotenkin savolaisnuottia muistuttavasti.

Sitten toinen uutuus; loppukiekaisu. Se kuulostaa kukon aamuherätykseltä, "-kuuu", lauseen lopputavu nousee ja korostuu kiekaisuksi. Tämä ei ole vielä aivan yleistä, mutta yleistymässä hyvää vauhtia. Sen huomaa selvästi, koska vanha suomenkielen tapa on nielaista lauseen loppu.

Palstan kielitieteilijät, selittäkääpä nämä. Miltä suomi kuulostaa 20 vuoden päästä? Uudis- ja slangisanat ovat ihquu, mutta uusi nuotti on vinee.

Sivut

Kommentit (23)

Suomen kieli muuttuu koska saa paljon vaikutteita ulkomailta, amerikkaa, USA'ta suositaan, englantia ihannoidaan ja myös maahanmuuttajat tuo mukanaan uusia sanoja ja vivahteita.
Tervetuloa uuteen aikaan.
mvh

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Etenkin pääkaupunkiseudun nuorison joukossa sellainen puhetyyli on ihan viime vuosina kovasti yleistynyt, missä lauseintonaatio nousee merkittävästi lauseen loppua kohti. Tämähän on täysin päinvastainen sävelkulku kuin perinteellisesti suomen kielessä. Omiin korviini tämä muoti särähtää kovastikin mutta ehkäpä tuohonkin tottuu. Liekö ilmiö tullut englannista?

Tämä ilmiö koskee muuten myös pääkaupunkiseudulla puhuttua ruotsin kieltä. Tällainen lauseen loppua kohti nouseva sävel on ollut täysin vieras suomenruotsille (paitsi ehkä Ahvenanmaalla ja joissakin saaristomurteissa).

Loppukiekaisusta erityisesti pääkaupunkilaistyttöjen puheessa on joku tehnyt hiljattain väitöskirjan, mutten osannut tarkemmin kuukeloida.

Yleensä kielen sanasto muuttuu nopeammin kuin prosodiset piirteet. Loppukiekaisu saattaa joko häipyä tai sitten levitä yleisempään käyttöön kahdessakymmenessä vuodessa.

Lisäksi yhä enenevässä määrin pyritään vähentämään käytetystä suomesta svetisismejä. Ainakin äidinkielen tunneilla kehotetaan siihen.
Tyyliin "älä sano 'kretiinit kukistettiin Millerin toimesta' vaan 'Miller kukisti kretiinit', ei 'lajirikas' vaan 'runsaslajinen'" ja niin edelleen, mitä kaikkia näitä nyt on.

Englannin vaikutusta lie erityisesti rallikuskien suosima "sä"-passiivi. Urheiluruutua on hauska katsella suomenopettajien seurassa. Hyppivät taidokkaasti seinillä Parkouria?

Mummo
Loppukiekaisusta erityisesti pääkaupunkilaistyttöjen puheessa on joku tehnyt hiljattain väitöskirjan, mutten osannut tarkemmin kuukeloida.

Yleensä kielen sanasto muuttuu nopeammin kuin prosodiset piirteet. Loppukiekaisu saattaa joko häipyä tai sitten levitä yleisempään käyttöön kahdessakymmenessä vuodessa.

Tuo loppukiekaisu taisi ensiksi tosiaankin tulla tyttöjen puheeseen mutta nyt sitä kuulee yhä enemmän myös nuorten miesten ja poikien puheessa. Usein vielä siten, että lauseen viimeisen sanan lopputavu "niellään", siis viimeisen sanan intonaatio on voimakkaasti laskeva vaikka lause kokonaisuudessaan on nouseva.

Yleensä nämä lainaukset johtaa siihen, että sanojen määrä vähenee, eli kieli tavallaan köyhtyy, nykynuoriso ei todellakaan tiedä niitä sanoja joita me tiedämme, tosin syy voi olla myös se, ettei tätä sanastoa enää tarvita.

Jotkut sanat säilyvät kielessä käytössä, vaikkei niiden oikeaa merkitystä aina edes tiedetä.

Ylöspäin kiekaiseva loppu on varmaan peräisin ulkomailta, ehkä englannista, mutta "laulavaa" loppuosaahan on monessa muussakin kielessä.

Joku selitti kiekaisua teinien ja äitien kiireisellä kommunikaatiolla; ylöspäin menevä puhe kertoo, että asia on tärkeä eikä puhujaa saisi vielä keskeyttää.

Mummo
Loppukiekaisusta erityisesti pääkaupunkilaistyttöjen puheessa on joku tehnyt hiljattain väitöskirjan, mutten osannut tarkemmin kuukeloida.

Niin, minunkin käsittääkseni loppukiekaisua käyttävät lähinnä tytöt/naiset sekä neitimäiset pojat/miehet.

Moses Leone
Mummo
Loppukiekaisusta erityisesti pääkaupunkilaistyttöjen puheessa on joku tehnyt hiljattain väitöskirjan, mutten osannut tarkemmin kuukeloida.

Niin, minunkin käsittääkseni loppukiekaisua käyttävät lähinnä tytöt/naiset sekä neitimäiset pojat/miehet.

Samaa olen ollut havaitsevinani MTV:n ohjelmissa.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Snaut
Etenkin pääkaupunkiseudun nuorison joukossa sellainen puhetyyli on ihan viime vuosina kovasti yleistynyt, missä lauseintonaatio nousee merkittävästi lauseen loppua kohti. Tämähän on täysin päinvastainen sävelkulku kuin perinteellisesti suomen kielessä. Omiin korviini tämä muoti särähtää kovastikin mutta ehkäpä tuohonkin tottuu. Liekö ilmiö tullut englannista?

Englannissa nouseva intonaatio merkitsee yleensä kysymyslausetta tai sitä että lauseen on tarkoitus jatkua. Englannin lauseintonaatio on aika monipuolinen ja johdonmukainen systeemi, ja itsekin opin sen vasta yliopistossa. Suomalaiset yleensä ovat aika kuuroja sille.

Liverpoolin murteessa intonaatio tietääkseni nousee aika yleisestikin, kuten Beatlesien puheesta joskus kuulee. "Every sentence sounds like a question?"

Suomen intonaatio taitaa kuulostaa muitten korvissa aika monotoniselta ja surulliseltakin, koska se laskee lauseen lopussa.

Intonaatiolla välitetään myös informaatiota (minä rakastan sinua; minä rakastan sinua; minä rakastan sinua). Voiko englannissa sillä voi välittää monipuolisemmin infoa kuin suomessa? Meillähän sanajärjestyksellä saa nyanssoitua asioita pitkälle.

Osaatko Ding kertoa aiheesta enemmän?

Jotuni
Seuraa 
Viestejä9534
Snaut
Mummo
Loppukiekaisusta erityisesti pääkaupunkilaistyttöjen puheessa on joku tehnyt hiljattain väitöskirjan, mutten osannut tarkemmin kuukeloida.

Yleensä kielen sanasto muuttuu nopeammin kuin prosodiset piirteet. Loppukiekaisu saattaa joko häipyä tai sitten levitä yleisempään käyttöön kahdessakymmenessä vuodessa.




Tuo loppukiekaisu taisi ensiksi tosiaankin tulla tyttöjen puheeseen mutta nyt sitä kuulee yhä enemmän myös nuorten miesten ja poikien puheessa. Usein vielä siten, että lauseen viimeisen sanan lopputavu "niellään", siis viimeisen sanan intonaatio on voimakkaasti laskeva vaikka lause kokonaisuudessaan on nouseva.

Tuo on tyypillistä muutamille kaupallisten radioasemien uutistenlukijoille. Se kuulostaa kamalalta. Taitavat oppia tyylin jossain opinahjossa.

.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Mummo
Suomen intonaatio taitaa kuulostaa muitten korvissa aika monotoniselta ja surulliseltakin, koska se laskee lauseen lopussa.

Intonaatiolla välitetään myös informaatiota (minä rakastan sinua; minä rakastan sinua; minä rakastan sinua). Voiko englannissa sillä voi välittää monipuolisemmin infoa kuin suomessa? Meillähän sanajärjestyksellä saa nyanssoitua asioita pitkälle.

Osaatko Ding kertoa aiheesta enemmän?


Esimerkeissäsi "minä rakastan sinua" en sanoisi että suomen kielessä intonaatio vaihtelee, vaan lähinnä painotus:

MINÄ rakastan sinua - minä RAkastan sinua - minä rakastan SInua

Suomeen ei intonaatio taida kuulua lainkaan, vaan se on vasta viime aikoina alkanut hiipiä tänne alkeellisissa muodoissaan, ja se kuulostaa useinkin oudolta. Suomen tapa ilmaista asioita on perinteisesti sanajärjestyksellä ja liitteillä, ja joskus painotuksella, kuten sanot. Nuotilla lausuttuna nuo ylläolevat lauseet kuulostaisivat helposti oudolta vielä nykyisinkin.

Englannissa sävelkorkeudella voitaisiin vaihdella merkitystä esim. näin (merkitsen nousevaa intonaatiota merkillä / ja laskevaa merkillä \ ).

I love\ you = Minä rakastan sinua
I love you\ = Sinua minä rakastan
I love/ you = Rakastanko minä muka sinua?
I/ love you = Minäkö muka sinua rakastan?
I love you/ = Sinuako minä muka rakastan?

Suomen kielessä näitä merkityseroja ilmaistaan siis sanajärjestyksellä ja -ko -kysymysliitteellä, mutta englannissa lähinnä intonaatiolla.

Itse kuuntelen englantilaista intonaatiota sujuvasti, mutta en omassa puheessani sitä aina kovin luontevasti käytä. Monesti käännöstekstejä TV:stä lukiessani huomaan, että joko kääntäjä ei ole ymmärtänyt intonaatiota oikein, tai hän on joutunut tekemään käännöksen suoraan paperilta. Usein seurauksena on käännösvirhe.

Suomessa yleinen laskeva intonaatio kuulostaa englantilaiselle paitsi monotoniselta, myös usein kovin töykeältä. Siksi intonaatiota kannattaa hiukan harjoitella jos aikoo matkustaa englanninkielisessä maassa.

Hyvä esimerkki havainnollisesta englannin intonaatiosta on Jeeves-TV-sarjan Bertie Wooster. Moinen puhetyyli kuulostaa kiekumiselta suomalaiselle, mutta se on varsin rikasta ilmaisua sekä merkityksen että puhujan asioihin suhtautumisen kuvaajana.

Etenkin yes/no -sanoilla on eri merkitys eri intonaatioilla, esim.

no\ = ei!
no/ = eikö?
\no/ hitaasti lausuttuna = varauksellinen "ei", "ei, mutta..." tms.

Intonaatiolla tarkoitetaan sävelkorkeutta ja sen vaihtelua ja nämä erotellaan lause- ja sanaintonaatioon. Kaikissa kielissä on siis jokin esim. yleinen lauseintonaatio olkoonkin, että se sitten voi olla vaikkapa viivasuora.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Snaut
Intonaatiolla tarkoitetaan sävelkorkeutta ja sen vaihtelua ja nämä erotellaan lause- ja sanaintonaatioon. Kaikissa kielissä on siis jokin esim. yleinen lauseintonaatio olkoonkin, että se sitten voi olla vaikkapa viivasuora.

Perinteisestihän suomea tietääkseni on voinut puhua millaisella tahansa intonaatiolla ilman että minkään sanan tai lauseen merkitys on mitenkään muuttunut.

Sitä pitäisi tietysti tosin kysyä vanhalta väeltä, ja ehkä se on vaihdellut murrealueittain. Itselläni vieraiden kielten vaikutus on jo hiukan "turmellut" suomalaisen kielikorvani, vaikkakin esim. monet suomeksi käännetyt mutta alkukielistä intonaatiota käyttävät TV-mainokset kuulostavat yhä hyvin omituisilta ja tarpeettomilta.

Ding Ding
Snaut
Intonaatiolla tarkoitetaan sävelkorkeutta ja sen vaihtelua ja nämä erotellaan lause- ja sanaintonaatioon. Kaikissa kielissä on siis jokin esim. yleinen lauseintonaatio olkoonkin, että se sitten voi olla vaikkapa viivasuora.

Perinteisestihän suomea tietääkseni on voinut puhua millaisella tahansa intonaatiolla ilman että minkään sanan tai lauseen merkitys on mitenkään muuttunut.

Sitä pitäisi tietysti tosin kysyä vanhalta väeltä, ja ehkä se on vaihdellut murrealueittain. Itselläni vieraiden kielten vaikutus on jo hiukan "turmellut" suomalaisen kielikorvani, vaikkakin esim. monet suomeksi käännetyt mutta alkukielistä intonaatiota käyttävät TV-mainokset kuulostavat yhä hyvin omituisilta ja tarpeettomilta.

On toki voitu puhua. Mutta perinteellisesti niin suomea kuin suomenruotsiakin on puhuttu hyvin tasapaksulla korkeintaan laskevalla lauseintonaatiolla. Kun tähän on totuttu, tämä pääkaupunkiseudun nykynuorison nouseva intonaatio loppukiekaisuineen todella särähtää ainakin omiin korviini. Mutta noin omatkin kakarat haastavat yhä useammin.

Jotuni
Seuraa 
Viestejä9534
Ding Ding

Suomen kielessä näitä merkityseroja ilmaistaan siis sanajärjestyksellä ja -ko -kysymysliitteellä, mutta englannissa lähinnä intonaatiolla.

Kiinassa sanan merkitys muuttuu täysin intonaation muuttuessa.

.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat