Tietoisuuden muodostuminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Wiljamin tietoisuusteoria.

Mielestäni tietoisuuden muodostumiseen on kolme loogista mahdollisuutta.

1. Ihmisellä (tai eläimellä) on jonkintyyppinen sielu.
2. Materialla on tietoinen ulottuvuus.
3. Tietoisuus on kokonaan oma olomuotonsa, joka on yhteydessä materiaan.

1. Jos sielu muodostaa tietoisuuden, varsinaista tietoisuuden ongelmaa ei ole. Sielun ei tarvitse olla riippuvainen ihmisaivoista, sielun ollessa itsenäinen.

2. Neliuloitteisen (ulottuvuuksia on enemmänkin, mutta käsitteellistämisen yksinkertaistamiseksi pidetään se nyt tässä reallimaailman neljässä) aika-avaruus-todellisuuden sijasta elämmekin viisiulotteisessa tietoisuus-aika-avaruus-todellisuudessa. Kaikella materialla on myös tietoinen ulottuvuutensa. Kun materia verkostoituu (aivot) atomien, tietoinen potentiaali pääsee vuorovaikutukseen muiden atomien, kanssa muodostaen suuremman tietoisuuden. Tietoisuuden päästessä tietylle asteelle, syntyy tiedostava tietoisuus.

3. Tietoisuus ei ole suoranaisesti materian ominaisuus, vaan oma olomuotonsa. Mahdollisesti energian tavoin se on tuotettavissa materiasta. Aivoissa tietoisuus muodostuu energian ja tai materian vuorovaikutuksesta.

Sivut

Kommentit (72)

Vierailija

Voit lähestyä asiaa myös suoraan: Kysymällä itseltäsi koska olet tietoinen, ja kuka on tietoinen.

Asioiden selittäminen, ja niiden looginen päättely ei tässä tietoisuuden tilassa ole mahdollista eikä tarpeellista. Tuo selittäjä, päättelijä, on este tietoisuuden läsnäololle.
Tietoisuus on aina läsnä, minä, joka selittää tietoisuutta on vain ajatus, ja ajattelija, siis tiedon reaktio.

Kun nukut syvää unta, niin missä on silloin tietoisuutesi, et siis tiedä tietoisuudesta mitään ollessasi tietoinen, mutta selität sitä jälkeinpäin.

Vierailija
henkka
Voit lähestyä asiaa myös suoraan: Kysymällä itseltäsi koska olet tietoinen, ja kuka on tietoinen.

Asioiden selittäminen, ja niiden looginen päättely ei tässä tietoisuuden tilassa ole mahdollista eikä tarpeellista. Tuo selittäjä, päättelijä, on este tietoisuuden läsnäololle.
Tietoisuus on aina läsnä, minä, joka selittää tietoisuutta on vain ajatus, ja ajattelija, siis tiedon reaktio.

Kun nukut syvää unta, niin missä on silloin tietoisuutesi, et siis tiedä tietoisuudesta mitään ollessasi tietoinen, mutta selität sitä jälkeinpäin.


_______________________________________--

Tietoisuus on pelkkää aivotoimintaa.
Siis aivot luovat kaikille tietoisuuden.
Kun aivotoiminta lakkaa , tai häiriytyy vakavasti niin myöskin tietoisuus katoaa.
Ei siihen mitään sieluja välttämättä tarvita.

Tietysti tietoisuutta voidaan nimittää toisella nimellä joka voisi olla juuri se sielu.

Sielu on vain sana joka on keksitty ennemmin kuin sana tietoisuus. Siinä se yksinkertaisuudessaan on koko juttu.

Vierailija
Hurux
henkka
Voit lähestyä asiaa myös suoraan: Kysymällä itseltäsi koska olet tietoinen, ja kuka on tietoinen.

Asioiden selittäminen, ja niiden looginen päättely ei tässä tietoisuuden tilassa ole mahdollista eikä tarpeellista. Tuo selittäjä, päättelijä, on este tietoisuuden läsnäololle.
Tietoisuus on aina läsnä, minä, joka selittää tietoisuutta on vain ajatus, ja ajattelija, siis tiedon reaktio.

Kun nukut syvää unta, niin missä on silloin tietoisuutesi, et siis tiedä tietoisuudesta mitään ollessasi tietoinen, mutta selität sitä jälkeinpäin.


_______________________________________--

Tietoisuus on pelkkää aivotoimintaa.
Siis aivot luovat kaikille tietoisuuden.
Kun aivotoiminta lakkaa , tai häiriytyy vakavasti niin myöskin tietoisuus katoaa.
Ei siihen mitään sieluja välttämättä tarvita.

Tietysti tietoisuutta voidaan nimittää toisella nimellä joka voisi olla juuri se sielu.

Sielu on vain sana joka on keksitty ennemmin kuin sana tietoisuus. Siinä se yksinkertaisuudessaan on koko juttu.

Näin voi kyllä sanoa, mutta mistä aivot koostuvat, muodostuvat?
Aivot mahdollistavat laajan tiedon käsittelyn, ja ulkoisen tiedon tallennuksen, mutta tietoisuus kattaa paljon enemmän, kaikki aivojen tieto on tietoisuudesta lähtöisin.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Ainoat asiat mitä tässä tietoisuuspulmassa ihmettelen ovat

1) Miksi ihminen ihmettelee ja kyselee tietoisuudestaan? Miksi aine alkaa ihmetellä itseään kun menee tarpeeksi monimutkaiseksi (aivot)? Tai siis että jos siinä ei kerta ole mitään ihmeellistä/mystistä/henkistä, miksi me edes sitä ihmettelemme? Jotain siinä vaikuttaisi olevan hämärää, sellaista, mikä saa meidät kyselemään jatkuvasti omasta tietoisuudestamme.

2) Miksi tietoisuus tarvitsee "kokijan"? Miksei tämä koko maailmankaikkeus tapahdu salassa, ilman että kenenkään täytyy olla kokemassa sitä paikan päällä. En osaa ihan selittää mitä tarkoitan. Mutta siis miksei kaikki vaan tapahtuisi samalla tavalla kuin ennen syntymääsi, eli salassa, ilman että tietäisit siitä mitään. Vai onko tämä tietoisuus yksinkertaisesti niin voimakas harha, että se saa minutkin puhumaan tälläistä, vaikken itsekään ole mikään "kokija" sen enempää kuin tuo pihalla oleva kivikään? Voihan se olla näinkin.. mutta tuntuu epätyydyttävältä ratkaisulta. Jotain tämä on, koska tämän ei tarvitsisi olla edes tälläistä. Osaan kuvitella maailmankaikkeuden ja ihmiset toimimaan ilman että kukaan jankuttaa mistään tietoisuuksista. Kun ei yksinkertaisesti olisi kokijoita, ei ketään nauttimassa maailmasta. Maailma olisi silloin turha, yhtä kuin epätodellinen.

Hei muuten miettikää, onko mielekästä ajatella jonkin olevan olemassa, jos sitä ei kukaan koe/havaitse? Sama kuin kuuluuko metsässä ääni kun puu kaatuu, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa.. tietenkin ne ääniaallot syntyvät ja vaikuttavat ympäristöön kaaosteorian mukaisesti ja näin, mutta niinkun filosofisena pohdintona.. jos miettii sitä ääntä.

くそっ!

Vierailija
William
Wiljamin tietoisuusteoria.

Mielestäni tietoisuuden muodostumiseen on kolme loogista mahdollisuutta.

1. Ihmisellä (tai eläimellä) on jonkintyyppinen sielu.

2. Materialla on tietoinen ulottuvuus.

3. Tietoisuus on kokonaan oma olomuotonsa, joka on yhteydessä materiaan.




Mielestäni hyvin jaoteltu.

Tästä nyt puuttuu yksi näkökulma, että "mitään tietoisuutta ei ole olemassakaan, on vain alkeishiukasten liikettä", mutta sen näkökannan voi aika pitkälle jättää omaan arvoonsa, koska se ei edes yrutä selittää mitään vaan ainoasta "perustella", miksi muka ei tarvitsisikaan selittää.

Lisäksi englannin kielen sanasta "consciousness" kahdesta merkityksetä saattaisi tässä olla parempi (toiminnallinen) "tajunta" (Bewusstsein, soznanie) kuin sen osa (elämyksellinen) "tietoisuus" (Bewusstheit, soznatelnost, tietoinen tajunta).

1. Jos sielu muodostaa tietoisuuden, varsinaista tietoisuuden ongelmaa ei ole. Sielun ei tarvitse olla riippuvainen ihmisaivoista, sielun ollessa itsenäinen.



Minusta tämä kohta voidaan aksiomaattisesti ruksata pois, ja siirtyä suoraan seuraaviin.

2. Neliuloitteisen (ulottuvuuksia on enemmänkin, mutta käsitteellistämisen yksinkertaistamiseksi pidetään se nyt tässä reallimaailman neljässä) aika-avaruus-todellisuuden sijasta elämmekin viisiulotteisessa tietoisuus-aika-avaruus-todellisuudessa. Kaikella materialla on myös tietoinen ulottuvuutensa. Kun materia verkostoituu (aivot) atomien, tietoinen potentiaali pääsee vuorovaikutukseen muiden atomien, kanssa muodostaen suuremman tietoisuuden. Tietoisuuden päästessä tietylle asteelle, syntyy tiedostava tietoisuus.



Noiden "ylempien ulottuvuuksien" kanssa on oltava varovainen, sillä mikään ei ole sen helpompaa "yleistämistä" kuin tuoda johonkin ilmiöön "uusia ulottuvuuksia"... Jotta tuollaisella yleusämisellä olsi todellinen merkitys, niin ULOTTUVUKSIEN VÄLILLE ON LÖYDETTÄVÄ KYTKENTÄ, jonak valitessa yksinomaan prosessi on mahdollinen, esimerkiksi relativistiten partikkelien erityisessä suhteellisuusteoriassa. Ja silloin se "tehollisten ulottuvuuksien määrä avaruusalkiossa" taas putoaa, mutta ympäristön luonne muuttuu esimerkiksi vastaavalla tavalla kuin kaksiulotteisen tason sijasta oltaisiinkin "kupruilevalla" pinnalla (jonka avaruualkio on TAAS kaksiulotteinen), ja nyt luonnleit toimivatkin hiukan tosin kuin euklidisella tasolla: "avaruuden ominaisuudet ovat muuttuneet".

Materian ominaisuuksista (ainakin) massa vaikuttaa avaruuden ominaisuuksiin, mutta kyllä niihin vaikuttaa, ja radikaalisti myös valon nopeus, Planckin vakio jne., JOS NE EIVÄT OLEKAAN UNIVERSUMIVAKIOITA.

Mutta tämä on eri asia kuiteitoisuuden kanssa.

(Itse asiassa, jos tietoisuus olsi "kokonaan oma ulottuvuutensa", niin tilanne "palautuisi" tuohon tapaukseen 1. ! Ja sitä emme nyt tutki...)

Mutta aika ja avaruus ovat MATERIAN YLEISMÄÄREITÄ eli ATTRIBUUTTEJA.

Mutta voisiko materialla olla myös lisää atribuutteja, jotka kietoutuvat näihin niin nämäkin kietoutuvat toisiinsa? Itse asiassa jotakin sellaista, että jos tätä ei olisi, niin nuokaan eivät välttämättä "kietoutuisi"?

Avaruus ja aika ilmaisevat materian (ja sen liikkeen) JÄRJESTYSTÄ, mitä tällä äärimmäisen abstraktilla termillä sitten tarkoitettaneenkin.

Sellaisen järjestyksen havaitseminen edellyttä SIGNALISAATIOTA, edellyttää signaalien fysikaalisia kantajia kuten fotoneja, "vuorovaikutusten välittäjiä", mutta myös vuorovaikusten (ja niiden "järjestyksen" mitä se sitten liennekin jonkinlaista "varastoitumista" todellisuuden "kuvaamiseksi". Lisäksi se edellyttää suhteellisesti "erillisillisiä" "objekteja", joilla niitä keskinäisiä vuorovaikutuksia voi olla.

Tuollaista VUOROVAIKUTTAVIEN OBJEKTIEN KUVAUTUMISTA TOISTENSA SUHTEELLISEN PYSYVISSÄ OMINAISUUKSISSA nimitetään HEIJASTUMISEKSI, se on luonteeltaan MUODOLLISTA (koska vuorovaikuttavat objektit voivat olla sisällöltään mitä erilaisimpia) , ja tällaista heijastumista pidetään materian "vuorovaikutuksellista järjestystä" ilmaisevana attribuuttina, jonka muotoja ovat myös informatio, ja erittäin korkeatsoisena informaation muotona myös tajunta.

Sellainen asia kuin "materian kehitys" on mitä suurimmassa määrin juuri sen HEIJASTUMUOTOJEN MONIMUTKASTUMISTA sukteellisen itsenäisyyden omaavissa objekteissa.

3. Tietoisuus ei ole suoranaisesti materian ominaisuus, vaan oma olomuotonsa. Mahdollisesti energian tavoin se on tuotettavissa materiasta. Aivoissa tietoisuus muodostuu energian ja tai materian vuorovaikutuksesta.

Tämä olis se varsinainen asiantila, mutta se rakentuisi noille edellä karkeasti kuvaamilleni HEIJASTUSPROSESSEILLE.

Tämän asiankonkreettinen puoli sitten taitaakin olla mittamattoman monimuotoinen.

Vierailija
henkka
Hurux
henkka
Voit lähestyä asiaa myös suoraan: Kysymällä itseltäsi koska olet tietoinen, ja kuka on tietoinen.

Asioiden selittäminen, ja niiden looginen päättely ei tässä tietoisuuden tilassa ole mahdollista eikä tarpeellista. Tuo selittäjä, päättelijä, on este tietoisuuden läsnäololle.
Tietoisuus on aina läsnä, minä, joka selittää tietoisuutta on vain ajatus, ja ajattelija, siis tiedon reaktio.

Kun nukut syvää unta, niin missä on silloin tietoisuutesi, et siis tiedä tietoisuudesta mitään ollessasi tietoinen, mutta selität sitä jälkeinpäin.


_______________________________________--

Tietoisuus on pelkkää aivotoimintaa.
Siis aivot luovat kaikille tietoisuuden.
Kun aivotoiminta lakkaa , tai häiriytyy vakavasti niin myöskin tietoisuus katoaa.
Ei siihen mitään sieluja välttämättä tarvita.

Tietysti tietoisuutta voidaan nimittää toisella nimellä joka voisi olla juuri se sielu.

Sielu on vain sana joka on keksitty ennemmin kuin sana tietoisuus. Siinä se yksinkertaisuudessaan on koko juttu.





Näin voi kyllä sanoa, mutta mistä aivot koostuvat, muodostuvat?
Aivot mahdollistavat laajan tiedon käsittelyn, ja ulkoisen tiedon tallennuksen, mutta tietoisuus kattaa paljon enemmän, kaikki aivojen tieto on tietoisuudesta lähtöisin.

______________________________________________--
Aivothan koostuvat alkuaineista joita maapallollamme on.
Kirjoitin tuossa edellisessä sielusta ja tietoisuudesta joka olisi samaa.

Sielu kuitenkin on ennemminkin uskonnollinen olemus/sana.
Uskonnon mukaan sielu poistuu ihmisestä silloin kun hän kuolee.
Tuotakaan edellistä väittämää emme pysty oikein millään todistamaan oikeaksi tai vääräksi.

Tietoisuus aivollisilla olioilla on kuitenkin niin monimutkainen tapahtuma ja tietoisuus esim. ihmisille on kehittynyt ihmisen pitkän evoluutiokauden aikana.
Ihmisen tietoisuus on jakautunut perustietoisuuteen ja muistitietoisuuteen.
Tarkoitan sitä että jollei näin olisi niin ihminen kuolisi jo heti menettäessään muistinsa. Karikoidusti sanottuna.

Ihmisten ja muidenkin olemassaolon tarkoitus maapallolla on vain ja ainoastaan muotoutunut elossapysymisen ja suvunjatkamisen tapahtumiseksi ja perillisten hyvinvoinnin turvaamiseksi esim. ihminen (jne)

Sitäkään ei oikein pysty sanomaan näin jälkikäteen, että missä vaiheessa evoluution saatossa ihminen tuli tietoiseksi olemassaolostaan.

Kuitenkin tietoisuus on kaiken elossapysymisen ja kehityksen edellytys niin ihmisillä kuin eläimilläkin.
Tietoisuus ei ole evoluution edellytys.

Jokainen meistä varmaankin tietää miten tietoisuus pääosin toimii.
Jos toinen ihminen lyödään tajuttomaksi niin osa tietoisuudesta on silloin jo poissa ja uhri on "kanttuvei" kunnes taju palautuu takaisin.

Ihminen ei siihen välttämättä kuole, mutta onko ihmisellä tietoisuutta tajuttomana ollessaan?

Aivojen toiminta on niin monimutkaista solu-emäs sähkö ja mitä kaikkea se sisältääkään kaikkine aivojen toiminta-alueineen että tuskin sitä tietoisuutta tällä foorumilla pystymme selvittämän tai edes hahmottamaan kovinkaan hyvin.

Minä ainakin jätän tämän asian pohtimisen tähän koska olen tietoinen siitä , että ei tämä tästä selviä ei ainakaan täällä pohtimalla.

Vierailija

Keholla on ulottuvuuksia ja esimerkiksi siirtyminen kolmannesta neljänteen ulottuvuuteen ei ole liian vaikeaa, kun me koemme tämän muutoksen joka yö käydessämme nukkumaan ja menemme "yökehoomme". Kuitenkin, siirtyminen neljännestä ulottuvuudesta viidenteen ulottuvuuteen, joka on kaiken polaarisuuden tuolla puolen, edellyttää suurempaa mukautumiskykyä meidän tietoisuudeltamme, sekä täydellistä kehomme transformoitumista "valokehoon". Kun astutaan viidennen ulottuvuuden todellisuuksiin, on helpompaa siirtyä viidennen ulottuvuuden värähtelyiden tuolle puolen, kun siellä ei ole enää erillisyyden ja rajallisuuden polariteettia.

Kuudennessa ulottuvuudessa kun ollaan yhdistyneenä jumalalliseen lapseemme, voidaan uudelleenohjelmoida joitain, tai kaikki, kolmannen ulottuvuuden kehohologrammit viidennen ulottuvuuden kautta. Kuudennen ulottuvuuden perspektiivistä voimme ymmärtää, että antautuminen ykseyden virtaan on se, mikä sallii meidän olla tietoinen luoja jollekin keholle tai todellisuudelle, joka voidaan kokea.

Seitsemännessä ulottuvuudessa liitytään jälleen Ylisieluumme, Korkeampaan itseen ja tulemme Sieluperheemme kehoksi. Ylisielumme muodossa me palvelemme kuin korkeampien värähtelyiden kuljetusaluksena alemman ulottuvuuden todellisuuksiin, kun me opastamme ja määräämme kaikkia kehojamme, joita meidän koko Sieluperheemme on valinnut käyttää.

Kahdeksas ulottuvuus on Arkkityyppisen energian taso. Tässä ulottuvuudessa keho ei ole enää yksilöllinen muoto, mutta se on sensijaan Arkkityyppi, alkuperäisen olemuksen esikuva, kaikkien muotojen todellisuuksien kanssa joita koko Sieluperhe on päättänyt kokea kaikissa alemmissa maailmoissa.

Yhdeksännessä ulottuvuudessa ei enää aistita yksilöllisyyttä, ja me elämme ensisijaisesti puhtaassa tietoisuudessa. Kuitenkin, mikäli me laajensimme paljon ryhmätietoisuutta halutessamme kokea fyysisen muodon, ei mikään pienempi kuin koko planeetta voi toimia meidän kehonamme.

Kymmenennessä ulottuvuudessa meidän ryhmätietoisuutemme on niin laajentunut, että ainoastaan kokonainen solaarinen järjestelmä voi toimia fyysisenä kehona.

Yhdennessätoista ulottuvuudessa meidän ryhmätietoisuutemme on niin laajentunut, että ainoastaan kokonainen Galaksi voi toimia kehonamme.

Kahdennessatoista ulottuvuudessa me palaudumme lähteeseen ja olemme Ykseyden tietoisuudessa, paikallisen maailmankaikkeutemme fyysisen muodon kanssa.

Täällä on myös Ei-fyysisiä henkiolentoja, jotka ovat olemassa ensisijaisesti puhtaassa tietoisuudessa, sekä kykenevät matkustamaan helposti ulottuvuuksien halki palvellessaan muita. Nämä olennot ovat kykeneviä luomaan muita malleja muissa ulottuvuuksissa, ja sitten palaamaan takaisin puhtaaseen tietoisuuteen ilman ponnisteluja. Ne voivat joskus valita ihmis-asun muodon, mikäli he tuntevat että se on paras tapa, jolla he voivat täyttää heidän palvelutehtäväänsä. Kuitenkin, he tavallisesti valitsevat kanavoida heidän värähtelyitään niiden lävitse, jotka ovat fyysisesti valmiita.

Vierailija
Hurux
henkka
Voit lähestyä asiaa myös suoraan: Kysymällä itseltäsi koska olet tietoinen, ja kuka on tietoinen.

Asioiden selittäminen, ja niiden looginen päättely ei tässä tietoisuuden tilassa ole mahdollista eikä tarpeellista. Tuo selittäjä, päättelijä, on este tietoisuuden läsnäololle.
Tietoisuus on aina läsnä, minä, joka selittää tietoisuutta on vain ajatus, ja ajattelija, siis tiedon reaktio.

Kun nukut syvää unta, niin missä on silloin tietoisuutesi, et siis tiedä tietoisuudesta mitään ollessasi tietoinen, mutta selität sitä jälkeinpäin.


_______________________________________--

Tietoisuus on pelkkää aivotoimintaa.
Siis aivot luovat kaikille tietoisuuden.
Kun aivotoiminta lakkaa , tai häiriytyy vakavasti niin myöskin tietoisuus katoaa.
Ei siihen mitään sieluja välttämättä tarvita.

Tietysti tietoisuutta voidaan nimittää toisella nimellä joka voisi olla juuri se sielu.

Sielu on vain sana joka on keksitty ennemmin kuin sana tietoisuus. Siinä se yksinkertaisuudessaan on koko juttu.




Toki meillä sielu on.
Kun me yhdymme sieluumme, me tulemme tietoisiksi, että se olemme Me, joka luomme meidän todellisuutemme, Me joka valitsemme meidän ajatuksemme ja Me, joka valitsemme meidän tunteemme. Meidän egoitsemme ei ole tähän kykenevä, sillä se elää uskomuksen siemenestä, että se on uhri maailmalle jossa se elää. Toisaalta meidän sieluitsemme käsittää, että me voimme kalibroida (säätää) tietoisuutemme kohoamaan kolmannen ja neljännen ulottuvuuden uhritietoisuuden yläpuolelle.
Kun me yhdistymme Sieluumme, me tulemme maa-aluksemme (kehomme) kapteeniksi. Me tiedämme, että itseasiassa kokemuksemme, ajatuksemme sekä tunteemme ovat aivotoimintamme tuotteita, jotka me olemme valinneet säätää.
Esimerkiksi.

Kun me valitsemme säätää tietoisuutemme Beta Aivoaalloille, meidän ensisijainen kokemuksemme on kolmas ulottuvuus ja sen alla olevat tasot. Tämä todellisuus ilmenee meidän ulkopuolellamme, ja me koemme sen henkilökohtaisen tietoisuutemme lävitse.

Toisaalta, kun me säädämme tietoisuutemme Alpha Aalloille, me havaitsemme molemmat, ulkopuolisen sekä sisäpuolisen maailman samanaikaisesti. Ollessamme Alpha-tilassa, me olemme kykeneviä kokemaan kollektiivisen tietoisuuden, käyttäessämme koko aivojen kapasiteettia.

Ollessamme Theta Aalloilla, me koemme ainoastaan sisäpuolista maailmaa, mutta meillä on pysyvä tietoisuus meidän fyysisestä aluksestamme (kehostamme). Harjoittelemalla me kykenemme yhdistymään planetaariseen tietoisuuteen ja tunnistamme Maan sydämen, yhtä hyvin kuin hänen koko väestönsä viestit.

Lopuksi, kun me valitsemme calibroida tietoisuutemme Delta-aalloille, me koemme ainoastaan sisäisen maailman, ja meillä on hyvin pieni tietoisuus yhteydestä meidän 3D maa-alukseen (kehoomme). Me olemme silloin kykeneviä kokemaan Galaktisen tietoisuuden ja ensisijaisesti liittymään meidän korkeamman ulottuvuuden kehoihimme matkustaessamme meidän essenssissämme, perusolemuksessamme.

Niin pian kuin meidän fyysinen kehomme uudelleenkalibroidaan yhdistymään ja heijastamaan viidennen ja kuudennen ulottuvuuden Valo-energiaa, me voimme kokea Theta-aivoaallot ollesamme vuorovaikutuksessa meidän ulkoiseen todellisuuteemme.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Tietoisuus lienee eräänlaista harhaa. Myönnän että kokemukseni tietoisuudestani tuntuu hämmentävältä, mystiseltä ja tuntuu kuin se vaatisi jonkin muun selityksen kuin aivojen kemia. Mutta kun lähtee miettimään tarkemmin, huomaa, ettei omassa käytöksessä, ajatuksissa tai missään ole mitään sellaista, mitä aivojen kemia/fysiikka ei selittäisi. Vaikka minulla on se tunne siitä että sisälläni on Joku, tarkkailija, kokija.. niin se on harha. Illuusio. Hankalahan tätä on selittää.

Tai sitten siellä tosiaan on sielu, mutta sitähän ei voi tietää. Ainakaan siellä ei mitään sielua tarvitse olla, homman voi selittää ilmankin.

くそっ!

Vierailija
Ronron
Tietoisuus lienee eräänlaista harhaa. Myönnän että kokemukseni tietoisuudestani tuntuu hämmentävältä, mystiseltä ja tuntuu kuin se vaatisi jonkin muun selityksen kuin aivojen kemia. Mutta kun lähtee miettimään tarkemmin, huomaa, ettei omassa käytöksessä, ajatuksissa tai missään ole mitään sellaista, mitä aivojen kemia/fysiikka ei selittäisi. Vaikka minulla on se tunne siitä että sisälläni on Joku, tarkkailija, kokija.. niin se on harha. Illuusio. Hankalahan tätä on selittää.

Tai sitten siellä tosiaan on sielu, mutta sitähän ei voi tietää. Ainakaan siellä ei mitään sielua tarvitse olla, homman voi selittää ilmankin.




Anna sen Jonkun vain pikkuhiljaa heräillä sisälläsi. Se ei myöskään pakottamalla herää minkäänlaisin tekniikoin. Se herää sekunnin murto-osassa kun se herää sydämessäsi. Tätä heräämistä esimerkiksi raamatussa kuvataan punaisen meren ylittämisenä, mutta todellisuudessa se tapahtuu silmänräpäyksessä.
Mutta se Joku, mies ja nainen sisälläsi, sulautuu vielä joskus
siihen tunnettuun Mystiseen Avioliittoon, jota kuvataan pyhissä kirjoissa. Aatami ja Eva yhdistyvät eli yhdistyt kaksoisliekkiisi, korkeampaan itseesi. Tulet tuntemaan Itsesi.

Vierailija

"Tietoisuus"-sanaa käytetään yleensä ihmisen muistin ja aistimusten sekä näistä syntyvien ajatusten ja tunteiden yhteistoiminnassa ilmestyvästä kokonaisuudesta (joskus tietoisuudella tarkoitetaan esim. unitilan vastakohtaa, mutta tämän oikea termi on "tajunta").

Aistimus on ympäristön ja kehon kokemista. Silmä on kehittynyt valoa aistivasta solusta, joka on ollut hyvä kilpailuvaltti luonnonvalinnassa (silmät ovat yleiset varsinkin suuremmilla eläinlajeilla). Tämä aistimus tallentuu muistiksi, josta on myös etua luonnonvalinnassa (esim. uhan ja vaaran ennakoinnissa).

Yksi loistava esimerkki aistin ja muistin yhteistoiminnasta on CTA, "conditional taste aversion" eli ehdollinen makuinho. Monilla saattaa olla jokin lapsuudessa syntynyt inho tavallisesta ruoka-aineesta tai esim. makeisesta, joka on aiheuttanut huonon olon (esim. ylensyönnistä). Tämä johtuu uuden maun liittymisestä pahoinvointiin, ja tämän on selvitetty johtuvan suolesta tulevien hermosäikeiden liittymiseen taka-aivojen erillisalueelle, johon myös kielen aistihermot välillisesti liittyvät. Näin suolen "ilmoittama" syödyn aineen sopimattomuus jää makuaistin muistiin ja aiheuttaa inhoa vastaisuudessa.
CTA on mitä ilmeisemmin ollut hyödyllinen varsinkin esivanhemmillemme varoessaan myrkyllisiä hedelmiä, marjoja jne.

Mutta missä on tietoisuus? Pahoinvointia aiheuttaneen ruuan biomekaaninen muistaminen on yksi tietoisuuden osa. CTA on tietysti mitättömän pieni osa ihmisen käyttäytymisessä, mutta näitä mitättömän pieniä osia on todella paljon. Punainen väri liittyy usein vaaraan, jonka muistaminen on myös yksi tietoisuuden osa. Kova ääni aiheuttaa stressiä, ja myös tämäkin on osa tietoisuutta.

Aiemmin ihminen ajatteli pelkillä muistikuvilla, mutta nykyään ajattelussa on mukana "alijärjestelmä" eli kieli, joka harhauttaa tietoisuuteen liittyvän ajattelun suhteuttamista muiden eläinten "ajatteluun" eli muistikuvien käyttöön tämän hetkisen tilanteen tukena.

Emotion Science
Seuraa 
Viestejä451
Liittynyt18.3.2008

Tietoisuus on pelkkää aivotoimintaa.
Siis aivot luovat kaikille tietoisuuden.
Kun aivotoiminta lakkaa , tai häiriytyy vakavasti niin myöskin tietoisuus katoaa.
Ei siihen mitään sieluja välttämättä tarvita.

Tietysti tietoisuutta voidaan nimittää toisella nimellä joka voisi olla juuri se sielu.


Turha filosofoida, juo viinaa, joka on kemiallinen aine ja vaikuttaa vain materiaan, ja katso, mitä tapahtuu. Jos ei vieläkään tule asia selväksi, voit kokeilla laittomia huumeita. Nyrkkeilyottelu, jossa lyödään kunnolla päähän antaa myös lisävaloa sielun ja ruumiin suhteeseen.

Viina ja huumeet eivät voi olla syntejä, koska ne eivät vaikuta ihmisen sieluun, joka on kemiasta irrallaan.

Vierailija

Minkä ikäisenä lapsi tulee tietoiseksi itsestään?
Entä minkä ikäisenä alamme muistamaan asioita?

Vaikka en muista, mitä olen tehnyt tai missä ollut kaksi vuotiaana, olen kai silti ollut tietoinen... Vai olenko?

Liittyisiköhän tietoisuus tunteisiin?

Jokainen olento joka on kykeneväinen jonkinlaisiin tunteisiin, on myös tietoinen. Vaikka aivot eivät olisikaan tarpeeksi isot muistamaan asioita, on eläin tai ihminen kuitenkin tietoinen.

Minun mielestä tunteet ja tietoisuus kuuluvat yhteen. Ne kumpuavat jostain aivan muualta, kuin pelkästä aivotoiminnasta...
Sanotaan vaikka, että kun vaikka maalaat taulun ja vuodatat siihen ns. tunteesi, etkö silloin laita siihen palan sieluasikin...

Näin ollen mielestäni tietoisuuden täytyy olla täysin erillinen "toiminto" ruumiista.

Voisiko näin ollen kaikilla elävillä olennoilla olla tunteet ja sielu. Niin hyönteisillä kuin puillakin? Niillä ei vain ole keinoa ilmaista niitä ihmiselle näkyvällä tavalla...

Vierailija
ronko7eus
Minkä ikäisenä lapsi tulee tietoiseksi itsestään?
Entä minkä ikäisenä alamme muistamaan asioita?

Vaikka en muista, mitä olen tehnyt tai missä ollut kaksi vuotiaana, olen kai silti ollut tietoinen... Vai olenko?

Liittyisiköhän tietoisuus tunteisiin?




Tietoisuuden nimenomaan määritellään olevan mm. ajatuksien, tunteiden ja muistin kokonaisuus, joten kyllä se liittyy.

ronko7eus
Jokainen olento joka on kykeneväinen jonkinlaisiin tunteisiin, on myös tietoinen.



Tämä ei enää edellisen määritelmän puolesta pidä paikkaansa.

ronko7eus
Vaikka aivot eivät olisikaan tarpeeksi isot muistamaan asioita, on eläin tai ihminen kuitenkin tietoinen.



Edelleen metsään menee. Voit toki keksiä oman merkityksen sanalle "tietoisuus", mutta älä oleta jokaisen ymmärtävän tätä poikkeavaa merkitystä.

ronko7eus
Minun mielestä tunteet ja tietoisuus kuuluvat yhteen. Ne kumpuavat jostain aivan muualta, kuin pelkästä aivotoiminnasta...



Jarrutusjäljistä päätelleen tämä taisi mennä jo aika rankalla vauhdilla omien mielipiteiden puolelle.

ronko7eus
Sanotaan vaikka, että kun vaikka maalaat taulun ja vuodatat siihen ns. tunteesi, etkö silloin laita siihen palan sieluasikin...



En. Käytän taulun maalaamisessa muistiani (esim. kokemuksia ja elämyksiä), tunteitani sekä pelkoja tai haaveita. Nämä kaikki löytyvät tietoisuudestani.

ronko7eus
Näin ollen mielestäni tietoisuuden täytyy olla täysin erillinen "toiminto" ruumiista.



Näin olleen tietoisuus on pelkästään synapsitoiminnan tallentamia aistimuksia ja prosessointia.

ronko7eus
Voisiko näin ollen kaikilla elävillä olennoilla olla tunteet ja sielu. Niin hyönteisillä kuin puillakin? Niillä ei vain ole keinoa ilmaista niitä ihmiselle näkyvällä tavalla...



Voit keksiä myös tunteille oman merkityksen, joka ei liity tunteiden määritykseen millään lailla. Siitä on kuitenkin pelkästään haittaa, kun kommunikoit muiden kanssa.

Vierailija
hanion

Kymmenennessä ulottuvuudessa meidän ryhmätietoisuutemme on niin laajentunut, että ainoastaan kokonainen solaarinen järjestelmä voi toimia fyysisenä kehona.

Yhdennessätoista ulottuvuudessa meidän ryhmätietoisuutemme on niin laajentunut, että ainoastaan kokonainen Galaksi voi toimia kehonamme.

Kahdennessatoista ulottuvuudessa me palaudumme lähteeseen ja olemme Ykseyden tietoisuudessa, paikallisen maailmankaikkeutemme fyysisen muodon kanssa.

Täällä on myös Ei-fyysisiä henkiolentoja, jotka ovat olemassa ensisijaisesti puhtaassa tietoisuudessa, sekä kykenevät matkustamaan helposti ulottuvuuksien halki palvellessaan muita. Nämä olennot ovat kykeneviä luomaan muita malleja muissa ulottuvuuksissa, ja sitten palaamaan takaisin puhtaaseen tietoisuuteen ilman ponnisteluja. Ne voivat joskus valita ihmis-asun muodon, mikäli he tuntevat että se on paras tapa, jolla he voivat täyttää heidän palvelutehtäväänsä. Kuitenkin, he tavallisesti valitsevat kanavoida heidän värähtelyitään niiden lävitse, jotka ovat fyysisesti valmiita.




Vau. Aika hyvin. Oletko itse kenties kokenut nämä kaikki ulottuvuudet vaiko onko tämä kaikki jonkun muun keksimää tai löytämää tietoa?

Yliannostus Castanedaa, Gautamaa, Jungia ja Krisnamurtia kenties?
Vai onko nämä ihan sinun omia johdatuksiasi/kokemuksiasi/teorioitasi?

Kysyn siis, en ivaa, ihan mielenkiinnosta.

Muuten en osaa nyt vielä mitenkään kommentoida, täytyy ensin googlettaa nuo pari hienoa sanaa(polaarisuus/solaarisuus), että pääsen kärryille.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat