Neuvostosotilaan henkinen tila Kannaksella 1944

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Rintamalle palvelukseen saapunut neuvostosotilas on monessa suhteessa niiden yhteisöjen jäsen, joihin on kuulunut. Kun hyökkäyksen alkuvaiheessa raskaita tappioita kärsineet rykmentit saavat täydennysreserviä nousee merkittävä asioita yhä enemmän esille. Kun suurin osa punasotilaista on koulutuskeskuksista, sairaaloista ja hajaantuneista, hajotetuista, yhdistetyistä, kansallisista yksiköistä, niin he eivät ole elitistisiä yksittäistaistelijoita vaan massa-armeijan määräyksiä tottelevia "tarkka-ampujia". Ikäryhmät eivä ole selvillä mahdollisuuksistaaan taistelualueilla. Punasotilaat ihmettelevät ja kyselevät syitä valtavan neuvostykistön heikkouteen suomalaisiin verrattuna, punailmavoimien vaatimattomiin tuloksiin, miksi sotilaiden täytyy seistä rivimuodostelmissa useita tunteja ennen hyökkäystä, jolloin ne ovat helppoja maaleja suomalais-saksalaisille ilmavoimille. Suomalaispanssareiden ja lentokoneiden ilmestyessä ne toimivat "hannibalin elefantteina". Ne ovat nopeita, tulivoimaisia ja vaikeasti haavoitettavia. Panssarivaunut synnyttävät saarretuksi joutumisen pelkoa neuvostosotilaiden keskuudessa. Osasto Mikkolan ampuessa tuleen vastaansa tulleet panssarivaunut ja rynnäkkötykit nämä muutamat suomalaispanssarit saavat Porttihoikan kaartilaiskärjet juoksemaan metsiin. Nekin ovat neuvostosotilaille pelon paikka, sillä siellä vaanivat "petomaiset ryssänvihaajat" heitä.

Tykistö, vastahyökkäykset ja lentokoneet aiheuttavat neuvostosotilaissa eniten pakokauhua. Kun taistelutahtonsa menettäneiden pakokauhuisten "hiipparien ja käpykaartilaisten, vangiksi antautuvien ja itsensä silponeiden, tärähtäneiden perusteita mietitään täytyy ottaa huomioon, että suomalaisilla oli Ihantalassa ja Äyräpää-Vuosalmella erittäin laadukasta tykistöä, ilmavoimia (mm. Osasto Kuhlmey, suomalaispommarit) ja jalkaväen sotilaita (ainakin neuvostoliittolaisiin verrattuna). Hyökkäyskoneiden suojan kadottua, panssareiden jäädessä suojaan metsän reunaan, suomalaiskoneiden pudottaessa kymmeniä neuvostokoneita yhtä suomalaiskonetta kohti, oman tykistön ampuessa ja ilmavoimen pommittaessa omia panssareita ja jalkaväen miehiä neuvostohyökkääjät lähtevät karkuun, varsinkin suomalaisten ilmestyessä paikalle.

Neuvostoyhtymistä puuttuu yhä enemmän ydinjoukko, koska vastuuntunto katoaa parhaiden miesten haavoittuessa ja kaatuessa. Heidän tilalleen tulee koulutukseltaan ja moraaliltaan heikompia vastuuntuntijoita.

Kurin puute aikaansaa pakokauhun, kun tehtäviinsä kykenemättömät joukot eivät pysty vastuutaan kantamaan. Kun pelko ei pääse sopivalla tavalla purkautumaan, se ei menetä voimaansa suomalaisten vahvistuneissa torjuntatoimissa vaan seurauksena on täydellinen apaattisuus ja pakokauhu.

Suomalaisrumputulen alkaessa näkyy joitain oireita toimintakokonaisuuksien pirstoutumisesta: sotilaat juoksevat joka suuntaan tai keskittyvät johonkin toimintaan, esimerkiksi alkoholin juomiseen. Miehen lähettäminen itsekseen asialle vaikean tilanteen aikana ei ole vain taktisista syistä epäedullista, vaan näin aiheutuvan pelontunteen lisäys heikentää muistia ja käsityskykyä. Ihantalassa eräs kapteeni kerää itselleen kaikki mahdolliset käskyt, ylittää ei-kenenkään-maan "kuoleman kynnyksen" juotuaan itsensä kunnolla humalaan ja luovuttaa "hyökkäyseen valmistuville suomalaisille" käskyt, minkä jälkeen hänen osuutensa on loppuun suoritettu "kurimuskierteessä".

Jalkaväkirykmentti 19:n 1.komppanian kersantti toteaa turkkilaissyntyisten,venäjää ymmärtämättömien miesten menevän sinne, minne yksi heistä menee. "Jos joku heistä haavoittuu, niin kaikki toiset kokoontuvat hänen ympärilleen antamaan apua, jolloin he ja heidän takiaan kakki muutkin joutuvat vaaraan. Venäläisistä haavoittuneista he sensijaan eivät välitä."

Hyökkäyksen alussa neuvostosotilaiden miehittäessä tyhjiä suomalaisasemia heidän mielialansa säilyy suhteellisen häiriintymättämänä, sitten jouduttuaan suomalaisten tappavaan tuleen kaikki muuttuu. Taistelutahto murtuu. Psykologisesti ja ruumiillisesti ylirasittuneet joukot valtaa apatia: kaikki tulevaisuuteen tähtäävä jää tekemättä, välinpitämättömyys valtaa mielen. Stressi ja pelko kuluttavat henkisen rentoutumiskyvyn loppuun.

[size=150:1hp3zmk0]Mitä se siis olikaan?[/size:1hp3zmk0]

Suomen kenttätykistön tuli-iskussa 90% Ihantalan 21 patteriston kranaateista iskee 6 hehtaarin alueelle, missä räjähtää minuutissa 950 kevyttä ja 720 raskasta kranaattia. Keskimäärin räjähtää yksi kevyt tai raskas kranaatti 36 m2 kohti. Koko räjähdysmäärä painaa 9 tonnia ja räjähdyksessä sirpaloituva teräsmäärä 31,3 tonnia. Minuutin rysäys tuhoaa kaiken elollisen ja purkaa romuksi elottoman, myös panssarit. Hyvältä tähystyspaikalta tapahtumia seurannut Lauri Harvilasta:

"Jos joku taistelija säilyisi kuin ihmeen kautta hengissä, hän on henkisesti täysin luhistunut."

Lähde: "Yllätys Kannaksella 1944" (tutkija filosofian tohtori Tapio Tiihonen).

Sivut

Kommentit (1430)

Vierailija

Venäläisillä oli kaikkea mitä pitikin olla, mutta aselajien yhteistoiminta ja eräiden elementtien oikea taktinen käyttö oli heille ongelma. Meidän onneksemme.

Vastassamme oli sekasikiö, jossa yhdistyi USA:n teollisuuden tuontantokyvyn antama taatusti riittävä materiaalinen perusta ja bolshevistinen tapa käyttää surutta ihmisainesta, tuhlata ihmisiä. "Massalla ja masiinalla."

-

Vierailija

Jo Talvisodassa Suomalaisia kohtasi hämmästyttävä asia: Kaatuneilla oli kiväärit, jotka olivat vielä varastorasvoissa, ilman että niillä oli ammuttu kertaakaan. Ne eivät olisi pakkasessa toimineetkaan.

Vierailija

Yksi syy Venäläisten heikkouteen oli varsinkin talvisodissa ja myös jatkosodan lopussa se, että kalustoa oli paljon. Normaalistihan tämä olisi vahvuus mutta ainakin Venäläisen tykistön osalta kaluston määrä johti siihen, että kranaatteja kylvettiin minne sattui. Sama homma oli ilmavoimissa, koska koneita oli riittävästi niin lentäjien koulutukseen eikä kaluston säästämiseen tarvinnut keskittyä. Suomalaiset joutuivat taas keskittymään tykistön tulen tarkkuutteen ja usean patteriston yhtäaikaisen tulen keskittämiseen. Tämä johti siihen, että kun tykistöä käytettiin niin yleensä tulostakin syntyi

Vierailija

Suomalaisen tykistön hyvästä toiminnasta lankeaa kiitos tykistökenraali Vilho Petteri Nenoselle, joka kehitti aivan omaa luokkaansa olevan tulenjohtojärjestelmän.

Vierailija
Ronski
Suomalaisen tykistön hyvästä toiminnasta lankeaa kiitos tykistökenraali Vilho Petteri Nenoselle, joka kehitti aivan omaa luokkaansa olevan tulenjohtojärjestelmän.

Sen kuuluisan pahvikortin kehitti joku Nenosen alainen.

-

Vierailija
kalmankenkku
Venäläisillä oli kaikkea mitä pitikin olla, mutta aselajien yhteistoiminta ja eräiden elementtien oikea taktinen käyttö oli heille ongelma. Meidän onneksemme.

Vastassamme oli sekasikiö, jossa yhdistyi USA:n teollisuuden tuontantokyvyn antama taatusti riittävä materiaalinen perusta ja bolshevistinen tapa käyttää surutta ihmisainesta, tuhlata ihmisiä. "Massalla ja masiinalla."

-

Ase joka toiselle ja aseettomille: "juokse kaverisi perässä, kun se kuolee, ota hänen aseensa".

Ylivoimaista neuvosto taktiikkaa

Vierailija

Käsittääkseni myös 1939 oleva talvi oli erittäin kireä ja nähtiin jopa -39 asteen pakkasia, neuvostosotilaita kuoli myös erittäin paljon pakkaseen talvisodassa

Petu
Seuraa 
Viestejä2287
Liittynyt17.3.2005
Kaljaasi
Käsittääkseni myös 1939 oleva talvi oli erittäin kireä ja nähtiin jopa -39 asteen pakkasia, neuvostosotilaita kuoli myös erittäin paljon pakkaseen talvisodassa

Toisaalta ,jotkin tutkijat oliva sitä mieltä ,että pakkas ilma on mitä parhain pommittamiseen , sitä ryssät eivät tehneet . Ne ilmasto olosuhteet ovat kummankin puoleiset .Tämä hyökkääjä tuli valloittamaan ja nopeasti ,ilman ilmastoon sopivia varusteita . Se on mielestäni taktinen virhe . Sama päti jatkosodassa ,suurella massalla ilman järkeä . Suomi ei halunnut Viipuria pitää . Porrastuspuolustus oli kuitenkin monessa kerroksessa . Jos kaikki Suomen voimavarat olisi kohdistettu pelkästään vanhalle Viipurin rajalle ,olisi ryssä juossut Helsinkiin asti. Suomi torjui ryssän hyökkäyksen , totaalisesti .

Vierailija

Puheet puna-armeijan loppumattomista mies reserveistä ovat katteettomia Kannaksen 1944 taistelujenkin tietojen pohjalta. Kun paremmat ja nuoremmat joukot oli kulutettu loppuun niin reservistä oli otettavissa vain

-yli 40 vuotiaita vanhoja miehiä
-toipilaita, joiden ruumiillinen kunta ei ollut häävi
-vähemmistökansallisuuksia jotka olivat todella epäluotettavaa porukkaa
-v.1927 syntyneitä lapsia, jotka olivat kyllä rohkeita aina siihen saakka kunnes kohtasivat Tiihosen mainitseman "yllätyksen".

Ei tarvinne ihmetellä miksi kevään lopullinenkin hyökkäys Berliiniin oli hurjasta materiaaliylivoimasta huolimatta perin takkuinen puna-armeijalle. Sen sijaan länsirintamalla USA ja Britannia hoitelivat läpimurrot murskaamalla saksalaisreservit valtavilla ilmaiskuilla. Venäläisillä oli myös selvä lukumääräinen ylivoima ilmassa mutta heidän kyvyttömyytensä oppi oikeaa koordinoitua sodankäyntiä oli heikko. Syy juontuvat heikosta koulutuksesta sekä keskitetystä kurivalvontajärjestelmästä.

Terrorisoida siviiliväestöä puna-armeija sen sijaan osasi tehdä. Siihen heidät olikin valmennettu hyvin. Euroopan sydäntä lähestys kaksi voimaa - lännestä demokratia ja ihmisarvoinen - idästä barbaarinen ja despoottinen.

Petu
Seuraa 
Viestejä2287
Liittynyt17.3.2005
Ronski
Suomalaisen tykistön hyvästä toiminnasta lankeaa kiitos tykistökenraali Vilho Petteri Nenoselle, joka kehitti aivan omaa luokkaansa olevan tulenjohtojärjestelmän.

Asiaa , asiaa

Vierailija

Tiihonen on varsinainen sekasikiö. Miehellä oli käytössään harvinaisen hyvää arkistomateriaalia, mutta siihen se jääkin. Väikkäri on huonosti kirjoitettu erittäin huonolla suomenkielellä, tulkinnat ovat mitä sattuu (eli tekijällä on ilmiselvästi ollut jo selvä agenda ennen työn aloittamista), lähdekritiikki pettää esim. erään maankavaltajan osalta (Rezun) ja kommentit "Mannerheimilais-Sun Tzulaisesta taktiikasta" ovat jo puhtaita mielikuvituksen tuotteita.

Edelleenkin puuttuu kunnollinen tutkimus Mannerheimista sodanjohtajana. Jos jossain muussa maassa olisi sodanjohto ollut järjestetty tuohon tyyliin, täällä Suomessa haukuttaisiin se ihan lyttyyn. Mutta kun se olikin meillä, niin se tuntuu muuttuvan suoranaisen suurneron työksi.

el6
Seuraa 
Viestejä1457
Liittynyt12.2.2007
Petu
Ronski
Suomalaisen tykistön hyvästä toiminnasta lankeaa kiitos tykistökenraali Vilho Petteri Nenoselle, joka kehitti aivan omaa luokkaansa olevan tulenjohtojärjestelmän.




Asiaa , asiaa

Vanha isäni kertoi tästä suomalaisten tykistöstä (hän oli Jr:48 sotilas). Kehui myös sakemanneja. Vaikka oli jonkinlainen komukka elämänsä loppuun asti.Ei paljoa puhellut sota-ajasta. Nämä on niitä arjen sankareita jotka ovat luoneet meidän nykyisen hyvinvointimme. Hieman kunniaa heille.

.

Vierailija

Suomalaisten tykistön ja ilma-aseenkäytön ylivertaisuus oli merkittävä tekijä sille, ettei Suomesta tullut kansandemokratiaa.

Hyökkäysen torjunnassa ammuttiin yleensä kevyellä tykistöllä ja krh:lla sulkuja välittömästi oman linjan eteen. Samanaikaisesti jatkettiin edelleen sulkujen ammunnasta vapaana olevalla tykistöllä taempien neuvostojoukkojen tulittamista vastavalmistelulla. Niissä käytettiin yleensä useiden patteristojen tuli-iskuja. Ne oli todettu tehokkaammiksi kuin laajat tulipeitteet, joissa tulen tiheys jäi liian pieneksi. Tulen teho riippui käytettävän kranaattimäärän lisäksi siitä ajasta, missä tietty kranaattimäärä ammuttiin maalialueelle.

Mitä nopeammin tietty kranaattimäärä ammuttiin, sitä suurempi oli tulen tiheys. Suuri tulen tiheys lisäsi neuvostotappioita, koska sille jäi sitä vähemmän aikaa suojautua, mitä lyhemmässä ajassa tietty kranaattimäärä ammuttiin. Maalit oli kaikissa pstoissa topografiassa perusteiltaan valmiiksi lasketut, jolloin otettiin vain tietyt meteorologiset tekijät huomioon. Täten oli mahdollista saada suuren tykistömäärän tuli 3-5 minuutissa kentälle.

Tapio Tiihonen: "Tykistön tulenkäytön periaatteet olivat:

1. Riittävän voimakas tuli
2. Yllätys
3. Tarkasti harkittu paikka

Vaikka NL:lla oli 5-kertaa enemmän tykkejä oli suomalaisten tulitus 20-kertaa tehokkaampi. Tasoltaan neuvostotykistö ei ollut 'tietyn suunnan ja metsänlaidan'-tulituksineen lähelläkään suomalaisten metodia. Neuvostotykistö oli tässä vertailussa jäykkää, hidasta, vähemmän matemaattista ja intuitiivista, jonka voima saattoi perustua vain yllättävässä painopisteessä olevaan valtavaan määrään."

[size=150:2ps11i7t]Suomalaistulen tehokkuus oli parhaimmillaan 100-kertaista neuvostoliittolaisiin verrattuna.[/size:2ps11i7t]

Tarkasteltaessa Ihantalan vastamisteltujen maalialueesta otettua ilmavalokuvaa 1.7 nähdään, miten tykistön keskitetty käyttö oli myllertänyt "Matin" ympäristön:


"Useat lähtöasemiin ryhmittyneet pataljoonat hajosivat täysin. Näytti siltä kuin valtaisa halkopina olisi räjäytetty ja halot lennelleet sikin sokin. Kuvasta voitiin havaita useita kyljelleen tai poikittain heittäytyneitä panssareita".



Jos verrataan tätä tulosta neuvostotykistön alueen puolikaaren muotoiseen vaikutukseen, jossa metsät oli "haravoitu pois", niin tulos oli monin verroin "paljastavampaa" sikin sokin olevine panssarivaunuineen.

Radiotiedutelu sieppasi 3.7.44 radiosanoman, jonka mukaan vihollisen suurhyökkäysen oli määrä alkaa seuraavana aamuna. Lisäksi suomalaisten käsiin joutui loikkari, esikuntavääpeli, joka selvensi suunnitteilla olevan hyökkäysen yksityiskohtia ja tulivalmistelun rakennetta. Tykistökomentaja laati vastavalmistelusuunnitelman, joka välitettiin nopeasti tuliyksiköille ja ilmavoimille. Tulitettaviin kohteisiin sisällytettiin mm. ilmakuvista havaitut ja loikkarin varmentamat raketinheitin ja krh-prikaatin tuliasemat sekä divisioonan komentopaikka.

Laadittu suunnitelma oli määrä panna toimeen siten, että H-20 oli tulen alla heitinryhtymä, H-10 raketinheittimien asemat, ja H-5 neuvostodivisioonan komentopaikka.Krh-heitin divisioonan asemiin 36 ha:n alueelle ammuttiin lyhyin porrastuksin tulipeitevyöry, 5 min myöhemmin kohdistettiin koko tykistövoiman peite samoin 36 ha:n alueen rakettiasemiin ja 5 minuuttia myöhemmin divisioonan komentopaikka sai niskaansa tuli-iskun. Sitten jäivät alle ryhmitysalueet ja lopuksi 2-3 pston ryhmissä ammuttiin todettuja tykistöasemia. Loppuvaiheen aikana kevyt tykistö oli kaien varalata suunnattu sulkumaaleihin.

Onnitellessaa 5.7.44 Kevyt Psto 24:n kapteenia menestyksellisestä torjunnasta lohkon tykistökomentaja totesi 20 pston varsinaisesta päähyökkäyksesta seuraavaa:

"kun oli ammuttu, niin voidaan todeta, ettei [vihollisen] hyökkäyksestä tullut mitään. Ei laukaustakaan krh-divisioonasta ja urkupyssyprikaatista ja tykistötulikin oli hiljentynyt ja lakkasi vähitellen. Tämä tapahtuma tyrehdytti vihollisen hyökkäyshalut Ihantalan suunnalla --"

Viimeisen tykistövalmistelun jälkeen (5.6.44 klo 4.30) 30.Kaartinarmeijakunta vaihdettiin pois edestä. Sen tilalle tuli 109.AK:sta yksi divisioona, 109.D, ja lohkoa levitettiin Karisalmelle asti. Läpimurtojoukkojen painopistehyökkäykset olivat Ihantalassa loppuneet.

Vierailija

[size=75:2mr1hl59]Muunmuassa tätä miestä saadaan syyttää siitä, ettei Jaakko Laakson, Esko-Juhani Tennilän ja Satu Hassin ihanneyhteiskuntaa koskaan saatu Suomeen.[/size:2mr1hl59]

Vierailija

[size=150:26bcfayv]No. Keskustelua hyvät herrat ja rouvat. Eikös meille opetettu vuosikausia, että vain suomalaiset olivat karkureita, pakoilijoita ja puna-armeijan sotilaat urhoollisia?[/size:26bcfayv]

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat