Determinismi vai sielullinen energia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Liittyen esittämääni kaiken teoriaan (TOE): Kun kaikki on energiaa, mikä erottaa 'elävän' energian 'kuolleesta' energiasta?

Kaikki elävä omaisi siis sielullista energiaa. Vai onko sitä ollenkaan olemassa? Minua alkoi ajatus häiritsemään, joten aloin miettiä asiaa hieman tarkemmin. Tässä tuota pohdintaani. (En ole elollisen elämän asiantuntija, enkä DNA:sta tiedä mitään). Mutta Te, jotka tunnette paremmin, osannette täsmentää tai korjailla kommenttejani. Tässä on aika pitkä ketju ajatuksiani. Toivottavasti joku teistä jaksaa kahlailla läpi.

Mikä kertoo solulle, että sen prosessi toimii, tai ei toimi kunnolla. Solun ohjelmalla täytyisi olla jokin, jota tietokoneohjelmoijat kutsuisivat ohjelman tarkistusbitiksi.

Jokainen ihmissolu esimerkiksi, siinä oleva DNA, omaisi oman ohjelmallisen bitin (tai tavun), eli tiedon joka merkitsee elämää. Kun tuo bitti on = 1, sen prosessit toimivat. Kun se on nolla, eivät toimi.
Jokaisella solulla olisi oltava aivoissa isäntäsolu, joka valvoisi tuon (orja)solun toimintaa. Niiden välillä on tietoliikenneyhteys.

Ajatelkaa, mikä tietoverkko ihminen on. Miljardeja client-server tyyppistä toimintaa ja tietoliikenneyhteyksiä.

Huippuinnokkaalla tietokonenörtilläkin kestäisi vuosia opiskella ensin ohjelmointitekniikkaa sekä laatia ohjelmakoodi, joka menestyksellisesti matkisi yhden ihmissolun toimintoja, joka on koodattu DNA:han. Soluja on miljardeja ja jokaisella solulla on hieman toisesta poikkeava ohjelma.

Aina kun solu jakautuu, jakautuneiden solujen ohjelmakoodit ovat hieman erilaisia kuin ennen jakautumista. Ja joka kerralla jakautuneet ohjelmapätkät suorittavat yhä kapeampaa osatoimintoa menestyksellä, täsmällisesti ja deterministisesti.

Alkuperäinen source koodi (uroksen ja naaraan koodista koostuva summakoodi) on nerokas.

Solu = valtava määrä DNA:ta
DNA = valtava määrä alkuaineatomeja, ja energiasidoksia.

Mikä ohjaa joka ainoan solumme, sen elämää kuvaavaa bittiä, muuttaa sen jollain ajan hetkellä ykkösestä nollaksi?

Vertaan nyt ihmissolua tietokoneeseen.

Tietokone toimii, kun siihen laitetaan energiaa. Virtakytkin on asennossa 1. Käyttäjä antaa komentoja, eli tahto mitä koneen on tehtävä seuraavaksi. Kone ei itse komenna, tekee vain mitä on ohjelmoitu. Koneen prosessit toimivat deterministisesti. Käyttäjä voi sammuttaa koneesta virran. Kone osaa myös sammuttaa itse itsensä, kun käyttäjä antaa luvan, tai on ohjelmoinut virrankatkaisu toiminnon tapahtumaan jonkin asian jälkeen, vaikkapa jonkin suurehkon häiriön. Kuvitellaan, että koneita on miljardeja rinnan sekä sarjassa, ja niiden välillä on tietoliikenneyhteys. Koneilla on kaikilla jokin tietty pieni deterministinen osatehtävänsä suuressa kokonaisprosessissa. Jotta miljardit koneet kykenisivät suorittamaan deterministisen tehtävänsä, on ne jonkun täytynyt ohjelmoida toimimaan juuri sillä tietyllä tavalla toimivalla ohjelmalla. Käyttäjä voi sammuttaa kaikista koneista virran yhtäaikaa päävirtakatkaisijasta. Tietokone toimii kuin robotti, ennalta laaditun ohjelman mukaisesti, tai sillä on oltava käyttäjä. Miljardien koneiden verkollakin on oltava pääkone, jossa on komentorivi. Vai voidaanko ohjelmoida niin täydellinen verkko sekä ohjelmapaketti, että se osaisi generoida pääkoneelle kaikkien miljardien koneiden yhteiset ns. hälytykset, joista pääkone priorisoisi asiat tärkeysjärjestykseen (antaisi kiireellisyysasteen), ja generoisi komentoja, jota me kuvittelemme ajatukseksi. Esimerkiksi jalkojemme välissä olevat tietokoneet ilmoittaisivat verkkoon, että pussit alkavat täyttyä. Verkko generoisi aivoissamme olevan pääkoneen tietoon seksin tarpeesta. Pääkone suorittaisi komentoriville tai käskytaulukkoon komennon: "tahtoo seksiä", jolloin ihmisen aivosolut deterministisesti DNA:han koodatun ohjelman mukaisesti sekä vuosien varrella tallennettujen tietojen perusteella alkaisivat tuottamaan kuvia seksistä. Ihminen voi ja osaa ajatella vain yhtä asiaa kerrallaan. Miettikääpä vaikka. Toki erilaisia ajatuksia voi virrata nopeassa tahdissa solkenaan, mutta silti ne kulkevat peräkkäin. Kun ihmisen nenää kutittaa, aivomme antavat käskyn nenän kaivamisesta, mutta käsky menee ohitse niin nopeasti, ettemme edes ehdi tajuta, kun jo kaivamme nenäämme ja aivomme prosessoivat jo seuraavaa toimintoa, tai käskyä.

Solu toimii, kun siihen menee ja siitä poistuu energiaa (aineenvaihdunta). Osa energiasta muuttuu liikkeeksi ja lämmöksi. Solun elämää kuvaava bitti on 1. Aivosolu antaa komentoja, mitä solun tulee tehdä (huom! solut eivät itse komenna vrt. käsien heiluttelu. Osalle soluista on ohjelmoitu automaattitoiminto, vrt. sydämen lyönnit). Solujen prosessit toimivat deterministisesti juuri kuin niiden DNA:han on kirjoitettu. Jokainen ihokarvan solukin on ohjelmoitu juuri siihen tehtäväänsä. Osaako solu sammuttaa itse itsensä, eli onko siihen ohjelmoitu toiminto tapahtumaan itsestään jonkin asian jälkeen. Vaikkapa vaurioitumisen. Tiputa pisara verta lattialle. Verisolut osaavat nollata elämän bitin (sammuttaa virran) itsestään. Ihosta kuoriutuu aina kuolleita soluja, joiden elämää kuvaava bitti on muuttunut nollaksi. Jos joltakulta irtoaa raaja irtipoikki, jokainen irronneen raajan solu nollaa itsensä piakkoin. Elävän olennon kaikkien solujen elämää kuvaava bitti DNA:ssa voidaan muuttaa kerralla ykkösestä nollaksi. Aivoissamme olisi nähdäkseni oltava ns. päävirtakatkaisija tai pääkone (solu tai solukko). Onko aivosoluillamme käyttäjä?

Me (elävät ruumiimme) olemme ikäänkuin sarja tietokoneita. Tietoisuutemme itsestämme on miljardeja kertoja alemmalla tasolla kuin tekniikka, josta koostumme. Sitä voisi kutsua todelliseksi aivokapasiteetin tyhjäkäytöksi. Osaamme ajatella vain yhtä asiaa kerrallaan, siitä huolimatta että tekniikka josta ajatuksemme generoituu, on huikea.

Yksisoluiset eläimet: niilläkin on DNA, joka omaa elämä - bitin. Onko ne ohjelmoitu pelkästään automaattisesti sammuviksi vai onko niillä käyttäjä (sielu)? Entä tietoisuus itsestään?

Minkä tasoisella elämällä olisi käyttäjä, eli milloin elävällä energialla olisi mukanaan sielullista energiaa, vai onko sellaista ollenkaan olemassa?

Kaikki energia, alkuaineiden atomimalli ja alkeishiukkasten muodot, ovat täsmällisesti luotu tai vaihtoehtoisesti ne on syntyneet muulla tavalla (sattumalta).

Kaikelle DNA:lle on ohjelmoijansa (luoja, tai esivanhempiemme sielujen kätten työtä), tai on jokin muu selitys että kaikki toimii juuri niin kuin näemme. Kaikkea ohjaa fysiikan luonnonlait! Olemme niiden orjia.

Kaikille elävälle, joilla on avoin ohjelmakoodi nimeltään tietoisuus, on myös valinnan vapaus. Tietoisuus tarkoittaa valinnan vapautta, mutta myös vastuuta. Avoimuus koodissa tarkoittaa, että ohjelma ei toimi deterministisesti eikä itsenäisesti, vaan interaktiivisesti. Toisin sanoen käyttäjällä (sielullinen energia) on valinnan vapaus priorisoida "komennot" pääkoneen ns. käskytaulukossa.

Ne elävät, joilla ei ole tietoisuutta itsestään, ei ole tarvetta ohjaajalle eli sielulliselle energialle, ne toimivat täysin deterministisesti, koodattujen ohjelmien (DNA) mukaisesti, toisin sanoen "vaistojensa" varaisesti. Ne elävät on vain luotu (= koodattu) elämään muun elämän apueläjiksi, eläväksi ravinnoksi tms. Kukaan ei opeta hyttystä etsimään ja imemään verta. Se tapahtuu vain DNA koodin avulla. Eikä hyttynen tarvitse edes tietoisuutta itsestään, muistia vain sen verran kuin on tarpeen koodin toimintojen ylläpitämiseksi. Mutta onko hyttysellä silti, vaikkapa vain alkeellinen, tietoisuus itsestään...? En tiedä.

Kaikilla elävällä on jokin tehtävä ja tarkoitus mitä varten ne ovat olemassa. Olkoon sitten yksinkertaisimmillaan vaikkapa vain pilaantumattomana ruokavarastona toimiminen. Ei voida sanoa "vain", sillä sehän on tärkeä tehtävä.

On toki mahdollista ajatella, että olisimme todellakin vain energiaa, ilman sielullista energiaamme. Näin ajattelisin, ettei "sielullista minää" olisi olemassa. Olisin sittenkin vain deterministinen energiapaketti, jolla olisi kehittynyt ominaisuus priorisoida tarpeensa.

Kun aikajanaa venytettäisiin tarpeeksi pitkäksi, kvanttifluktuaatiossa syntynyt energia, alkusingulariteetista alkaen, olisi vain välähdys, kun singulariteetin potentiaalienergia olisi muuttunut liike-energiaksi, osa jääden pimeäksi massaksi.

Mitään "minää" ei olisi koskaan ollutkaan. Kaikki DNA ym. olisi vahinko, sattuma, jonka tapahtuminen toteutuisi todennäköisyydellä kerran miljardeissa tapauksissa. Tähtiä (aurinkokuntia) sekä elämän perusedellytyksiä kylläkin on olemassa tarvittava määrä, jotta epätodennäköinen todellakin voisi toteutua jossakin. Onko energian alkeis- ja perushiukkaset alun alkaen kerta kaikkiaan sen muotoisia, että elämää syntyy kaikkialle, missä siihen on muuten edellytykset olemassa.

Elävää energiaa ei sittenkään voi selittää pelkällä kuolleella energialla. Tämä on minun näkemykseni. Mutta kiistatonta vastausta en keksi, miten tuon voisin vakuuttavasti esittää. Ehkäpä väittely jatkuu. Mikäli olisimme deterministinen energiapaketti, jolle olisi ohjelmoitu kyky priorisoida kuvista erottamaan "kaunis" ja "ruma" tai "kauniimpi", joka johtaisi käskytaulukossa komentoihin liityen "rakastumiseen" jne...

Kysymys, johon en osaa vastata: mihin evoluutio tarvitsee tietoisuuden itsestämme, kun kaikki valintamme tekisi (sattumalta) nerokas ohjelmapaketti?

Summa summarum:

Havaitsemamme maailmankaikkeus on ihmeellisempi kuin kuvittelemme, ja myös ihmeellisempi kuin edes osaamme kuvitella.

Eli kyllä minä ainakin sittenkin kuvailisin TOE:hen sielullisen energian osuuden.

Te, jotka ette tunnusta sielullisen energian olemassa oloa, TOE esitys olisi samalla maailmankaikkeuden kokonaisenergia! Valitkaa itse omanne.

Kommentit (2)

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005
tulihevonen
Kysymys, johon en osaa vastata: mihin evoluutio tarvitsee tietoisuuden itsestämme, kun kaikki valintamme tekisi (sattumalta) nerokas ohjelmapaketti?

Päätöksiä tekevät ja tietoa soveltavat yksilöt ovat mukautumiskykyisempiä kuin kiinteällä reaktiivisella paketilla toimivat. On muistettava että ihminenkään ei ole täysin vapaa valitsemaan ajatuskulkujaan, vaikka se siltä saattaa äkkiseltään tuntuakin. Jos esimerkiksi virtsarakossa on yli 500 ml virtsaa, on hyvin vaikea ajatella mitään muuta.

Kaikki nämä eritasoiset järjestelmät toimivat kuitenkin rinnakkain ja päällelläin. Itsestään tietoisessa ihmisessäkin on lukuisia deterministisesti toimivia osia, esim. paksusuoli. Itsestään tietoinen paksusuoli voisi ehkä toimia paremmin kuin reaktiivinen, mutta se olisi energianhukkaa.

Mitä enemmän muuttujia järjestelmässä on, sitä vähemmän deterministiseltä sen toiminta vaikuttaa. En usko että inhimillisen toiminnan selittämiseen tarvitaan erottelua 'elävän' ja 'kuolleen' energian välillä.

Vierailija
tulihevonen
Mikä kertoo solulle, että sen prosessi toimii, tai ei toimi kunnolla. Solun ohjelmalla täytyisi olla jokin, jota tietokoneohjelmoijat kutsuisivat ohjelman tarkistusbitiksi.

Jokainen ihmissolu esimerkiksi, siinä oleva DNA, omaisi oman ohjelmallisen bitin (tai tavun), eli tiedon joka merkitsee elämää. Kun tuo bitti on = 1, sen prosessit toimivat. Kun se on nolla, eivät toimi.
Jokaisella solulla olisi oltava aivoissa isäntäsolu, joka valvoisi tuon (orja)solun toimintaa. Niiden välillä on tietoliikenneyhteys.




Suurimmalla osalla soluistamme on "tietoliikenneyhteys" naapureidensa kanssa. Solut saavat toisilta soluilta viestejä, joiden ansiosta ne pysyvät hengissä. Jos meistä irrotetaan yksi solu ja annetaan sille kaikki sen tarvitsemat ravintoaineet, solu todennäköisesti tekee kuitenkin itsarin (apoptoosi), koska ei saa viestiä naapurisoluilta. Isäntäsolua aivoissa ei siis tarvita. On lukuisia eläimiä kuten meduusat, joilla ei ole aivoja. Silti näiden bitti on 1.

tulihevonen
Soluja on miljardeja ja jokaisella solulla on hieman toisesta poikkeava ohjelma.

Aina kun solu jakautuu, jakautuneiden solujen ohjelmakoodit ovat hieman erilaisia kuin ennen jakautumista.




Ajatellaan, että solun ohjelmakoodi on DNA. Itse asiassa joka solulla on täsmälleen sama DNA. Muiden solujen viestit ja ympäristötekijät saavat solut kuitenkin käyttämään koodia eri tavoin. Joka solu sisältää siis Windowsin, mutta toisissa soluissa pyöritetään Wordiä ja toisissa käytetään vain Excelliä. (Tarkemmin ajatellen se ehkä kuitenkin olisi Linux.)

tulihevonen
Osaako solu sammuttaa itse itsensä, eli onko siihen ohjelmoitu toiminto tapahtumaan itsestään jonkin asian jälkeen.



Kyllä, aivan itsenäisesti. Itsensä sammuttamista kutsutaan apoptoosiksi.

tulihevonen
Yksisoluiset eläimet: niilläkin on DNA, joka omaa elämä - bitin. Onko ne ohjelmoitu pelkästään automaattisesti sammuviksi vai onko niillä käyttäjä (sielu)? Entä tietoisuus itsestään?

Onko viruksilla sielu? Virukset koostuvat vain DNA:sta ja proteiineista, eivätkä ne osaa lisääntyä ilman muita soluja. Onko pelkällä DNA:lla koeputkessa sielu? Onko yksittäisellä DNA:n osasella, nukleotidillä, sielu? Ei ole todisteita, joiden mukaan tietoisuus sellaisena kuin sen käsitämme syntyisi missään muualla kuin aivoissa.

Ymmärrän, että erilaiset sieluenergiapuheet ovat kiehtovia. Solujen välisiin signalointireitteihin perehtyminen ei sen sijaan ole laisinkaan kiehtovaa. Tämä siis vailla kettuilun äänensävyä.

Uusimmat

Suosituimmat