"Vahva markka"+rahamarkkinoiden vapauttaminen=pank

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tässä on lyhyesti Suomen taloushistorian suurimman katastrofin kaava. Huomatkaa muuten, että vuonna 1987 valuutan tuonti- ja vientisäännöstelyn lopettamisesta (vain yhden palstan uutinen Hesarissa) alkaneesta ja v.1991 romahdukseen päättyneestä kehityksestä ei ole koskaan tehty poliittista tilinpäätöstä.

"Vahva markka" l. kiinteä yliarvostettu valuuttakurssi oli "ainoa vaihtoehto" Rolf Kullbergin, Sirkka Hämäläisen etc. suulla. Seuraavassa vaiheessa kuulimme riihimäkeläisen ent. konkurssiyrittäjän Iiro Viinasen ja aseenkantajansa Raimo Sailaksen hokevan taas "ainoaa vaihtoehtoa". Koko homman kummisetä oli Mauno Koivisto.

Valuutan maahantuonnin vapauttamisvuodesta -87 ansan laukeamiseen syksyllä -91 luottojen kokonaissumma kolminkertaistui, ja pankinjohtajien erityisen huolenpidon aiheena oli luottojen sitominen ulkomaanvaluuttaan. Iiro Viinasen "kuolleen ruumiin yli" tehty devalvaatio, jonka jälkeen vapaamuurari Viinanen jatkoi valtionvarainministerinä kuin mitään ei olisi tapahtunut, oli katastrofi pienyrityksille ja kotitalouksille.

Iiron ja Maunon talouspolitiikan takia yrityksiä ja työpaikkoja hävisi ilman että niiden tuotteiden kysyntä olisi pätkinyt. Talouspolitiikka teki äkkikäännöksen, ja kansa ei pysynyt käännöksessä mukana, vaan törmäsi täydellä vauhdilla päin seinää. Iiron ja Maunon rekka porhalsi sensijaan vahingoittumattomana kohti seuraavaa vaihetta: Keskiluokan putsausta omaisuusmassoista "pankkikriisin avulla".

Tyyliin kuului, että vakavaraiset yritykset ajettiin konkurssiin mieluimmin kuin heikommat, sillä varakkailla oli enemmän otettavaa. Vaikeuksiin joutuneita eivät heidän vuosiymmeniä käyttämänsä pankit auttaneet, vaan osallistuivat yrittäjän upottamiseen.

Eräskin vaikeuksiin saatettu hyvinkääläinen firma, jonka tilauskirja oli täynnä ja tuote meni kuin kuumille kiville, kohtasi äkillisen käyttöluototuksen katkeamisen. S.o. kun firmalla on suuri tilaus, se yleensä hakee pankista rahaa jolla ostetaan raaka-aineet jne. ja rahoitetaan mahdollinen tuotannon laajennus, ja pankki on varma rahojensa takaisinsaamisesta kun tuotteet on jo myyty ennen valmistumistaan. Nyt ei käynyt näin, vaan luottopankkinsa kielteisen lainapäätöksen jälkeinenkin pankkikierros todisti että koko pankkien rivistö pysyy linjassa (kenen??!!). Tämän yrityksen pelasti sen saksalaisten asiakkaiden Saksasta järjestämät lainat, joilla tuotanto pidettiin käynnissä ja asiakkaat saivat ne laatutuotteet joita olivat tottuneet saamaan.

Joku jäi ilman ko. yrityksen lihoiksilyömisen pikavoittoja?

Espoolainen kymmeniä työntekijöitä työllistävä firma sai verottajalta maksettavaksi lapun, jossa oli yksi nolla liikaa. Eihän sellaisia rahoja yrittäjällä ollut, joten mars verovirastoon. "Joo, onhan tässä virhe. Maksakaa pois ja tehkää valitus niin oikaisemme sen heti", sanoi virkalija. Arvaatte pankkikierroksen tuloksen, ettei minun tarvitse syyllistyä tautologiaan? Kun rahaa ei saatu, eikä veroa maksettu, ei virheellistä veropäätöstä voitu oikaista, ja yritys meni nurin. Työntekijät joutuivat kortistoon, tuotanto korvautui tuonnilla, yrittäjä menetti omaisuutensa, perheensä ja terveytensä.

Mauno Koivisto puhui siihen aikaan vastuusta. "Presidentti Mauno koivisto puhuu pankkikriisin taustoista Helsingin yliopiston luentosalissa ... marraskuussa vuonna 1995. ... Loppupuolella synkkää yksinpuheluaan presidentti palaa syyllisyyden ja velkavankeuden herättämiin kysymyksiin: "Sitä ajatusta, että pitäisi kansa julistaa syyntakeettomaksi, niin sitä minä en voi hyväksyä: Että minusta jokaisen pitäisi vastata myös omalta kohdaltansa... Jos tämä ajatus katoaa, tämä jokaisen oma vastuu, niin silloin olemme eri yhteiskunnassa, mitä olemme tähän asti olleet."

Koivisto oli siis runsaat kymmenen vuotta sitten sitä mieltä, että holtittomaan lainanottoon sortuneet ovat viimekädessä itse vastuussa teoistaan. Taustalla Koivisto oli jo vuosikausia vaikuttanut siihen, että näin myös tapahtui elävässä elämässä.

Vakaan markan politiikka ja rahamarkkinoiden holtiton vapauttaminen johtivat yli puolen miljoonan ihmien työttömyyteen. Kansantaloudesta hävisi lamavuosina liki 60 000 yritystä. Yrittäjien elämäntyö ja omaisuus tuhottiin. Pankkien myötävaikutuksella mittaamattomat varallisuudet lahdattiin alehintaan jo ennestään rikkaille. Tuhannet ihmiset päättivät päivänsä oman käden kautta ja toiset tuhannet elävät vieläkin keskuudessamme velkavankeudessa."

[size=150:237kvtfj]Seppo Konttinen: "Salainen pankkituki, kuinka velallista kyykytettiin", s.15[/size:237kvtfj]

Sen, että kyseessä oli harkittu omaisuusmassojen siirto "tuottavampiin käsiin", paljastaa nurmijärveläisen perheen kohtalo. Perhe oli vaihtamassa omistamaansa omakotitaloa toiseen, ja tavallisesti pankki on avuliaasti mukana näissä asunnonvaihdoissa. Nytkin pankki oli antanut lainaa vakuutena vanha asunto, jonka myynnissä pankki auttoi. Näinhän se käy normaalisti, ja pankki saa hyvän korvauksen avustaan.

Perhe oli elänyt koko elämänsä suomalaiseen laillisuuteen ja ministerien rehellisyyteen luottaen, eikä ollut mitään syytä epäillä presidentin, pääministerin ja Suomen Pankin johdon vakuutteluja talouspolitiikan jatkumisesta. Pankinjohtajakin oli tutun paikallispankin tuttu johtaja, mikään ei siis voinut mennä pieleen?

Vanha asunto oli toki yliarvostettu kuten uusi ostettava, mutta raha oli halpaa, mitäs siitä. Sitten Suuri Käsi väänsi lainahanan kiinni. Spekulantit, jotka olivat kiihkon vallassa (Kuvittele Rellu Relanderia silmät pullistuneina suu ammollaan ja kännykkä korvallaan juoksemassa pitkin Soneran kokolattimattoisia käytäviä Suuret Diilit mielessään... -sellainen oli ollut ajan henki) ostaneet ja myyneet kiinteistöjä (mitä vaan mitä löytyy!) ja siten nostaneet niiden hinnat pilviin, olivat toimineet pankkien avokätisellä lainarahalla, ja nyt se loppui kuin jossakin olisi käännetty katkaisijaa? Asuntojen hinnat romahtivat.

Kun asuntolainan vakuus -vanha asunto- menetti arvoaan, se ei enää ollut kattava. Toisaalta myös ostettu uusi asunto menetti myös arvoaan, mutta tämähän ei auttanut asunnonvaihtajaa, vaan päinvastoin: Se altisti hänet lailliselle ryöstölle.

Kun uusia vakuuksia nyt virtuaaliseksi muuttuneelle lainasummalle ei löytynyt (jos löytyi, niin se merkitsi vain sukulaisten t. tuttujen joutumista samaan lahtipenkkiin), menivät molemmat kämpät vasaran alle, ja kukapa ostikaan: Saman pankin lainoittama tyhjätasku-bulvaani.

Pankki ei päästänyt vanhaa asiakastaan pinteestä, mutta rahaa löytyi jonkun steissiltä flipperiä-pelaamasta löydetyn hampparin rahoittamiseen asiakkaan omaisuutta kaappaamaan. Ryöstöhän tämä oli. Entinen varakas perhe menetti kaiken, asuu nyt vuokralla ja velkaa on yhtä paljon kuin oli omaisuutta ennen puhallusta. Ennen Suurta Puhallusta, sillä uhreja on kymmeniä tuhansia kaikkialla Suomessa.

Niitä rahoja, joita sadat tuhannet suomalaiset ylivelkaiset olivat "velkaa", ei kukaan ole koskaan nähnyt. Niitä ei ole painettu seteleinä, eivätkä ne ole koskaan olleet olemassa reaalitaloudessa tuotettuina arvoina. Kyseessä on virtuaaliraha, joka oli yhtä totta kuin kakaroille tarjotuissa nettipeleissä ostettavat virtuaaliasuntojen huonekalut. Paitsi että virtuaalivelalliset eivät itse tehneet ostopäätöksiä, vaan ilmaa puhallettiin heidän asuntojensa arvoihin ja sitten päästettin pois. Näin se käy.

Suomea alettiin sodan jälkeen jälleenrakentaa niukkuuden vallitessa, kovalla työllä. Kun köyhyydestä oli päästy, raatamiseen tottunut sukupolvi ei hidastanut tahtiaan vaan teki itsestään vauraan ja hyvinvoivan. Vaikka byrokraattistaloudellinen kompleksi, kansantaloutemme massiivinen syöpäkasvain, riisti osansa raatajasukupolvelle jäi silti tarpeeksi. He olivat tyytyväisiä ja pystyivät kouluttamaan lapsensa. Ehkä yhteiskunnasta oli tullut joidenkin mielestä liian tasa-arvoinen, kun heidän kimppuunsa piti lähettää nämä Koivistot, Viinaset, Kullbergit, Sundqvistit ja muut Wegeliukset?

Vuosina 1987-91 toteutetun operaation nimi oli omaisuuksien uusjako.

Sopivan kunnianosoituksen raatajasukupolvelle on runoillut edesmennyt Juice Leskinen:

[size=150:237kvtfj]Suomi On Liian Pieni Kansa [/size:237kvtfj]

Luonnonvoimia vastaan kamppaillen
valtakuntamme on rakennettu
hikihelmillä pää sydän pamppaillen
nyrkkisääntöä on sovellettu
Suksimetsässä täällä on horjuttu
puukko kourassa muutamat kerrat
niinpä vain joka kerta on torjuttu
täältä hurrit ja ryssät ja herrat

Mutta aina ne iskevät uudestaan
aina rahvaan on käytävä puolustamaan
sillä Suomi on liian pieni kansa
kunnolla pärjätäkseen
omilla taistelutantereillansa
omille herroilleen

Vihdoin kun päässeet on esinaisiksi
nämä yhdet ne hurjat on vasta
kun ei kansasta oo alamaisiksi
ne tilataan Somaliasta
Meillä puutetta on siitä laulusta
joka voimalla muureja särki
liian monta on valkoista kaulusta
turhan harvassa hauis ja järki

Tämä rahvas kun kuulu on ryhdistään
kun ei pysty se voimia yhdistään
sillä Suomi on liian pieni kansa
kunnolla pärjätäkseen
hiekalla oman areenansa
omille herroilleen

Piispa vieras on hengiltä lahdattu
senhän muinoin jo hoiteli Lalli
vainolaiset on metsistä jahdattu
ehkä vieläkin jatkuu se ralli
Vainolaiset on Suomesta saateltu
hurrit länteen ja iivanat ittään
mutta homma on huonosti aateltu
koska herroille emme voi mittään

Kato herra jos tehdään rengistä
eipä piittaa se vanhasta jengistä
siksi Suomi on liian pieni kansa
kunnolla pärjätäkseen
omassa paraatilajissansa
omille herroilleen

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat