Mistä Auringon tehovaihtelut johtuu ?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

On mitattu, että vaihtelua on , muistaakseni 1-2%, joka vastaa maan pinnalla muutaman asteen vaihtelua kai.

Onko teorioita, että mistä vaihtelu johtuu ? Aurinko on aika iso, luulisi että pienet heitot keskiarvoistuu.

Olisiko Aurinko pyörivä ellipsi, kiertoaika 11 vuotta ?

Vai mistä ?

Sivut

Kommentit (155)

Leone
Seuraa 
Viestejä4564
Liittynyt16.3.2005

Auringon pinnalle syntyy välillä aktiivisia alueita, jotka näkyvät piikkinä säteilytehossa, kun alue on kohti Maata. Aktiivisten alueiden synty noudattaa noin 11 (+\- 2) vuoden aurinkosykliä. Tällä hetkellä ollaan syklin minimissä (tai menossa kohti sitä) ja aktiivisia alueita on harvakseltaan. Se miksi kyseessä on juuri tuon pituinen sykli, johtuu planeetoista ja niiden kiertoajoista Auringon ympäri.

Säteilyteholla on myös jokin perustaso, kun aktiivisia alueita ei ole. Mielenkiintoinen kysymys on se, kuinka tämä perustaso voi vaihdella. Näyttäisi siltä, että kun aurinkojakson pituus kasvaa, niin tuo perustasokin laskee. Tätä voidaan havainnoida juuri tällä hetkellä, kun sykli on pidentymässä huomattavastil: perustaso laskee jatkuvasti ja nyt säteilyteho on merkitsevästi alhaisempi kuin koskaan kun sitä on mitattu (1970 -luvulta lähtien). Periaatteessa tämä on aika huolestuttavaa, ja voi merkitä pientä jääkautta.

Irradianssia voi seurata tuolta:

http://lasp.colorado.edu/cgi-bin/ion-p? ... or_tsi.ion

Aktiivisia alueita ja auringonpilkkuja taas tuolta:

http://sidc.oma.be/LatestSWData/LatestSWData.php

Vasemmalla alhaalla näkyvä halo syntyy ainoasta aktiivisesta alueesta joka tällä hetkellä on. Se kiertyy muutaman päivän kuluttua näkyviin, jolloin irradianssi alkaa hetkeksi nousta.

Vierailija

Yleisesti ottaen auringon säteilytehon vaihtelut auringonpilkkujakson aikana johtuvat pilkkujen varjostuksesta (säteily vähenee), aktiivisten alueiden fakuloiden määrän ja auringon pintamagneettisuuden (network) vaihteluista (säteily kasvaa). Näiden kolmen tekijän keskeinen fysikaalinen tekijä on auringon magneettisuus, joka säätelee lähtevän kokonaissäteilyn voimakkuutta. Ylai 90 % auringon säteilyn voimakkuuden vaihteluista voidan mallintaa lähtemällä auringon pintamagneettisuudesta.

Keskimäärin (pilkkujakson aikana) pilkut vähentävät säteilyä, mutta fakulat ja network kompensoivat ja ylittävät pilkkujen varjostuksen, jolloin pilkkumaksimissa aurinko säteilee enemmän kuin minimissään. Ero maksimin ja minimin välillä on vähän alle 1 Wm-2, mikä on vahvistettu suorilla satelliittimittauksilla ja rekonstruoitu esim. vanhoista aurinkopilkkutiedoista muutaman sadan vuoden ajalta.

Auringon säteilyvoimakkuudessa on siis jaksollinen osuus, joka seuraa pilkkujaksoa 11v. Näin siis keskimääräinen "aurinkovakio" (auringon kokonaissäteilyvoimakkuus laskettuna maan keskietäisyydelle auringosta) vaihtelee +- 0,5 Wm-2. Nyt parhaillaan olevan pilkkuminimin säteilyminimi mahtuu tähän haarukkaan. Mitään epänormaalia säteilyn pudotusta ei ole auringossa tapahtumassa, vaan sen säteilykehitys hiljalleen lähtee nousemaan kun minimistä päästään eteenpäin. Nykyisen säteilyminimin taso on lievästi alempi kuin edellisessä minimissä.

Nyt päättynyt/päättymässä olevan jakson (#23) pituudestä näyttää tulevan keskimääräistä ehkä vuoden pitempi (noin 11,5 -12,0 v). Tämäkään ei ole kauhean epänormaalia, koska vastaavan pituisia jaksoja oli 1900-luvulla ainakin kaksi ja aikaisemmalta ajalta useampia. Jaksojen pituuden kytkeminen maapallon lämptilaoloihin on jo tilastollisestikin löyhällä pohjalla saatikka sitten fysikaalisesti.

Auringon aktiivisuudesta tunnetaan myös 11 vuotista pitempiä jaksoja. 80-100 v oleva Gleissbergin jakso ja noin 200 v oleva de Vriesin jakso. Pitkät pilkkutilastot (ja eräät muut auringon aktiivisuutta kuvaavat tiedot) osoittavat, että seuraavat pilkkujaksot 24-26 voisivat olla heikompia kuin muutamat viimeiset ja siten auringon aktiivisuus olisi menossa kohti yleistä alhaista tasoa Maunderin minimin tapaan jopa. Voi olla että näin käy, voi olla toisinkin. Fyysikoiden ennusteet auringon käyttäytymisestä menevät kuitenkin aikalailla ristiin: jaksosta 24 ennakoidaan joko hyvin voimakasta tai sitten hyvin heikkoa. Aurinkofysiikkaan perustuvia käsityksiä on esitetty myös jakson 25 ominaisuuksista.

Satelliittimitauksia auringon säteilyvoimakkuudesta tunnetaan noin vuodesta 1978 lähtien eli noin 3 pilkkujaksoa. Miten säteilyn taso on vaihdellut jaksosta toiseen on vaikeampi arvioida, koska mittaukset on tehty eri satelliiteilla, joiden mittaustulosten vertailu ei ole aivan yksinkertaista, koska säteilymittareiden näyttämät pitää kalibroida keskenään. Näin esim. ACRIM datoissa riippuen siitä miten säteilyn aikasarjojen korjaukset tehdään voidaan nähdä pilkkujaksosta toiseen tapahtuvaa lievää kasvua, ei kasvua lainkaan tai lievää laskua. Joka tapauksessa erot ovat pieniä, alle 1 Wm-2, joka maapallon lämpötilaksi muutettuna on alle 0,1 °C. Viimeksi kuluneiden noin 30 vuoden aikana auringon säteilymuutoksilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta maapallon lämpötilan kehitys yleiseen kehityskulkuun. Varsin vankalla pohjalla on myös se näkemys, ettei auringolla ole ollut pitemmänkään jaksojen puitteissa suurta roolia.

Leone toteaa, että mielenkiintoista on tutkia auringon säteilyn perustasoa silloin kun pilkkuja ei ole lainkaan. Tämähän tarkastelu on tehty varsin perusteellisesti IPCC:n raportissa (4TAR; http://www.ipcc.ch) Chp 2 luvussa 2.7 "Natural forcings" ja 2.7.1 "Solar variability", mistä löytyy hyvä yhteenveto alan kirjallisuuteen. Se on edellisen IPCC:n raportin (2001) päivitys uusimmalla tutkimuksella. Siellä todetaan syklinen säteilyvaihtelu, jolla ei ole merkitystä pitkän ajan lämpötilaoloihin maapallolla yli pilkkujaksojen. Auringosta saattaisi tulla ilmastonmuutoksen kannalta merkittävää säteilypakotetta maapallolle, jos auringon säteilyssä olisi pilkkujaksosta toiseen pysyvää säteilyn kasvua (tai pienenemistä). Viimeksi pitkäaikainen pilkuton kausi oli ns. Maunderin minimin aikoihin noin 1650-1710. Kaikki tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että auringon säteilyteho tuosta "nollatasosta" ei ole merkittävästi kasvanut kuten IPCC:n taulukosta 2.10 s. 191 (Chp. 2) voi päätellä. Siinä tulokset on koottu alan keskeisten tutkijoiden keskeisistä tuloksista.

Säteilyn kasvun aiheuttama lisäsäteilypakote maapallolle 1700-luvun tasosta on eri malleista laskettuna keskiarvona noin 0,12 Wm-2 eli alle 10:s-osa kasvihuonekaasujen nettopakotteesta.

Mitään pientä jääkautta ei ole odotettavissa auringon nykyisistä eikä tulevista säteilymuutoksista, koska ei se edellinenkään ns. Pikku jääkausi auringosta ole johtunut; sen verran pieniä ovat auringon säteilymuutokset olleet ja muita todennäköisempiä syitä on kosolti varsinkin uusia viime vuosilta. Miten auringon säteilyteho vaihtelee pilkkujaksosta toiseen riippuu kyllä eniten pilkkujen maksimimäärästä kuin pilkkujaksojen pituudesta, joka varsin heikosti näkyy säteilyvoimakkuudessa.

Mielenkiintoinen jäänne menneisyydestä on Leonen suorasukainen väittämä siitä, että auringon aktiivisuuden 11 vuotinen jakso (sykli) ilman muuta johtuu "johtuu planeetoista ja niiden kiertoajoista Auringon ympäri." Tämä väite esiintyy nykyäänkin sitkeästi alan ns. harmaassa kirjallisuudessa internetin syövereissä. Väitteen alkuperä juontuu 1800-luvun aurinkotutkimuksesta, jolloin auringon säteilyn syitä ei edes alkeellisellä tasolla tunnettu saatikka sitten pilkkujen esiintymistä säännöllisyyttä sääteleviä magnetohydrodynaamisia prosesseja. Silloin taivaankappaleiden dynaamisia ilmiöitä hahmotettiin sen ajan fysiikan tutkimuksen keskeisten paradigmojen mukaan eli newtonilaisen taivaanmekaniikan näkökulmasta, missä gravitaatiovoima on keskeisin voimavaikuttaja taivaankappaleiden liikkeissä ja muissa muutoksissa.

Auringonpilkkujen jaksollisuutta tutkinut sveitsiläinen Hermann Fritz on aiheesta kirjoittanut v. 1889 kokonaisen oppikirjan: "Tärkeimmät jaksolliset ilmiöt, jotka vaikuttavat meteorologisissa ja kosmisissa ilmiöissä" (vapaasti saksasta käännettynä). Siinä lasketaan planeettojen vetovoimavaikutuksien summia ja havaitaan niissä samankaltaista jaksollisuutta kuin mitä tuolloin tiedettiin auringonpilkkujen syklisistä vaihteluista. Näin siis ajateltiin, että jaksojen yhteensopivuus on selvä osoitus fysikaalisen syy-ja-seuraus -ketjun olemassaolosta ja vaikuttavana tekijänä on gravitaatiovoiman vaihtelut. Ajatustapaa ei pidä moittia, koska nykytietämystä ei tuolloin ollut. (Samankaltaisia samanaikaisten syklisyyksien "todistusvoimaan" vedotaan tuon tuostakin myös ilmastonmuutoksen tutkimuksen kiivaiden skeptikkojen piireissä tuon tuostakin). Modernin astrofysiikan perusoppikirjoista saa parempia vastauksia siihen miten auringon magneettikentän evoluutio tapahtuu pilkkujakson eri vaiheissa lähtien auringon omista sisäisistä tekijöistä.

------------------

En ole tähän laittanut kirjallisuusviitteitä, mutta googlesta niitä löytyy, kun laittaa hakusanaksi sopivia termejä ja alan keskeisten tutkijoiden nimiä: Solanki, Fröhlich, Lean, Krivova, Foukal, Lockwood jne. Kannattaa huomioida, että aurinkotutkimus auringon kokonaissäteilyn osalta on kehittynyt huomattavasti 10:ssa vuodessa eivätkä kaikki 1990-luvun lopun julkaisuissa esitetyt väittämät välttämättä ole enää päteviä.

Leone
Seuraa 
Viestejä4564
Liittynyt16.3.2005

Tuohon abc:n IPCC:ltä omaksumaan Auringon merkitystä vähättelevään tarinaan ei tarvitse muuta vastinetta kuin:

http://lasp.colorado.edu/cgi-bin/ion-p? ... =Plot+Data

Taas vedettiin selkeät pohjat perustasolle, kun aktiivisia alueita ei ole. Miksi perustaso laskee koko ajan, miksi se on huomattavasti alempana kuin viime minimissä ja kuinka kauan se vielä laskee? Näihin kysymyksiin ei mikään aikaisempi tutkimus vastaa. On vain seurattava mitä tuleman pitää.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun mittauksilla voidaan todentaa jakson pidentymisen vaikutus säteilytasoon. Varmaan IPCC:nkin päämajassa seurataan henkeä pidätellen tilanteen kehittymistä. Ja painetta ei yhtään helpota se, että globaalilämpötila on suorastaan romahtanut vuoden aikana.

Vierailija

abc:

" Tämä väite esiintyy nykyäänkin sitkeästi alan ns. harmaassa kirjallisuudessa internetin syövereissä. "

Jos löytyy poikkeavia tutkimuksia kuin mitä alarmisteilla on niin kyse on tästä: Harmaa kirjallisuus ja epämääräiset internetin syöverit.

"En ole tähän laittanut kirjallisuusviitteitä, mutta googlesta niitä löytyy, kun laittaa hakusanaksi sopivia termejä ja alan keskeisten tutkijoiden nimiä."

Mutta niitä "faktoja" saa kuitenkin etsiä internetin syövereistä kunhan viitataan "oikeisiin"(jäkismaila) juttuihin.<--Tämä yleiselläkin tasolla eikä pelkästään auringon tutkimuksiin.
Vaikuttaa kommunismilta tämä tutkiminen. Vastaväitteitä ei suvaita eivätkä ne pidä paikkaansa. Omaa pesää puolustetaan viimeiseen saakka vaikka tulokset näyttäisivät toista.

Edit. Vähän provosoiva viesti, mutta sisältänee asiaakin.

Vierailija

Kun plottaa SORCE:n auringon säteilydat (http://lasp.colorado.edu/sorce/index.htm), joihin Leone viittaa, niin niistähän näkee laskemalla, että noin viimeksi kuluneen vuoden aikana auringon säteilyssä ei ole tapahtunut enää merkittävää pienenemistä, vaan säteilytaso on pysynyt keskimäärin (noin kuukauden mittaisina ajanjaksoina) vakiona. Sen näkee myös SORCE:n kuvista, joissa on viimeinen 3 kk. Tämä sopii hyvin sen kanssa yhteen, että aurinko on nyt pilkkuminimissään ja säteilyn taso tästä minimistään lähtee nousuun kuten on tapahtunut edellistenkin pilkkuminimien aikana. Yhden jakson perusteella en menisi väittämään että nyt on todiste siitä, että tämänkertainen pitkittynyt pilkkujakso merkitsisi luonnonlainomaisesti laskenutta säteilytehoa aina kun jakso pitenee; ei yksi jakso kesää tee.

Kannattaa myös suhteuttaa havaitut säteilyn muutokset oikeisiin mittasuhteisiin: vaihteluväli on alle 1 Wm-2, josta ei suuren suuria lämpötilamuutoksia saa maapallolle. Nyt vallalla oleva lämpötilan notkahdus ei selity auringon säteilyllä; vastaavia pudotuksia on ollut ennenkin satelliittimittausten aikana sitten v. 1978.

Kyseessä ei ole auringon säteilyvaikutuksien vähättelystä, vaan niiden merkityksen realistisesta arvioinnista sen havaintomateriaalin ja auringon fysiikan tuntemuksen perusteella kuin mitä on tarjolla. Se on varmaan sitä "kommunismia" kuten arv. nimimerkki "Epäilee" rehvakkaasti päästelee näppikseltään.

Leone et kumpp. syyllistyvät auringon vaikutuksien roimaan ja perusteettomaan yliarviointiin ja yksittäisten datapulssien merkityksien liioitteluun. Tuottaako se sitten "paremman" tai "oikeamman" tuloksen lämpötilakehityksestä. Ehkä etukäteishalutun ja valtatutkimusta vähättelevän.

Vierailija

"Auringon aktiivisuudesta tunnetaan myös 11 vuotista pitempiä jaksoja. 80-100 v oleva Gleissbergin jakso ja noin 200 v oleva de Vriesin jakso".

Kyllähän fourier-muunnoksia voi laskea kuka vaan, mutta mistähän nämäkin oikeasti johtuu ? Äänen nopeus vedyssä suhteessa Auringon kokoon ? Toisaalta Aurinko on niin iso, ettei isonkaan räjähdyksen kaikua varmaan tule ikinä. Mikä on valon nopeus auringossa, ja kulkuaika pinnalta keskelle ? Siis esim magn. häiriölle, joka kimpoilee.

Jonkinlaisen kaiun saisi ehkä eri materiaalien rajapinnoista. Niistä voisi tulla seisova aaltoliike, missä on harmonisia taajuuksia. Eli nämä syklit on sitten ihan kaavoihin kirjoitettu.

JeanS
Seuraa 
Viestejä1383
Liittynyt24.9.2006

Kas, abc:kin on taas löytänyt tiensä foorumille!

abc
Nyt vallalla oleva lämpötilan notkahdus ei selity auringon säteilyllä

Millä abc sen sitten selittää? Mitä sanoo IPCC:n raamattu asiasta?

invHTH
Seuraa 
Viestejä349
Liittynyt15.3.2007
JeanS

Millä abc sen sitten selittää? Mitä sanoo IPCC:n raamattu asiasta?

Niin, ja se IPCC:n
2,6 Wm-2 aerosolit -2 Wm-2 erotus on 1,6 Wm-2

on vielä selittämättä. Ja musta tasoitettu käyrä. Mutta odotellaan..

Vierailija
invHTH
JeanS

Millä abc sen sitten selittää? Mitä sanoo IPCC:n raamattu asiasta?




Niin, ja se IPCC:n
2,6 Wm-2 aerosolit -2 Wm-2 erotus on 1,6 Wm-2

on vielä selittämättä. Ja musta tasoitettu käyrä. Mutta odotellaan..

Hei, tuo menee jargoniksi. En ymmärtänyt mitään. Mutta aihe kiinnostaa. Tämmöinen ei ole palstojen tarkoitus.

Vierailija

Siis ymmärrän että on se ja sama että paljonko Arska säteilee muualle kuin Maata kohti.

Mikä lienee 99.9 %. Tai jotain steradiaania. Tätä ei minulle koulussa koskaan opetettu, koska aika meni siihen että Suomi ampui Mainilan laukaukset, ja että olemme apinasta lähtöisin eikä päin vastoin.

Jonkin verran vaikuttaa Kuun kautta heijastunut teho.

Vierailija
abc
Fyysikoiden ennusteet auringon käyttäytymisestä menevät kuitenkin aikalailla ristiin: jaksosta 24 ennakoidaan joko hyvin voimakasta tai sitten hyvin heikkoa.

Tämähän muistuttaa globaalien ilmastomalllien ennusteita alkaneen vuosisadan kehityksestä maapallolla: lämpenemistä on luvassa joko vähän tai paljon, keskimäärin jonkin verran.

abc
Mitään pientä jääkautta ei ole odotettavissa auringon nykyisistä eikä tulevista säteilymuutoksista, koska ei se edellinenkään ns. Pikku jääkausi auringosta ole johtunut; sen verran pieniä ovat auringon säteilymuutokset olleet ja muita todennäköisempiä syitä on kosolti varsinkin uusia viime vuosilta.

Onko abc nyt kuitenkin sitä mieltä, että "ns. pikku jääkausi" oli globaali ilmiö, jonka kylmin vaihe ajoittui Maunderin minimiin? Tietysti voi olla, että ilmastolla ja Auringollla ei tuolloin ollut mitään tekemistä toistensa kanssa, vaan kyse oli sattumasta. Mutta jos muita syitä 1600-luvun viilenemiseen on kosolti, niin ehkä saamme lukea niistä abc:n seuraavassa esitelmässä.

Vierailija
Boysen
Siis ymmärrän että on se ja sama että paljonko Arska säteilee muualle kuin Maata kohti.

Mikä lienee 99.9 %. Tai jotain steradiaania. Tätä ei minulle koulussa koskaan opetettu, koska aika meni siihen että Suomi ampui Mainilan laukaukset, ja että olemme apinasta lähtöisin eikä päin vastoin.

Jonkin verran vaikuttaa Kuun kautta heijastunut teho.

En ole asiantuntija, mutta venäläisten tutkijoiden mukaan auringon koko ei ole vakio, vaan vaihtelee. Tällä on myös vaikutuksensa säteilyyn, vaikka pilkkujen esiintymisfrekvenssin ja voimakkuuden en ole kuullut suoranaisesti siihen liittyvän.
Täytyisi lähettää kysely Pulkovan observatorioon tuohon naapuriin.

Solar Cycles

Abdussamatov believes that changes in the sun's heat output can account for almost all the climate changes we see on both planets.

Mars and Earth, for instance, have experienced periodic ice ages throughout their histories.

"Man-made greenhouse warming has made a small contribution to the warming seen on Earth in recent years, but it cannot compete with the increase in solar irradiance," Abdussamatov said.

By studying fluctuations in the warmth of the sun, Abdussamatov believes he can see a pattern that fits with the ups and downs in climate we see on Earth and Mars.

Abdussamatov's work, however, has not been well received by other climate scientists.

"His views are completely at odds with the mainstream scientific opinion," said Colin Wilson, a planetary physicist at England's Oxford University.

"And they contradict the extensive evidence presented in the most recent IPCC [Intergovernmental Panel on Climate Change] report." (Related: "Global Warming 'Very Likely' Caused by Humans, World Climate Experts Say" [February 2, 2007].)

Amato Evan, a climate scientist at the University of Wisconsin, Madison, added that "the idea just isn't supported by the theory or by the observations."

JeanS
Seuraa 
Viestejä1383
Liittynyt24.9.2006
Boysen

Hei, tuo menee jargoniksi. En ymmärtänyt mitään. Mutta aihe kiinnostaa. Tämmöinen ei ole palstojen tarkoitus.

Kysymys on siitä, että tämä suuri asiantuntija abc ilmaantuu tasaisin väliajoin tälle palstalle saarnaamaan ja vähättelemään muita. Kun abc:lta yrittää saada vastausta "kiperämpiin" kysymyksiin, hänellä on tapana "kadota". Vähän ajan kuluttua hän sitten taas ilmestyy tänne samoine vanhoine luentokalvoineen ihan kuin mitään keskeneräisiä asioita ei olisi ollutkaan. Tiedä sitten onko se palstojen tarkoitus.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat