Oliko Lenin materialisti vai idealisti?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

OLIKO LENIN ”OBJEKTIIVINEN IDEALISTI” VAI DIALEKTINEN MATERIALISTI?

Helsinkiläisen Marx-seuran puheenjohtaja Vesa Oittinen 8 leimaa seuran sivuilla artikkelissaan ”Bernstein ja Kantin varjo työväenliikkeen yllä” 1 leninismin filosofian ”objektiiviseksi idealisminksi”. Artikkeli käsittelee Eduard Bernsteinin ”eettisen sosialismin” ideaa, jonka perusvika oli ja on siinä, että oppi rakentuu perusteettomalle uskolle ”synnynnäiseen moraaliin”, jollaista ei ole olemassa.

Ennen kaikkea artikkelilla kuitenkin halutaan väittää, että ”idealismina” dialektinen materialismi muka ei kelpaisi luonnontieteiden filosofiaksi, eikä historallinen materialismi talous- ja muiden yhteiskuntatieteiden filosofiaksi. Suomen akatemian tutkija ja muinaisen taistolaisliikkeen ideologi esittää nämä filosofiat ”oikeiden luonnontieteiden kilpailijoina”, joita erinäiset muut opilliset konstruktiot ovatkin, mainittakoon tässä vain vaikkapa siellä akatemiassa kovin populääri antipavlovistinen ”evoluutiopsykologia”...

Joudun (RJK) oikaisemaan Oittisen (VO) perättömiä väitteitä ja tulkintoja, ja voin ammatillisella tieteellisellä kokemuksella vakuuttaa, että ainakin dialektinen materialismi sopii loistavasti luonnon- ja teknisten tieteiden teorianmuodostuksen filosofiseksi taustateoriaksi. 7

Keskityn tässä kirjoituksessa kysymykseen muka ”Leninin idealismista”.

Oittisen juttu sisältää kuitenkin paljon asiaa myös aiheesta ”Kommarit, demarit, sosialismi ja moraali”, joten palaan ehkä artikkelin tuohon puoleen myöhemmin.

Onko filosofia ”epätiedettä”?

VO: ” Vuonna 1880 Friedrich Engels kirjoitti teoksessaan Sosialismin kehitys utopiasta tieteeksi: "Me saksalaiset sosialistit olemme ylpeitä siitä, että emme polveudu vain Saint-Simonista, Fourierista ja Owenista, vaan myös Kantista, Fichtestä ja Hegelistä".

Vaikka Engels siis näin antoikin vihjeen marxilaisen sosialismin filosofisista juurista, oli II internationaalin johtavien poliitikkojen ja teoreetikkojen piirissä kuitenkin 1800-luvun loppuun mennessä vakiintunut hyvin vahvana se käsitys, että Marxin oppi on "reaalitiedettä", ei filosofiaa. Marxilaisuuden nähtiin koostuvan historiallisesta materialismista ja kapitalismin kriittisestä analyysista. Filosofisen spekulaation kanssa sillä ei pitänyt olla mitään yhteistä. ”

RJK: Oittinen ottaa erityistieteistä ilman mitään asiallista syytä käyttöön uuden termin ”reaalitiede” (eli suomeksi ”todellinen, oikea tiede”); Oittinen on ilmeisesti tullut sellaiselle kannalle, että ensinnäkään mikään Marxin harjoittama tiede, ja toisekseen mikään filosofia, muka ei ole ”oikeaa eli reaalitiedettä”. Tuollainen kanta olisi useimpien porvarienkin kannan vastainen ja yhtenisi lähinnä marxismia ”demonisoivien” fasistien kantaan.

On täysin älytöntä, että kaikille erityistieteille yhteisiä yleiskäsitteitä tutkiva materialistinen dialektiikka (joka korvaa tuossa roolissa joidenkin muiden oppien metafysiikan) voisi olla jokin erityistiede: joko se on filosofiatiede, tai sitten se ei ole tiedettä lainkaan. Eikä myöskään tuohon aikaan tästä asiasta voitu millään muulla tavalla ajatella. Marxin taloustiede kuten lisäarvoteoria taas ovat yhtä selvästi erityistiedettä kuin dialektiikka on filosofiatiedettä.

VO: ” Uuskantilaiset omaksuivat Kantin kriittisestä filosofiasta vain tiettyjä valikoituja puolia . He "siivosivat" siitä pois liian radikalismin ja materialistiset tendenssit. Erityiseksi loukkauskiveksi osoittautui uuskantilaisille kuuluisa Ding an sich, "olio sinänsä", joka Kantin mukaan oli kaikkien aistimustemme takana niiden aiheuttajana. Uuskantilaisten mielestä tämä johti hankalaan materiaalisten olioiden ja subjektiivisten aistimusten dualismiin. He "virtaviivaistivat" Kantin oppia eliminoimalla oliot sinänsä. Nyt jäljelle jäi vain (subjektiivinen) kokemus - siis ilman sitä aiheuttaneita objekteja -, minkä seurauksena uuskantilaisuudessa olikin ikään kuin sisäänrakennettu tendenssi kohti subjektiivista idealismia. Kehityskulku täydentyi hieman myöhemmin vuosisadanvaihteessa 1900 muotifilosofiaksi nousseessa Machin ja Avenariuksen empiriokritisismissä, joka opetti, etteivät ulkomaailman oliot todellisuudessa ole muuta kuin meidän subjektiivisessa kokemuksessamme olevia "aistimuskimppuja" - ajatus, jota vastaan Lenin raivokkaasti hyökkäsi. ”

RJK: Tässä Oittinen tähdentää ehdottoman aiheellisesti machismin, ”sosialidemokraattisen luonnontieteenfilosofian” patataantumuksellista ja jopa vähän höyrähtänyttä ja loogisesti uskontoon johtavaa roolia tieteessä ja politiikassa. Poliitisesti machistit saattoivat kyllä olla varsin äkkivääriä radikaaleja, mm. eräs johtajista wieniläinen fysiikan professori Friedrich Adler, joka oli väitellyt Lenininkin kanssa, ampui omakätisesti Itävallan ministeripresidentti (pääministeri) Karl von Stürgkhin.

Lenin, idealisti vai materialisti?

VO: ” II Internationaalin aatteellista perintöä arvosteli vasemmalta ehkä seikkaperäisimmin Lenin.

...Kiinnostavinta Leninin kritiikissä oli ensinnäkin se, että filosofisilta mieltymyksiltään hän poikkesi oman fraktionsa - bolshevikkien - päälinjalta. Hän ei omaksunut sitä "aktivistista" ja subjektivistista filosofiaa, jota monet muut bolshevikkien teoreetikoista (kuten A. A. Bogdanov) kannattivat, vaan nojautui mieluummin Plehanoviin, vaikka tämä oli puoluekiistassa jäänyt menshevikkien leiriin.
1909 ilmestynyt Materialismi ja empiriokritisismi 8 oli suunnattu ennen kaikkea "omien" rivit tartuttanutta empiriokritisismiä vastaan.

Empiriokritisismi lukeutuu suuntauksena jo pikemmin positivismiin, mutta siinä on silti tiettyjä yhtymäkohtia (empiirisen kokemuksen "kritiikki"!) uuskantilaisuuteen. Jo tässä teoksessa Lenin hyökkäsi voimakkaasti Kantin tietoteoriaa ja ennen kaikkea "olio sinänsä"-käsitteeseen liitettyä agnostisismia vastaan. Mutta varsinaisesti vasta 1914/1915 syntyneissä Filosofian vihkoissa Leninin Kant-kritiikki saa lopullisen muotonsa.

Filosofian vihkot koostuvat pääasiassa Hegel-ekserpteistä. II Internationaalin vasemmiston teoreetikoista Lenin oli ehkä eniten kiinnostunut Hegelistä. Se on jossain määrin yllättävää, sillä - kuten jo sanoin - bolshevikin olisi odottanut innostuvan enemmän jostain Giovanni Gentilen tyyppisestä "aktivistisesta", subjektin aktiivista toimintaa korostavasta filosofiasta. Tässä näkyy Leninin pyrkimys synteesiin, vastakohtien ylittämiseen: vaikka hänkin on vallankumousmiehenä tyytymätön Kautskyn ja II Internationaalin deterministiseen marxismitulkintaan, tahtoo hän samalla myös välttää äärivasemmistolaista aktivismia, jota bolshevikkipuolueessa paljon esiintyi. ”

RJK: Lenin oli ”Materialismissa ja empiriokritiismissa” ennen kaikkea tieteen eikä politiikan filosofi.

Mutta bolshevikkien ja menshevikkien raja ei todellakaan ollut, eikä ole, ”väkivallan ja väkivallattomuuden” raja, vaan perusero leninismin ja nykyisenkin sosialidemokratian välillä oli ja on jossakin aivan muualla.

VO: ” Mutta vielä yllättävämpää on, että Lenin nielaisee Filosofian vihkoissa Hegelin Kant-kritiikin suorastaan nahkoineen karvoineen. Kun Hegel esimerkiksi arvostelee Kantin oppia olioista sinänsä sillä argumentilla, että Ding an sich on pelkkä tyhjä abstraktio, joka ajatuksen pitää pystyä täyttämään omalla sisällöllään, hyväksyy Lenin tämän täysin - panematta ollenkaan merkille, että tällaisen kritiikin läpivieminen edellyttää objektiivisen idealismin ohjelman allekirjoittamista. Hegel näet "voittaa" Kantin tekemällä olioista sinänsä hengen momentteja, ts. riistämällä niiltä niiden riippumattomuuden subjektista. Olioiden sinänsä perustana, substanssina osoittautuu Hegelillä viime kädessä olevan henki, ja näin ne todellisuudessa ovatkin "samaa maata" kuin subjekti ja sen tajunnansisältö. ”

RJK: Tässä nyt sitten Oittinen ”todistaa Leninin olevankin idealisti”! Nyt sitä ”todistusta” kerrankin päästään tarkastelemaan lähemmin!

Se perustuu sille, että muka ”Lenin allekirjoittaa objektiivisen idealimin ohjelman”, koska ”das Ding an sich” on ”kumottu objektiivisten idealistien toimesta”, ja Lenin hyväksyy tuon ”todistuksen”, kuten edelleen tulkitsen, esittämättä sen tilalle uutta tiukan materialistista todistusta (jos sellainen vain olisi esitettävissä...) Tuollainen onkin ihan todellisuudessakin bluffareiden trikkejä, että otetaan toisessa teoriassa todistettuja lauseita aivan toiseen teoriaan muka ”todeksi todistettuina”, vaikka niitä ei olekaan todistettu eikä voidakaan todistaa (muutoin tarvistsisikaan bluffata!) tuossa toisessa teoriassa. Esimerkkinä juuri, että ”surffattaisiin” oppilause hegeliläisetä dialektiikasta marxilaiseen tai päin vastoin (muka valmiiksi todistettuna).

Tekikö Lenin siis tuollaista, bluffasiko hän(kin) logiikassa, kuten VO väittää? Vai bluffaako mahdollisesti VO itse?

Tämän kysymyksen selvittämiseksi on katsottava, kuka saksalainen idealisti on kumonnut Kantin ”das Dng an sich” -käsitteen, miten todistanut sen epäadekvaatiksi, ja miten hänen todistuksensa suhtatuu kysymykseen taustafilosofian materialistisuudesta tai idealistisuudesta.

Kysymykseen vastaa neuvostoliittolainen filosofi Evald Iljenkov, joka on omistanut tälle kysymykselle seurannaisineen erinomaisen pääteoksensa ”Dialektinen logiikka” 4:

“ Kant ei hyväksynyt niitä parannuksia, jotka Fichte oli esittänyt tehtäväksi hänen ajatteluteoriaansa.

.....Fichte etsi ajattelua koskevasta Kantin opista perusluonteista epäjohdonmukaisuutta. Hän löysi sen lähtökäsitteestä, jonka Kant oli tietoisesti ottanut kaikkien rakennelmien pohjaksi, ”olion sinänsä” käsitteestä. Jo tässä käsitteessä (eikä niissä kategoriaalisissa periaatteissa, jotka voidaan omistaa oliolle) piilee kirkuva ristiriita, siinä rikotaan kaikkien analyyttisten arvostelmien korkeinta periaatetta vastaan, joka kieltää ristiriidan käsitemäärityksissä. Sellaista ”käsitettä” ei siis voida sietää loogisesti kehitetyssä teoriajärjestelmässä.
Tosiaankin, käsitteessä ”olio sellaisena kuin se on ennen ja ulkopuolella kaikkea mahdollista kokemusta” piilee Kantilta huomaamatta jäänyt mielettömyys: väite, että meillä on tajunnassa tajunnan ulkopuolinen olio (”tieto asiasta, josta meillä ei voi olla tietoa”, RJK), merkitsee samaa kuin väite, että taskussa on rahaa, joka on taskun ulkopuolella.

Tässä ei ole kysymys siitä, onko puhuttua ”oliota sinänsä” olemassa vai ei (eli voisiko olla todellisuuden puolia, joista emme iki maailmassa voisi tietää mitään, RJK). Mutta siitä, että että tällaisen olion käsite on mahdoton, Fichte oli varma. Tälle perustalle ei voitu rakentaa myöskään käsitteiden järjetelmää, koska Kantin teorettisen rakennelman perustan yli kulki ristiriidan halkeama.

Fichten johtopäätös oli moitteeton: olion itsensä ajatteleminen merkitsee, että ajatellaan sellaista mikä määritelmällisesti ei ole ajateltavissa (ristiriidan kiellon kannalta tietysti), rikotaan kaikkien analyyttiten arvostelmien korkeinta periaatetta vastaan näitä arvostemia perusteltaessa. Fichte moitti Kantia siitä, että tämä logiikan järjestelmäänsä näytti erittäin huonoa esimerkkiä logiikan sääntöjen käsittelystä.

Kysymys asetettiin näin: pitääkö logiikan tieteenä noudattaa samoja periaatteita, jotka se asettaa kaikelle muulle ajattelulle ehdottoman yleisinä, vai onko se oikeutettu ylenkatsomaan niitä? Täytyykö logiikan olla tiede tieteiden joukossa, vai käyttäytyykö se pikemminkin omavaltaisen ruhtinaan lailla, kun tämä säätää lakeja, jotka sitovat kaikkia muita paitsi häntä itseään? Kysymys sattaa tuntua puhtaasti retoriselta. Kuitenkin Kantin opista seuraa, että havainnossa annetuista olioista (ts. kaikkien erityitieteiden alueella) ihminen ajattelee yksien sääntöjen mukaan (totuuslogiikan sääntöjen) ja ajattelussa annetuista olioista toisten sääntöjen mukaan (transsendendentaalisen dialektiikan hengessä). Ei ihme, että ymmärryksen ja järjen välille ja itse järkeen ilmaantuu ristiriitoja, antinomioita.”

Fichten muodollisloogisessa kritiikissä Kantin ”oliota sinänsä” vastaan ei ole ollenkaan kysymys ”materialismista ja idealismista”: ”das Ding an sich” on väärä, KOSKA SE ON MUODOLLISLOOGISESTI SUSI, itse muodollisen logiikan idean, TOTUUSARVON SÄILYTTÄMISEN PÄÄTELMISSÄ, vastainen. Tieteellisellä ”teorialla”, jonka ”aksioomiin” tuo pseudokäsite kuuluu, voidaan ”päätellä” lopulta aivan mitä tahansa ja kuinka päin tahansa!

Dialektiikasta sisällöllisenä logiikkana

Oittisen ”todistuksen Lenin idealismista” toinen osa perustuu sille, että Lenin, objektiivisen ja konreettisen totuuden käsitteen formuloija filosofisessa pääteoksestaan ”Materialismi ja empiriokritisismi”, hyväksyisi luineen karvoineen juuri Hegelin dialektiikan:

VO: ” Samalla lailla Lenin hyväksyy - sen enempää miettimättä - Hegelin määritelmän dialektiikasta "sisällöllisenä logiikkana", johon myös liittyy sitoutuminen objektiiviseen idealismiin (Kantin mukaanhan näet käsitteiden sisältö palautuu viime kädessä subjektista riippumattomaan todellisuuteen). ”

Tämä on aivan yksinkertaisesti härski vale: Lenin ei suinkaan suinkaan ole sitoutunut idealistiseen hegelistiseen dialektiikkaan, vaan MATERIALISTISEEN MARXILAISEEN DIALEKTIIKKAAN, joiden eroista Marx itse kirjoittaa Pääoman I osan jälkisanoissa seuraavaa 5:

Minun dialektinen metodini ei ole vain pohjaltaan erilainen kuin Hegelin metodi, vaan suorastaan sen vastakohta. Hegelin mielestä ajatteluprosessi, jonka hän ”idean” nimisenä muuttaa itsenäiseksi subjektiksikin, on todellisuuden demiurgi (luoja), todellisuuden, joka on vain idean ulkonainen ilmaus. Minulla päin vastoin ´ideaalinen´ ei ole muuta kuin ihmismielen heijastamaa ja ajattelumuodoiksi muuntamaa ´materiaalista´ maailmaa.

(Tästä lainauksesta muuten selvästi näkee, että "läntisen marxismin" tuhannesti kiroaman ´HEIJASTUKSEN´ (refection, ja että tajunta on sellaista olemukseltaan) on senkin tuonut marxismiin Marx itse, eikä Lenin.)

Mitä tulee Hegelin suhtautumiseen Kantin "yleiseen tieteen logiikkaan”, niin Hegel lähtee liikkeelle siitä mihin Fichte lopetti, aivan kuten muutkin hänen jälkeisensä idealistit kuten Schelling ja Husserl, jotka päätyvät tieteen erityislaadun kiistämiseen. Hegel ei ”ota logiikkaa annettuna” eikä aseta kysymystä ”täydellisestä logiikasta” (ainakaan tässä ja nyt), vaan hän pitää logiikkaa (kehittyvänä) tieteenalana tieteenalojen joukossa, ja ryhtyy selvittämään, mikä olisi sen (tutkimus)KOHDE. 6

” Ennen kaikkea on tärkeää tehdä selväksi, mikä on se reaalinen kohde, jota Hegel tutkii ”Logiikan tieteessään”. Tämä on tärkeää, jotta alun alkaen voidaan säilyttää kriittinen välimatka hänen esitykseensä. ”Että logiikan tutkimuskohteena on ajattelu, siitä ovat kaikki yksimielisiä, tähdentää Hegel ”Pienessä logiikassaan”. Tuntuu täysin luonnolliselta, että hän myöhemmin määrittelee logiikan ”ajattelua koskevaksi ajatteluksi”, tai ”omaa itseään ajattelevaksi ajatteluksi”. ”

Hegel (kuten Marxkaan) siis ei tarkoita logiikalla suinkaan ainoastaan muodollista logiikkaa (jota kielellinen esitys kohteesta ei saa rikkoa), vaan myös mm. käsitteen- ja teoriamuodostuksen kysymyksiä.

Hegelin määrittelyssä logiikan (tutkimus)kohteesta on YHTÄ VÄHÄN MITÄÄN ERITYISESTI IDEALISTISTA KUIN FICHTEN MUODOLLISLOOGISESSA KRITIKISSÄKÄÄN KANTIN ”OLIOTA SINÄNSÄ” VASTAAN: ”das Ding an sich” EI OLE ”VÄÄRÄ KOSKA SE ON IDEALISTINEN”, vaan se on väärä, KOSKA SE ON LOOGISESTI KELVOTON.

Dialektiikka ”sisällöllisenä logiikkana” erotukseksi muodollisesta eli ”sisällöstä puhdistetusta” logiikasta on VIELÄ OSUVAMPI MÄÄRITTELY materialistisessa kuin suinkaan Hegelin idealistisessa dialektiikassa. Kun muodollinen logiikka ei riipu sisällöstä, se ei riipu myöskään siitä, onko se sisältö ”henkeä vai ainetta”, ideoita vai materiaa. Sitä vastoin sisällölliselle logiikalle se on (heijastaa) aina perimmiltään jompaa kumpaa.

Dialektiikka sisällöllisenä logiikkana suorastaan ennustaa kahden tietyllä tavalla toisiaan vastaava dialektiikan, materialistisen ja idealistisen, marxilaisen ja hegelistisen, olemassaolon!

1) http://www.marx-seura.kaapeli.fi/archive/bernstein.htm

2) http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=22652

3) http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/a ... /dial.html

4) http://www.marxists.org/archive/ilyenko ... essay4.htm

5) http://www.marxists.org/reference/archi ... 938/09.htm

6) http://www.marxists.org/archive/ilyenko ... essay5.htm

7) http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... hp?5,14503

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vesa_Oittinen

9) http://www.marxists.org/archive/lenin/w ... /index.htm

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat