Jos Suomen öljykulutus vähenee 75%, mitä tapahtuu?

Seuraa 
Viestejä23
Liittynyt29.1.2008

Suomi joutuu vähentämään öljyn käyttöä 75%, johtuen hinnasta ja/tai yleisestä pulasta, ennen 2015. (aihe).

Mitä silloin tapahtuu yhteiskunnalle? Pysyykö pankit pystyssä? Voimmeko turvata elintarviketuotantoa? Miten saammme kaikille edes jotain järkevää työtä? Jääkö Euro vai tuleeko markka takaisin? Hajoaako EU täydellisessti?

Alempana on pitkä ketju maailmanlaajasta öljypulasta, mutta siitä olen varma että ainakin pienet maat joutuvat tällaisessa tapauksessa huolehtimaan oma talous, muualta ei ole apua.

Monet pitävät kaikki puheet "peak oil,ista" hölmöjen touhusta mutta tämä Shellin pääjohtajan kirjeen jälkeen ehkä jotkut joutuvat miettimään näitä asiota uudestaan.

“Regardless of which route we choose, the world’s current predicament limits our maneuvering room. We are experiencing a step-change in the growth rate of energy demand due to population growth and economic development, and Shell estimates that after 2015 supplies of easy-to-access oil and gas will no longer keep up with demand.”

In this letter, I’d like to share reflections about how we see the energy future, and our preferred route to meeting the world’s energy needs. Industry, governments and energy users - that is, all of us - will face the twin challenge of more energy and less CO2.

This letter is based on a text I’ve written for publication in several newspapers in the coming weeks. You can use it in your communications externally. There will be more information about energy scenarios in the months ahead.

By the year 2100, the world’s energy system will be radically different from today’s. Renewable energy like solar, wind, hydroelectricity and biofuels will make up a large share of the energy mix, and nuclear energy too will have a place.

Mankind will have found ways of dealing with air pollution and greenhouse gas emissions. New technologies will have reduced the amount of energy needed to power buildings and vehicles.

Indeed, the distant future looks bright, but getting there will be an adventure. At Shell, we think the world will take one of two possible routes. The first, a scenario we call Scramble, resembles a race through a mountainous desert. Like an off-road rally, it promises excitement and fierce competition. However, the unintended consequence of “more haste” will often be “less speed” and many will crash along the way.

The alternative scenario, called Blueprints, has some false starts and develops like a cautious ride on a road that is still under construction. Whether we arrive safely at our destination depends on the discipline of the drivers and the ingenuity of all those involved in the construction effort. Technical innovation provides for excitement.

Regardless of which route we choose, the world’s current predicament limits our maneuvering room. We are experiencing a step-change in the growth rate of energy demand due to population growth and economic development, and Shell estimates that after 2015 supplies of easy-to-access oil and gas will no longer keep up with demand.

As a result, society has no choice but to add other sources of energy - renewables, yes, but also more nuclear power and unconventional fossil fuels such as oil sands. Using more energy inevitably means emitting more CO2 at a time when climate change has become a critical global issue.

In the Scramble scenario, nations rush to secure energy resources for themselves, fearing that energy security is a zero-sum game, with clear winners and losers. The use of local coal and homegrown biofuels increases fast.

Taking the path of least resistance, policymakers pay little attention to curbing energy consumption - until supplies run short. Likewise, despite much rhetoric, greenhouse gas emissions are not seriously addressed until major shocks trigger political reactions. Since these responses are overdue, they are severe and lead to energy price spikes and volatility.

The other route to the future is less painful, even if the start is more disorderly. This Blueprints scenario sees numerous coalitions emerging to take on the challenges of economic development, energy security and environmental pollution through cross-border cooperation.

Much innovation occurs at the local level, as major cities develop links with industry to reduce local emissions. National governments introduce efficiency standards, taxes and other policy instruments to improve the environmental performance of buildings, vehicles and transport fuels.

As calls for harmonization increase, policies converge across the globe. Cap-and-trade mechanisms that put a cost on industrial CO2 emissions gain international acceptance. Rising CO2 prices accelerate innovation, spawning breakthroughs. A growing number of cars are powered by electricity and hydrogen, while industrial facilities are fitted with technology to capture CO2 and store it underground.

Against the backdrop of these two equally plausible scenarios, we will only know in a few years whether December’s Bali declaration on climate change was just rhetoric or the beginning of a global effort to counter it. Much will depend on how attitudes evolve in Beijing, Brussels, New Delhi and Washington.

Shell traditionally uses its scenarios to prepare for the future without expressing a preference for one over another. But, faced with the need to manage climate risk for our investors and our grandchildren, we believe the Blueprints outcomes provide the best balance between economy, energy and environment.

For a second opinion, we appealed to climate change calculations made at the Massachusetts Institute of Technology. These calculations indicate that a Blueprints world with CO2 capture and storage results in the least amount of climate change, provided emissions of other major manmade greenhouse gases are similarly reduced.

The sobering reality is that the Blueprints scenario will only come to pass if policymakers agree a global approach to emissions trading and actively promote energy efficiency and new technology in four sectors: heat and power generation, industry, mobility and buildings. It will be hard work and there is little time.

For instance, Blueprints assumes CO2 is captured at 90% of all coal- and gas-fired power plants in developed countries in 2050, plus at least 50% of those in non-OECD countries. Today, there are none. Since CO2 capture and storage adds cost and brings no revenues, government support is needed to make it happen quickly on a scale large enough to affect global emissions. At the very least, companies should earn carbon credits for the CO2 they capture and store.

Blueprints will not be easy. But it offers the world the best chance of reaching a sustainable energy future unscathed, so we should explore this route with the same ingenuity and persistence that put humans on the moon and created the digital age.

The world faces a long voyage before it reaches a low-carbon energy system. Companies can suggest possible routes to get there, but governments are in the driving seat. And governments will determine whether we should prepare for a bitter competition or a true team effort.

That is the article, and how I see our challenges and opportunities. I look forward to hearing how you see the situation (please be concise).

Regards

Jeroen van der Veer
Chief Executive

Sivut

Kommentit (26)

Piett
Seuraa 
Viestejä771
Liittynyt12.4.2007

Tästä on ollut puhetta muutamassa ketjussa. Seurauksia ei taida kukaan osata sanoa, mutta tuskinpa se ainakaan alkuun elämänlaatua kohottaa.

P.S. Paras tapa karkoittaa potentiaaliset lukijat on laittaa liian pitkä teksti aloitusviestiin :).

Vierailija

Suunnitelmallisuus on parempi vaihtoehto pitkällä tähtäimellä, koska muuten maailma luisuu kaaokseen. Ei eletä enää keskiajalla, jolloin asiat ratkaistiin sotatantereella miekkailemalla kunnes jommalta kummalta osapuolelta loppuu sotilaat. Blueprints-vaihtoehdossa hommat hoidetaankin suunnitelmallisesti ja vaihtoehtoisten energiamuotojen turvin.

Kuitenkin oleellista on tosiaan alkaa tekemään jotain. Mitä tällä hetkellä tehdään asian hyväksi? Kuka tekee ja mitä? Mitä voisi tehdä paremmin tai enemmän? Kirjoituksessa korostettiin myös valtioiden roolia. Mutta jos yksi valtio säätää Co2-suodatinlain tms., ja muut eivät, niin heinäsirkkafirmat alkavat taas loikkimaan. Kyllä tässä tarvitaan myös globaalia yhteistyötä. Onko sellaista tällä hetkellä? Jos ei niin miksei ja miten se ongelma ratkaistaan ja ollaanko sitä ratkaisemassa vai ei ja miksei? Eli niveliin pitäisi saada liikettä.

Mitä tulee Co2:n haitallisuuteen ilmastonmuutoksen edessä, niin haitallisuudestahan on monenlaista mielipidettä. Ydinjäte sen sijaan on yksimielisesti todettu erittäin myrkylliseksi ja ydinjätettä kohdellaankin oikeaoppisesti. Nyt pitäisi jonkun julistaa Co2 yhtä haitalliseksi ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta ja sitten vain asentelemaan suodattimia. Mutta perusongelmahan on tässä öljyn tuotannon heikkeneminen suhteessa kasvavaan kysyntään ja vaihtoehtoisiin energialähteisiin siirtyminen.

Vierailija

"Peak Oil" on täysin eri asia kuin öljyn hinnan muodostuminen markkinoilla. Öljy on kallista, koska sille on poikkeuksellisen paljon kysyntää, eikä viime vuosina ole investoitu tuotantokapasiteetin kasvattamiseen. Itse öljyreservit -- niin konventionaaliset kuin epäkonventionaalisetkin -- ovat suuremmat kuin koskaan. Tänä vuonna öljyn hinta tulee laskemaan jonkin verran talouden ja kysynnän hiipuessa sekä toisaalta lisäkapasiteettiin investoimisen ollessa kannattavampaa. Ainoa hyvä syy vähentää öljyn käyttöä on riippuvaisuuden vähentäminen Venäjälle päin.

Piett
Seuraa 
Viestejä771
Liittynyt12.4.2007
Imagine
"Peak Oil" on täysin eri asia kuin öljyn hinnan muodostuminen markkinoilla. Öljy on kallista, koska sille on poikkeuksellisen paljon kysyntää, eikä viime vuosina ole investoitu tuotantokapasiteetin kasvattamiseen. Itse öljyreservit -- niin konventionaaliset kuin epäkonventionaalisetkin -- ovat suuremmat kuin koskaan. Tänä vuonna öljyn hinta tulee laskemaan jonkin verran talouden ja kysynnän hiipuessa sekä toisaalta lisäkapasiteettiin investoimisen ollessa kannattavampaa. Ainoa hyvä syy vähentää öljyn käyttöä on riippuvaisuuden vähentäminen Venäjälle päin.

Olisiko sinulla jotain linkkiä antaa tuolle "konventionaaliset reservit suurempia kuin koskaan"?

Totta että kysyntä täällä hiljenee talouden kyykähtäessä, mutta kiinassa ja intiassa on odotettavissa suuri kysynnän kasvu (1700 euron auto saattaa luoda uusia ajajia).

Itseasiassa Suomi käytti viimevuonna 4% vähemmän öljyä, ja silti talous nousi. Siitä en vaan osaa sanoa, että kuinka suuri osuus leudolla talvella oli tuossa.

Vierailija

Jos poltonesteiden kulutus pienenee, joutuu valtio korottamaan pa-verot pilviin saadakseen saman tuoton. Litra bensaa maksaakin sitten 3-4 €.

Vierailija
finnpower
Suomi joutuu vähentämään öljyn käyttöä 75%, johtuen hinnasta ja/tai yleisestä pulasta, ennen 2015. (aihe).

Mitä silloin tapahtuu yhteiskunnalle? Pysyykö pankit pystyssä? Voimmeko turvata elintarviketuotantoa? Miten saammme kaikille edes jotain järkevää työtä? Jääkö Euro vai tuleeko markka takaisin? Hajoaako EU täydellisessti?

Alempana on pitkä ketju maailmanlaajasta öljypulasta, mutta siitä olen varma että ainakin pienet maat joutuvat tällaisessa tapauksessa huolehtimaan oma talous, muualta ei ole apua.

Monet pitävät kaikki puheet "peak oil,ista" hölmöjen touhusta mutta tämä Shellin pääjohtajan kirjeen jälkeen ehkä jotkut joutuvat miettimään näitä asiota uudestaan.

“Regardless of which route we choose, the world’s current predicament limits our maneuvering room. We are experiencing a step-change in the growth rate of energy demand due to population growth and economic development, and Shell estimates that after 2015 supplies of easy-to-access oil and gas will no longer keep up with demand.”

In this letter, I’d like to share reflections about how we see the energy future, and our preferred route to meeting the world’s energy needs. Industry, governments and energy users - that is, all of us - will face the twin challenge of more energy and less CO2.

This letter is based on a text I’ve written for publication in several newspapers in the coming weeks. You can use it in your communications externally. There will be more information about energy scenarios in the months ahead.

By the year 2100, the world’s energy system will be radically different from today’s. Renewable energy like solar, wind, hydroelectricity and biofuels will make up a large share of the energy mix, and nuclear energy too will have a place.

Mankind will have found ways of dealing with air pollution and greenhouse gas emissions. New technologies will have reduced the amount of energy needed to power buildings and vehicles.

Indeed, the distant future looks bright, but getting there will be an adventure. At Shell, we think the world will take one of two possible routes. The first, a scenario we call Scramble, resembles a race through a mountainous desert. Like an off-road rally, it promises excitement and fierce competition. However, the unintended consequence of “more haste” will often be “less speed” and many will crash along the way.

The alternative scenario, called Blueprints, has some false starts and develops like a cautious ride on a road that is still under construction. Whether we arrive safely at our destination depends on the discipline of the drivers and the ingenuity of all those involved in the construction effort. Technical innovation provides for excitement.

Regardless of which route we choose, the world’s current predicament limits our maneuvering room. We are experiencing a step-change in the growth rate of energy demand due to population growth and economic development, and Shell estimates that after 2015 supplies of easy-to-access oil and gas will no longer keep up with demand.

As a result, society has no choice but to add other sources of energy - renewables, yes, but also more nuclear power and unconventional fossil fuels such as oil sands. Using more energy inevitably means emitting more CO2 at a time when climate change has become a critical global issue.

In the Scramble scenario, nations rush to secure energy resources for themselves, fearing that energy security is a zero-sum game, with clear winners and losers. The use of local coal and homegrown biofuels increases fast.

Taking the path of least resistance, policymakers pay little attention to curbing energy consumption - until supplies run short. Likewise, despite much rhetoric, greenhouse gas emissions are not seriously addressed until major shocks trigger political reactions. Since these responses are overdue, they are severe and lead to energy price spikes and volatility.

The other route to the future is less painful, even if the start is more disorderly. This Blueprints scenario sees numerous coalitions emerging to take on the challenges of economic development, energy security and environmental pollution through cross-border cooperation.

Much innovation occurs at the local level, as major cities develop links with industry to reduce local emissions. National governments introduce efficiency standards, taxes and other policy instruments to improve the environmental performance of buildings, vehicles and transport fuels.

As calls for harmonization increase, policies converge across the globe. Cap-and-trade mechanisms that put a cost on industrial CO2 emissions gain international acceptance. Rising CO2 prices accelerate innovation, spawning breakthroughs. A growing number of cars are powered by electricity and hydrogen, while industrial facilities are fitted with technology to capture CO2 and store it underground.

Against the backdrop of these two equally plausible scenarios, we will only know in a few years whether December’s Bali declaration on climate change was just rhetoric or the beginning of a global effort to counter it. Much will depend on how attitudes evolve in Beijing, Brussels, New Delhi and Washington.

Shell traditionally uses its scenarios to prepare for the future without expressing a preference for one over another. But, faced with the need to manage climate risk for our investors and our grandchildren, we believe the Blueprints outcomes provide the best balance between economy, energy and environment.

For a second opinion, we appealed to climate change calculations made at the Massachusetts Institute of Technology. These calculations indicate that a Blueprints world with CO2 capture and storage results in the least amount of climate change, provided emissions of other major manmade greenhouse gases are similarly reduced.

The sobering reality is that the Blueprints scenario will only come to pass if policymakers agree a global approach to emissions trading and actively promote energy efficiency and new technology in four sectors: heat and power generation, industry, mobility and buildings. It will be hard work and there is little time.

For instance, Blueprints assumes CO2 is captured at 90% of all coal- and gas-fired power plants in developed countries in 2050, plus at least 50% of those in non-OECD countries. Today, there are none. Since CO2 capture and storage adds cost and brings no revenues, government support is needed to make it happen quickly on a scale large enough to affect global emissions. At the very least, companies should earn carbon credits for the CO2 they capture and store.

Blueprints will not be easy. But it offers the world the best chance of reaching a sustainable energy future unscathed, so we should explore this route with the same ingenuity and persistence that put humans on the moon and created the digital age.

The world faces a long voyage before it reaches a low-carbon energy system. Companies can suggest possible routes to get there, but governments are in the driving seat. And governments will determine whether we should prepare for a bitter competition or a true team effort.

That is the article, and how I see our challenges and opportunities. I look forward to hearing how you see the situation (please be concise).

Regards

Jeroen van der Veer
Chief Executive

kun öljy tuli mukaan kuvioihin väkimäärä 6 kertaistui. Kun öljy loppuu joudutaan varmaan johonkin 1-2miljardiin. Sitäpaitsi todellisuudessa raha ei ole se joka maailmaa pyörittää, se on öljy katsopa muovista tietokonettasi, öljystä tehty. tai kynääsi jne.

Vierailija

Öljyn kulutus laskee ja hinta nousee, näin se menee, mutta energiaa voidan tuottaa monilla muillakin tavoilla.

Ensiksi loppuu öljynkäyttö lämmityksessä ja sähköntuotannossa, kasvihuoneet lämmitetään muilla tavoilla tulevaisuudessa.

Liikenteessä öljy säilyy pisimpään, mutta sielläkin tulee biodiesel, etanoli ja esim. maakaasu kuvioihin mukaan.

Öljyä on aika helppo korvata muilla energialähteillä johonkin pisteeseen asti, oikeastaan hinnan nostaminen laukaisee tämän korvautumisen liikkeelle.

Vierailija
Lapin Mies
Öljyn kulutus laskee ja hinta nousee, näin se menee, mutta energiaa voidan tuottaa monilla muillakin tavoilla.

Ensiksi loppuu öljynkäyttö lämmityksessä ja sähköntuotannossa, kasvihuoneet lämmitetään muilla tavoilla tulevaisuudessa.

Liikenteessä öljy säilyy pisimpään, mutta sielläkin tulee biodiesel, etanoli ja esim. maakaasu kuvioihin mukaan.

Öljyä on aika helppo korvata muilla energialähteillä johonkin pisteeseen asti, oikeastaan hinnan nostaminen laukaisee tämän korvautumisen liikkeelle.

On tyhmää tehdä sokeriruoista ym. etanolia. nostaa ruuan hintaa ja ei sillä kummiskaan pysty korvaamaan kuin 10%

Vierailija
peippo
Lapin Mies
Öljyn kulutus laskee ja hinta nousee, näin se menee, mutta energiaa voidan tuottaa monilla muillakin tavoilla.

Ensiksi loppuu öljynkäyttö lämmityksessä ja sähköntuotannossa, kasvihuoneet lämmitetään muilla tavoilla tulevaisuudessa.

Liikenteessä öljy säilyy pisimpään, mutta sielläkin tulee biodiesel, etanoli ja esim. maakaasu kuvioihin mukaan.

Öljyä on aika helppo korvata muilla energialähteillä johonkin pisteeseen asti, oikeastaan hinnan nostaminen laukaisee tämän korvautumisen liikkeelle.





On tyhmää tehdä sokeriruoista ym. etanolia. nostaa ruuan hintaa ja ei sillä kummiskaan pysty korvaamaan kuin 10%

USA:ssa on laskettu, että kun maissista tehdään E85:ttä, niin sillä voidaan korvata 50 %:tia USA:n öljynkulutuksesta.
Tähän menee noin 70 %:tia USA:n maissisadosta.
Eikä USA:n tarvitse tuoda öljyä ollenkaan ulkomailta, sen oma tuotanto riittää kattamaan loppukulutuksen.

Maissin hinta kyllä nousee, koska tällä hetkellä maissista tehdään karjan rehua, noin 80 %:tia USA:n maissisadosta menee karjanrehuksi.

Yksi asia on kumminkin jäänyt huomioimatta, USA:ssa on valtavasti potentiaalia lisätä viljanviljely aloja.

Vierailija
Imagine
"

Itse öljyreservit -- niin konventionaaliset kuin epäkonventionaalisetkin -- ovat suuremmat kuin koskaan.




Niin, mutta ne ovat vaikeammin hyödynnettävissä. Reservien määrällä ei ole väliä ellei niitä voida pumpata ulos maasta samalla vauhdilla kuin aiemmin.

edit: itseasiassa se että konventionaaliset olisivat suuremmat kuulostaa kyllä arveluttavalta. tietääkseni syvänmeren kentät lasketaan myös epäkonventionaalisiin. Olen toki samaa mieltä että jos öljyliuskeet ja öljyhiekat lasketaan niin reservit ovat kasvaneet. Olen kuitenkin sitä mieltä että suurinta osaa öljyhiekan ja öljyliuskeen öljystä ei ikinä tulla pumppaamaan. Tämän päivän tekniikalla tämä tosiasia on harvinaisen selvä. Joten reservien merkitys ei ole niin suuri.

Imagine

Tänä vuonna öljyn hinta tulee laskemaan jonkin verran talouden ja kysynnän hiipuessa sekä toisaalta lisäkapasiteettiin investoimisen ollessa kannattavampaa.




Se että investointi on juuri nyt kannattavaa ei vaikuta tuotantoon ensi vuonna. Nämä ovat pitkäaikaisia projekteja. Paitsi että varsinaisen tuotannon aloitukseen menee aikaa niin tuotantomäärät nousevat myös hitaasti. Liian nopeasti pumpattu öljy saattaa vaurioittaa lähdettä. Tulevista projekteista on aika hyvät tiedot. Esimerkiksi paljon hehkutetun tupi-öljykentän odotetaan pääsevän maksimituotantoonsa noin vuonna 2020. Kiihdytettyyn tuotantoon investointi saattaa toki tuottaa tulosta nopeammin, mutta tietääkseni tämä tekniikka on jo aika laajalti käytössä maailmalla, varsinkin isommissa lähteissä. Olen itse lueskellut ns megaprojectseista tietoa johon asiantuntijat keräävät tietoa tulevista suuremmista öljyprojekteista ja sitä myötä saanut käsityksen että lähitulevaisuuden tuotantoa pystytään aika hyvin ennustamaan (tai oikeastaan että se on jo aika tarkkaan ennalta määritettyä - lukuun ottamatta tuotannon viivästymisiä).

Muut seikat tosin (esimerkiksi mainitsemasi taloudellinen taantuminen) vaikuttavat asiaan - itsekin uskon että edessä on muutama pehmeämpi vuosi. Mutta sen jälkeen luulen että pehmeät vuodet rupeavat olemaan takana päin. Kovin moni ammattimies ennustaa pahoja aikoja ensi vuosikymmenelle.

Imagine

Ainoa hyvä syy vähentää öljyn käyttöä on riippuvaisuuden vähentäminen Venäjälle päin.

Rohkea lausunto. Ehkä muutat mieltäsi ensi vuosikymmenen loppuun mennessä.

Vierailija

En nyt ole kovin hyvin perillä näistä etanolilaitoksista, mutta eikö Suomeenkin sellainen pitänyt tulla, sitten yhtäkkiä ilmoitettiin ettei sitä rakenetakaan. Tämänhän piti korvata öljyä.

Tämä varmaankin johtui suurelta osin juuri öljyn hinnan kallistumisesta, koska laitoksen kannattavuus on sidottu lähes ainoastaan öljyn hintaan. Tuntuu typerältä puhua öljyn korvaajista, esim näistä etanolilaitoksista, kun kuitenkin tuotanto on niin riippuvainen öljyn hinnasta. Jos öljyn hinta on tarpeeksi korkea, ei laitos ole kannattava vaikka sitä tuettaisiinkin. Kertoo jo jotain öljyn asemasta energianlähteenä.

Vierailija
Esa
En nyt ole kovin hyvin perillä näistä etanolilaitoksista, mutta eikö Suomeenkin sellainen pitänyt tulla, sitten yhtäkkiä ilmoitettiin ettei sitä rakenetakaan. Tämänhän piti korvata öljyä.

Tämä varmaankin johtui suurelta osin juuri öljyn hinnan kallistumisesta, koska laitoksen kannattavuus on sidottu lähes ainoastaan öljyn hintaan. Tuntuu typerältä puhua öljyn korvaajista, esim näistä etanolilaitoksista, kun kuitenkin tuotanto on niin riippuvainen öljyn hinnasta. Jos öljyn hinta on tarpeeksi korkea, ei laitos ole kannattava vaikka sitä tuettaisiinkin. Kertoo jo jotain öljyn asemasta energianlähteenä.

Tuo kyllä kuulostaa mielestäni aika erikoiselta, koska argumenttihan on että mitä kalliimpaa öljy on - sitä enemmän korvikkeita kannattaa keksiä. En kuitenkaan voi väittää ymmärtäväni täysin talouden änkyröitä. Oleellista olisi kuitenkin taloudellisuusarvioiden lisäksi ottaa huomioon energiataloudellisuus. Eli kuinka paljon energiaa saadaan sen edestä mitä investoidaan. Monissa epäkonventionaalisissa projekteissa tämä suhde vääristyy, sillä niissä käytetään lähiympäristön fossiilisia (useimmiten maakaasua) joiden hyödyntäminen muutoin olisi taloudellisesti kannattamatonta. Esimerkiksi öljyhiekan suhteen tällainen ongelma saattaa tulla eteen hyvinkin nopeasti. Vaikka öljy itse hiekasta ei lopu niin maakaasu lähiympäristöstä loppuu kyllä. Kyseinen asia on myös ominainen CTL-hankkeille (öljyä hiilestä)

http://en.wikipedia.org/wiki/Stranded_gas_reserve

Vierailija

Shellin yms. pitäisi lopettaa öljyhommat kokonaan, myydä resurssit ja sijoittaa rahansa fuusioenergian kehitykseen tai muihin vaihtoehtoisiin energiamuotoihin. Alan vaihtoa ja sassiin.

Companies can suggest possible routes to get there, but governments are in the driving seat.

Minusta tuollainen puhe on just niin perseestä. Kyllä jollain globaalin yrityksen johtajalla luulis olevan jotain valtaa, ja hän voisi periaatteen esimerkkinä toimia. Muu omistajaporukka tulisi taivutella samoihin ajatuksiin. Kaikki ei enää nykyään riipu valtiosta. Vaikka valtio ei tukisi muutoksia, niin silti on mahdollisuus toimia toisin. Tässäkin kaiketi vaan mietitään, miten paljon hävitään. Lopussa hävitään aivan varmasti ja paljon, jos ei tehdä mitään. Politikot ovat munattomampia kuin yrittäjät, joten niiden varaan en todellakaan laskisi asioita.

Lapin Mies
Liikenteessä öljy säilyy pisimpään, mutta sielläkin tulee biodiesel, etanoli ja esim. maakaasu kuvioihin mukaan.



Tämän lisäksi puolet autoista - varsinkin vanhat ja paskalla tekniikalla toimivat - voitaisiin ajaa metallikierrättämöihin. Jäte-elektroniikka sinne minne se kuuluu jne. Joukkoliikenteen ajoneuvot muilla energianlähteillä toimiviksi.

meikämie
Suomella on onneksi edes turvetta. Siittä vain biodieseliä, niin ollaan biodieselin norja öljyn loppuessa.

Ei ikinä soiden ruoppausta. Tänne ei jää pian mitään, kun puiden lisäksi vietäisiin suolta turpeet. Sen lisäksi ympäristö tuhoutuisi entistä nopeammin. Ei ole puhtaasta tai viileämmästä ilmasta pahemmin iloa, jos maa-alat näyttävät samalta kuin mars-planeetalla.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat