Lahjakkuus - lahja vai rasite? Teema 20.05

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tämä on mun mielestä todella mielenkiintoinen aihe. Tulee tänään Teemalta 20.05. "Ville oli kolmevuotias, kun hän oppi omin avuin kirjoittamaan. Seitsemänvuotiaana hän kiinnostui suhteellisuusteoriasta. Lahjakkaan lapsen koulutie ei välttämättä ole helppo. Miten lapsen erityisyys pitäisi huomioida?"
Seuraavalta sivulta http://www.telkku.com/?ks=1

Mielestäni lahjakkailla on vaikeuksia sopeutua ihmisten joukkoon vai miltä tuntuisi, kun huveina ovat suhteellisuusteoriasta puhuminen. Kokee itsensä niin yksinäiseksi ja aina ei osaa nauttia niistä yksinkertaisista asioista. Kaikki muut ihmiset vain tuntuvat niin tyhmiltä. Ylimielisyys varmaan kasvaa monelle ongelmaksi. Mielestäni eräät ovat ylimielisiä vaikka siihen ei edes olisi syytä

Olen saanut käsityksen, että lahjakkailla ihmisillä on tapana elää oman mielensä sisällä. Varsinkin, kun ei ole muita, joiden kanssa voisi jakaa ajatuksia. Mutta kyllä elämän varrelta löytyy kaikenlaisia ihmisiä Joskus älykkö voi jopa turhautua ja päättää, että ryhtyy tyhmäksi. Siis sosiaaliseksi, nauttii niistä yksinkertaisista asioista, joista tavallinen kansa nauttii. Siitä on tehty romaanikin. Se oli hauska kirja.. mikäköhän se oli..
..koskakohan nörtteys tulee muotiin??

Joo mut pitää mennä. Mä en pysty katsomaan ohjelmaa, mutta jos joku katsoo niin kertokaa mulle mielenkiintoisia pointteja

Sivut

Kommentit (45)

Vierailija

Sillon pitää olla samankaltaisten ihmisten seurassa, oli ne site 200-vuotiaita taikka syntymättömiä. Ainakin sen aikaa kuhan saa keskusteltua asioista ...

Vierailija

Jungner avautuu Mensalaisuudestaan hieman uudessa Cityssä:

http://www.city.fi/artikkeli/Mikael+Jungner/2566/

Huvittava kommentti: Tyhmä ihminen tuskin nauttii lukiessaan negatiivisia juttuja itsestään. Sinä nautit?

Jan Vapaavuori kuluu ehkä niihin ylimielisiin:

http://www.city.fi/artikkeli/Jan+Vapaavuori/2061/

"Opiskelukaveri on kuvaillut ristiriitaista Vapaavuorta ihan tavalliseksi mieheksi, tosin opiskelutovereitaan älykkäämmäksi, joka heittäytyy keskusteluihin poikkeuksellisella intohimolla. Eräs puolituttu antaa vapauttavan tuomion: ihan kosher.

Puoluetoveri kuvaa häntä mainettaan paremmaksi "no bullshit -jätkäksi", joka ei missään tapauksessa ole peluri. Vaalipäällikön mielestä Vapaavuori on rehellinen ja julkista kuvaansa pehmeämpi.

"Hänellä on lahjakkuuden mukana tuomaa särmää, tyyli voi olla joskus puolijyräävä", toteaa entinen työtoveri.

"Olen peruspositiivinen ihminen, joka ei turhia hötkyile. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Olen fatalisti. En ota murheita asioista, joihin en voi vaikuttaa", Vapaavuori kuvailee itseään.

Moneen kertaan hän korostaa järkiperäistä suhtautumistaan asioihin. Se luo hänestä vähän laskelmoivan, mutta toisaalta oudolla tavalla rehellisen vaikutelman. Hän ei anele, pyydä, selittele tai yritä vedota tunteisiin.

Jossain vaiheessa se olisi ollut ehkä hyväksi."

". Ehkä on hyvä muistaa, että Jan Vapaavuori on mies, joka ei ole koskaan menettänyt yöuniaan."

Vierailija

Minä en oikein ole ymmärtänyt tuota asiaa, että lahjakkuus olisi jokin rasite. Onhan lahjakkailla elämässään mahdollisuuksia paljon enemmän.

Ns. peruspulliaisen elämä mielestäni on paljon tylsempää (oma kokemukseni: on tylsää olla tavis).
Monet asiat sinänsä kiinnostaisi itseänikin, mutta ei ole tarpeeksi lahjakkuutta.

Kai tuossa "lahjakkuudesta voi tulla rasite" on tosiaan kyse vähemmän lahjakkaiden kompensointiyrityksistä: "eihän se olis edes kivaa olla lahjakas kun niillä on kaikkia ongelmia sitten muuten".

Mulla on muuten samoja piirteitä kuin lahjakkailla, mm. "elän oman pääni sisällä melko usein", "sosiaaliset kuviot on usein tylsiä" jne. sillä erotuksella etten ole mitenkään erityisen lahjakas. No tosin nuo määritelmät sopii moneen muuhunkin kuin lahjakkaisiin ihmisiin. Pitäiskö elämäni sitten olla jotenkin erityisen onnellista? No ei ole, keskinkertaisuudesta huolimatta...

No opin minä tosin aikanaan melkein "itsestään" lukemaan (ilmeisesti seuraamalla kun äitini opetti isosiskoa lukemaan) ja noin 5 v. luin jo ilmeisesti aika sujuvasti (ja yritin silloin myös opettaa erästä pari vuotta vanhempaa ihmistä lukemaan), mutta ei tämä mielestäni liity lahjakkuuteen mitenkään.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005
Jou
Tämä on mun mielestä todella mielenkiintoinen aihe. Tulee tänään Teemalta 20.05. "Ville oli kolmevuotias, kun hän oppi omin avuin kirjoittamaan. Seitsemänvuotiaana hän kiinnostui suhteellisuusteoriasta. Lahjakkaan lapsen koulutie ei välttämättä ole helppo. Miten lapsen erityisyys pitäisi huomioida?"



Antamalla edes tasolle sopivia tehtäviä. Alakoululaisen fysiikan (tai millä alalla siten onkin lahjakas) ymmärrys ei varmasti ole sitä luokkaa, etteikö opettaja voisi järjestää sopivia tehtäviä vaikka muutamaa vuosikurssia ylemmästä kirjasta. Itse koin lapsena tuota ongelmaa, olin luku- ja matemaattisilta taidoilta vuosia edellä ala-asteella, ja häiriköinniksihän se tahtoi mennä kun ei jaksanut ensimmäisellä luokalla piirtää katkoviivalla merkittyjä numeroita kun olisi halunnut miettiä kerto- ja jakolaskuja tai muutamaa vuotta myöhemmin vatvoa tarpeettomia kynäpaperikertolaskualgoritmejä, kun olisi halunnut tutustua toisen asteen yhtälöiden ratkaisuihin ja muuhun mielenkiintoiseen.

Mielestäni lahjakkailla on vaikeuksia sopeutua ihmisten joukkoon vai miltä tuntuisi, kun huveina ovat suhteellisuusteoriasta puhuminen. Kokee itsensä niin yksinäiseksi ja aina ei osaa nauttia niistä yksinkertaisista asioista. Kaikki muut ihmiset vain tuntuvat niin tyhmiltä.



Vähän noin siinä käy. Alakoulussa oli hieman hankalaa kun ei kovin montaa kaveria kiinnostanut kemia tai astronomia. Toki eriasteinen pahanteko siten varhaisteini-iässä toi lähemmäs tavallista rahvasta, mutta ei siihenkään porukkaan, joka rehvasteli huonoilla arvosanoilla, koskaan päässyt kun ulkojäseneksi.

Ylimielisyys varmaan kasvaa monelle ongelmaksi. Mielestäni eräät ovat ylimielisiä vaikka siihen ei edes olisi syytä



No en tiedä. Kyllä ainakin luonnontieteellinen lahjakkuus on sellaista, että pienestä pitäen tehdään selväksi, ettei se ole minkään arvoista. Lahjakkaan mutta pahatapaisien pojanklopin pätemistä vain. Kouluvaiheessa musikaalisesta ja urheilullisesta lahjakkuudesta palkittiin kertaluokkaa avokätisemmin. Lapsi ei vielä tajua sitä, että luonnontieteellinen lahjakkuus voi aikanaan tuoda leivän pöytään, mutta musikaalisuus tai urheilullisuus ei.

Olen saanut käsityksen, että lahjakkailla ihmisillä on tapana elää oman mielensä sisällä. Varsinkin, kun ei ole muita, joiden kanssa voisi jakaa ajatuksia.

No joo, onhan se noin. Aina olen yksin viihtynyt, ja aika vähän kavereita kaivannut. Tiedä sitten johtuuko epäsosiaalisuus tuosta. Toisaalta niin pienestä kuin muistan, sosiaaliset tilanteet, kaikki sanattomat viestit ja kirjoittamattomat säännöt ovat olleet minulle vaikeita käsittää ja noudattaa. Luonnontieteiden täsmällisyys ja selitysvoima on ollut jotain ihan toista kun ailahtelevien lajitoverien ennustamattomien mielentilojen ihmettely.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005
Satunnainen
Minä en oikein ole ymmärtänyt tuota asiaa, että lahjakkuus olisi jokin rasite. Onhan lahjakkailla elämässään mahdollisuuksia paljon enemmän.



Riippuu ihan millä alalla on lahjakas. Sosiaalisesti lahjakkailla on kaikkein parhaat mahdollisuudet. Johtajia ja kauppiaita tarvitaan aina, ja niitä taitoja on kaikkein vaikeinta opettaa. Luonnontieteellisellä lahjakkuudella voi saada ammatin ja työllistää itsensä, mutta muuten se on jostain syystä melkoisen hyljeksitty lahjakkuuden muoto. "Risupartaiset tutkijat" ja "rillipäiset nörtit" leimataan sosiaalisesti helposti torjuttaviksi hylkiöiksi. Varsinkin ellei heillä ole hyviä sosiaalisia taitoja, joilla luoda ihmisten luottamusta. Sitten joku musikaalinen, urheilullinen tai taiteellinen lahjakkuus antaa käytännössä vain harrastusmahdollisuuksia. Vain ani harvoista hyvin lahjakkaistakaan tulee niillä aloilla ammattilaisia.

Ns. peruspulliaisen elämä mielestäni on paljon tylsempää (oma kokemukseni: on tylsää olla tavis).
Monet asiat sinänsä kiinnostaisi itseänikin, mutta ei ole tarpeeksi lahjakkuutta.



Toisaalta taviksen on helppo ymmärtää kanssaihmisiään ja luoda tärkeitä sosiaalisia suhteita. Lahjakkaalle se on usein vaikeampaa (ellei sitten ole juuri sosiaalisesta lahjakkuudesta kyse), kun ei ymmärrä muita, eivätkä muut ymmärrä itseä.

Kai tuossa "lahjakkuudesta voi tulla rasite" on tosiaan kyse vähemmän lahjakkaiden kompensointiyrityksistä: "eihän se olis edes kivaa olla lahjakas kun niillä on kaikkia ongelmia sitten muuten".

Kyllä varsinkin huippulahjakkailla on käsittääkseni aika paljon ihan todellisia ongelmia. Usein juuri sosiaalisia. Ei ole hyväksi erota liikaa "normaaleista", ei edes "parempaan" päin.

Vierailija

No minun mielestäni olisi kivaa olla superlahjakas esim. psykologian, sos.psykologian ja sosiologian alueella

Enkä tarkoita tällä hiukan keskimääräistä suurempaa lahjakkuutta vaan todellista lahjakkuutta. Esim. itse olen keskimääräistä hieman lahjakkaampi monilla alueilla mutta en varsinaisesti erityisen lahjakas millään aluella.

No sosiaalisella alueilla voisin myös olla varmaan aika lahjakas jos se kiinnostaisi. Siis minua kiinnostaa esim. psykologia tms. ilmiöinä mutta ei niinkään kiinnosta käytännön sosiaaliset tilanteet, paitsi siinä mielessä jos havainnoi/tarkkailee ihmisiä ja yrittää tehdä heistä jotain johtopäätöksiä.

Kyllä se on oikeasti todellinen rasite olla keskinkertainen joka asiassa (esim. pääsee töihin vain puuduttaviin ja tylsiin rutiinihommiin).

Ja ne jutut siitä, että tavalliset ihmiset olisivat sitten kykeneviä jotenkin erityisellä tavalla nauttimaan niistä yksinkertaisista asioista ja saamaan niistä iloa tms., on pelkkää bullshittiä. Kyllä minä esim. mieluummin nauttisin jostain mielenkiintoisista töistä (jos saisi valita) kuin jostain "pienistä ja yksinkertaisista asioista".

Mitä muuten loppujen lopuksi ovat ne pienet ja yksinkertaiset asiat, joista me tavikset osaamme (kuulemma) nauttia? Puutarhassa kuokkimista, sukanvirkkuuta tai vastaavaa? Tai jokin "auringonlasku illalla teekupin kera"?
Nää jutut on pelkkää porvarien propagandaa, iskostaakseen proletariaatin päähän, että meille riittää kunhan on vaan "leipää ja sirkushuveja", hehe

Vierailija
Neutroni

Kyllä varsinkin huippulahjakkailla on käsittääkseni aika paljon ihan todellisia ongelmia. Usein juuri sosiaalisia. Ei ole hyväksi erota liikaa "normaaleista", ei edes "parempaan" päin.

Huippulahjakkailla yleensä on keskimääräistä huonommat sosiaaliset taidot. Vaikka savant-autistit. Lahjakkuus siis voi tulla siitä, että osa aivoista ei toimi kunnolla (vaikka sosiaaliset taidot), jolloin (en nyt keksi sopivaa sanaa, öö.. energia ei ole eksakti sana....) keskittyy muuhun aivoalueeseen. Pitäis muuten perehtyä paremmin aiheeseen. Miksi näin käy aivoissa?

Hmm.. ostaisiko joku mulle laajan sanakirjan, jossa selitettäisiin eri sanojen tarkoituksia ja missä niitä voi käyttää xD Hmm.. onhan kirjoja kuten Suhteellisuusteoria idiooteille, mutta miks ei muilla aloilla???? Se on jo vähän noloa, kun joutuu kyselemään kavereilta, että mitä hän tarkoittaa tolla sanalla.. Joskus se tulee vain siitä, että ei ole ennen kuullut sitä sanaa. Vai miltä kuulostaa: Kaveri on vieressä, kun mä keskustelen sen koneella sen mesessä sen kaverin kanssa siitä, että hän tulisi meille kylään. Kerroin hänelle, että meillä on ruokaa yli tarpeiden ja hän kysyy: Onko teillä keittoa? Meinaan vastata kysymykseen kuten sen ymmärsin, mutta kaveri siinä vieressä alkaa huutamaan, että etkö sä tiedä, että keitolla tarkoitetaan viinaa. Se on kuulemma tosi yleistä nuorten kesken. Siis molemmat, viinan juominen ja siitä puhuminen käyttäen sanaa keitto.

Mä en tajua, miksi sanat ei jää mun mieleen. Tällaista tapahtuu usein. Se on hassua, kun miettii jotain asiaa ja tietää, että on jo tajunnut sen, mutta ei vain osaa kuvailla sitä sanoin! Joskus menee enemmän pohtimista siihen, että laittaa ajatuksensa sanoiksi. Tapahtuuko teillekin niin?

Ehkä tämä on vain tavanomaista?? Musta on vain aina tuntunut, että sanat ei ole mun juttu.. usein mietin, että voiko näin sanoa tässä tilanteessa. Äidinkielessä mä parhaiten pärjäsin, kun otsikkona oli Lääketieteen kehitys. Pelkällä mielenkiintoisilla faktoilla voi jyrätä. Tieto on valtaa!

Mutta arvatkaa kuinka rasittavaa se on, kun mä luin Manipulointitekniikat -kirjan. Kun juttelin kavereiden kanssa, mä huomasin: ahaa, toi käyttää tota tekniikkaa ja toi tota ja tota ja kas ne toimii.
No oikeastaan se on huvittavaa.. kun ihmiset kuvittelee, ettei niiden tekniikoita huomata (ja kuvittelevat vielä, että ne toimivat!) ja mä vaan räjähdän nauruun, kun muistan kirjasta sen tekniikan. Mä en ole oikein käsittänyt, mitä hauskaa siinä on.
No älykkäiden ei tarvitse lukea sitä kirjaa vaan voivat vuosien sosiaalisen kanssakäymisen myötä huomata tekniikoita ja mitkä niistä tehoavat sekä sen että kaikkiin ei tehoa samat. Joskus on hauskaa leikkiä niillä. Tosin olen vain kaksi kertaa tahallani leikkinyt. Eka kerta tehosi, vaikka kaveri sanoi, etten pysty muuttamaan hänen mieltään. Halusin vain kokeilla ilman, että mulla olisi siitä jotain hyötyä. Toinen kerta ei toiminut.. käytin samaa tekniikkaa mitä kohde käyttää usein..

Ja se vielä.. mä olen oppinut huomaamaan, milloin ihmiset ei kuuntele. Ne vaan sanoo mm-m ja katsoo silmiin. Se on jotenkin hassua, kun ihmiset osaa erottaa, että toinen kysyi jotain, vaikka ei kuullut sanoja. voi vain sanoa: Kyllä sinä tiedät. Kyllä kai. Hmm.. tota pitää miettiä.. tai on vastaavinaan, mutta sanoo "Ajatus katkesi". Tosin joskus vain kannattaa sanoa: Anteeksi, en kuullut. xD
Tää taito on todella rasittava. Musta oli kivempaa, kun mä luulin, että ihmiset kuunteli mua.

Tieto lisää tuskaa. Mutta tiedolla voi hallita.. Mitä enemmän tietää (lue: tajuaa) maailmasta, sitä enemmän huomaa ongelmia. Joskus onnellisuus voi olla yksinkertaista, mutta monimutkaistaessa asioita, ei voi nauttia elämästä yksinkertaisena ja mitä monimutkaisemmin maailman näkee, sitä enemmän asiat vaativat työtä.

Argh! Pitää taas mennä. Opiskelijabileet! Ärsyttävää, kun saa itsensä mietintäfiilikselle ja tapaa sen kaverin, joka nauraa mulle päin naamaa, kun mä alan vetämään jotain syvällistä. Mua vain kiinnostaa tutkia asioita. No yksinkertaisista asioista voi nauttia Bailausta!

Döh. En ehtinyt yhtään miettiä, mitä mä kirjoitin. Vois miettiä syvään luotavamminkin

Kun jotain ei tajua, ajattelee, että joko maailma on outo tai minä olen. Se hämmentää ja masentaa. Tuntuu kuin olisi väärällä planeetalla. Tällä viittaan epäsosiaalisuudesta seuraaviin ongelmiin ja.. hehee.. pitää mennä.

Vierailija

Mielestäni Mensa testaa aika hyvin yleispätevyyttä. Ihmisillä, jotka saavat siitä erinomaisia tuloksia on jonkinlainen kyky suoritua hyvin yleisimmistä yhteiskunnan arvostamista tehtävistä. Monet ovat normaaleissa tilanteissa tietyllä tavalla "vikkeliä" oli kysymys sitten rationaalisen puheen tuottamisesta, päässälaskusta tai ihan yleisestä päättelykyvystä.

Testi mittaa vaikeimmissa tehtävissä muutakin kuin logiikkaa, niissä on aimo annos oivalluskykyä vaativaa prosessointia, näiden tehtävien suorittaminen puhtaalla loogisella analyysillä on erittäin työlästä ja aikakin loppuu varmasti kesken, syy minkä takia opeteltu analyyttinen ajattelu ei riitä huipputuloksiin, valon pitää myös välähtää (Ehkäpä neroksi luokiteltavan älykkyysosamäärä on tarkoituksella se noin 170 24:n keskihajonnalla) . Testin tekijät väittävät sitä juuri testin luovaksi komponentiksi. Pelottavaa on ettei monikaan edes pääse sinne asti.

Vaikuttaa siltä, että Mensan käyttämä testi on tehty aika pitkälti Robert Sternbergin kolmijaon perusteella tai ainakin kahden ensimmäisen:

"1. Analyyttinen älykkyys, mikä tarkoittaa kykyä hankkia, vertailla ja arvioida tietoa.

2. Luova älykkyys taas sisältää kykyä yhdistellä uudenlaisella tavalla olemassa olevia tietoja tai tuoreiden ratkaisujen löytämistä ongelmiin.

3. Käytännöllinen älykkyys puolestaan on eräänlaista "kadunmiehen älykkyyttä":arkielämän tilanteista selviytymistä, sosiaalisten taitojen käyttöä ja kykyä soveltaa tietojaan käytännön elämän ongelmiin menestyksekkäästi."

Mensa itse haluaa määritellä älyn seuraavalla tavalla:

"Älykkyys on tehokkuutta, jonka avulla yksittäisestä tilanteesta saa paremman kuvan ja joka auttaa toimimaan johdonmukaisesti ja järkevästi"

Cityn valopää ja muistihirviö:

http://www.city.fi/artikkeli/Ep%E4taval ... mies/1039/

http://www.city.fi/artikkeli/Muistihirvi%F6+07/2285/

Mielenkiintoista on, että miehet valloittivat päättelytestin finaalin ja naiset muistitestin:

http://www.city.fi/artikkeli/Toim.huom./1038/

http://www.city.fi/artikkeli/Toim.+huom./2278/

Vierailija

Tietääkseni tunnen tasan yhden mensan jäsenen, hän on oikein mukava, kun hänet oppii tuntemaan, mutta sosiaalisten tilanteiden taju on häneltä täysin hukassa. Tämä lienee joidenkin hyvin älykkäiden ihmisten ongelma, pelkkä älykkyys riittää hyvin harvalla alalla, muilla aloilla tarvitaan myös sosiaalista lahjakkuutta.

Mutta kyllä se itseänikin joskus koulussa rassasi, kun esimerkiksi kielissä edettiin niin hitaasti. Se luo kuvan liian helposta etenemisestä. Kun itse saa kymppejä lukematta koskaan läksyjä, sitä helposti oppii siihen, että tällä pärjää. Peruskoulun ja lukion pystyy esimerkiksi kielissä juuri läksyjä lukematta selvittämään hyvillä arvosanoilla, mutta sen jälkeen pitäisi jo oikeasti panostaa. Koska opetus menee (tai ainakin meni oman opiskeluni aikoihin) keskiarvon mukaan, ei vaatimuksia hirveästi tule ja tämä ei ole välttämättä hyvä asia.

Eipä silti, hyvästä kielitaidosta on kyllä ollut kovasti hyötyä työelämässä, vaikka en kieliä perusopintojen jälkeen ole tutkintomielessä lukenutkaan.

Vierailija
Jou
Tämä on mun mielestä todella mielenkiintoinen aihe. Tulee tänään Teemalta 20.05. "Ville oli kolmevuotias, kun hän oppi omin avuin kirjoittamaan. Seitsemänvuotiaana hän kiinnostui suhteellisuusteoriasta. Lahjakkaan lapsen koulutie ei välttämättä ole helppo. Miten lapsen erityisyys pitäisi huomioida?"
Seuraavalta sivulta http://www.telkku.com/?ks=1[/quote]

Savor?

Vierailija
Jou
Tämä on mun mielestä todella mielenkiintoinen aihe. Tulee tänään Teemalta 20.05. "Ville oli kolmevuotias, kun hän oppi omin avuin kirjoittamaan. Seitsemänvuotiaana hän kiinnostui suhteellisuusteoriasta. Lahjakkaan lapsen koulutie ei välttämättä ole helppo. Miten lapsen erityisyys pitäisi huomioida?"
Seuraavalta sivulta http://www.telkku.com/?ks=1

Mielestäni lahjakkailla on vaikeuksia sopeutua ihmisten joukkoon vai miltä tuntuisi, kun huveina ovat suhteellisuusteoriasta puhuminen.




Suhteellisuusteoriasta ei voi puhua kuin matkittuja paapatuksia, ellei osaa siihen liittyvää matematiikkaa, mitä taas seitsemänvuotias ei missään tapauksessa voi osata.

Sen sijaan lukemaan ja jossakin määrin jopa kirjoittamaan oppiminen kolmivuotiaana ei ole mitenkään erityisen poikkeuksellista.

Kokee itsensä niin yksinäiseksi ja aina ei osaa nauttia niistä yksinkertaisista asioista. Kaikki muut ihmiset vain tuntuvat niin tyhmiltä. Ylimielisyys varmaan kasvaa monelle ongelmaksi. Mielestäni eräät ovat ylimielisiä vaikka siihen ei edes olisi syytä



Juuri tästä olisikin kysymys tuossa tapauksessa.

Tietysti henkilö voi valita hyvinkin aikaisessa vaihessaa TIEDOLLISEN STARATEGIAN elämässään (vaikka ei olisi mikään erityinen "lahjakkuuskaan"). Siten minäkin ainakanani tein (vittuuntuneena uskonnon paapatukseen täytenä totena, n. 11 - 13-vuotiaana). Asiaa liittyi "urheilu" tempaista mahdollismman huono numero koulussa poistettavaiksi vaatimissaan aineissa, minulla uskonnossa. Monilla muilla vastaava protesti kohdistui ruotsinkieleen, ja siitä oli valittevasti todellista haittaa.

Suhtauduin yliolkaisesti myös geometriaan (joskaan en toki vaatinut poistettvaksi), koska senkin opetuksessa "haistoin" "uskonnollista väriä", ja se olikin sitten tähänastisen elämäni pahin erehdys.

Olen saanut käsityksen, että lahjakkailla ihmisillä on tapana elää oman mielensä sisällä. Varsinkin, kun ei ole muita, joiden kanssa voisi jakaa ajatuksia. Mutta kyllä elämän varrelta löytyy kaikenlaisia ihmisiä Joskus älykkö voi jopa turhautua ja päättää, että ryhtyy tyhmäksi. Siis sosiaaliseksi, nauttii niistä yksinkertaisista asioista, joista tavallinen kansa nauttii. Siitä on tehty romaanikin. Se oli hauska kirja.. mikäköhän se oli..
..koskakohan nörtteys tulee muotiin??

Joo mut pitää mennä. Mä en pysty katsomaan ohjelmaa, mutta jos joku katsoo niin kertokaa mulle mielenkiintoisia pointteja

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007

Meitä taviksia lohduttanee tieto etteivät huippulahjakkaat ole parhaita kuin omalla alallaan, heidänkin kun pitää tehdä töitä ja kehittää älyään. Harvemmin joku asiaan perehtymätön superlahjakkuus pärjää taidoissa jollekin vähemmän lahjakkalle alalla, jolla vähemmän lahjakas on kehittänyt
itseään vaikka 10 vuotta. Monille voikin tulla yllätyksenä, että älyä voi kehittää, aiheesta on mainio artikkeli tiede-lehden numerossa 8/2007.
Muutenkin olisin mieluummin sosiaalisesti petävä, kuin mensalainen.
En kyllä ole kumpaakaan ja molempia saa vielä harvemmin, silti ymmärrän psykologiaa ja kieliä ja filosofiaa, kehityn niissä ja fiilistelen.

Mulgeron

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat