Mikä on normaalia?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Määritteleekö yhteiskunta sen, mikä on normaalia? Yhteiskunta voi määritellä sen mikä on hyödyllistä, muttei sitä mikä on normaalia. Kaikki lähtee tietysti kulttuuriperinnöstä, tai sen painolastista. Joissain yhteiskunnissa on normaalia olla alasti, toisissa se on hyvinkin epänormaalia. Toisissa yhteiskunnissa on normaalia, melkein pakollista syödä sianlihaa, toisissa taas se on ankarasti kiellettyä. Joissain yhteiskunnissa burkha on kasvot peittävä kaapu, joissain taas stringit ja bikinit.

Periaatteessa yhteiskunta toimii maalaisjärjen mukaan, mutta joissain säädöksissä asia on enemmänkin mielipidekohtainen. Tappaminen on kiellettyä, koska se on yksi veronmaksaja vähemmän valtiolle. Toisaalta tappamisessakin on aste-eroja: presidentin murhaamisesta saa kovemman tuomion kuin pummin kuolemantuottamuksesta. Suomessa on esimerkiksi normaalia mennä naimisiin, muttei hankkia kahta vaimoa. Suomessa on myös normaalia juoda alkoholia, mutta huumeet (miedotkin) ovat kiellettyjä. On myös monia muitakin kulttuurikohtaisia asioita, jotka määrittävät normaaliuden aina pukukoodista käyttäytymiseen ryhmässä. On hyvinkin merkillistä miten paljon ihmisillä on kirjoittamattomia sääntöjä ja miten hyvin ne muistetaan – jos et muista, niin sinua kyllä muistutetaan.

Toki on ihmisiä, jotka eivät perusta sosiaalisista normeista, mutta näitä ihmisiä yleensä syrjitään. Jopa niinkin erilaisilla nuorilla kuin nörteillä, gooteilla, punkkareilla ja muilla vastaavilla on sosiaaliset normistot, mistä kannattaa pitää kiinni, ellei halua potkuja ryhmästä. Silti tarpeeksi karismaattinen ja alfa –piirteitä omaava ihminen voi käskeä muut pitämään kalsareita päässä ja totta helvetissä he (enemmistö) alkavat pitää, kunhan perustelee asian oikein.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Mikähän muuten sen määrittelee, että jotain hörhöilyjä tekevää ihmistä pidetään "karismaattisena alfana" ja jotain toista taas kylähulluna?

Kyse ei voi olla esim. hyvästä omanarvontunteesta tms. koska kai jollain kylähullullakin voi olla hyvä omanarvontunto (tai itsetunto) siinä omassa missiossaan. "Karismaattinen alfa" etenee missiossaan välittämättä muiden mielipiteistä? Mutta niin etenee kylähullukin.

Yhteisön määrittelyjen perusteella siis jostain tulee "karismaattinen alfa" ja joistain toisesta kylähullu.

Mikä saa aikaan tämän eron? Sattumaa?

Olen tässä itse miettinyt viimepäivinä sitä, että mitä loppujen lopuksi on karismaattisuus ja mistä se tulee, mutta en viitsinyt laittaa aloitusta/kysymystä (ainakaan vielä).

Vierailija
Satunnainen
Mikähän muuten sen määrittelee, että jotain hörhöilyjä tekevää ihmistä pidetään "karismaattisena alfana" ja jotain toista taas kylähulluna?

Se taitaa olla muiden ihmisten arvostus. Alfalla on todella hyvä sosiaalinen status. Kylähullu taas on jonkinmoinen erakko, jolla on yleensä huonot sosiaaliset taidot veikkaan ma.

kairamo
Seuraa 
Viestejä1517
Liittynyt13.12.2006

Nykyään "hyvän sosiaalisen statuksen" saa, kun on tarpeeksi laskelmoiva ja osaa manipuloida toisia ihmisiä.

An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.
(Axel Oxenstierna)

Vierailija

Kylähullu saa tempauksillaan aikaan kummastusta, naurunalaisuutta ja vaikeuksia aikaiseksi, ehkä jopa inhoa. Karismaattinen alfa taas vetää porukkaa kohti onnistumisia, viihdyttää porukkaa letkautuksillaan ja vahvistaa porukan itsetuntoa.

Pelkkä veronmaksajuus ei riitä selittämään tappamiskieltoa. On tappamisessa sekin huono puoli, että jos tapetaan, ihmiset alkavat kostaa ja sitten kostolle ei näy loppua. Esimerkiksi Keniassa tilanne kärjistyy ja ihmiset alkavat kostaa ja tuloksena on että Kenia on luisunut sekasortoon.

Vierailija
Joker
Satunnainen
Mikähän muuten sen määrittelee, että jotain hörhöilyjä tekevää ihmistä pidetään "karismaattisena alfana" ja jotain toista taas kylähulluna?



Se taitaa olla muiden ihmisten arvostus. Alfalla on todella hyvä sosiaalinen status. Kylähullu taas on jonkinmoinen erakko, jolla on yleensä huonot sosiaaliset taidot veikkaan ma.

No yritinkin miettiä juuri sitä tekijää mikä tekee jostain ihmisestä Alfan. Onko se jotain synnynnäistä tai onko opittua. Jos esim. minä lähtisin tekemään jotain outoa saadakseni porukkaa siihen mukaan niin voi olla että pidettäis lähinnä kylähulluna.

Ehkä tällä Alfalla sitten on jo valmiiksi sitä "nimeä" tai sosiaalista statusta jonka turvin voi lähteä tekemään jotain uutta.

Onko normaalius sitten jokin kirjoittamaton sääntö, jonka yhteisö (enemmistö) hyväksyy ja tätä "normaalien" joukkoa vetää jotkut tietyt alfat perässään määritellen mikä on kulloinkin normaalia.

Kyllä se vaan on vahva taipumus, halu kuulua "normaalien" joukkoon. No se hyvä puoli vanhenemisessa on, että käsitys siitä mikä on vielä "normaalia" laajenee. Ite olen ainakin huomannut, että kyllä nuorilla on usein selkeesti tarkemmat normit siitä mikä on normaalilla. Huomasin tämän kun olin ensin oppilaitoksessa missä oli paljon nuoria ja heti sen perään olin aikuisoppilaitoksessa. Siellä aikuispuolella oli selvästi vapaampi ilmapiiri (esim. mielipiteenilmaisussa).

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005

Kauneus, älykkyys, karisma, sanavalmius, kyky lukea muita ihmisiä sosiaalisissa konteksteissa JA halu käyttää taitoja hyväksi. Nämä edelleen yhdistyvät laajempin kulttuurisis-sukupuolisiin sekä sosiaalisiin oletuksiin ja odotuksiin. Nämä kyvyt edelleen ovat vaihtelevassa määrin historiallisesti ja kontekstuaalisesti vaihtelevia.

Päteminen sosiaalisesti, "alfamaisuus", on ennen kaikkea uhkapeliä jonka saa vaikuttamaan siltä kuin se ei olisikaan uhkapeliä. Pokerinaamaa.

Esimerkiksi epäsuoran aggression ja sosiaalisen älykkyyden/kompetenssin välillä näyttäisi vallitsevan ainakin positiivinen korrelaatiosuhde – ehkä jossain määrin jopa motivaatiopsykologinen sellainen. 1

---

Nuuorten ja lasten kulttuuria on tulkittu usein eräänlaisen liioiteltuna kopiona aikuisten maailmasta. Normit ovat osatlaan varmasti tiukemmat, erittäin hyvä huomio.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Normaali on enemmistö.

Eli se mikä on yleisin asia/toimintatapa = normaali
Se mikä on poikkeava/vähemmistö-ominaisuus, on sitten epänormaali.

Sinänsä hassua, kun ei sellasta ko normaali oikeestaan edes ole,.. tai no on, käsitteenä ehkä, mutta muutoin enemmistö määrittelee kulloisenkin ominaisuuden

http://www.youtube.com/watch?v=NEfCx2rAc_k

Vierailija
kairamo
Nykyään "hyvän sosiaalisen statuksen" saa, kun on tarpeeksi laskelmoiva ja osaa manipuloida toisia ihmisiä.

Noinhan se on aina ollut

Vierailija

Ehkäpä kaikista surkuhupaisin esimerkki on koulutunti. Kuten koulussa, myös elävässä elämässä on enemmän väliä sillä, kuka sanoo ja mitä kuin sillä, mitä sanoo.

Koulukiusattu nörtti voi sanoa oikean vastauksen matikanyhtälöön, mutta silti kuulla takapenkin naljailua ja "vitun tyhmä" huutoja.

Luokan öyhöalfa taas voi puhua vaikka paskantamisesta ja silti saada ihailevia ja kunnioitusta herättäviä katseita muilta ihmisiltä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005
Satunnainen
No yritinkin miettiä juuri sitä tekijää mikä tekee jostain ihmisestä Alfan. Onko se jotain synnynnäistä tai onko opittua. Jos esim. minä lähtisin tekemään jotain outoa saadakseni porukkaa siihen mukaan niin voi olla että pidettäis lähinnä kylähulluna.

Minusta sosiaaliset taidot, erityisesti johtajantaidot, erottavat alfan kahelista. Joillakin ihmisillä on taito saada muut vakuuttuneeksi ideoidensa hyvyydestä. Saada muut ajattelemaan, että heille itsellekin on eduksi tehdä niin kuin johtaja sanoo. Heistä tulee alfoja.

Kyllä kai tuollaistakin taitoa voi jossakin määrin oppia, kuten mitä tahansa, mutta sen oppiminen on erittäin hidasta, raskasta ja haastavaa verrattuna tietojen tai käsityötaitojen opetteluun. Osaavista johtajista on ainainen puute, se on syy miksi firmojen omistajat maksavat heille miljoonapalkkoja. Taitava johtaja puhuu vertaistensa kanssa neuvottelupöydässä firmalle sopimukset, jotka tuottavat voittoa, ja toisaalta osaa organisoida firman asiantuntijat ja työntekijät toteuttamaan suunnitelmat tehokkaasti. Asiantuntemusta ja käsityötaitoa saa aina halvalla, ja jos niistä tuleekin puute, muutamassa vuodessa on helppo kouluttaa tuhatmäärin lisää osaajia. Vaan siitä, joka ei osaa johtaa, ei koulujen penkkiä kuluttamalla johtajaa tule.

Vierailija
Neonomide
Kauneus, älykkyys, karisma, sanavalmius, kyky lukea muita ihmisiä sosiaalisissa konteksteissa JA halu käyttää taitoja hyväksi. Nämä edelleen yhdistyvät laajempin kulttuurisis-sukupuolisiin sekä sosiaalisiin oletuksiin ja odotuksiin. Nämä kyvyt edelleen ovat vaihtelevassa määrin historiallisesti ja kontekstuaalisesti vaihtelevia.

Päteminen sosiaalisesti, "alfamaisuus", on ennen kaikkea uhkapeliä jonka saa vaikuttamaan siltä kuin se ei olisikaan uhkapeliä. Pokerinaamaa.

Esimerkiksi epäsuoran aggression ja sosiaalisen älykkyyden/kompetenssin välillä näyttäisi vallitsevan ainakin positiivinen korrelaatiosuhde – ehkä jossain määrin jopa motivaatiopsykologinen sellainen. 1

---

Nuuorten ja lasten kulttuuria on tulkittu usein eräänlaisen liioiteltuna kopiona aikuisten maailmasta. Normit ovat osatlaan varmasti tiukemmat, erittäin hyvä huomio.

No luin tuolta vanhemmista ketjuista mm. Jari Sarasvuosta. Onko hän tyypillinen alfa? Vaikka jotkut selkeästi inhoaa niin toisaalta kyllä hänen jutuillaan näyttää menekkiä olevan.

Ja jossain oli myös juttua siitä, että osa ihmisistä kokee jonkun yksilön karismaattisuuden voimakkaasti negatiivisena ja toiset taas voimakkaasti positiivisena. Kuitenkin sitä positiivista "ihailua" tulee siinä määrin tarpeeksi, että se karismaattinen ihminen voi jatkaa toimintaansa (alfana olemista). Karismaattinen ihminen siis herättää joka tapauksessa voimakkaita tunteita.

Tulee muuten mieleen juuri jotkut ison firman johtajat esimerkkinä. Takanapäin jotkut työntekijät "vihaavat" pomoa, mutta sitten kohdatessaan pomon livenä muuttuvat jonkin sortin pokkuroitsijoiksi.

Ehkä ihminen kokeekin ristiriitaisia tuntemuksia suhteessa karismaattiseen yksilöön, jonkinlainen "viha-rakkaus"-kokemus.

Eli toisaalta ihminen "vihaa" sitä karismaattista, mutta toisaalta taas ajattelee, että oman edun mukaista on "rakastaa".

Onko tällä jotain tekemistä lapsuuden kuvioiden kanssa? Lapsi saattaa jollain tasolla vihata vanhempiensa häneen kohdistuvaa valtaa mutta toisaalta tarvitsee näiden huolenpitoa ja ohjausta.
Meneekö ihminen karismaattisen yksilön kohdatessaan siihen lapsuuden tunnekokemuksen tilaan? Karismaattisella ihmisellä olisi siis kyky päästä käsiksi siihen toisen ihmisen haavoittuvaan sisimpään ja saada tästä ihmisestä henkisen yliotteen (koska toinen on nyt avuttoman lapsen roolissa tiedostamattaan.)

No tässä Neomide toikin jo esiin tuon karismaattisen ihmisen kyvyn "lukea" muita ihmisiä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005
Satunnainen
No luin tuolta vanhemmista ketjuista mm. Jari Sarasvuosta. Onko hän tyypillinen alfa? Vaikka jotkut selkeästi inhoaa niin toisaalta kyllä hänen jutuillaan näyttää menekkiä olevan.



Kyllä, mies joka myy miljoonilla vaikka ei ole edes tuotetta mitä myydä, on alfa parhaasta päästä. Sarasvuo saa firmojen pikkupomot uskomaan, että hänelle kannattaa maksaa järkyttäviä summia itsestäänselvyyksien latelemisesta työntekijöilleen.

Ja jossain oli myös juttua siitä, että osa ihmisistä kokee jonkun yksilön karismaattisuuden voimakkaasti negatiivisena ja toiset taas voimakkaasti positiivisena. Kuitenkin sitä positiivista "ihailua" tulee siinä määrin tarpeeksi, että se karismaattinen ihminen voi jatkaa toimintaansa (alfana olemista). Karismaattinen ihminen siis herättää joka tapauksessa voimakkaita tunteita.

Kyllä vain. Ei kaikkien tarvitse pitää karismaattisesta johtajasta, se riittää että riittävän iso osa ihmisistä pitää. Silloin niiden muiden pitää teeskennellä pitävänsä (ainakin joissain yhteyksissä, kun vaikka pomo kysyy mitä mieltä työntekijät olivat "virkistyspäivän" annista), jotta säilyttävät "normaalin" statuksensa.

Vierailija

Sitten on vielä jotkut psykologiset testit millä yritetään mitata normaaliutta. Tarkoittaako muuten niissä testeissä pärjääminen (jos hakee esim. opiskelemaan ja siellä valintakokeissa on näitä testejä) nimenomaan kuulumista normaaliin, keskivertojoukkoon?

Ainakin yksi psykolgi väitti, että niissä (psykologisissa) testeissä mitataan/haetaan nimenomaan normaaliutta. Eli jos ei pääse siihen normaalijakauman yläpään marginaaliryhmään, niin se ei olisikaan niin haitallista, koska haettaiisiin nimenomaan normaaliutta (kuulumista keskikohtaan).

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat