Missä on päätoimittaja Jarmo Ikonen?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Haluaisin kysyä Historianopiskelijoiden liitto ry:n julkaisun päätomittajalta-73 Jarmo Ikoselta, vieläkö hän haluaa sensuroida "neuvostovastaiset" oppikirjat pois Suomen kouluista ja yliopistoista:

Onkohan nykyisin muuten saatavissa riittävästi "oikeaa tietoa siitä politiikasta joka johti Suomen sotaan Neuvostoliittoa vastaan", joka sotahan oli silloin meidän syymme??


Vähemmistökommunistien hallussa ollut Akateeminen Sosialistiseura (ASS) alkoi vuosina 1970-71 perustaa laitoksille omia alaosastojaan. Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen yhdistys eli OSY seurasi perässä jaostoineen. Suuremmilla laitoksilla sekä ASS:in osastot että OSY:n jaostot saattoivat julkaista omia lehtiään, järjestää omia bileitään ja omia opintopiirejään. ASS:in ja OSY:n lisäksi laitoksilla saattoi vaikuttaa myös keskustan ja liberaalien aktiiveja, joiden kanssa ASS ja OSY toisinaan muodostivat ainejärjestöihin ns. kansanrintamahallituksia.

Enemmistökommunistien HOKA ei sen sijaan yleensä kelvannut yhteistyökumppaniksi, eikä porvarien kanssa ASS:in taktiikan mukaisesti tehty yhteistyötä. Useimmissa humanistisen tiedekunnan ainejärjestöissä oli 70-luvun alussa ja puolivälissä joko ASS:in yhdessä muiden kanssa muodostama kansanrintamahallitus tai sitten ASS:in yksin muodostama hallitus. Hallituspaikoista sovittiin poliittisten järjestöjen johtajien kesken käydyissä neuvotteluissa niin, että kullakin ryhmittymällä oli oma mandaattinsa.

Hallinnonuudistuksen, tutkinnonuudistuksen ja opintotuen ympärillä käyty kamppailu jatkui koko 70-luvun, ja niihin vaikuttaminen olikin tärkein - tai ainakin näkyvin - päämäärä useimpien ainejärjestöjen toiminnassa. Niiden lisäksi tuettiin lakkoilevia työläisiä mm. keräämällä näille rahaa, otettiin kantaa valtakunnanpolitiikkaan ja kansainvälisiin kysymyksiin. Opiskelevan vallankumouksen etujoukon propagoimassa maailmankuvassa yliopistoa hallitseva professorijuntta ja Chilessä verisen vallankaappauksen tehnyt sotilasjuntta olivat vain osa maailmanlaajuista oikeistohyökkäystä, jota vastaan sitten edistykselliset voimat puolustautuivat omilla taistelutoimillaan. Tavallaan kyse oli siis aika naivisti hahmotetusta hyvän ja pahan välisestä taistelusta, mutta toisaalta Yliopiston suurelta osin hyvin konservatiivinen professorikunta tarjosi usein aivan konkreettisenkin vastuksen opiskelijoiden uudistuspyrkimyksille. Näyttäviä yhteenottoja käytiin useilla laitoksilla.

Ns. taistolaisen opiskelijaliikkeen ajamat tavoitteet olivat enimmäkseen samankaltaisia, laitoksesta ja ainejärjestöstä riippumatta. Suurin piirtein samoista asioista kirjoitettiin sekä Tiedonantajassa, ASS:in osastojen lehdissä että usein myös ainejärjestöjen lehdissä - vain äänenpainot vaihtelivat, eivätkä nekään kovin paljon. Esimerkiksi vuonna 1975 julkaistiin lähes joka ainoassa opiskelijalehdessä vähintään yksi Voiton päivää (=Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa saavuttamaa voittoa) ylistävä kirjoitus. Edistyksellisten ainejärjestöjen päämääriin kuului myös ”rauhanvastaisen aineiston” poistaminen tenttivaatimuksista - käytännössä tämä tarkoitti mm. kaikkea Neuvostoliittoon kohdistuvaa kritiikkiä. Vuonna 1973 ainejärjestöt jopa kokosivat ns. Mustan Kirjan, johon oli eri aineiden kurssikirjoista koottu erityisen loukkaaviksi katsottuja lainauksia. Länsimaisen imperialistisen hapatuksen tilalle tutkintovaatimuksiin piti luonnollisesti kääntää Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa tuotettua kirjallisuutta.
http://www.helsinki.fi/~ilva/jarjestot.html

Miten tämä taistolais-totalitäärinen sensuuritavoite toistuu nyky-vasemmiston päämäärissä? Ovatkohan ihan samat henkilöt puuhailemassa uuusia "rauhan-lakeja", vaikkei "neuvostovastaisuus" enää käy sensuroinnin perusteeksi, vaan on keksittävä jotain muuta? Niin mitä?

Kysyy,
Meyer Amschel

-

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat