Nimetön megadiskurssi?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Elämme aikaa, jota voisi kuvata yhtäaikaa moderniksi ja postmoderniksi. Elämme aikaa, johon voidaan liittää myös useita muita nimikkeitä, joista jokainen valottaa omalla tavallaan ajassamme ilmeneviä piirteitä.

Väittäisin ensinnäkin, että näitä uusia nimikkeitä on jo tavallaan likaa. Yksin postmodernismista on kehitelty pitkä sarja johdannaisnimikkeitä, joilla yritetään hahmottaa aikaamme postmodernismia paremmin. Englanniksi luettelisin niistä seuraavat: post-postmodernism, transmodernism, radical postmodernism, retromodernism, strategic postmodernism, supermodernism, betamodernism, moderate modernism, late postmodernism, moderate postmodernism, new modernism, protomodernism, affirmative postmodernism, hypermodernism.

Tamä edellä lueteltu sarja nimikkeitä on vain pienen pieni osa tarjotuista termeistä. Luettelin juuri tuon sarjan vain siksi, että ne muodostavat tavallaan yhden kokonaisuuden, ja olen tutustunut melko perusteellisesti kuhunkin niistä, yrittäen ymmärtää, mitä näiden nimikkeiden tarjoajat oikein haluavat sanoa ja miksi.

Kukaan heistä ei ole tullut kuuluisaksi uuden aikakauden oppi-isänä, vaan pikemminkin he ovat syyllistyneet konseptuaalisen ryönän tuottamiseen ja siten ajaneet itseään pikemminkin marginaaliin.

Noilla edellämainutuilla pyristelyillä aatemaailman aallonharjalle on kuitenkin jotain yhteistä. Sitä ehkä voisi kutsua megadiskurssiksi, jolla ei kuitenkaan ole yhteisesti hyväksyttyä nimeä.

Tämä ei tarkoita historian loppumista, tai sitä, että postmodernistisesti olisimme niin fragmentoituneita, etteikö jotain yhtenäistä voisi olla enää olemassakaan. Noiden hahmotelmien takaa vaan löytyi yhteinen, selkeä linja. Tälle nimettömälle megadiskurssille ei näytä löytyvän nimettäviä oppi-isiä tai äitejä.

Mikä tämä nimetön megadiskurssi sitten on? Modernismia voisi luonnehtia uskona ihmiseen, tieteeseen ja kehityksen voittokulkuun. Postmodernismissa tuo usko horjuu. Postmodernismi on myös rentoa leikittelyä; uuden ja vanhan iloista yhdistämistä, päämäärättömämpää nautiskelua ilman minkäänlaista vastuuta. Tuo uusi megadiskurssi tarttuu / sivuaa niitä maailmamme ongelmia, joita modernismi sellaisenaa ei kykene ratkomaan, ja joihin postmodernismilla ei ole mitään annettavaa.

Tuolla uudella megadiskurssilla on yksi keskeinen avainsana: vastuu.

Kaikenkaikkiaan elämme nyt laajemminkin vastuun uusjaon aikaa. Kortit ovat nyt ilmassa vähän joka rintamalla! Suomessa kunta- ja palvelurakenneuudistus on vain yksi pieni viite siitä. Yritysmaailmassa vastuuta pureskellaan maailman laajuisesti yhteiskuntavastuunimikkeen alla.

Näkemykseni mukaan tuo nimetön megadiskurssi pyrkii pohjimmiltaan yhteensovittamaan ontologiset realiteetit epistemologisen turvattomuuden kanssa.

Tämä nimetön megadiskurssi näyttäisi löytyvän juonteena suurimmasta osasta viimeaikaisia akateemisia julkaisuja tavalla tai toisella, nimeämättömänä tai erilaisten nimikkeiden alta. Näkisin tämän nousseen erityisesti 80-luvulta lähtien, tandemissa noiden postmodernismia korjaavien nimikkeiden kanssa (ja osin niiden sisällä). Toki tämän diskurssin juuret ovat kauempana.

Vastuuta on toki tunnettu aikaisemminkin. Hyvinvointivaltioiden rakentaminen on hyvä esimerkki siitä. Mutta hyvinvointivaltiot rakennettiin modernissa yhteiskunnassa, modernististen diskurssien puitteissa.

Derrida puhuu ’massiivisesta väistämättömyydestä’ ja tarkoittaa tällä lukemattomien yksittäisten kärsimysten ja ongelmien yhteistä massaa (Derrida 1994:85). Tässä nimettömässä megadiskurssissa on kysymys maailman laajuisesta, yhteisestä tajunnasta, jossa ongelmat mielletään yhtä aikaa, sekä yksittäisinä, että osana tätä laajaa ongelmakenttää. Derrida tosin ei puhu mitään tällaisesta nimettömästä diskurssista. Hän vain hahmottaa tuon massiivisen väistämättömyyden haasteeksi, jota maailma ei voi ohittaa. Identifioisin tuon Derridan kuvaaman väistämättömän haasteen yhteiseksi tekijäksi monille diskursseille, joista tuo megadiskurssi siiten rakentuu.

Näkemykseni mukaan tuo nimetön megadiskurssi on vain yksi hallitseva diskurssi. Sen rinnalla on useita muita. Ja vastuu löytyy avainsanojen joukosta myös monista rinnakkaisista diskursseista, vaikkakaan ei yhtä keskeisenä ja yhtä yksinkertaisena.

Tuo nimetön megadiskurssi näyttäisi olevan kuitenkin yksi merkittävimpiä aikamme diskursseja, siitäkin huolimatta, että sitä ei ole kovinkaan paljoa tiedostettu omana merkityssuhteiden järjestelmänään. Tuo megadiskurssi tulee lähinnä näkyväksi, kun tarkastellaan useita diskursseja eri elämän ja tieteenaloilta samanaikaisesti. Tämä megadiskurssi löytyy myös yhdistävänä tekijänä noiden mainitsemieni konseptuaalisten ryönätermien kehittelyn takaa. Sitä kautta on myös helppo nähdä rinnakkaista rakentelua, joissa lähtöasetelmat on määritelty kokonaan toisin. Ja tämä megadiskurssi ei näytä olevan vain länsimainen rakennelma, vaan se on globaalilla tasolla yhteinen. Tämän megadiskurssin kautta tavallaan voidaan puhua samaa kieltä maailmanlaajuisesti.

Kommentit (1)

Vierailija

"Tuo nimetön megadiskurssi näyttäisi olevan kuitenkin yksi merkittävimpiä aikamme diskursseja, siitäkin huolimatta, että sitä ei ole kovinkaan paljoa tiedostettu omana merkityssuhteiden järjestelmänään."

Tai ehkä paremminkin päinvastoin... sitä on kyllä yritetty nimetä ahkerasti, mutta ongelmana on se, että sitä nimetään liian kapeista näkökulmista käsin, ja siksi siitä ei saada pitävää otetta. Siihen ympätään liikaa lähtökohtana olevan viitekehyksen yksityiskohtia ja se toisaalta suljetaan tuohon lähtökohtana olevaan viitekehykseen liittyväksi. Tällainen diskursiivinen nimeäminen ei tietenkään ole huono asia! Työnimiä tarvitaan... ja osa niistä jää elämään tärkeinä välineinä keskustelulle.

Uusimmat

Suosituimmat