Kysymys elämästä

Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Oletetaan ensiksi ettei jumalaa eikä kuolemanjälkeistä ole.

Elämässä ei ole mitään mieltä. On aivan sama mitä tekee. Koska kun kuolee, kaikki unohtuu.

Voiko joku väittää että asioilla olisi merkitystä? Voiko joku tosissaan väittää että parempi elää edes tämä lyhyt hetki hyvin mikä meille on annettu? Miksi?

Asenteeni on puhtaan looginen: koska kuolemme, elämällä ei ole minkäänlaista merkitystä. Ihan sama elääkö pulsuna ojassa tautisena vai onnellisesti rikkaana ja hyvinvoivana. Ei mitään merkitystä. Itse en ainakaan keksi mitään merkitystä, en mitään tarkoitusta pyrkiä onneen. Jos joku keksii, perustelkoon. Kuolema tasaa kaikkien tilit.

Itse pyrin onneen siksi koska uskon kuitenkin jumalaan ja kuolemanjälkeiseen, mikä muuttaa asian. Haluaisin kuulla kaikkien ateistien mielipiteet. Miksi pyritte onneen? Vastaukseksi ei kelpaa "miksi en pyrkisi", vaikka sekin on ihan hyvä syy. Mutta arvaan että jokainen ihminen pyrkii onneen, ja haluaisin tietää miksi juuri näin. Kenellekään kun ei varmasti kelpaisi tavoite pyrkiä mielipahaan. Jostain kumman syystä. Selviytymisvietti? Vaistot käskee pyrkimään onneen? Me olemme evoluution sokaisemia kaikki. Evoluutio on koodannut meihin taipumuksen pyrkiä jatkamaan elämää ja se onnistuu parhaiten pyrkimällä onneen. Vaikka kukaan ei edes keksisi kunnon syytä, miksi tehdä näin. Silti me teemme. Eikö olekin hassua. Me vain teemme näin, ja arvatkaa mitä. Ketään ei edes kiinnosta! Kukaan ei koskaan pysähdy miettimään, miksi hän pyrkii onneen ja elämään pitkään ja hyvin. Todellisuudessahan ei ole mitään syytä sille. Se vaan tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Evoluutio on sen meihin ohjelmoinut. Siinä kaikki.

Haluan oikeastaan vaan että ihmiset myöntäisi tämän. Haluaisin että ihmiset sanoisivat "olet oikeassa, voisin tappaa itseni nyt heti, eikä sillä olisi mitään merkitystä. Pyrkiessäni onneen olen vain vaistojen varassa toimiva zombi, mutta en jaksa välittää." Tuon haluan kuulla. En pyydä ketään tappamaan itseään enkä pyrkimään mielipahaan.

くそっ!

Sivut

Kommentit (52)

Vierailija
Ronron
Oletetaan ensiksi ettei jumalaa eikä kuolemanjälkeistä ole.

Elämässä ei ole mitään mieltä. On aivan sama mitä tekee. Koska kun kuolee, kaikki unohtuu.

Voiko joku väittää että asioilla olisi merkitystä? Voiko joku tosissaan väittää että parempi elää edes tämä lyhyt hetki hyvin mikä meille on annettu? Miksi?

Asenteeni on puhtaan looginen: koska kuolemme, elämällä ei ole minkäänlaista merkitystä. Ihan sama elääkö pulsuna ojassa tautisena vai onnellisesti rikkaana ja hyvinvoivana. Ei mitään merkitystä. Itse en ainakaan keksi mitään merkitystä, en mitään tarkoitusta pyrkiä onneen. Jos joku keksii, perustelkoon. Kuolema tasaa kaikkien tilit.

Itse pyrin onneen siksi koska uskon kuitenkin jumalaan ja kuolemanjälkeiseen, mikä muuttaa asian. Haluaisin kuulla kaikkien ateistien mielipiteet. Miksi pyritte onneen? Vastaukseksi ei kelpaa "miksi en pyrkisi", vaikka sekin on ihan hyvä syy. Mutta arvaan että jokainen ihminen pyrkii onneen, ja haluaisin tietää miksi juuri näin. Kenellekään kun ei varmasti kelpaisi tavoite pyrkiä mielipahaan. Jostain kumman syystä. Selviytymisvietti? Vaistot käskee pyrkimään onneen? Me olemme evoluution sokaisemia kaikki. Evoluutio on koodannut meihin taipumuksen pyrkiä jatkamaan elämää ja se onnistuu parhaiten pyrkimällä onneen. Vaikka kukaan ei edes keksisi kunnon syytä, miksi tehdä näin. Silti me teemme. Eikö olekin hassua. Me vain teemme näin, ja arvatkaa mitä. Ketään ei edes kiinnosta! Kukaan ei koskaan pysähdy miettimään, miksi hän pyrkii onneen ja elämään pitkään ja hyvin. Todellisuudessahan ei ole mitään syytä sille. Se vaan tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Evoluutio on sen meihin ohjelmoinut. Siinä kaikki.

Haluan oikeastaan vaan että ihmiset myöntäisi tämän. Haluaisin että ihmiset sanoisivat "olet oikeassa, voisin tappaa itseni nyt heti, eikä sillä olisi mitään merkitystä. Pyrkiessäni onneen olen vain vaistojen varassa toimiva zombi, mutta en jaksa välittää." Tuon haluan kuulla. En pyydä ketään tappamaan itseään enkä pyrkimään mielipahaan.

Itse ainakin pidän elämästä ja haluan elää sen "hyvin" ja siitä nauttien, sekä ehtiä tekemään mahdollisimman paljon niitä asioita joista pidän. Tämä siitä syystä, että tämä "hetki" on ainut mahdollisuus se tehdä, koska en "usko" kuolemanjälkeiseen elämään. Tosin ajatukseni ovat enemmän agnostiset kuin ateistiset.

Myös elämän selvittämättömät "mysteerit" kannustavat jatkamaan omaa elämää. Tästä tuleekin mieleeni ajatus, että "uskoville" ei ilmeisesti tätä elämän mysteeriä ole enää olemassa, koska se on "jumalan kädessä" ja tämän seurauksena eletään sitten sen mukaan, miten jossakin uskon ohjeessa on sanottu. Mutta onko tuo kovin vapaata ja kivaa elämää, kun ei välttämättä voi olla oma itsensä, vaan täytyy noudattaan jonkun toisen sanelemia ohjeita? Eikö tuo "oikean" tekeminen johdu silloin myös osittain siitä että pelätään "helvettiin" joutumista.
En väitä etteikö näitä tämmöisiä ohjeita joutuisi myös noudattamaan ne, jotka eivät usko ja että kaikki ne ohjeet olisivat huonoja.

Omasta mielestäni uskontojen synty on ollut jonkun ateistin pyrkimys johtaa muita ihmisiä elämään hänen mukaansa parhaakseen katsomallaan tavalla.

Toisena tärkeänä asiana pidän sitä, minkälaisen kuvan itsestään antaa toisille ihmisille ja omille jälkeläisilleen. Jos omalla esimerkillään pyrkii "hyvään" ja kehitykseen, niin ehkäpä myös muut seuraavat esimerkkiä. Tällöinhän omalla käyttäytymisellään vaikuttaa myös kuoltuaan toisten ihmisten ajatuksiin ja käyttäytymiseen.

Vierailija
Ronron

Asenteeni on puhtaan looginen: koska kuolemme, elämällä ei ole minkäänlaista merkitystä. Ihan sama elääkö pulsuna ojassa tautisena vai onnellisesti rikkaana ja hyvinvoivana. Ei mitään merkitystä. Itse en ainakaan keksi mitään merkitystä, en mitään tarkoitusta pyrkiä onneen. Jos joku keksii, perustelkoon. Kuolema tasaa kaikkien tilit.




Mitä logiikkaa tässä on?

Ronron

Itse pyrin onneen siksi koska uskon kuitenkin jumalaan ja kuolemanjälkeiseen, mikä muuttaa asian.




Selitä nyt ihmeessä miten tämä muuttaa asian.

Ronron

Haluaisin kuulla kaikkien ateistien mielipiteet. Miksi pyritte onneen? Vastaukseksi ei kelpaa "miksi en pyrkisi", vaikka sekin on ihan hyvä syy.




Siksi että onni on kivaa? Olemme kaikki enemmän tai vähemmän hedonisteja, ja mielestäni syy elää "oikein" pitäisi tulla universaalista moraalista ja etiikasta sen sijaan että se tulisi uskonnosta.

Ronron

Haluan oikeastaan vaan että ihmiset myöntäisi tämän. Haluaisin että ihmiset sanoisivat "olet oikeassa, voisin tappaa itseni nyt heti, eikä sillä olisi mitään merkitystä. Pyrkiessäni onneen olen vain vaistojen varassa toimiva zombi, mutta en jaksa välittää." Tuon haluan kuulla. En pyydä ketään tappamaan itseään enkä pyrkimään mielipahaan.

Sulla on aika sairaat ajatukset.

Vierailija

Ei yksittäisen ihmisen tai ihmislajinkaan elämällä ole mitään merkitystä kun asioita tarkastellaan objektiiisesti koko maailmankaikkeuden mittakaavassa. Miksi pitäisi olla?

Mutta emme me elä missään Zen:mäisessä tilassa jossa olemme yhtä maailmankaikkeuden kanssa vaan koemma tämän kaiken meidän oman subjektiivisen kokemuksen kautta. Ei meidän tarvitse miettiä objektiivisesti sitä, että mikä on minun elämän merkitys tässä kaikessa. Ts. oman elämän merityksen voimme täysin suruttu määritellä meidän subjektiivisen maailman kautta.

Mitä väliä sillä on, että lisääntyykö vai ei? Kuitekin maailmassa syntyy kokoajan ihan tolkuton määrä vauvoja. Tottakai sillä on väliä. Sillä on väliä minulle.

Ja seuraavaksi tulee tämän ajatusmallin hienoin osa:
Me olemme täysin vapaita itse päättämään sen mikä meidän elämässä on tärkeää. Eli me itse luomme omalle elämällemme merkityksen.

Sitten vaikeampi kysymys on se että millaisen merkityksen luomme omalle elämällemme. Mielestäni hyvä ohjenuora on se, että teemme niitä asioita jotka tekevät meidät aidosti onnellisiksi.

(Aidosti sana on varsin tärkeä koska muuten voisi elämän tarkoitus olla se, että viettää koko elämänsä heroiini-pumpussa. Varmasti olisi onnellinen, mutta mielestäni tuollainen onnellisuus ei ole aitoa.)

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Kukaan täällä ei ilmeisesti pysty myöntämään raakaa tosiasiaa itselleen, ja ymmärrän sen kyllä hyvi, koska se pilaisi elämän. Ei ollut minullekaan kiva pitkän mietiskelyn jälkeen huomata tämä asia.

Älkää vastatko mututuntumalta, sen perusteella miltä teistä tuntuu ja mitä pidätte itsestäänselvyytenä, vaan miettikää perin pohjin koko juttu uudestaan. Sanokaapa, mitä hyötyä on mielihyvästä? Miksi siihen kannattaa pyrkiä? Se tuntuu hyvältä, juu kyllä. Mutta mitä sitten? No, onnellisena elää pidempään. Mutta mitä sitten? Mitä hyötyä siitä on? On onnellinen, elää pitkään, se on hauskaa, mutta mitä hyötyä tuosta on? Ajatelkaa nyt ihan loogisesti. Mitä hyötyä siitä on? Miksi pyrkiä onneen, mitä sillä saavuttaa?

Koko homman ongelmahan on se että me kuolemme. Sanokaas minulle, että suostuisitteko vaikka tälläiseen diiliin:

Teette jonkun raskaan työn joka vie kuukauden. Palkaksi saatte päivän ajan kokea kaikki ne nautinnot joista haaveilet. Saat harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa ketä tulee mieleesi, saat käyttöösi niin paljon rahaa kuin haluat, osaat lentää ja taikoa jos haluat. Mitä vaan mistä haaveilet. Okei sovitaan että kahden päivän ajan. Mutta. Lisäehtona myös että tuon jälkeen tuo hurvittelu pyyhitään muististasi ihan kokonaan, niin ettet muista siitä mitään. Mutta tuo kuukauden työnteko jätetäänkin sinne muistiin. Ja vielä niin että et edes tiedä jälkeenpäin koskaan saaneesi tuota palkkiota, olet ainoastaan tehnyt työn.

Kuka suostuisi tähän diiliin? Onko se hetkellinen katoava kokemus jonkin arvoista, vaikka sitä ei muistaisi jälkeenpäin?

Minä en suostuisi.

Elämä on sama tilanne. Kuolemassa kaikki tämä unohtuu.

Ja tässä tulee vielä viimeinen niitti ateistien kalloon. Uskotko sieluun? Jos et usko, niin miksi haluat itse olla onnellinen, mutta et esimerkiksi ole todellisuudessa kovinkaan kiinnostunut ojassa makaavan pulsun voinnista? Kun kuolet, on yksi ja sama elitkö sinä sinun elämäsi vai tuon pulsun elämän. Tämä ei heti aukene mutta kun mietiskelee niin sen ymmärtää. Tavallaan mikään ei sido "sinua" sinun elämääsi enää kuoleman jälkeen, eikä "pulsua" pulsun elämään, vaan voi tavallaan yhtä mielekkäästi ajatella että olisitkin ollut se pulsu.

Me pidämme onneen pyrkimistä niin itsestäänselvänä, ettemme tule koskaan ajatelleeksi mitä hyötyä siitä on. Ja jos joku tätä menee kysymään, niin vastaukseksi tulee puolihermostunut "tarvitseeko siitä olla mitään hyötyä?" Tarvitsee! Tottakai. Miksi pyrkiä johonkin mistä ei ole hyötyä? Hyödyn ei tarvitse olla millään lailla universaalia. Onnesta ei ole hyötyä kellekään, ei edes sinulle itsellesikään.

Jos onnesta on jotain hyötyä, sanokaapa mitä. Sanokaa, millä lailla keräätte palkkionne kun elätte hyvän elämän? Opiskelette, menette töihin, teette töitä, menette eläkkeelle, kuolette. Olitte onnellisia. Toisaalta voitte elää huonon elämän, maata ojassa alkoholissa, ja kuolla. Nyt ollaan ihan samassa tilanteessa, tuo elämä ei tallennu minnekään. Miksi tuo ensimmäinen olisi ollut parempi?

くそっ!

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005
Ronron

Voiko joku väittää että asioilla olisi merkitystä? Voiko joku tosissaan väittää että parempi elää edes tämä lyhyt hetki hyvin mikä meille on annettu? Miksi?



Kyllä minusta on itsestäänselvää, että vaikkei kuolemanjälkeistä ole, nykyinen elämä kannattaa elää mielihyvä maksimoiden. Tai esimerkiksi jälkipolvia hyödyttäen.

Asenteeni on puhtaan looginen: koska kuolemme, elämällä ei ole minkäänlaista merkitystä. Ihan sama elääkö pulsuna ojassa tautisena vai onnellisesti rikkaana ja hyvinvoivana. Ei mitään merkitystä.



Et sitten ole kokeillut sitä pulsun elämää. Kyllä se on mukavampi lusia elämä onnellisena, kuin onnettomana.

Haluan oikeastaan vaan että ihmiset myöntäisi tämän. Haluaisin että ihmiset sanoisivat "olet oikeassa, voisin tappaa itseni nyt heti, eikä sillä olisi mitään merkitystä. Pyrkiessäni onneen olen vain vaistojen varassa toimiva zombi, mutta en jaksa välittää." Tuon haluan kuulla. En pyydä ketään tappamaan itseään enkä pyrkimään mielipahaan.

No ainakin itse koen tuon totena, sikäli kun puhutaan vähänkin laajemmista piireistä kuin lähiomaisista. Maailmassa on alle kymmenen ihmistä, jotka varsinaisesti surisivat kuolemaani ja muutama sata, jotka ihmettelisivät "miksi ihmeessä se nyt itsensä tappoi". Muita ei kiinnostaisi. Mutta miksi minun pitäisi välittää siitä, pääasiahan on, että minä ja läheiseni ovat onnellisia, ja voin toiminnallani edistää sitä.

Minusta taas on äärimmäisen suuruudenhullu ajatus, että joku ihminen kuvittelee olevansa yhtään tärkeämpi, joko suoraan tai jonkin jumalan kautta. Jos jumala olisikin, kyseessä olisi kuitenkin olento, joka on luonut 1E20 planeettaa ja ties miten monelle niistä 1E10 eri tasoista pikku-ukkoa. Siinä valossa on kyllä uskovaisellekin sairasta suuruudenhulluutta kuvitella, että tuolla tasolla toimivaa jumalaa kinnostaa viiden pennin edestä, mitä joku yksittäinen pikku-ukko syö, kenen kanssa nai ja kuinka usein käy kirkossa.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Siksi että onni on kivaa?

On se kivaa, mutta mitä hyötyä on kivuudesta? Et ole ajatellut loppuun asti. Mitä sitten jos sinulla on kivaa? No, sinulla on kivaa. Jee. Kuolet. Sitten on ihan sama oliko kivaa vai kurjaa, koska mielesi ja muistisi katoavat aivojesi mukana.

くそっ!

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Eipä ole tarpeeksi fiksua porukkaa täälläkään, ihme ja kumma. Pyysin vaan heittämään hetkeksi ne itsestäänselvyydet roskikseen ja ajattelemaan loogisesti, mutta ei ihmiset siihen kykene. Onnen merkitystä ei saa kyseenalaistaa.. sehän on itsestäänselvää. Huoh.

くそっ!

Vierailija
Ronron
Siksi että onni on kivaa?



On se kivaa, mutta mitä hyötyä on kivuudesta? Et ole ajatellut loppuun asti. Mitä sitten jos sinulla on kivaa? No, sinulla on kivaa. Jee. Kuolet. Sitten on ihan sama oliko kivaa vai kurjaa, koska mielesi ja muistisi katoavat aivojesi mukana.

Sinulla on tässä keskustelussa taktiikka: "Kysy, kysy, kysy, älä itse vastaa". Itsekin tuota paljon nuorempana harrastin. Ihan toimiva väittelykeino jos toinen ei tiedä mistä on kyse.

Miksi mielihyvästä pitäisi olla jotain hyötyä? Siis sen lisäksi, että se aiheuttaa mielihyvää.

Ei kuoleman jälkeen sillä tosiaan ole väliä, että oliko kivaa vai ei, mutta elämän aikana sillä on suurtakin merkitystä, että onko kivaa vai ei. Vai onko elämä sinun mielestä jotain muuta kuin subjektiivinen kokemus?

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Sarmal
Ronron
Siksi että onni on kivaa?



On se kivaa, mutta mitä hyötyä on kivuudesta? Et ole ajatellut loppuun asti. Mitä sitten jos sinulla on kivaa? No, sinulla on kivaa. Jee. Kuolet. Sitten on ihan sama oliko kivaa vai kurjaa, koska mielesi ja muistisi katoavat aivojesi mukana.



Sinulla on tässä keskustelussa taktiikka: "Kysy, kysy, kysy, älä itse vastaa". Itsekin tuota paljon nuorempana harrastin. Ihan toimiva väittelykeino jos toinen ei tiedä mistä on kyse.

Miksi mielihyvästä pitäisi olla jotain hyötyä? Siis sen lisäksi, että se aiheuttaa mielihyvää.

Ei kuoleman jälkeen sillä tosiaan ole väliä, että oliko kivaa vai ei, mutta elämän aikana sillä on suurtakin merkitystä, että onko kivaa vai ei. Vai onko elämä sinun mielestä jotain muuta kuin subjektiivinen kokemus?

Tuossa viimeisessä kappaleessa kiteytyy koko ongelma. Jos sillä ei ole väliä kuoleman jälkeen, voiko sillä oikeastaan olla nyttekään? No, periaatteessa. Mutta toisaalta koska aika kulkee tähän suuntaan mihin se kulkee, niin ei ole, koska kuolema ja unohdus tulee viimeisenä. On kieltämättä vaikeaa hyväksyä tätä ajatusta. Nyt elämällä tosiaan tuntuu olevan jotain merkitystä, tällä hetkellä, kun minä elän. Mutta kun se kaikki unohtuu. Koittaa hetki, jolloin tämä elämä on siirtynyt menneisyyteen, ja unohtunut, kadonnut. Itse en ainakaan koe millään lailla mielekkääksi välittää tästä hetkestä, joka katoaa.

Ja kyllä, jos en uskoisi kuolemanjälkeiseen, voisin elää koko elämäni vaikka kidutuspenkissä. Ei sillä olisi väliä. Kunhan sitten myös unohtaisin koko elämäni varmasti kuollessani. En ole sairas, vaikka siltä kuulostankin. Tuo perustuu vain filosofiaani. Tuntuisihan se vastenmieliseltä elää noin, mutta kun sillä ei olisi mitään väliä niin ihan sama!

くそっ!

Vierailija
Ronron
Sarmal
Ronron
Siksi että onni on kivaa?



On se kivaa, mutta mitä hyötyä on kivuudesta? Et ole ajatellut loppuun asti. Mitä sitten jos sinulla on kivaa? No, sinulla on kivaa. Jee. Kuolet. Sitten on ihan sama oliko kivaa vai kurjaa, koska mielesi ja muistisi katoavat aivojesi mukana.



Sinulla on tässä keskustelussa taktiikka: "Kysy, kysy, kysy, älä itse vastaa". Itsekin tuota paljon nuorempana harrastin. Ihan toimiva väittelykeino jos toinen ei tiedä mistä on kyse.

Miksi mielihyvästä pitäisi olla jotain hyötyä? Siis sen lisäksi, että se aiheuttaa mielihyvää.

Ei kuoleman jälkeen sillä tosiaan ole väliä, että oliko kivaa vai ei, mutta elämän aikana sillä on suurtakin merkitystä, että onko kivaa vai ei. Vai onko elämä sinun mielestä jotain muuta kuin subjektiivinen kokemus?




Tuossa viimeisessä kappaleessa kiteytyy koko ongelma. Jos sillä ei ole väliä kuoleman jälkeen, voiko sillä oikeastaan olla nyttekään? No, periaatteessa. Mutta toisaalta koska aika kulkee tähän suuntaan mihin se kulkee, niin ei ole, koska kuolema ja unohdus tulee viimeisenä. On kieltämättä vaikeaa hyväksyä tätä ajatusta. Nyt elämällä tosiaan tuntuu olevan jotain merkitystä, tällä hetkellä, kun minä elän. Mutta kun se kaikki unohtuu. Koittaa hetki, jolloin tämä elämä on siirtynyt menneisyyteen, ja unohtunut, kadonnut. Itse en ainakaan koe millään lailla mielekkääksi välittää tästä hetkestä, joka katoaa.

Ja kyllä, jos en uskoisi kuolemanjälkeiseen, voisin elää koko elämäni vaikka kidutuspenkissä. Ei sillä olisi väliä. Kunhan sitten myös unohtaisin koko elämäni varmasti kuollessani. En ole sairas, vaikka siltä kuulostankin. Tuo perustuu vain filosofiaani. Tuntuisihan se vastenmieliseltä elää noin, mutta kun sillä ei olisi mitään väliä niin ihan sama!

No joillekin se subjektiivinen kokemus joka on sidottu nykyhetkeen riittää. Joskus se subjektiivinen kokemus päättyy kun kuolon hetki koittaa, mutta ei sen perusteella voi sanoa, että se subjektiivinen kokemuksen mielekyydellä ei ole mitään merkitystä.

Kyllä sitä on helppo näin filosofisella tasolla helppo heittää pystyvänsä mihin tahansa, mutta uskallan väittää, ettei sellaista terve järkistä henkilöä ole joka kidutuspenkistä pois päästyään vapaaehtoisesti siihen palaisi.

Vierailija

Olet oikeassa, voisin tappaa itseni nyt heti, eikä sillä olisi mitään merkitystä. Pyrkiessäni onneen olen vain vaistojen varassa toimiva zombi, mutta en jaksa välittää.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

No, myönnän että evoluution ohjelmoima selviytymisvietti ja vaistot kyllä hoitaisivat tosiaan hommansa. Pyrimme onneen, oli siinä mitään mieltä tai ei. Samallalailla kuin viruksetkin pyrkivät lisääntymään, vaikkei siellä ketään varsinaisesti siitä nauttimassa ole.. ne vaan on ja lisääntyy. Koska ne on ohjelmoituneet niin.

くそっ!

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Antero
Olet oikeassa, voisin tappaa itseni nyt heti, eikä sillä olisi mitään merkitystä. Pyrkiessäni onneen olen vain vaistojen varassa toimiva zombi, mutta en jaksa välittää.

Hienoa, nyt olen tyytyväinen.

くそっ!

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005
Ronron

Ja kyllä, jos en uskoisi kuolemanjälkeiseen, voisin elää koko elämäni vaikka kidutuspenkissä. Ei sillä olisi väliä. Kunhan sitten myös unohtaisin koko elämäni varmasti kuollessani.



Miksi kuolemanjälkeinen elämä muuttaa suhtautumisesti? Mitä väliä nykyelämän kidutuksella on siinä vaiheessa, kun kuolet, ja jumala palkitsee sinut paratiisilla tai mihin sitten uskotkin.

Kyllä minusta tieto elämän ainutkertaisuudesta panee miettimään tarkemmin mihin sen käyttää. Eikö nimenomaan usko kuoleman jälkeiseen saa käyttämään elämänsä typerästi, kärsimään itse jonkun toisen eteen raataessa luvattua tuonpuoleista palkintoa vastaan.

En ole sairas, vaikka siltä kuulostankin. Tuo perustuu vain filosofiaani. Tuntuisihan se vastenmieliseltä elää noin, mutta kun sillä ei olisi mitään väliä niin ihan sama!

No mikset muuta jonnekin Irakin maaseudulle lähetyssaarnaajaksi sitten. Varmasti kuolemasi jälkeen (johon tuskin montaa päivää menisi) Jumala palkitsee sankaruutesi. Paljon vaikeampi se on länsimaisessa yhteiskunnassa elää Jumalan tahdon mukaan. Miten se oli, vaikeampi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan taivaaseen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat