Seuraa 
Viestejä9265

Milloin aloit tuntemaan itsesi aikuiseksi? (olettaen että olet päälle 30) Kun muistelet vaikka sitä kun olit 18 vuotias, niin olitko oikeastaan silloin jo vanha ja tylsä aikuinen? Mihin asti oikeastaan ollaan nuoria ja villejä? Olen itse nyt 18 ja minua harmittaa että nytkö se nuoruus loppuu, ei olla enää kohta teinejä, elämästä tulee tylsää ja vakavaa.. onko pelkoni tässä vaiheessa vielä aiheeton? Ovatko 18 vuotiaat mielestänne vielä kakaroita? Samaa sarjaa kuin kaikki teinit? Vai ovatko 18 vuotiaat jo huomattavasti aikuisempia ja kypsempiä kuin vaikka 14 vuotiaat? Milloin nuoruus loppuu, milloin on oikeasti aikuinen, tai siis milloin sinusta tuli aikuinen? Pitäisikö minun suhtautua ikääni toisin.. kun ajattelen että nuoruus on nyt ohi ja elämästä tulee vuodessa parissa ihan tylsää.. mitä seksille tapahtuu, tuleeko siitäkin tylsää? Vai kenties parempaa?

くそっ!

Sivut

Kommentit (21)

Ronron
Milloin aloit tuntemaan itsesi aikuiseksi? (olettaen että olet päälle 30) Kun muistelet vaikka sitä kun olit 18 vuotias, niin olitko oikeastaan silloin jo vanha ja tylsä aikuinen? Mihin asti oikeastaan ollaan nuoria ja villejä? Olen itse nyt 18 ja minua harmittaa että nytkö se nuoruus loppuu, ei olla enää kohta teinejä, elämästä tulee tylsää ja vakavaa.. onko pelkoni tässä vaiheessa vielä aiheeton? Ovatko 18 vuotiaat mielestänne vielä kakaroita? Samaa sarjaa kuin kaikki teinit? Vai ovatko 18 vuotiaat jo huomattavasti aikuisempia ja kypsempiä kuin vaikka 14 vuotiaat? Milloin nuoruus loppuu, milloin on oikeasti aikuinen, tai siis milloin sinusta tuli aikuinen? Pitäisikö minun suhtautua ikääni toisin.. kun ajattelen että nuoruus on nyt ohi ja elämästä tulee vuodessa parissa ihan tylsää..

Olen 18, mutta täytyy myöntää ettei kyllä kaverit ihan aikuisia ole verrattuna vaikka vanhempiin. Edes muutamaa vuotta vanhemmat. Riippuu hyvin paljon ihmisestä, joku saattaa olla henkisesti aikuinen jo yläasteella. Katsotaan 10 v päästä uudestaan jos oltas kasvettu...

itsekin olen 18 vuotias. Kun täytin 18, alkoi karmea paniikki siitä että mitäs nyt sitten tapahtuu? Tuntui kuin olisin ollut pieni lapsi joka äkkiä tuupataan kylmään pimeään maailmaan ilman varoitusta. Äkkiä piti alkaa hoitaa asioitaan entistä enemmän itse ja palvelut alkoivat olla maksullisia. Tuntui ahdistavalta. Kuin olisin jälkeen jäänyt muista ikäisistäni jotka asuvat omillaan käyvät töissä jne. Pikkuhiljaa olen alkanut "huijata" itseäni ajattelemalla että eihän minulla tässä viellä mikään kiire ole aikuistua muuttamalla pois ja muuta..siitä ehtii nauttia sitten 50-60 vuotta jos elää yhtä vanhaksi kuin esivanhemmat. Muutamassa vuodessa ehtii tapahtua vaikka mitä, ei sitä tiedä vaikka mieli muuttuisi jo vuodessa ja elämä olisi jo paljon aikuismaisempaa. Ei 18 vuotias ole todellakaan minun mielestäni vielä aikuinen. Vasta varhaisaikuinen. Juridisesti siis. Jotkut saattavat aikuistua henkisesti vasta 50 vuotiaana jos silloinkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stinger
Seuraa 
Viestejä4720
Ronron
Milloin aloit tuntemaan itsesi aikuiseksi? (olettaen että olet päälle 30) Kun muistelet vaikka sitä kun olit 18 vuotias, niin olitko oikeastaan silloin jo vanha ja tylsä aikuinen? Mihin asti oikeastaan ollaan nuoria ja villejä? Olen itse nyt 18 ja minua harmittaa että nytkö se nuoruus loppuu, ei olla enää kohta teinejä, elämästä tulee tylsää ja vakavaa.. onko pelkoni tässä vaiheessa vielä aiheeton? Ovatko 18 vuotiaat mielestänne vielä kakaroita? Samaa sarjaa kuin kaikki teinit? Vai ovatko 18 vuotiaat jo huomattavasti aikuisempia ja kypsempiä kuin vaikka 14 vuotiaat? Milloin nuoruus loppuu, milloin on oikeasti aikuinen, tai siis milloin sinusta tuli aikuinen? Pitäisikö minun suhtautua ikääni toisin.. kun ajattelen että nuoruus on nyt ohi ja elämästä tulee vuodessa parissa ihan tylsää.. mitä seksille tapahtuu, tuleeko siitäkin tylsää? Vai kenties parempaa?

Ei aikuisuutta voi ehkä koskaan tuntea siinä mielessä, että tulisi sellainen olo, että "Olen aikuinen". Ehkä aikuisuus on toisaalta sen alueen kehittymistä, millä tavoin asoita katselee ja miten niitä ymmärtää. Nuorena sitä on jotenkin keskittynyt itseensä ja siihen miten ympäristö reagoi itseensä, mutta vanhetessa sitä alkaa kiinnittää huomiota siihen ympäristöön ja siinä oleviin ihmisiin enemmän kuten myös heidän ajattelutapaansa jne, ja alkaa pohdiskella syitä miksi päätyvät juuri niihin tai näihin ajattelutapoihin.

Itselleni ehkä yksi tapaus, missä tunsin olevani aikuinen, oli se, että aloin nähdä vanhempani ihmisinä ja yksiöinä heikkouksineen kuten myös voimineenkin pelkkänä isänä tai äitinä näkemisen sijasta. Tavallaan näkee heidät roolinsa ulkopuolella haavoittuvina yksilöinä sen lapsen kaltaisen vanhempia jotenkin täydellisinä olentoina näkevän mielikuvan sijaan. Ihmisen ihmisenä näkeminen tietyn roolin sijaan on varmaan yksi juttu, joka on kaikkien käytävä läpi tullakseen tietyssä mielessä aikuisiksi.

Turhaan on huolehtia elämän loppumista 18-vuotiaana, siitä lähtien se vasta jännäksi lähtee, mutta toisaalta sitten on itsenäistyttävä ja alettava ajatella myös niillä omilla aivoillaan. Teet itse ratkaisusi oman elämäsi suhteen ja otat myös vastuun ratkaisuistasi. Vain lapsi syyttelee muita silloin, kun omien valintojen seurauksena joutuukin vähemmän miellyttävien kokemusten kanssa tekemisiin.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Ei ihan 100 prosenttisen aikuiseksi tarvitse tullakaan, mutta vastuun ottaminen omista tekemisistään on kypsyyden merkki.

Minä muutin ensiksi opiskelemaan ja asuin opiskelupaikkakunnalla. Sen jälkeen en lapsuuden kodissani ole vakituisesti asunutkaan. Samalla aloin hoitaa omat asiani. Silloin katson oikeastaan aikuistuneeni kun menin töihin ja aloin elää omillani taloudellisesti. Tietenkin pidin yhteyttä vanhempiini, mutta en enää lapsena, vaan aikuisena, ainakin omasta mielestäni. Elämä on hauskempaa aikuisena kuin teininä.

NallePuh
Seuraa 
Viestejä1151

Kyllähän sitä tavallaan tuntee olevansa aikuinen kun on alkanut ymmärtämään asioita paljon paremmin kuin ennen. Itse kyllä ajattelen niin että 20 alkaa olemaan aikuinen. Mietin sitä että vertaa mun tietoa 18 vuotiaana ja 21 vuotiaana, niin kyllä minä nytten tajuan ja tiedän maailman menosta paljon enemmän. Johtuu tosin osittain varmaan myöskin siitä, että nykyään luen kirjoja. Kirjat ovat kuitenkin sen verran parempia ja luotettavempia kuin joku wikipedia.

Olen fiksu ja älykäs!

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621

Jaa, vaikea sanoa. Itse aloin aikuistua siinä 13 vuotiaana erään ikävän tapahtumasarjan seurauksena. Silloin kylmä todellisuus pakotti muuttumaan ja siitä lähtien olen ollut sillä polulla. Sen jälkeen persoonani ei ole juurikaan muuttunut. Jouduin tekemisiin ja keskustelemaan paljon aikuisten ja itseäni vanhempien kanssa.

Siitä johtuu että yleensä kun joudun tekemisiin ihmisten kanssa niin minua luullaan yleensä kolmasosan oikeaa ikääni vanhemmaksi. Naiset voisi ehkä loukkaantua tästä mutta miehet voi ottaa tällaisen myös kohteliaisuutena niinkuin olen tehnyt.

En ole varma olenko ollut koskaan nuori sanan varsinaisessa merkityksessä.

Minulla on pikkuveli jonka kanssa olen hyvissä väleissä, silloin sallin olla myös itseäni nuorekkampi.

Mielestäni aikuiseksi kasvaminen ei ole tiedosta kiinni vaan sisäisestä tai henkisestä kasvusta.

Mielestäni tuosta saisi hyvän äänestyksen aikaiseksi, samaten siitä milloin on ihmisen elämän parasta aikaa. Opiskelijat voisivat yllättyä.

NallePuh
Seuraa 
Viestejä1151
Barbaari

Mielestäni tuosta saisi hyvän äänestyksen aikaiseksi, samaten siitä milloin on ihmisen elämän parasta aikaa. Opiskelijat voisivat yllättyä.

Paras aika on ehdottomasti lapsuus. Alaasteikäisenä. Vapaa kahlitsevista ajatuksista ja pystyi nauttimaan siitä hetkestä täysillä.

Olen fiksu ja älykäs!

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
NallePuh
Barbaari

Mielestäni tuosta saisi hyvän äänestyksen aikaiseksi, samaten siitä milloin on ihmisen elämän parasta aikaa. Opiskelijat voisivat yllättyä.



Paras aika on ehdottomasti lapsuus. Alaasteikäisenä. Vapaa kahlitsevista ajatuksista ja pystyi nauttimaan siitä hetkestä täysillä.

Joo voisi olla lapsuus, tai se aika jolloin ensirakkaus on.

Niitä aikoja muistelee kultaisina, vaikka ei silloin ehkä aina siltä tuntunutkaan opiskelijakiireiden ja stressin puskiessa päälle.

Barbaari
NallePuh
Barbaari

Mielestäni tuosta saisi hyvän äänestyksen aikaiseksi, samaten siitä milloin on ihmisen elämän parasta aikaa. Opiskelijat voisivat yllättyä.



Paras aika on ehdottomasti lapsuus. Alaasteikäisenä. Vapaa kahlitsevista ajatuksista ja pystyi nauttimaan siitä hetkestä täysillä.



Joo voisi olla lapsuus, tai se aika jolloin ensirakkaus on.

Niitä aikoja muistelee kultaisina, vaikka ei silloin ehkä aina siltä tuntunutkaan opiskelijakiireiden ja stressin puskiessa päälle.

Muistan joskus 4-6 vuotiaana kun maailma oli suoraa fantasiakirjasta. Kaikki oli ihmeellistä ja uutta. Maailma vaikutti rajattoman suurelta. 5km kotoa kolmipyöräsellä oli kun olis lähteny ulkomaille. Kaikki metsät, pellot, lammet, majat, hökkelit ja ladot. Kaverin jättimäinen vanhasta pappilasta tehty talo. Olihan se tosi mukavaa aikaa.

Mitä tulee itse aiheeseen en oikein osaa sanoa. Itse 20 vuotias enkä pidä itseäni kovinkaan aikuisena. Enemmän sekasin kun ennen tosin huomattavasti varmempikin.

Sänki
Joskus uskoin että olisin vapaa yhdeksännen luokan jälkeen.
Yllättäen en enää usko.

Niin lauloi hienosti Tom Waits:

The quill from a buzzard
The blood writes the word
I want to know am I the sky
Or a bird
'Cause hell is boiling over
And heaven is full
We're chained to the world
And we all gotta pull
And we're all gonna be
Just dirt in the ground

Stinger

Itselleni ehkä yksi tapaus, missä tunsin olevani aikuinen, oli se, että aloin nähdä vanhempani ihmisinä ja yksiöinä heikkouksineen kuten myös voimineenkin pelkkänä isänä tai äitinä näkemisen sijasta. Tavallaan näkee heidät roolinsa ulkopuolella haavoittuvina yksilöinä.

Kopioin tämän pätkän tähän vain, jotta se tulisi uudestaan esille luettavaksi, koska se on erinomaisen hyvä huomio. Olkaa hyvät.

Olen nyt 29, ja kyllä olo tuntuu tietenkin aikuisemmalta mitä ennen. Ei se tietenkään yhtäkkiä oo tullut. Mulla ei edes ollut mitään villiä nuoruutta, tarkoitan että en ollut maistanut alkoholia enkä seurustellut enkä rähjännyt vanhempieni kanssa. (Noita kahta ensimmäistä tein ekan kerran 19-vuotiaana.) Silloin kun täytin 23, tuli ekan kerran ajatus, että olen "vanha", eli että yksi vuosi lisää ikään ei enää ollutkaan pelkästään positiivinen asia.

Kaikista eniten aikuiseksi on varmaan tehnyt työelämä, ja tietenkin elämän muuttuminen säännölliseksi ja oman paikkansa löytäminen siinä. Sinänsä pidän ajatuksesta, että nykyisin ollaan "nuoria" pitkälle aikuisuuteen. Nuoruus ei lopukaan siinä parikymppisenä, vaan pidennetty nuoruus jatkuu ainakin kymmenen vuotta tai paljon kauemminkin. Manasin nuorempana sitä, kun kaikki muut aina eristäytyivät oman perheensä pariin, mutta tämä pidennetty nuoruus mahdollistaa sen, että ei sitä lopeteta kavereitten kanssa hengailua tai viihteen täyttämää elämää silloin, kun ollaan tultu "aikuisiksi".

Tuosta ihmisen parhaasta iästä... Mulla se oli ensinnäkin vuodet 9-13 ja toiseksi ihan pari viime vuotta. Hankalin aika oli ehdottomasti 18-20 vuoden iässä, jolloin olisi pitänyt päättää kaikenlaista, mutta ei osannut eikä halunnut.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä33497

No aikustumiskehitys alkoi siitä, kun aloimme rakentaa taloa, siis jouduin ensimmäistä kertaa ottamaan taloudellista vastuuta. Lopullinen niitti oli isäksi tuleminen pian sen jälkeen. Se oli oikeastaan aika nopea kehityskulku siinä 29-30 vuotiaana. Siihen asti sitä oli vain elellyt sen kummemmin tulevaisuutta miettimättä.

siouxeyesighed legion
Stinger

Itselleni ehkä yksi tapaus, missä tunsin olevani aikuinen, oli se, että aloin nähdä vanhempani ihmisinä ja yksiöinä heikkouksineen kuten myös voimineenkin pelkkänä isänä tai äitinä näkemisen sijasta. Tavallaan näkee heidät roolinsa ulkopuolella haavoittuvina yksilöinä.

Kopioin tämän pätkän tähän vain, jotta se tulisi uudestaan esille luettavaksi, koska se on erinomaisen hyvä huomio. Olkaa hyvät.

Itse olen huomannut ajattelevani tällä tavalla. Ihan uusi juttu. Muistan kun havahduin todellisuuteen siinä joskus 15-16 vuoden iässä. Siitä 4-5 vuotta ollut sellasta kokeilua ja itsetutkiskelua. Nykyään on sellainen "drive" päällä. Haluaa mennä ja tehdä asioita ihan toisella tavalla, kun ennen. Haluaa saada jotain aikaiseksi ja saavuttaa jotain. Ei enää sitä teini-iän oman paikan miettimistä ja muuta haahuilua. Nyt on aika toimia.

Kolmeakymppiä kolkutellaan eikä tässä vielä tunne kasvaneensa isoksi. Kiivas luonne ja taipumus tehdä hätäisiä johtopäätöksiä on sentään hieman hellittänyt. Jokainen vastoinkäyminen ei tunnu maailmanlopulta.

Koulut on käyty ja töitä riittää. Töissä jaksaa nippanappa pitää yllä kulissia vastuullisesta, tasapainoisesta henkilöstä.

Mutta voi perkele! Monelle aikuisuus on samaa kuin pelkuruus ja toimiminen iänikuisten kaavojen mukaan. Tehdään asioita koska niin kuuluu tehdä. Seura tekee kaltaisekseen hioen pois viimeisetkin persoonallisuuden rippeet. Ainoa tilanne, missä uskaltaa vähän räväyttää on anonyymi kiukuttelu ja vit*uilu nettifoorumeilla. Tai sitten keski-ikäiset vastenmieliset äijänköriläät laukovat työpaikan "tyttösille" kaksimielisyyksiä huumorin varjolla.

En ikinä tule ottamaan asuntolainaa koska "ainahan se on järkevämpää". Mikään pankinpaska ei minua tule omistamaan. Se ei paljon haudassa harmita, vaikka omistusasunto jäi hankkimatta.

Voi tietysti olla, että soitan vain suutani. Ikinä tiedä jos oikein kunnolla tärähtää ja vierestä löytyy vaimo ja pari muksua. Vaimolla omat haaveet ja muksuilla tarpeet. Teen kompromisseja. En oksenna joutavaa tajunnanvirtaa kaiken maailman palstoille. Aikuistun.

hcesar
Seuraa 
Viestejä13039

Mitä nyt aikuistumisella halutaankaan tarkoittaa? Ensimmäisiä aikuismaisia piirteitä huomasin itsessäni joskus 15-16-vuotiaana. Niihin aikoihin ajatusmaailmani ja tapani ajatella muuttui kypsemmäksi. Paljon objektiivisemmaksi ja analyyttisemmaksi. Aloin todella tajuta, kuinka paljon kiehtovampaa ja minulle tärkeää on ottaa selvää asioista ja käyttää apunaan luotettavaa tietoa kuin painaa vain eteenpäin totuttujen mielikuvien ja luulojen mukaan. Turhaa varmaan mainita, että viimeiset uskonnollisuuden rippeet karisivat näihin aikoihin. Aikuiseksi en itseäni silloin kokenut.

Nykyään, reilu kolmekymppisenä alkaa tuntua aikuiselta, koska (osa)vastuu lapsista, kodista ja koko kompleksin pyörittämiesestä ilman ulkopuolista apua ei ahista. Enkä myöskään tunne, että minut kahlitaan tai jään paitsi jostain olennaisesta, vaikka suurin osa ajastani kuluu perheen hyvinvoinnin eteen tavalla tai toisella töitä tehden.

Jos olisin viisi vuotta sitten kuullut, kuinka paljon aikaa käytän lasten hoitoon, asunnon ja tontin kanssa työskentelyyn ja kuinka vähän aikaa minulla on tehdä ihan mitä huvittaa, olisi varmaankin paniikki iskenyt. Enää ei iske. Kai sen on jonkinlaista aikuistumista.

liis@
Ei ihan 100 prosenttisen aikuiseksi tarvitse tullakaan, mutta vastuun ottaminen omista tekemisistään on kypsyyden merkki.

Minä muutin ensiksi opiskelemaan ja asuin opiskelupaikkakunnalla. Sen jälkeen en lapsuuden kodissani ole vakituisesti asunutkaan. Samalla aloin hoitaa omat asiani. Silloin katson oikeastaan aikuistuneeni kun menin töihin ja aloin elää omillani taloudellisesti. Tietenkin pidin yhteyttä vanhempiini, mutta en enää lapsena, vaan aikuisena, ainakin omasta mielestäni. Elämä on hauskempaa aikuisena kuin teininä.

NÄin minäkin tämän ajattelen. Että aikuisuudessa on kyse nimenomaan vastuunotto omista tekemisistään. Ja laajemminen myös omista tunteista tms. Eli ettei syytä muita omista tunteistaan (tai oikeastaan kyse on siitä mitä nämä tunteiden seuraamukset ovat).
Mutta tämä toimii myös toisinpäin, ei tarvi väärällä tavalla myöskään hyysätä muita eli ottaa vastuuta muiden tunteista/käyttäytymisestä jne.

Joillakin tietyt kehityskuviot etenevät nopeammin ja toisilla hitaammin. Joku nuori voi olla todella kypsä ja joku keski-ikäinen täysi lapsi mitä esim. vastuunottoon tulee.

Näihin asioihin liittyvät mielestäni myös ns. jämäkkyys/assertiivisuus

http://mielenmaisema.nettisivut.fi/nais ... _oikeudet/

http://mielenmaisema.nettisivut.fi/nais ... ita_se_on/

Esim. muiden pitäminen omien tunteidensa likasankona, ei ole aikuismaista toimintaa. Mutta ei myöskään ns. uhriutuminen/marttyyrin rooli.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat