Suomettuminen - menestystarina vain suuri kansallinen häpeä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

J.K. Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa 25.10.1946 seuraavaa:

"Minua painaa tavattoman raskaasti se valheellisuuden ja moraalittomuuden ilmapiiri, jossa meidän pitää elää. Minä olen aina ottanut asiat kovin vakavalta ja raskaalta kannalta ja sen tähden on elämä nykyään minulle niin painostavaa. Pelkään että me, jotka olemme nyt mukana, tuhoamme kansamme sielun, ja se merkitsee kansalle kuolemaa. Midän pitää sietää valhetta ja petollisuutta, ilman että voimme itse totuuden sanoa...

Tahdotaan, että meidän kansamme heittäytyisi mahalleen maahan ja likaisi itsensä korkealla äänellä julistaen, että me olemme yksin syypäät, ja me olemme rikollisia, mutta kaikki muut ovat syyttömiä ja valkoisia kuin kyyhkyset. Tähän emme voi alentua, sillä juuri sen kautta me tuhoisimme kansamme sielun".




Suomalaista itsesensuuria tutkinut professori Esko Salminen sanoo näin: Keskustelua jarruttaa, että niin monet toimijat, päättäjät, poliitikot ja joukkotiedotusvälineissä toimineet toimittajat ovat vielä tälläkin hetkellä vaikutusvaltaisissa asemissa yhteiskunnassa. Jos tällaista aatteellista jälkiselvitystä ryhdyttäisiin tekemään, niin se osuisi nykyiseen poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin.

Saksankielen taitoisille:

http://www.national-zeitung.de/Artikel_04/NZ34_4.html

In den Jahren der so genannten Finnlandisierung (Politik des Wohlverhaltens gegenüber der Sowjetunion; Anm. d. Red.) wurden auch in Finnland die eigenen Veteranen von einer kleinen, aber einflussreichen Meinungsmafia diffamiert. Heute sind die Kriegsteilnehmer Helden des ganzen Volkes. Wir alle wissen, dass sie vor sechzig Jahren in den Abwehrschlachten in Karelien unser kleines Volk vor der bolschewistischen Hölle retteten. Zahlreiche Artikel sind dazu in diesem Sommer in allen großen Zeitungen publiziert worden, Bücher und Filme sind erschienen. Ein finnischer Politiker, der nur mit einem Wort unsere Kriegsteilnehmer verletzen würde, wäre in kurzer Zeit ein ehemaliger Politiker.

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Joo, kummakos, että Kekkonen, Karjalainen jne. olivat ympäripäissään
aamusta iltaan, kuka moista menoa selvinpäin olisi kestänyt katsoa .

Vierailija
ralf64
J.K. Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa 25.10.1946 seuraavaa:

"Minua painaa tavattoman raskaasti se valheellisuuden ja moraalittomuuden ilmapiiri, jossa meidän pitää elää....".



Tuon valheen edustajat ja vartijat ovat yhä äänessä aamusta iltaan. Myös täällä.

-

Vierailija

[size=75:2kqewy5p]Repo-radio synnytti Suomeen joukon kvasiviisaita paskanjauhajia, jotka kaikki saivat kiittää pääsyään erityyppisiin suojatyöpaikkoihin Urho-Yli-Isää. Heidän tehtävänään oli synnyttää uusi suomalainen tietoisuus, jossa me kaikki tuntisimme syyllisyyttä kaikkeen mitä oli meille tapahtunut. Näin kansaa suometettiin.[/size:2kqewy5p]

Vierailija
ralf64

Pertti Hemanus

Jouko Jokisalo, Stasi-agentti...

"Minäkin muistan 60 -luvun ja vielä paremmin 70-luvun. Outi Pop syyti päivästä toiseen kommunismi- ja N-liitto -propagandaansa radiossa. Kun radion sulki ja avasi mustavalkean TV:n, ilmestyi Hannu Taanila ruutuun ja sama puniikkihapatus ja USA:n sättiminen jatkui. Pthyi!

Suljin momemmat toosat, ja ajattelin mennä poikkeamaan teatterissa. KOM -teatteri oli kiertueella ja arvatkaa, mikä aihepiiri sillä oli esitteillä?"

Börje Mattson, Afrikan kautta afro-festivaaleille... Mitä jäi tien varteen?? Eikös Angolassa ollut muuten sota?

Mutta Folke Sundmanilta jäi mitta-tilaus-virka saamatta? Kas, Suomihan kuuluu Eurooppaan eikä olla enää kehitysmaa??

Tämä sakki olisi hyötynyt hyvin paljon, jos Suomi olisi miehitetty Neuvostoliiton toimesta. Meille heidän valtansa olisi ollut yhtä mukavaa kuin tämän rupusakin:

Voitte miettiä, miltä Taanila, Hemanus, Jokisalo, Mattson ja Sundman olisivat näyttäneet piippalaki päässä? Ne olisivat sopineet heille hyvin.

-

Vierailija

Paasikiven päiväkirjan eräs mainintaa jossa hän mainitsee U.K. Kekkosen sopivampana seuraajanaan on kekksolaisissa piireissä ahkerasti lainattu kohta. Mutta se mitä Paasikivi tuossa päiväkirjamerkinnässään sanoo lisäksi on ilmeisistä syistä sivuutettu kiusallisena yksityiskohtana. Näin Paasikivi:

"Kekkonen on tällä hetkellä se mies, joka minun jälkeeni olisi paras presidentiksii. Mutta hänen pitäisi hillitä kunnianhimonsa niin, että se ei sokaise hänen ajatustaan. Hän panee miltei yksinomaan painon venäläisten kannatukselle. Omassa kansassa hänellä ei ole nykyään kannatusta muuta kuin omassa puolueessaan, eikä siinäkään kokonaisuudessaan. Mutta Suomen presidentti ei ole eikä saa olla ainoastaan venäläinen kuvernööri. Kekkosen pitäisi hankkia kannatusta oman kansan keskuudessa".

Niin Kekkonen sitten tekikin. Kekkonen hiihtää ja Kekkonen kalastaa. Kekkonen lupaa tienpätkän sinne ja tänne (veromaksajien rahoilla). Kekkonen teollisti (hakeakseen kannatusta Maalaisliiton ja kommunistien tukialueilta) jne...

Tosiasiaksi kuitenkin jää, että Kekkosen nousu "ylivertaiseen" asemaan ja Suomen suomettamiseen kulminoitui v. 1958 yöpakkasissa ja paria vuotta myöhemmin Honko-liiton kaatamisessa, jotka molemmat olivat Neuvostoliiton operaatioita (tässä kohtaa Rautkallio on väärässä, ei Kekkosella ollut aseita lannistaa niin voimakasta liittoutumaa).

Vierailija

Erittäin ratkaiseva ero Paasikiven ja Kekkosen ajattelun välillä kulki myös sen suhteen kuka taho päättää hallitusratkaisuistamme. Näin Paasikivi päiväkirjassaan:

"Ennen kaikkea meidän tulee pitää kiinni siitä, että me itse, so. eduskunta ja presidentti, mutta ei Moskova, määrää, kutka henkilöt tulevat hallituksen jäseniksi. Jos me tässä annamme perään, niin se on meidän loppumme. Ainoastaan jossakin vähäisemmässä määrässä voimme ottaa huomioon venäläisten mielipiteet... Sen tähden venäläisten lehtien kirjoittelu ja Venäjän radion puheet, jotka ovat meidän kommunistiemme inspiroimat, eivät voi ratkaista meidän hallituksemme kokoonpanoa".

Ero Kekkosen näkemyksiin (Yöpakkaset, Honka-liitto) oli ilmeinen.

Petu
Seuraa 
Viestejä2287
Liittynyt17.3.2005

Se on muuten kumma ,että länsiliittolaiset ovat syyttäneet suomalaisia suomettuneisuudesta . Ovat jopa antaneet kyseiselle toiminalle oman terminkin . Eivät itse kylläkään muista olleensa komukoiden kanssa hyvää pataa ,kun mellastettiin ympäri maailman .Suomi joutui ottamaan tämän länsiliittolaisen ( Stalinin) huomion vastaan . Se huomio oli valitettavasti vajaan 4 vuoden sota .Kylmän sodan alettua pääsivät sinuiksi "isä aurinkoisen" isällisiin ja humaaneihin luonteenpiirteisiin . Ei , siitä huolimatta me vaan ollaan suomettuneita . Näin sitä vaan tulkitaan historiankirjoja eri kanteilta . Tämä historia on yleensä voittajan historiaa.

Vierailija

Axel Olof Freudenthal (12. joulukuuta 1836, Pikkala Siuntio – 2. kesäkuuta 1911, Helsinki) oli kielentutkija, joka edisti erityisesti Suomen ja Viron ruotsalaismurteiden tutkimusta. Hän oli myös 1800-luvun svekomaanien johtohahmoja. Hän oli Helsingin yliopiston muinaispohjoismaisen kielen ja antikviteettien dosentti vuodesta 1866 alkaen sekä ruotsin kielen ja kirjallisuuden ylimääräinen professori vuosina 1878–1904.[1]

Eugen Schauman (10. toukokuuta 1875, Harkova, Ukraina, Venäjän keisarikunta – 16. kesäkuuta 1904, Helsinki, Suomi, Venäjän keisarikunta) oli suomalainen kouluylihallituksen apukamreeri, nationalisti ja aktivisti, joka ampui sortokauden aikana vuonna 1904 kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovitš Bobrikovin. Kyseessä on Suomen historian tunnetuin poliittinen murha.

Ruotsinkielinen Schauman oli kouluylihallituksen apukamreeri. Eugen Schaumanin isänmaallisuus heräsi jo pikkupoikana, kun hänen äitinsä luki hänelle kansallisrunoilija J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita. Perhe matkusti paljon ympäri Venäjän keisarikuntaa Waldemar Schaumanin työn takia, joten kyseisestä teoksesta muodostui kotiinkaipuusta kärsivän pojan tärkein side etäiseen isänmaahansa.

Schaumaan ei ollut suomalainen vaan svekomaani (Lutherilainen > Ruotsalainen) ja isänmaa oli Goottien maa Gauthiod joka oli Toisen Valtakunnan (Lutherin Valtakunnan) osavaltio ja Ruotsi. Runebergi ei ole Suomen Kansan runoilija, vaan Ruotsin/Lutherin.

Waldemar Schauman, valmisteli "työmatkoillaan" sitä mikä tuli merkitsemään sisällissotaa Venäjällä ja Suomessa. Tarkoitus oli suomalaisten joukkotuhoaminen ja Suomen liittäminen Ruotsiin ja tehdä Venäjä Lutherilaiseksi. Vasta-vallankumous Venäjällä merkitsi kaikkien Lutherilaisten ja niihin yhdistettyjen henkilöiden tappamista.

Axel Freudenthal, (ylimmäisenä), on nykyisten Suomessa asuvien ruotsalaisten hengellinen isä.

Dmitri Sipjagin
murhattiiin Mariinskin palatsissa, jossa sosialistivallankumouksellsen puolueen jäsen Stepan Balmašov ampui hänet vuonna 1902. Häntä seurasi sisäministerinä

Vjatšeslav von Pleve
joka oli Suomen ministerivaltiosihteeri vuosina 1899–1904. Von Plehwe selvisi vuonna 1903 attentaatista ja kahdesta 1904. Kuitenkin heinäkuussa 1904 sosialistivallankumouksellinen Jegor Sozonov murhasi hänet pommi-iskussa Pietarissa. Hän tuki kenraalikuvernööri

Nikolai Bobrikovin
Suomessa harjoittamaa venäläistämispolitiikkaa. Senaatin virkamies Eugen Schauman ampui häntä senaatin toisen kerroksen portaikossa 16. kesäkuuta 1904.

Eino Leino Runebergistä:

" Minä en tiedä mitään sen koomisempaa näkyä kuin suomalainen kansakoululapsi lausumassa luokan edessä "Ven Tuuvaa" tahi suomalainen ylioppilas sortovuosina levittämässä Karjalan sydänmaille Kalevalan-laulajien kyliin Stoolin tarinoita. Siten ei kasvateta mitään kansallishenkeä. Siten kasvaa juuri se väärä, teeskennelty, ontto ja itseihannoiva henki, joka jo nyt on epämiellyttävimpiä piirteitä meidän nuoressa suomalaisessa kulttuurissamme.

Runeberg oli tietysti aikansa lapsi, kuten kaikki. Hänen runoutensa heijastelee sitä kansallishenkeä joka vallitsi maamme pienessä sivistyneessä piirissä viime vuosisadan keskivaiheilla. Tuo piiri, kieleltään ruotsalainen, mieleltään suomalainen, katsoi kaukaa ja jotenkin romanttisilla herrassilmillä Suomen sorrettua suomalais-ugrilaista kansanainesta, joka sen mielestä oli kaunis ja esimerkiksi kelpaava, nöyrä, hiljainen, lainkuuliainen, jumalaapelkääväinen, hiukan tyhmänsekainen, mutta hyväsydäminen ja hidas vihaan.

Eikä tämä kansa ollut myöskään vailla mainehikasta menneisyyttä. Sen verta olivat juoneet Puola, Lützi, Leipzigin ja Narvan multa, sekin oli ollut mukana Ruotsin suuruutta rakentamassa, sillekin oli tuleva jokin lehti Ruotsin suurten kuninkaitten leikkaamista laakereista. Sillä tuo piiri oli vielä liian lähellä Ruotsia ja ruotsalaista kulttuuria voidakseen olla sen kanssa samoilla aseilla - ja ennakkoluuloilla - kilpailematta.

Atlantica! Atlantica! Minä luulen että me nykyään elävät tämän saman suomalais-ugrilaisen heimon lapset annamme jotakuinkin palttua sekä Narvan mullalle että Lützin kukkuloille. Me tiedämme varsin hyvin, että meillä ei ole mitään sotamainehikasta menneisyyttä. Me tiedämme myös, mitä laatua nuo Ruotsin aikaiset sodat olivat ja mitä surullista osaa meidän omat esi-isämme siellä näyttelivät. Suomen kansa ei astunut niihin kuin paraatiin. Se vietiin sinne niin kuin karja teuraspenkkiin, ja jos se siellä joitakin "urhotöitä" teki - hakkasi poikki enemmän tahi vähemmän päitä, niin ei se ainakaan kansana tiennyt niitä tehneensä eikä tekevänsä.

Sota oli aina synkkä onnettomuus suomalaiselle. Runeberg on tehnyt siitä loisteliaan turnausleikin. Ja sitten erityisesti meidän viimeinen sotamme Venäjän kanssa! Pian on sata vuotta kulunut siitä. Pian tullaan kaiketi sitäkin muistoa kansallisilla juhlamenoilla kunnioittamaan. Jos me välttämättä tahdomme jotakin juhlia, niin juhlikaamme sitten Porvoon valtiopäiviä. Siinä on todella jotakin juhlimista.

Mutta itse sota! Me tiedämme hyvin kyllä, että se oli paljon vähemmän kaunis ja kunniakas kuin miksi Runeberg on sen kuvannut, mutta vaikka se olisikin ollut sellainen, ei ainakaan Suomen nousevalla suomalaisella kansalla ole vähintäkään syytä sitä muulla kuin syvällä murheella ajatella. Ruotsalaiset kenraalit, ruotsalaiset päälliköt, ruotsalaiset liput, ruotsalainen sota! Se oli sotaa valloitetusta maasta, sotaa kahden vieraan vallan välillä. Ei mitään pyhää sotaa, ei mitään kansallista taistelua olemassaolosta. Suomen kansalla ei ollut siinä muuta tehtävää kuin olla tykinruokana. Siinä suhteessa puhuvat Vänrikki Stoolin tarinat meille veristä totuutta.

Missä suomalainen kansanaines psykologiasta ja puvustosta päättäen "ryysyvaattehissa" siinä esiintyy, on se vain tummana taustana sille säteilevälle sankarikunnialle jolla Runeberg ruotsalaisia kenraalejaan seppelöi. Ja tämän pitäisi olla meidän kansallisia kulmakiviämme! Kenties se voi olla ennen, mutta ei enää. Jo entisyytenä on se meille nöyryyttävä. Tunnen tulevani liian kerettiläiseksi. Paras on sen tähden, etten tällä kertaa jatka enempää, sillä voisin helposti erehtyä sanomaan asioita, jotka vielä ovat meidän yleisen mielipiteemme edessä yksinomaan kivitettäviä. "

Eino Leino

Vierailija

" Porvoon maapäivät ("landtdagar", suomeksi "herrainpäivät", myös Porvoon valtiopäivät, mutta sanaa "valtio" ei suomen kielessä ollut) järjestettiin 1809 Suomen sodan ollessa vielä käynnissä, mutta Venäjän osalta voitettu. Ne olivat Suomen ensimmäiset omat säätyvaltiopäivät.

Keväällä 1808 Suomen väliaikainen kenraalikuvernööri Göran Magnus Sprengtporten suunnitteli maapäiviä Turkuun. Suomen säätyjen lähetystö kävi kuitenkin jo syksyllä vannomassa uskollisuuttaan keisari Aleksanteri I:lle Pietarissa. Suomalaissyntyisellä kreivi Gustaf Mauritz Armfeltilla, keisarin neuvonantajalla, oli merkittävä rooli Suomen suuriruhtinaskunnan aseman ja maa-alueen muotoutumisessa. Armfelt toimi Suomen Asiain Komitean puheenjohtajana Pietarissa.

Maaliskuussa keisari keräsi säädyt kokoontumaan Porvooseen Ruotsin valtiopäiväjärjestyksen mukaan. Säädyt vannoivat uskollisuuttaan keisarille, joka puolestaan vakuutti pitävänsä voimassa perustuslailliset oikeudet ja liitti "Suomen kansakuntien joukkoon". Vala ja vakuutus muodostivat jo keskiajalta periytyvän herruussopimuksen ja oikeustradition.

Aleksanteri I antoi hallitsijanvakuutuksensa 29. maaliskuuta 1809. Suomi sai pitää vanhat lakinsa, uskontonsa ja erioikeutensa, eikä sitä liitetty suoraan Venäjään, vaan siitä muodostettiin autonominen suuriruhtinaskunta, jonka suuriruhtinas Venäjän keisari oli. Aleksanterin seuraajat antoivat edelleen saman vakuutuksen valtaistuimelle noustessaan. "

Säädyt vannoivat uskollisuuttaan keisarille, mutta kuten tiedämme, ruotsalaiset ei tunne valaa, vaan ovat aina rikkoneet sen. Vannovat yhtä, tekevät toista.

Eino Leino: "Porvoon valtiopäivät". Ruotsin kieli on Maailmanhistorian viimeisin kieli ja kielioppi ja sinetöity 1926 -luvulle jolloin Ruotsikielinen Lutherin Raamattu julkaistiin, ja jossa on aakkoston ainoa Maan nimen mukaan nimetyt kirjaimet: Z ruotsalainen Å Ä ja Ö. MAA ja VAL.T.IO (VAL.A.IO, VAL IO) ovat huomattavasti vanhempi kuin esim. "landtdagar", ja "herrainpäivät".

Vierailija

Eino Leino (6. heinäkuuta 1878 Paltamo – 10. tammikuuta 1926 Tuusula) oli yksi merkittävimpiä ja monipuolisimpia suomalaisia runoilijoita. Hänen oikea nimensä oli Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm. Leinon isä oli urallaan edetäkseen muuttanut Lönnbohmiksi suomenkielisen sukunimensä Mustonen. Runoissaan Leino mukaili ja kehitti kalevalamittaa (Helkavirsiä) ja osoittautui erinomaiseksi eurooppalaisten mittojen taitajaksi. Runojen lisäksi hän kirjoitti romaaneja, käänsi proosaa ja runoutta, kuten Danten Jumalaisen näytelmän, ja näytelmiä ja esseitä. Leino oli myös aikansa huomattavimpia lehtimiehiä.

Eli tuossakin valhdellaan.

Vierailija

Virkavala ja virkavakuutus

Velvollisia vannomaan virkavalan tai antamaan virkavakuutuksen ryhtyessään hoitamaan virkaansa ovat seuraavat virkamiehet:

1) valtioneuvoston oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri;

2) tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö, valtioneuvoston kanslian ja ministeriön kansliapäällikkö, valtiosihteeri, alivaltiosihteeri ja osastopäällikkö sekä oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö ja osastopäällikkö;

3) keskusviraston pääjohtaja;

4) maaherra;

5) [ulkoasiainhallinnosta annetun lain (1129/77) 3 §:ssä] tarkoitetun diplomaattisen edustuston tai lähetetyn konsulin viraston päällikön tehtävään määrätty ulkoasiainhallinnon virkamies;

6) puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilasvirassa tai sotilaallisessa tehtävässä palveleva virkamies; sekä

7) vankilan johtaja.
2 § (12.11.1993/953)
Tuomarinvala ja tuomarinvakuutus

Tuomioistuinten jäsenten lisäksi velvollinen vannomaan tuomarinvalan tai antamaan tuomarinvakuutuksen ryhtyessään hoitamaan virkaansa tai tehtäväänsä on:

1) se, joka yksin tai kollegiaalisessa menettelyssä ratkaisee hallintolainkäyttöön kuuluvia asioita; sekä

2) hovioikeuden auskultantti.
2 a § (12.11.1993/953)
Tuomarinvalaa vastaava vala ja tuomarinvakuutusta vastaava vakuutus

Käräjäoikeuden kansliahenkilökuntaan kuuluva virkamies on velvollinen vannomaan tuomarinvalaa vastaavan valan tai antamaan tuomarinvakuutusta vastaavan vakuutuksen ennen kuin hän ryhtyy suorittamaan lainkäyttötehtäviä käräjäoikeudessa.
3 §
Valtioneuvoston jäsenen vala ja vakuutus

Valtioneuvoston jäsenen on vannottava virkavala ja tuomarinvala tai annettava virkavakuutus ja tuomarinvakuutus ennen tehtävään ryhtymistään.
4 § (20.12.1991/1642)
Kirjallinen vakuutus

Ulosottomiehet, avustavat ulosottomiehet, poliisilaissa [(84/66)] tarkoitetut poliisimiehet ja vankeinhoitolaitoksen laitoshallinnon virkamiehet, jotka eivät vanno virkavalaa tai anna virkavakuutusta, antavat kirjallisen vakuutuksen ryhtyessään hoitamaan virkaansa.
2 LUKU
Valan ja vakuutuksen kaavat
5 §
Virkavalan ja virkavakuutuksen kaava

Virkavala vannotaan seuraavan kaavan mukaan:

"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Virkavakuutus annetaan seuraavan kaavan mukaan:

"Minä N.N. lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

6 §
Tuomarinvalan ja tuomarinvakuutuksen kaava

Tuomarinvalan ja tuomarinvakuutuksen kaavasta säädetään oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 7 §:ssä.
6 a § (12.11.1993/953)
Tuomarinvalaa vastaavan valan ja tuomarinvakuutusta vastaavan vakuutuksen kaava

Tuomarinvalaa vastaava vala vannotaan seuraavan kaavan mukaan:

" Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa lainkäyttötehtävissä toimin oikeudenmukaisesti lakia noudattaen. "

Tuomarinvakuutusta vastaava vakuutus annetaan seuraavan kaavan mukaan:

" Minä N.N. lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa lainkäyttötehtävissä toimin oikeudenmukaisesti lakia noudattaen.""
7 §
Kirjallisen vakuutuksen kaava

Kirjallinen vakuutus annetaan seuraavan kaavan mukaan:

" Minä N.N. lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti. Virkavelvollisuuteni täytän tunnollisesti ja parhaan kykyni mukaan. Minä en myöskään ilmaise sivullisille sellaista asiaa, jonka olen virassani saanut tietooni ja joka on pidettävä salassa."

3 LUKU
Valan vannominen ja vakuutuksen antaminen
8 §
Virkavalan vannominen ja virkavakuutuksen antaminen

Virkavalan vannoo tai virkavakuutuksen antaa:

1) valtioneuvoston oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri, kansliapäällikkö ja valtiosihteeri, keskusviraston pääjohtaja ja maaherra valtioneuvoston yleisistunnossa;

2) alivaltiosihteeri, valtioneuvoston kanslian ja ministeriön osastopäällikkö sekä 1 §:n 5 kohdassa mainittu ulkoasiainhallinnon virkamies valtioneuvoston kanslian tai asianomaisen ministeriön kansliapäällikön edessä;

3) oikeuskanslerinviraston osastopäällikkö oikeuskanslerinviraston kansliapäällikön edessä;

4) puolustusvoimien sotilasvirassa tai sotilaallisessa tehtävässä palveleva virkamies nimittävälle viranomaiselle tai joukko-osaston tai sitä vastaavan hallintoyksikön päällikön edessä; sekä

5) vankilan johtaja vankeinhoitolaitoksen pääjohtajan edessä. (26.7.2001/679)
9 §
Tuomarinvalan vannominen ja tuomarinvakuutuksen antaminen

Tuomarinvalan vannoo tai tuomarinvakuutuksen antaa:

1) tuomioistuimen jäsen asianomaisessa tuomioistuimessa, jollei toisin ole säädetty;

2) keskusviraston pääjohtaja ja maaherra valtioneuvoston yleisistunnossa;

3) muu 2 §:n 1 kohdassa velvoitettu asianomaisessa virastossa tai siinä toimielimessä, jossa hän osallistuu hallintolainkäyttöasioiden ratkaisemiseen; sekä (12.11.1993/953)

4) hovioikeuden auskultantti hovioikeudessa. (12.11.1993/953)

5 kohta on kumottu A:lla 12.11.1993/953.
9 a § (12.11.1993/953)
Tuomarinvalaa vastaaavan valan ja tuomarinvakuutusta vastaavan vakuutuksen antaminen

Tuomarinvalaa vastaava vala vannotaan tai tuomarinvakuutusta vastaava vakuutus annetaan asianomaisessa käräjäoikeudessa.
10 §
Valtioneuvoston jäsenen valan vannominen tai vakuutuksen antaminen

Valtioneuvoston jäsen vannoo valan tai antaa vakuutuksen valtioneuvoston yleisistunnossa.
11 §
Kirjallisen vakuutuksen antaminen

Kirjallisen vakuutuksen virkamies antaa sille yksikölle tai laitokselle, jonka palveluksessa hän on. Yksikön tai laitoksen päällikkö antaa kirjallisen vakuutuksen sille viranomaiselle, jonka alainen asianomainen yksikkö tai laitos on.

Kirjallinen vakuutus annetaan allekirjoittamalla oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukainen lomake kahtena kappaleena, joista toinen annetaan vakuutuksen antajalle.
4 LUKU
Erinäisiä säännöksiä
12 §
Ilmoitus nimikirjan pitäjälle

Valan vannomisesta ja vakuutuksen antamisesta sekä kirjallisen vakuutuksen antamisesta on sen vastaanottajan ilmoitettava nimikirjan pitäjälle.
13 §
Valan vannomis- ja vakuutuksen antamisvelvollisuuden täyttäminen

Joka on vannonut virkavalan, tuomarinvalan tai tuomarinvalaa vastaavan valan taikka antanut virkavakuutuksen, tuomarinvakuutuksen tai tuomarinvakuutusta vastaavan vakuutuksen, ei ole velvollinen uudestaan vannomaan vastaavaa valaa eikä antamaan vastaavaa vakuutusta. (12.11.1993/953)

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee vastaavasti 4 §:ssä tarkoitettua kirjallista vakuutusta. Kirjallista vakuutusta ei myöskään ole velvollinen antamaan se, joka on vannonut virkavalan tai antanut virkavakuutuksen.
14 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

Tällä asetuksella kumotaan:

1) virkavalan ja tuomarinvalan vannomisesta 30 päivänä huhtikuuta 1964 annettu asetus (214/64);

2) muutetuista virka- sekä uskollisuus- ja kuuliaisuusvalan kaavoista 28 päivänä kesäkuuta 1918 annettu asetus siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen;

3) Suomenmaan kruununnimismiehille 28 päivänä marraskuuta 1898 annetun johtosäännön 1 §;

4) 26 päivänä syyskuuta 1975 annetun lääninoikeusasetuksen (751/75) 6 §; sekä

5) vankeinhoitolaitoksesta 14 päivänä helmikuuta 1986 annetun asetuksen (134/86) 56 §.

Tämän asetuksen 13 §:ää sovelletaan myös, milloin vala on vannottu tai vakuutus annettu ennen tämän asetuksen voimaantuloa voimassa olleen asetuksen säännösten mukaisesti.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
20.12.1991/1642:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1992.
12.11.1993/953:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1993.
26.7.2001/679:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2001.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19871183

" Virkavala tai -vakuutus on lupaus, jonka tietyt valtion korkeimpaan johtoon, oikeuslaitokseen tai voimankäyttöorganisaatioon kuuluvat virkamiehet ovat velvollisia antamaan. Aiemmin kyseisen valan vannoivat lähes kaikki valtion virkamiehet. Valan tai vakuutuksen tarkoituksena on sitoa yksilö moraalisesti valtioon; perinteisesti kynnys valan rikkomiseen on ollut korkea. " (Wikipedia)

Petu
Seuraa 
Viestejä2287
Liittynyt17.3.2005

Kyllähän nuo teollistuneet maat olivat aika otettuja 20-30 luvulla kommunistisista opeista , ainakin työväestön osalta .Muistaakseni Roosevelt nosti maataan talouslamasta ja pörssinotkahduksen aikaan ,Trotskilaisilla opeilla . Kyseinen hemmo oli maanpaossa Neuvostoliitosta Usa:ssa . Ei voi sanoa etteikö myös ollut tätä "suomettumista" myös muaalla maailmassa niihin aikoihin . Silloin ei vielä tiedetty Stalinin totalitarista ja säälimätöntä linjaa ,mitä hän ajoi . Siinä meni rikasta ja kulakkia samaan pinoon joukkohautaan . Nämä ovat sellaisia aikoja ,joita eivät nämä nykyiset suurvallat halua muistella . Onneksi on tämä piskuinen Suomi ,jota voi aliarvostaa ja syyllistää . Pientähän ei noteerata ,ainakaan mistään hyvästä asiasta , mutta kaikki negatiivinen kylläkin . Myötätunto ja sympatia puuttuu näiltä entisiltä länsiliittolaisilta . Puhumattakaan ,että kykenisivät ajattelemaan asiaa suomalaiselta näkökannalta . Pakkohan se on suomettua ,kun hädässä ei apua saa . Sen taas todistaa Suomen historia aikajaksolta 39-44 ja siitä opittiin jotain .

Vierailija

Suomen presidentti Kekkonen hyväksyi ajatuksen NL:n oikeudesta valita, kenelle luottamuksensa osoittaa. Hän hyväksyi myös syytökset "neuvostovastaisuudesta". Jo puheessaan joulukuussa 1958 hän arvioi:

"Mutta jonkin aikaa Porkkalan palauttamisen jälkeen alkoi maassa merkillinen ja mitä suurimmassa määrin odottamaton vastavaikutus. Se tuli erityisesti ilmi julkaisutoiminnassa. Alkoi ilmestyä "muistelmia" ja "tutkimuksia" joista myytiin jättiläispainoksia. Osa lehdistöä sai uutispalvelussaan NL:n vastaisen sävyn ja samantapaisia tuli esille myös monien lehtien omissa kirjoituksissa".



Kekkonen ja Hrustsov puivat yöpakkastapahtumia tammikuussa 1959. Hrustsov ei syyttänyt hallituksen tekoja vaan KOKOONPANOA.

Kekkosen käytöstä voidaan verrata Paasikiven Österholmille vuonna 1948 tekemään kysymykseen:

"

Pitääkö meidän siis alistua ja mukautua venäläisten ja heidän lehtiensä perättömiin väitteisiin ja tunnustaa ne oikeaksi? Mihin tämä päättyy ja mikä on tämän tien loppupää"?
Vierailija

"

Pitääkö meidän siis alistua ja mukautua venäläisten ja heidän lehtiensä perättömiin väitteisiin ja tunnustaa ne oikeaksi? Mihin tämä päättyy ja mikä on tämän tien loppupää"?

Venäläisten näkemys Suomalaisista, ja Suomalaisten Venäläisitä, perustuu siihen mitä "kuninkaallinen puhdas rotu joka ei ole koskaan sekoittunut toiseen rotuun" on kylvänyt ympärillensä.

" Virkavala tai -vakuutus on lupaus, jonka tietyt valtion korkeimpaan johtoon, oikeuslaitokseen tai voimankäyttöorganisaatioon kuuluvat virkamiehet ovat velvollisia antamaan. Aiemmin kyseisen valan vannoivat lähes kaikki valtion virkamiehet. Valan tai vakuutuksen tarkoituksena on sitoa yksilö moraalisesti valtioon; perinteisesti kynnys valan rikkomiseen on ollut korkea. " (Wikipedia) "

Kuinka korkea on kynnys, jos kynnys koostuu Suomalaisten ruumiista?

Vierailija

Ajatus uudesta itsenäisyyspäivästä oli kuitenkin vain yksi esimerkki uudesta ajattelusta, joka korosti sitä, että NL oli turvannut Suomen itsenäisyyden ja pelastanut maan voittamalla facismin toisessa maailmansodassa.

Niinpä "Voiton päivä" 9.5 . oli myös suomalainen juhlapäivä. Sen huomioimisen suurta merkitystä korosti Maailma ja Me-lehden haastattelussa mm. Yleisradion pääjohtaja Erkki Raatikainen samaisena vuonna 1975, ja totesi:

"miten tärkeää on tiedostaa yhteisen vastustuksen kohde, kansojen rauhaa ja ystävyyttä vahingoittava pelotuksella ja väkivallalla valtaa halussaan pitävä taantumus jonka kukistuminen facismin muodossa 30 vuotta sitten aiheutti merkittävän käänteen, mutta jonka toiminnasta rotusorron, riiston ja pakotuksen kautta vieläkin on merkkejä eri puolella maailmaa. Siksipä valppautta ei pidä vähentää. On vahvistettava kansojen yhteistyötä vihamielisiä ilmiöitä vastaan."

Erkki-poika lausui mielipiteensä ilmeisen vilpittömästi. Neuvostoliitossa ja muissa itäeurooppalaisissa reaalisosialistisissä ihanneyhteiskunnissa elävä dissidentti tuskin olisi kuitenkaan voinut olla masentumatta huomatessaan, että ylevässä solidaarisuuden julistuksessa ei lainkaan huomioitu sitä väkivaltaa, jota ns. edistykselliset (ei-sosialidemokraattiset) hallitukset harjoittivat kansojaan kohtaan. Mutta suomettuminen ei uskonut dissidentteihin, vaan voimaan, joka tuntui kukistumattomalta.

[size=75:1xr0edv1]Facisminvastaista sotaa Kiovassa 1919. Puna-armeija - maailman rauhaa rakastavien kansojen turva.[/size:1xr0edv1]

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat