Kansanvaltion ja globalimaailman rajat

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tässä on Pavel Bykovin kolumni venäläisessä Internetlehti-Expertissä. Siinä on ei välttämättä kiistamattomia, mutta mielenkkintoisia ajatuksia aiheesta. Vieressä pohditaan muuten sukuaihetta http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=26955
mutta kulttuurinäkökulmasta.

[size=150:4tb9s8sf]Vielä soditaan...[/size:4tb9s8sf]

Pavel Bykov

Parempaa yhteiskunnalista rakennetta kuin kansallisvaltio ei vielä keksitty. Pysyvä järjestelmä maailmalla voidaan rakentaa vain tämän faktan perusteella.

Kansallisvaltiot palaavat maailman politiikan näyttämölle. Globalisaatio-ilmiö – prosessi, joka hallinnut XX-XXI-vuosisatoin vaihteessa – johdatti konfliktipotentiaalin jyrkkään nousuun maailmalla. Tästä syystä tuleva rajojen poistaminen ja kansallisinstituutioiden laillisuuden purkaaminen jatkossa saman vauhtiin ja saman muotosarjan raamissa tulee mahdottomaksi.
Tämän väitteen kirkas todiste on puolustusvoimien kulujen nousu kaikkialla maailmaa. Kylmän sodan loppetusta huolimatta viime kymmenen vuoden kuluessa nämä ovat nousseet 37%
ja vuonna 2006 saavuttivat 1,2 triljoonaa dollaria vudessa, mikä on koko historian ennätys. Puolustushan on perinteisesti kansallisvaltioiden asia – juuri tämä tärkein toiminta historiallisesti on ollut ehtona koko v a l t i o n syntymistä. Siitä johtuu, että kaikki puheet siitä, että nationalinen valtio kuolee hiljattain ovat muoti-spekulointia, muuten ei olisi ym. puolustusvoimien kehitystä. Ja varsinkin ei olisi syntyneet mahtavia ohjelmia, kuin Yhdysvaltain Ohjustorjuntaohjelmaa.

Valmistaudutaan sotaan

Sotaan valmistautuminen sitä näyttävämpää, että tämä tapahtuu tavanomaisen globalisaation aallon loppuviivalla. Viime vuosisadan vartilaa maailmasta tuli avoimempi ja integroituneempi, muttei tullut yhteseksi. Ja tämä on räjähdysmäinen yhdistelmä.
Kasvanut riippuvuus toisistaan ei takaa, että kasvavat erimielisyydet ei johda kilpailevien voimien keskusten avoimeen konfliktiin. Paras esimerkki siihen on Ensimmäinen maailman sota. Globalisaation ideathan eivät ole nykypaivan keksinto. XX vuosisadan alussa maailma oli jopa yhtenäisempi kuin nyt – se oli Euroopan imperiumimaiden siirtomaakontrollin alla. Olivat taloudelliset suhteetkin, saatiin muuttaa ympäri Europpaa ilman passia, mutta tämä ei pelastanut ihmiskuntaa melkoisesta kolmekymmentävuotisesta maailmansodasta(1914:sta 1945: een pieni välisoitto välissä).
Tänä päivänä on paljon enemmän kilpailevia keskuksia. Tilanne pahenee siitä, että kansainväliset instituutiot joiden täytyy säätää globaalikehitys heikenevät. Vai laiska ei puhu YK kriisistä. Kansainvälinen valuutan järjestö ja Mailman Pankki muuttuivat maailman rahajarjestyksen mahdeista toisen luokaksi olemattomiksi pankeiksi sekä suuruudesta että ratkaisujen laadusta. Maailman kaupan liberalisoinnin neuvottelut WTO: n puitteissa armattomasti luistavat ja ainoa joka vetää Yhdysvallat pitää siitä riinni on älyllisen omaisuuden järjestelmä, josta hyvin riippuu Amerikan talouden johtoasema. Ja jopa länsimaailman pylväs NATO on joskus voimakkaan järjestyksen kalpea varjo. Jonkun verran vielä toimii ydinaseleviamisenkieltojarjestelmä( jollei oteta huomioon ”laittomia” ydinasevaltioita kuin Israel Intia, Pakistan ja mahdollisesti PohjoisKorea).
Kansainvälisten instituutioiden kriisi pahenee vielä siitä, että Yhdysvallat enemmän ja enemmän tekevät yksipuolisia ratkaisuja. Mm. kansainvälinen oikeuden systeemi, joka takaa turvallisuuden YK: n jäsenille vaihdetaan ennakkotapaussysteemiiksi: jos hyvistä aikeista saa pommitta yhden maan, niin miksei toisenkin? Juuri Yhdysvallat viime aikoina johtavat irtisanomisissa sopimuksista, jotka rajoittavat puolustusvoimien kehitystä ja sotilallista toimintaa. Tähän maahan kuuluu 46% koko maailman puolustusvoimien kuluista(Tukholman rauhan instituutti).
Summaten: tehokkuus kansainvälisten järjestöjen, jotka turvaavat globalisaation menoa Lännen( täsmällisemmin amerikkalaisen) mallin mukan jyrkkästi laskee. Eikä tule muuta vaihtoehtoa. Siitä johtuu, että maat joutuvat yksinomaan: enemmän ja enemmän katsomaan itseään ja kovemmin puolustamaan omat intressinsa - ja valmistautumaan hunoimpaan. Ja kuin näytti 1914:s vuosi kun kaikki kilvain menoin valmistautuu pahaan tämä tulee pian.

Valtio ja demokratia

Toinen syy josta nationalinen valtio on liian aikaista viedä roskikseen, - sen ulkopuolella ei voi kehittää ja ylläpitää demokraattisia sääntöja ja normeja. ”Demokratia” ei ole ”valtion” vastakohta. Vahva valtionkoneisto esim. USA:ssa elää hyvässä sopusoinnissa vahvankin demokraattisen perinteen kanssa. Mutta Somalin romussa makaava valtiollisuus ei jätä toivoa demokraattiseen kehitykseen.
Nuo viimen viidentoista vuoden yritykset luoda joku globaali kansainvälinen formatti, joka kehittäisi demokraattiset institutiot maailmalla, näyttävät kokoon kuivuneen. Kaikenlaisia Etyj:n missioita, humanitarisia interventioita, vapaasanajärjestöjä, ja sen semmoista ei riitä toden teolla. Todellinen demokratia syntyy vain kansan jokapäiväisen työn tuloksena, kun se haluaa nähdä maansa vapaaksi ja kukoistavaksi.
On selvä millä rakennetiin epäonnistuneet yritykset, - ”Amerikan ulkopolitiikan kahdella säännöllä”. Ensimmäinen: pääasiallinen Amerikan ulkopolitiikan intressi on levittää demokratiaa ympäri maailmaa, koska tämä vahvistaa Yhdysvaltojen turvallisuutta ja auttaa taloudellista kukistamista. Toinen: kaikki mitä vastaa USA:n kansanetujaa auttaa demokratian levittämistä, ks. ”ensimmäinen sääntö”.
Nimittäin toinen ”sääntö”tuo melkoisia väärännyksiä Yhdysvaltojen ulkopolitikkaan. Niin, jos strategisesti demokratian leviäminen kuuluu USA:n kansanetuihin, niin taktisesti Amerikan intressit voi olla erilaiset (ja valitettavasti on erilaiset) kuin maailman demokratisoinnin aatteita. Mikäli viime kymmenen vuotta Amerikan politikka muuttuu enemmän ja enemmän tilanteenmukaiseksi, sikäli USA:n politiikan lauseiden ja tekojen välinen ristiriita tulee stä huutavammin.
Sikälikin monien maiden pyrkimys kehittää demokrattisia institutioitaan usein alkaa tulla ristiriitaan USA:n kenttääpolitiikan kanssa kyseissä maissa. Mikä taaskin kannustaa valtiot eristäytymään kaikista kansainvälisistä projekteista.
On selvä, ettei tämä myös auta maailman poliittisen systeemin pysyvyyttä. Jos demokratia on etusijassa maailmalla, niin tarvitaan uudet tunnustetut pelisäännöt – o liian kallista luottaa ainoastaan Amerikan hyvään tahtoon ja pyytettomyyteen. Sama voi sanoa turvallisuuden systeemista. Jyrkkä kehitysmaailman taloudellinen ja poliittinen kasvu(etusijassa Kiinan) vaatii muuta kansainvälisen turvallisuuden rakennetta( USA ei voi kantaa tätä kuormaa yksin) ja parempaa kulttuuria ottamaan huomioon kumppanien etuja. Niin vain voidaan pitää maailma globaalisesta liukumisesta vastakkainasetteluun.


http://www.expert.ru/printissues/expert ... povoyuyut/
P.s. Anteeksi, jos suomen kieli käännöksessa ei ole aina oikein.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat