Palstan fiksuin jantteri?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Testataanpas.

Sivut

Kommentit (28)

TERÄS NALLEPUH
Seuraa 
Viestejä5662
Liittynyt31.1.2008

Ei ole. Hänen älynsä ei vedä vertoja minulle.
No en kyllä tiedä kuka tän palstan älykkäin on. Täällä on monia tyyppejä mitkä on fiksuja jollain tietyllä alalla. Kuten taiteilijatyyppi biologiassa, neo lääketieteessä sun muissa, stinger psykologiassa, ding ding yhteiskunnallisissa asioissa..siinä muutama mainitakseni mitkä on ehkä fiksuimpia omalla alallansa. Sitten puh on paras turhien ja hyödyttömien juttujen kirjoittamisessa.

Olen syönyt hunajapurkin ja minusta tuli.. SUPER PUH!! TITTIDII!!
Kaikkien aikojen paras BB asukas: BB-Marika (SBB6)

Vierailija

Mikä ihmeen tarve ihmisillä on asetella toisiaan eri järjestykseen? Mitä ihmeellisimmillä perusteilla!
Yhteiskunta lajittelee meidät "automaattisesti" eri kategorioihin, miksi täällä pitää yrittää samaa?

Vierailija
Tarkkailija
Mikä ihmeen tarve ihmisillä on asetella toisiaan eri järjestykseen? Mitä ihmeellisimmillä perusteilla!
Yhteiskunta lajittelee meidät "automaattisesti" eri kategorioihin, miksi täällä pitää yrittää samaa?

Kiitos, veitte isovarpaat ******stani...

Raukutan tätä samaa kyllä aika pitkään - jopa oikeassa elämässä itselleni: tyhmyys ja älykkyys? - viisaus on kaikkein tavoiteltavinta.

EeditH,: näytti hassulta ilman paria jutskaa.

Vierailija
Miss Baker
Kiitos, veitte isovarpaat ******stani...

Kohosit juuri palstan kolmanneksi kiinnostavimmaksi naaraaksi.

Vierailija
Tarkkailija
Mikä ihmeen tarve ihmisillä on asetella toisiaan eri järjestykseen? Mitä ihmeellisimmillä perusteilla!

Evoluutio.

Vierailija

En ota kantaa ketjun kysymykseen, mutta sattumalta minua kiinnostaa se kuinka ihmiset määrittelevät älykkyyden. Ennen kuin voimme keskustella siitä kuka on älykäs ja kuka ei, pitää meidän määritellä mitä itse älykkyys pitää sisällään. Tämä attribuutti nimeltään älykkyys määrittelee ihmissubstanssia Älykäs kaveri, keskinkertainen, tyhmä. Länsimainen kieroutuma ihmisyyden määrittelyssä. Aasiassa voidaan määritellä ihmistä toisella tapaa - Gong Fu on hyvä työ, taitava jossain asiassa. Viisaus korostuneena kylmän analyyttisen sijaan. Älykkyyden käsite ei ole itsestään selvä edes alan tutkijoille. Dieter, kuten jotkut muutkin foorumilaiset, ovat kuitenkin näköjään ymmärtäneet kaikki sen aspektit. Kuinka he muuten voisivat määritellä jonkun ihmisen älykkääksi tahi tyhmäksi.

Toki me kaikki osaamme luokitella tiettyjä ominaisuuksia, jotka katsomme kuuluvan älykkyyden piiriin. Olemme myös tehneet erilaisia testejä joilla kompetenssia voidaan mitata suhteessa toisiin ihmisiin. Tällöin älykkyys on lähinnä sitä, mitä mitataan älykkyystesteillä. Älykkyys on kuitenkin kokonaisuutena paljon laajempi käsite kuin mitä monifaktorianalyysit meille kertovat , eikä sitä voida puhtaasti määritellä näin kapeasta perspekstiivistä. Kyse on pitkälti myös sosiaalisten kontekstien rakentamisesta, siitä kuinka ennalta määrätyt oletukset toteutuvat ihmisten mielissä. Muttta tämä ketju... Joku ihminen on täten valittu älykkääksi.. ryhmä-äänestyksellä! Tämä ilmentää sitä tapaa kuinka me valitsemme nerot keskuudestamme, subjektiiviset kannaotot raikuvat. Julmaa ja samaan aikaan epäviisasta.

Tiedän Neonomiden ystävänä, että hän ei ole juurikaan matemaattisesti lahjakas, hänen looginen päättelykykynsä kaipaa myös välillä petrausta. Mutta jos minä määrittelisin hänet tyhmäksi, niin tekisin siinä virheen. Hänellä on nimittäin oikeus tuoda jokaisessa keskustelussa esille mielipiteensä tällä foorumilla ja hän tekee sen hyvin. Hän argumentoi, esittää tutkimusviitteitä ja niihin perustuvia johtopäätöksiä. Tilannesidonnaisuus on kaikki kaikessa, mikäli koko ikänsä tylsämielisenä pidetty ihminen esittää kerran asiansa uskottavasti, ei hänen edellisillä kommenteillaan ole väliä. Vaikka ihminen ei saisi esimerkiksi Ravenin matriisitestistä erityisen hyviä tuloksia, pystyy hän omaksumaan laajoja tieteellisiä kokonaisuuksia ja tuottamaan niiden pohjalta uutta tietoa. Kaikilla ihmisillä on olemassa lahjakkuusprofiili. Omien vahvojen puolien hyödyntäminen voi kompensoida monia puitteita.

Mutta millainen onkaan älykäs ihminen? Jätetään tuomion antaminen jumalille ja annetaan keskustelun jatkua. Parhaat perustelut voittavat.

Vierailija

Ei ole, vaan minä olen. Te muut olette vain matosia minuun verrattuna, HAH! Olen paha nero ja suunnittelen katalia juoniani teidän päidenne menoksi.

Vierailija

"En ole täällä nähnyt vielä yhtään välkkyä jätkää missään osiossa."

Etkö siis ole edes katsonut peiliin?

Vierailija
Tarkkailija
"En ole täällä nähnyt vielä yhtään välkkyä jätkää missään osiossa."

Etkö siis ole edes katsonut peiliin?


Joka aamu katson peiliin kahdesti kampaan tukan ja pesen hampaat ja venytän aksoplasmani.

Vierailija
Echi
En ota kantaa ketjun kysymykseen, mutta sattumalta minua kiinnostaa se kuinka ihmiset määrittelevät älykkyyden. Ennen kuin voimme keskustella siitä kuka on älykäs ja kuka ei, pitää meidän määritellä mitä itse älykkyys pitää sisällään. Tämä attribuutti nimeltään älykkyys määrittelee ihmissubstanssia Älykäs kaveri, keskinkertainen, tyhmä. Länsimainen kieroutuma ihmisyyden määrittelyssä. Aasiassa voidaan määritellä ihmistä toisella tapaa - Gong Fu on hyvä työ, taitava jossain asiassa. Viisaus korostuneena kylmän analyyttisen sijaan. Älykkyyden käsite ei ole itsestään selvä edes alan tutkijoille. Dieter, kuten jotkut muutkin foorumilaiset, ovat kuitenkin näköjään ymmärtäneet kaikki sen aspektit. Kuinka he muuten voisivat määritellä jonkun ihmisen älykkääksi tahi tyhmäksi.

Toki me kaikki osaamme luokitella tiettyjä ominaisuuksia, jotka katsomme kuuluvan älykkyyden piiriin. Olemme myös tehneet erilaisia testejä joilla kompetenssia voidaan mitata suhteessa toisiin ihmisiin. Tällöin älykkyys on lähinnä sitä, mitä mitataan älykkyystesteillä. Älykkyys on kuitenkin kokonaisuutena paljon laajempi käsite kuin mitä monifaktorianalyysit meille kertovat , eikä sitä voida puhtaasti määritellä näin kapeasta perspekstiivistä. Kyse on pitkälti myös sosiaalisten kontekstien rakentamisesta, siitä kuinka ennalta määrätyt oletukset toteutuvat ihmisten mielissä. Muttta tämä ketju... Joku ihminen on täten valittu älykkääksi.. ryhmä-äänestyksellä! Tämä ilmentää sitä tapaa kuinka me valitsemme nerot keskuudestamme, subjektiiviset kannaotot raikuvat. Julmaa ja samaan aikaan epäviisasta.

Tiedän Neonomiden ystävänä, että hän ei ole juurikaan matemaattisesti lahjakas, hänen looginen päättelykykynsä kaipaa myös välillä petrausta. Mutta jos minä määrittelisin hänet tyhmäksi, niin tekisin siinä virheen. Hänellä on nimittäin oikeus tuoda jokaisessa keskustelussa esille mielipiteensä tällä foorumilla ja hän tekee sen hyvin. Hän argumentoi, esittää tutkimusviitteitä ja niihin perustuvia johtopäätöksiä. Tilannesidonnaisuus on kaikki kaikessa, mikäli koko ikänsä tylsämielisenä pidetty ihminen esittää kerran asiansa uskottavasti, ei hänen edellisillä kommenteillaan ole väliä. Vaikka ihminen ei saisi esimerkiksi Ravenin matriisitestistä erityisen hyviä tuloksia, pystyy hän omaksumaan laajoja tieteellisiä kokonaisuuksia ja tuottamaan niiden pohjalta uutta tietoa. Kaikilla ihmisillä on olemassa lahjakkuusprofiili. Omien vahvojen puolien hyödyntäminen voi kompensoida monia puitteita.

Mutta millainen onkaan älykäs ihminen? Jätetään tuomion antaminen jumalille ja annetaan keskustelun jatkua. Parhaat perustelut voittavat.

Sosiaalinen älykkyys-muu älykkyys

Älykkyystutkimuksen laajeneminen sosiaalisen alueelle
Sosiaalisen älykkyyden käsite on viime vuosina noussut uudelleen esille, kun on pyritty laajentamaan älykkyyden sisältöä toiminnallisesti laajemmalle alueelle irti normitetuista testeistä. Edellä kuvattuja käsitteellisiä ja mittauksellisia ongelmia ei kuitenkaan ole pystytty lopullisesti ratkaisemaan. Aina kun puhutaan sosiaalisuuden ja kognitioiden yhteyksistä, käsitellään myös "sosiaalisen älykkyyden" tai sosiaalisten taitojen ongelmaa.

Sosiaalisesta kognitiosta eli sosiaalisten tilanteiden tiedollisesta hallinnasta onkin muodostunut hyvin keskeinen sosiaalipsykologian tutkimusalue 80-luvulta lähtien. Taustat ulottuvat tietenkin aina sosiaalipsykologian varhaisvaiheisiin saakka, ensisijaisesti George Herbert Meadin "sosiaaliseen behaviorismiin". Hänen eräs ideansa oli puhua "elekeskustelusta", joka sisäistyy symboliseksi prosessiksi. Lev Vygotskyn teoria interpersonaalisen siirtymisestä intrapersonaaliseksi on myös selkeästi merkittävä sosiaalisen älykkyyden tausta-ajatus. Willen Doise ja Garbiel Mugny ovat liittäneet näihin taustavaikuttajiin (ja Jean Piaget'hen) myös useita muita sosiaalipsykologian tutkijoita peli- ja vaihtoteorian soveltajista ranskalaisiin sosiaalitieteilijöihin sosiaalisen oppimisteoriaan saakka.

Cantor ja Kihlstrom ovat kehittäneet oman teoreettisen kokonaisnäkemyksen sosiaalisen älykkyyden käsitteen ympärille. Heillä sosiaalinen älykkyys tarkoittaa suunnilleen samaa, mitä tässä luvussa on tarkoitettu sosiaalisten taitojen tai sosiaalisen taitavuuden muodostamalla kokonaisuudella. Cantorin ja Harlowin mukaan sosiaalinen älykkyys pystyy hyvin yhdistämään toiminnallisen älykkyyden ja persoonallisuuden samaan teoreettiseen kehykseen.

Sosiaalinen älykkyys voidaan määritellä myös älykkyysanalogiaa laajemmasta näkökulmasta. Menetyksellinen suoriutuminen sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa voidaan kuvata peliteoreettisesti tai moraaliteorian käsittein. Jos ihmisten kanssakäyminen on jonkinlainen peli, voittoon siinäkin pelissä tarvitaan taitoa. Tämä taito olisi sosiaalista älykkyyttä. Jos inhimillisessä toiminnassa keskeinen ulottuvuus on tekojen moraalinen sisältö, perusteltu eettinen toiminta, teon vaikutusten ymmärtäminen tai teon sisällön kestävä arviointikyky ilmeisesti on sosiaaliseen älykkyyteen verrattavissa oleva tekijä. Peliteoria on yleinen formaalinen menetelmä vuorovaikutustilanteiden analysoimiseksi, moraalifilosofiassa on tavoitteena löytää lainalaisuuksia ja periaatteita, jotka ohjaavat eettisesti kestävää toimintaa.

Sosiaalisen älykkyyden eettistä määrittelyä käyttävät Gibbs ja Widaman kuvaillessaan Lawrence Kohlbergin moraaliteorian mittausjärjestelmää. Sosiaalinen älykkyys tarkoittaa sosiomoraalisten tilanteiden hallintaa, koska Kohlbergin ja Piaget'n teorioiden hengessä parasta sosiaalista taitavuutta on toimia niin, että toiminta on laajasti ottaen oman itsen, lähimmäisten ja koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta optimaalista.

Sosiaalisen älykkyyden tulee olla empiirisessä yhteydessä sosiaaliseen tehokkuuteen ja suhteellisen riippumaton abstraktista älykkyydestä. Sosiaalisen älykkyyden katsotaan mittaavan tarkkaa ihmistuntemusta ja havaintoherkkyyttä, mutta tätä olettamusta on harvoin pystytty näyttämään toteen.

Ford asettaa käyttökelpoisen sosiaalisen älykkyyden teorian ehdoksi sen, että se kattaa kolme teoreettista kokonaisuutta: tulosteorian, prosessiteorian ja kehitysteorian. Fordin määritelmän mukaan sosiaalinen tarkoittaa tärkeiden sosiaalisten tavoitteiden saavuttamista määrätyissä sosiaalisissa ympäristöissä sopivien keinoja käyttäen ja positiivista kehitystä tukevin tuloksin.

Koska sosiaalinen älykkyys on kontekstiin sidottua, sen mittaaminen on huomattavasti yksilöbiologisesti sävyttynyttä älykkyyden käsitettä vaikeampaa. Jokainen sosiaalinen tilanne on aina myös käsitteellinen ja päätöksentekotilanne. Koska sosiaalista vuorovaikutusta ei voi pitää puhtaana pelinä, tekojen ja niiden tulkintojen sisällössä aina jotakin emotionaalista ja kommunikatiivista. Älykkyyden valtavirtatutkimus ei sovellu sosiaalisen vuorovaikutuksen tiedollisten ja taidollisten mekanismien tutkimukseen, koska älykkyystestit eivät sitä mittaa.

Eysenck erottaa omassa käsitteistössään kolme älykkyyden muotoa: biologisen, psykometrisen ja sosiaalisen älykkyyden. Viimeksi mainittu on hänen mukaansa kuitenkin löyhä ja tieteellisen tutkimuksen saavuttamattomissa oleva käsite.

Harvardin kasvatustieteen professori Howard Gardner edustaa käsitystä, että älykkyydellä on useita toisistaan riippumattomia komponentteja. Viimeisimpänä vaiheena hänen teoriassaan on "moniälyn teoria", jonka puolesta hän on koonnut maailmanlaajuisen edustaja- ja kehittäjäverkoston. Gardnerin yleinen lähtökohta on se, että länsimainen kulttuuri on alusta pitäen asettanut etusijalle järjen ja älykkyyden. Älykkyyden täsmällinen sisältö on vaihdellut vuosisadasta toiseen.

Gardnerin viimeisimmät ehdokkaat moniälyn osatekijöiksi ovat:

Kielellinen älykkyys
Loogis-matemaattinen älykkyys
Musikaalinen älykkyys
Ruumiillis-kinesteettinen älykkyys
Avaruudellinen älykkyys
Interpersonaalinen älykkyys
Intrapersonaalinen älykkyys
Luontoympäristöälykkyys
Hengellinen älykkyys
Eksistentiaalinen älykkyys
Yksi lähestymistapa on nähdä sosiaalisen vuorovaikutuksen perusedellytysten muotoutuminen emotionaalisena tapahtumana. Klassisia Meadin sosiaalipsykologian käsitteitä on kyky ottaa toisen ihmisen asema. Meadillä tämä kyky on välttämätön sille, että ihmisestä ylipäänsä tulee sosiaalinen olento. Hänen on hallittava yleistyneen toisen ihmisen asenne- ja ajatusmaailma. Roolinottokyky on sosiaalistumisprosessin tekninen osa, tarkkaa epäemotionaalista toimintaa. Stotlandin mukaan empatia on emotionaalista toimintaa, joka liikkuu miellyttävyys epämiellyttävyys ulottuvuudella. Salovey ja Mayer ovat kehitelleet emotionaalisen älykkyyden käsitettä ja määrittelevät sen kyvyksi monitoroida omia ja toisten ihmisten tunteita, eritellä niitä ja käyttää näin saatua tietoa hyväkseen omassa ajattelussaan ja toiminnassaan. Davies, Stankov ja Roberts katsovat löytäneensä tukea emotionaalisen älykkyyden erillisyydelle.

Tunneälystä sosiaaliseen älyyn
Daniel Goleman, tunneälyn käsitteen kehittäjä, etsiytyi menestyskirjansa jälkeen myös sosiaalisen älykkyyden piiriin. Hänen kirjansa Social Intelligence. The New Science of Human Relationships perustuu tutuksi tulleeseen tapaan neurologian ja genetiikan tutkimustuloksiin. Goleman ottaa heti alkuun kapean lähtökohdan sosiaalisen älykkyyden käsitteelle: hän edellyttää, että sosiaalista älykkyyttä ei voi käyttää väärin.

Goleman esittelee kirjassaan sosiaalisen älykkyyden ja tunneälyn eroja seuraavalla taulukolla.

Sosiaalinen älykkyys
välitön empatia
empatian tarkkuus
kuuntelu, virittyminen
sosiaalinen kognitio
Sosiaalinen helppous, vuorovaikutuksen hallinta
oikea ajoitus
esiintyminen
vaikuttaminen
välittäminen
Nykyiseen neurogeneettiseen suuntaukseen liittyen Goleman uskoo, että ihmisen keskushermosto on viritetty sosiaalisesti ja että (sosiaalinen) oppiminenkin tapahtuu solujen tasolla. Erityinen selittäjäkandidaatti on italialaisten neurologien 1980-luvulla keksimä, edelleen aika kiistanalainen teoria peilisoluista. Peilisolu on aivosolu, joka toimii samalla tekoa tehtäessä ja sellaista havaittaessa identtisellä tavalla. Ihminen pystyy juuri näiden solujen avulla asettumaan toisen ihmisen asemaan, imitoimaan, simuloimaan näkemäänsä. Mitä hyötyä tästä hypoteesista sitten on muuta kuin se, ettei selittämiseen tarvita psykologiaa, kasvatustiedettä, kommunikaatiotutkimusta tms. vaan kaiken selittää neurofysiologia. Kun näitä peilisoluja tuntui löytyvän (eli magneettilaitteet hälyttivät) puhekeskuksen lähettyviltä, ilmeisesti Occamin partaveitsi pakotti tutkijat olettamaan, että kieli on myös peilisolujen mahdollistamaa. Samat peilisolut hälyttävät silloinkin, kun esimerkiksi apina aikoo syödä banaanin, mutta eivät silloin kun apina vain siirtää banaania toiseen paikkaan.

Lähteet
N Cantor, RE Harlow: Social Intelligence and Personality: Flexible Life Task Pursuit. Kirjassa RJ Sternberg, P Ruzgis (toim.) Personality and Intelligence. Cambridge University Press, 1994.
N Cantor, JF Kihlstrom: Personality and Social Intelligence. Prentice-Hall, 1987.
Michaela Davies, Lazar Stankov, Richard D Roberts: Emotional Intelligence: In Search of an Elusive Concept. Journal of Personality and Social Psychology, 1998, nro 75.
Willem Doise, Gabriel Mugny: The Social Development of the Intellect. Pergamon Press, 1984.
RF Dymond: A Scale for the Measurement of Empathic Ability. J. Cons. Psychol., 1949, nro 13.
HJ Eysenck: Personality and Intelligence: Psychometric and Experimental Approaches. Teoksessa R.J. Sternberg & P. Ruzgis (toim.) Personality and Intelligence. Cambridge University Press, 1994.
ME Ford: A Living Systems Conceptualization of Social Intelligence. Outcomes, Processes and Developmental Change. Teoksessa R.J. Sternberg (toim.) Advances in the Psychology of Human Intelligence. Lawrence Erlbaum, 1986.
Howard Gardner: Intelligence Reframed: Multiple Intelligences for thre 21st Century. Basic Books, 1999.
JC Gibbs, KT Widaman: Social Intelligence. Prentice-Hall, 1982.
Daniel Goleman: Social Intelligence. The New Science of Human Relationship. Bantam Books, 2006.
System for the Notation of Proxemic Behavior. American Anthropologist, 1963, nro 65.
M Lindeman-Viitasalo: Sosiaalinen älykkyys ja ihmisten arviointi. Psykologia, 1989.
P Salovey, JD Mayer: Some Final Thoughts about Personality and Intelligence. Kirjassa Sternber R.J. (toim.) Personality and Intelligence. Plenum Press, 1994.
RL Thorndike, S Stein: An Evaluation of the Attempts to Measure Social Intelligence. Psychological Bulletin, 1937, nro 34.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
Lightlux
Harvardin kasvatustieteen professori Howard Gardner edustaa käsitystä, että älykkyydellä on useita toisistaan riippumattomia komponentteja. Viimeisimpänä vaiheena hänen teoriassaan on "moniälyn teoria", jonka puolesta hän on koonnut maailmanlaajuisen edustaja- ja kehittäjäverkoston.

Gardner on tehnyt näkyvää ja merkittävää työtä älykkyyden määritelmän laajentamisessa. Hänen ansiostaan itse kukin meistä voi löytää itsestään sisäisen neron.

En haluaisi vaikuttaa itserakkaalta, mutta olen ollut havaitsevinani että mangon syömäkelpoisuuden määrittely sitä puristelemalla -älykkyyteni (Gardnerin moniälykkyyslistan kohta numero 179) on luultavasti tämän foorumin korkeimpia, ellei korkein.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat