Elokuvan valinta peliteoreettiselta kannalta

Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005

Peliteoreettinen ongelma, joka itseäni rupesi mietityttämään nyt kun kaverini on huomenna tulossa tänne katsomaan elokuvaa.

Mikä on paras tapa valita perheelle elokuva sunnuntai-illaksi?

Nelihenkinen perhe - äiti, isä, kaksi lasta - haluaa katsoa elokuvan yhdessä. Neljältä kanavalta tulee elokuva yhtä aikaa, mutta niistä yksi pitäisi valita. Sama tilanne toistuu joka viikko.

Mitä menetelmää tulisi käyttää, jotta perheen sisäinen harmonia ja tyytyväisyys säilyisi mahdollisimman korkeana, ja jotta yhteenlaskettu elokuvanautinto olisi mahdollisimman suuri? Kaikki tämä on otettava huomioon paitsi lyhyellä tähtäimellä, myös pitkällä tähtäimellä, koska elokuva katsotaan siis joka viikko.

Yksinkertaiset menettelytavat voidaan heti hylätä, koska ne eivät johda optimaaliseen tulokseen:

[list:2a51ac7k]Isä valitsee elokuvan joka kerta.
- Kaikki muut perheenjäsenet ovat tyytymättömiä, paitsi joskus sattumalta kun isän suosikkielokuva on myös oma suosikki.
Äiti valitsee elokuvan joka kerta.
- Sama kuin edellä.
Vanhemmat valitsevat elokuvan vuoronperään.
- Lapset ovat melkein aina tyytymättömiä. Joskus isältä tai äidiltä myös jää suosikkielokuvansa näkemättä, koska sillä viikolla onkin toisen puolison vuoro valita.
Vanhemmat valitsevat elokuvan yhdessä neuvotellen.
- Huonompi neuvottelija on usein tyytymättömämpi kuin puolisonsa, ja lapset ovat edelleen tyytymättömiä.
Kaikki perheenjäsenet valitsevat elokuvan vuorotellen.
- Joltakulta jää usein oma suosikkielokuva näkemättä samalla kun toinen perheenjäsen valitsee itselleen yhdentekevien elokuvien väliltä. Lapset voivat valita lapsille sopimattoman elokuvan. Täydellinen tasa-arvo lasten ja vanhempien välillä ei myöskään välttämättä ole kasvatuksellisesti paras ratkaisu.
Perheenjäsenet pisteyttävät elokuvat asteikolla 0-5 tai muuten, ja laskevat pisteet yhteen.
- Jonkun syvästi inhoama elokuva voi voittaa. Taktikointi on liian helppoa. Jos kahdella perheenjäsenellä on samanlainen maku, heidän elokuvansa voittaa joka kerta. Eri perheenjäsenten erilaiset pisteytystavat voivat suosia joitain perheenjäseniä. Joku voi hävitä niukasti monta kertaa peräkkäin, kokien syrjintää ym.[/list:u:2a51ac7k]

Jonkinlainen hienostunut systeemi pitää siis kehittää. Millainen kasvatuksellinen lähtökohta, millainen valintajärjestelmä, millainen pisteytys tms., millaiset henkilökohtaiset painotukset, mitkä muut näkökohdat otetaan huomioon jne.?

Tähän on varmaan montakin toimivaa menetelmää. Ihanteellista olisi, jos valittu menetelmä tai kaava olisi niin monipuolinen, että sen voisi ottaa mikä tahansa nelihenkinen perhe käyttöön vain muuttujien arvoja vaihtaen.

Sivut

Kommentit (24)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26886
Liittynyt16.3.2005
Ding Ding

Jonkinlainen hienostunut systeemi pitää siis kehittää. Millainen kasvatuksellinen lähtökohta, millainen valintajärjestelmä, millainen pisteytys tms., millaiset henkilökohtaiset painotukset, mitkä muut näkökohdat otetaan huomioon jne.?

No, otetaan kahitiili ja tempaistaan se kuvaputken etulasista läpi. Tässä ei sitten tarvitse stressata, onko kuvaputken tilalla joku modernimpi härpäke. Lapset nauttivat paukkeesta eniten, joten saavat siivota jäljet. Kun lattia on siisti, kaivetaan Monopoli kaapista ja aletaan pelata. Kasvatuksellisuuttakin löytyy. Idioottimainen markkinavoimien syöttämä massaviihde korvautuu sosiaalisella ja kehittävällä vuorovaikutteisella yhdessäololla. Kyllä kasvaa fiksuja lapsia ja aikuisetkin voivat saada sisältöä elämäänsä.

Vierailija

Arpominen on yhtä hyvä, mutta pehmeämpi tapa kuin tiukka vuorottelujärjestelmä.
Myötäily, hyvittely ja painostus ovat perhedynamiikan rappio, jossa syntyy loputon kierre juonittelua ja taktikointia.

Vapaakortin arvonta tuo lottomaista odotusta ja voitontunnetta.

Itse perhe on se pääasia. Jos ei tunnu siltä, on leffa pienin murheista.

Vierailija

Tai sitten katsotaan jokaista kanavaa kerrallaan 15min ja vaihdetaan toiseen. Näin syntyy kommunikointia perheen jäsenten kesken ja kaikkien mielipiteet huomioidaan tasavertaisesti. Saattaa jopa käydä niin, että jokin valituista kanavista alkaa miellyttää kaikkia perheenjäseniä. Mutta tärkeää on, että kanava aluksi vaihtuu tarkasti 15 minuutin välein.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
tietää
Arpominen on yhtä hyvä, mutta pehmeämpi tapa kuin tiukka vuorottelujärjestelmä.

Myötäily, hyvittely ja painostus ovat perhedynamiikan rappio, jossa syntyy loputon kierre juonittelua ja taktikointia.

Vapaakortin arvonta tuo lottomaista odotusta ja voitontunnetta.


Kaikki nämä vaihtoehdot tosiaankin ovat sikäli huonoja, että ne ovat liian primitiivisiä tai muuten ongelmallisia maksimoidakseen elokuvanautinnon annetuilla reunaehdoilla.

Muiden vastaajien ehdotukset lähinnä minimoivat elokuvanautinnon, eivätkä ole edes nokkelia.

tietää
Itse perhe on se pääasia. Jos ei tunnu siltä, on leffa pienin murheista.

Tämä onkin matemaattinen ja ehkä peliteoriaakin sivuava ongelmanratkaisutehtävä, jonka vain sijoitin arkiseen tilanteeseen jotta se olisi havainnollinen. Minulla ei ole nelihenkistä perhettä.

Minusta tuntuu, että vaikka otsikossa onkin peliteoria-termi, voisi tehtävän paras ratkaisu itse asiassa minimoida tehtävän peliteoreettisen elementin, joka voisi antaa etua sellaiselle perheenjäsenelle joka ymmärtää peliteoriaa.

Vierailija

Noh, ehkä mihinkään ihmisten perheeseen ei olekaan hyvä käyttää mitään matemaattista kaavaa. Perheenjäsenet voisivat keskustella, mikä elokuva katsotaan, ja erilaisia arvoja painotetaan, esim. onko kyseessä jonkun lempielokuva, kenen toivomuksia on kuultu vähiten, mitä lajityyppiä on katsottu tarpeeksi viimeaikoina jne.

EDIT: kyllähän tästäkin voisi saada jonkun painotetun taulukon tehtyä, kunhan vaan muistaa ottaa tarpeeksi erilaisia arvoja siihen.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
P2
Noh, ehkä mihinkään ihmisten perheeseen ei olekaan hyvä käyttää mitään matemaattista kaavaa. Perheenjäsenet voisivat keskustella, mikä elokuva katsotaan, ja erilaisia arvoja painotetaan, esim. onko kyseessä jonkun lempielokuva, kenen toivomuksia on kuultu vähiten, mitä lajityyppiä on katsottu tarpeeksi viimeaikoina jne.

Tuossahan on periaatteeltaan juuri sellainen matemaattinen ratkaisumalli jota tässä haetaan.

Sinä ilmeisesti vain ehdotat, että tämä tilastointiin perustuva valinta tehdään muistipohjaisesti eikä kynällä ja paperilla. Mielestäni se johtaa kiistoihin, kun ihmiset muistavat väärin tai pyrkivät korostamaan oman suosikkinsa tärkeyttä. Huonosti argumentoiva ihminen, kuten lapsi, jää usein häviölle, vaikka vanhemmat yrittäisivätkin ottaa hänen mielipiteensä huomioon.

Lisäksi, valinnan tuossakin tekee lopulta aina yksi ihminen, ja muut joutuvat antamaan periksi tavalla tai toisella, joten kyseessä ei ole demokraattinen menetelmä.

Vierailija

Päätösoikeuden arvoaseman nousun tunne voi olla elokuvan luomaa tunnelatausta suurempi, etenkin jos arvovalta on kiistanalainen. Tällöin se tuo esille perhesiteiden ongelmia, joita tosin aina jonkinverran on kun perhe koostuu aikuisista ja lapsista.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26886
Liittynyt16.3.2005
Ding Ding
Mielestäni se johtaa kiistoihin, kun ihmiset muistavat väärin tai pyrkivät korostamaan oman suosikkinsa tärkeyttä. Huonosti argumentoiva ihminen, kuten lapsi, jää usein häviölle, vaikka vanhemmat yrittäisivätkin ottaa hänen mielipiteensä huomioon.

Ei varmasti ole mitään yksikäsitteisesti oikeaa tapaa painottaa psykologisia asioita. Koettua onnellisuutta ei voi objektiivisesti mitata. Joku äärimmäinen keino olisi hankkia magneettikuvauslaite, jolla voi tutkia eri aivoalueiden aktiivisuutta, ja mitata joidenkin onnellisuuskeskusten aktiivisuutta eri valinnoilla. Tosin sekin mittaa vain mielihyvää, ja jättää sivistykselliset ja kasvatukselliset päämäärät huomiotta, ja sekin lienee kyseenalaista, miten hyvin jokin objektiivisesti mitattu aivotoiminto korreloi koetun tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden kanssa eri ihmisillä.

Muuten (ja käytännössä) pitää kuitenkin tehdä jonkinlainen neuvottelukompromissi sääntöjen luomiseksi. Ja sittenhän me emme pääse eri perheenjäsenten erilaisten neuvottelutaitojen vaikutuksesta eroon. Varsinkin jos yritetään huomioida sivistyksen tai kasvatuksen tapaisia tulkinnanvaraisia asioita, tullaan aina siihen, että johtajantaidoiltaan paras manipuloi muut hyväksymään säännöstön, jossa nuo "hyvät" päämäärät arvotetaan ensisijaisesti johtajan mielipiteen mukaan.

Ei se, että meillä on sovitut säännöt, joiden mukaan yksittäisen illan tapauksessa voidaan määrätä elokuva ilmastujen mielipiteiden pohjalta takaa sitä, että kaikki olisivat ja pysyisivät tyytyväisinä sääntöihin. Lapset hyväksyvät helposti "joo joo" -tyyliin monimutkaisia sääntöjä tajuamatta mitä ne tarkoittavat. Aikuisillakin on suuria eroja, joku sääntöfriikki laatii ja miettii tuntikausia, kun taas toinen sanoo "joo joo, aletaan nyt katsomaan". Ja myöhemmin sitten tulee katumapäälle ja alkaa purnata sääntöjä vastaan.

Vierailija
Ding Ding
Mikä on paras tapa valita perheelle elokuva sunnuntai-illaksi?

Karmajärjestelmä

Katsottavaa elokuvaa äänestetään suljetulla lippuäänestyksellä ja riippumatta siitä miten moni samaa elokuvaa äänesti, jokainen voittajaelokuvaa äänestänyt menettää aina yhden pisteen.

Seuraavan kerran kun elokuvaa valitaan, vain ne joilla on vähiten miinuksia, saavat osallistua valintaan. Eli jos vain yksi olisi nollassa ja muilla olisi miinuksia, hän saisi suoraan valita elokuvan ja maksaisi tästä yhden pisteen.

Äänestäminen ei ole pakollista. ( Se joka katsoo elokuvia harvoin, saa yleensä halutessaan päättää elokuvan. Ne jotka katsovat usein, joutuvat tällöin tyytymään siihen. ) Jos kaikki korkeimman pistesaldon omaavat henkilöt jättävät äänestämättä. Äänestysvuoro siirtyy alemmalle portaalle jne.

Tasapelitilanteissa on äänestäneillä mahdollisuus ostaa kilpailijoita pois, maksamalla heille yksi piste. Tällöin ostetun saldo kasvaa yhdellä ja ostajan saldo pienenee yhdelle. Ostaminen pitää tehdä jokaiselle kilpailijalle ja ostetun pitää suostua siihen. Tämä auttaa hieman "tämä on mun lempielokuva" tilanteissa.

Mikäli ostamisella ei saada voittajaa selville, se arvotaan.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
Neutroni
Ei se, että meillä on sovitut säännöt, joiden mukaan yksittäisen illan tapauksessa voidaan määrätä elokuva ilmastujen mielipiteiden pohjalta takaa sitä, että kaikki olisivat ja pysyisivät tyytyväisinä sääntöihin.

Sama ongelma on mm. vaalijärjestelmissä. Niihin on kuitenkin tyydytty, koska kenenkään mielestä Suomen Eduskuntaa tai presidenttiä ei kannata valita isolla kansankokouksella, johon osallistuvat kaikki kansalaiset. Siinä tyytymättömiksi jää vielä useampi kuin vaaleissa; pahimmassa tapauksessa syttyy sisällissota.

Tämä perhe-esimerkki on kuin mikä tahansa vaali pienoiskoossa. Tässä voidaan kuitenkin ottaa huomioon paljon enemmän asioita kuin vaaleissa, joissa jokaisella äänestäjällä on vain yksi ääni, eikä edellisten vaalien tulos merkitse mitään, minkä seurauksena samat äänestäjät voivat joutua pettymään joka vuosi.

Neuvottelu on toki tässä parempi ratkaisu kuin presidentinvaaleissa, mutta samat ongelmat periaatteessa silti esiintyvät.

* * *

Alla on yksi tapa ratkaista asia. Tämä yhdistää neuvottelun ja matematiikan, ja on lisäksi hyvin yksinkertainen ja ainakin lapsista ehkä hauskaakin.

Jokainen perheenjäsen saa aluksi pelimerkkejä. Joka viikko jokainen saa lisäksi hiukan lisää pelimerkkejä. Lähtötilanne+viikottaiset uudet merkit voisivat jakaantua esim. näin:

isä 10+4
äiti 10+4
teini 8+3
lapsi 6+2

Joka viikon elokuvat pisteytetään näin:

Aluksi elokuvilla on 0 pistettä. Jokainen perheenjäsen vuorollaan saa laittaa yhden pelimerkin minkä tahansa elokuvan kohdalle.

Miinuspisteitä voi myös antaa, yksi per pelimerkki.

Näin kierretään, kunnes kukaan ei enää halua äänestää johdossa olevaa elokuvaa vastaan. Siinä vaiheessa johdossa oleva elokuva siis valitaan. Kyseiselle elokuvalle annetut pelimerkit eivät palaudu sen äänestäjille, mutta hävinneiden elokuvien saamat merkit palautuvat niitä äänestäneille. Miinuspisteet palautuvat vain voittajaelokuvalle annettuina.

Hyviä puolia:

Voittanut perheenjäsen menettää pelimerkkejään, joten hänellä on seuraavissa äänestyksissä vähemmän mahdollisuuksia voittaa, ja on muiden vuoro päättää.
Pelimerkkejään kannattaa käyttää sen enemmän, mitä enemmän pitää kyseisestä elokuvasta. Näin kukin perheenjäsen saa yleensä nähdä oman suosikkielokuvansa.
Pelimerkkejään voi säästellä, jos tietää että muutaman viikon kuluttua tulee oma suosikkielokuva.
Jos oma suosikki ei näytä pärjäävän äänestyksessä, voi siirtyä äänestämään kakkossuosikkiaan jos sillä on vielä menestymisen mahdollisuuksia.
Jos jäljellä olevat elokuvat ovat kaikki yhdentekeviä, ei pelimerkkejään kannata tuhlata.
Miinuspisteiden ansiosta kenenkään inhokkia harvemmin joudutaan katsomaan.

En näe tässä vakavia ongelmia. Testaamalla selviäisi ehkä pieniä epäkohtia, joita voidaan korjata.

Gravityn ehdotus on näköjään periaatteeltaan paljon samansuuntainen kuin tämä.

Vierailija
Ding Ding
En näe tässä vakavia ongelmia. Testaamalla selviäisi ehkä pieniä epäkohtia, joita voidaan korjata.

Eikö äänestäjien olisi tuolloin fiksuinta antaa kaikki pelimerkkinsä negatiivisinä ääninä kilpaileville elokuville? Fiksusti pelattuna voittaja ei välttämättä menettäisi yhtäkään pelimerkkiä.

Tästä seuraa järjestelmän huono puoli: Se ei ole varsinaisesti tasapuolinen vaan se suosii parhaita pelaajia, eli yleensä aikuisia. Siitä syystä omassa esimerkissäni äänestys tehdään suljettuna.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
Gravity
Ding Ding
En näe tässä vakavia ongelmia. Testaamalla selviäisi ehkä pieniä epäkohtia, joita voidaan korjata.



Eikö äänestäjien olisi tuolloin fiksuinta antaa kaikki pelimerkkinsä negatiivisinä ääninä kilpaileville elokuville? Fiksusti pelattuna voittaja ei välttämättä menettäisi yhtäkään pelimerkkiä.

Miinuspisteet palautuvat vain, jos niistä ei ole ollut hyötyä. Jos antaa miinuksia kahdelle elokuvalle, menettää varmasti pelimerkkejä, ja mahdollisesti ei silloinkaan näe suosikkielokuvaansa.

Omalle suosikille annettu ääni on nähdäkseni kolme kertaa painavampi kuin yhdelle kilpailevista elokuvista annettu ääni.

Esimerkki:

elokuva A (suosikkini)
elokuva B (okei)
elokuva C (huono)
elokuva D (hyi helvetti)

Tilanne:

C: 3 p.
A: 2 p.
B: 1 p.
D: 1p.

Äänestän A:ta. Tilanne sen jälkeen:
C: 3 p.
A: 3 p.
B: 1 p.
D: 1 p.

A siirtyi johtoon C:n kanssa, ja jäljellä olevat äänestäjät todennäköisesti lakkaavat kannattamasta B:tä ja D:tä. Näin ollen A:n voittotodennäköisyys on n. 45%. Jos A voittaa, minä menetän tämän pelimerkin.

Vaihtoehto: annan miinuksen C:lle. Tilanne:
A: 2 p.
C: 2 p.
B: 1 p.
D: 1 p.

Taas A johtaa yhdessä C:n kanssa, mutta kaksi muuta elokuvaa eivät ole kahden, vaan vain yhden pisteen päässä! Tilanne on siis täysin avoin; jopa inhokki D voi voittaa. Jos C ei voita (kuten toivon), minä menetän tämän pelimerkin, kuten ylläkin. C:n häviö tässä on kuitenkin todennäköisempi (n. 65%) kuin A:n voitto yllä (n. 45%), joten tässä lisäksi häviän merkkini todennäköisemmin kuin yllä.

Inhokkia D vastaan äänestämisen jälkeen C pysyisi johdossa, joten se olisi ehkä vieläkin huonompaa.

Nähdäkseni ainakin tässä esimerkissä oli selkeästi kannattavampaa äänestää suosikkia kuin sitä vastaan.

Vierailija
Ding Ding
Nähdäkseni ainakin tässä esimerkissä oli selkeästi kannattavampaa äänestää suosikkia kuin sitä vastaan.

Luin alkuperäisen ehtolauseesi vahingossa käänteisenä. Mainitsemasi käytäntö on huomattavasti parempi kuin virheellisesti ajattelin ja matemaattisena mallina ehkä jopa toimiva (jos ajatellaan, että kaikki pelaavat aina optimaalisesti), mutta reaalimaailmassa siinä on edelleen se vika että pelistrategia antaa merkittävää etua niille jotka sen parhaiten ymmärtävät. Esim. huonompi pelaaja saattaa tuhlata kaikki pelimerkkinsä tilanteessa missä selviytyisi huomattavasti vähemmälläkin määrällä, eikä järjestelmä tästä syystä ole tasapuolinen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat