Koivisto esti neuvostoarkistojen tutkimisen?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

[size=150:3g9mcd10]Tutkija: Mauno Koivisto esti neuvostoarkistojen tutkimisen[/size:3g9mcd10]

Neuvostoliiton arkistojen tutkiminen Suomen sodanjälkeisen historian osalta jäi toteutumatta Suomen omasta tahdosta. NKP:n keskuskomitean Suomi-paperien salassa pysymistä halusi kesällä 1992 presidentti Mauno Koivisto.

Näin todetaan valtiotieteen tohtori Hannu Rautkallion uutuuskirjassa Moskovan päiväkirja 1989-1993 (Tammi). Rautkallio pääsi syksyllä 1991 ainoana suomalaisena NKP:n sitä ennen huippusalaisiin arkistoihin.

Rautkallio toteaa IS:lle, että Suomi menetti tilaisuuden tutkia koko sodanjälkeistä historiaansa. Hän ihmettelee asian jäämistä julkisuudessa vähälle huomiolle.

- Presidentti Koivistolla oli kesällä 1992 historialliset avaimet käsissään. Hänestä olisi voinut tulla todellinen historian tekijä, Hannu Rautkallio kirjoittaa teoksessaan.

- Suomessa viralliseksi linjaksi olikin valittu vaikeneminen yhteisestä lähihistoriasta, mikä poikkesi muiden omaksumasta linjasta, Rautkallio toteaa.

Suomi oli ainoa maa, joka ei huolinut Venäjän presidentti Boris Jeltsinin yhteistyötarjousta 1992. Muiden maiden tutkijat selvittivät arkistoista mm. Katynin murhat, Unkarin ja Tsekkoslovakian kansannousut sekä Vietnamin sotavangit.

Martti Valkosen Suomettuminen jatkuu yhä -kirjassa 1998 presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela totesi, että arkistojen avaaminen "olisi ollut hyvin hämmentävää Suomen poliittiselle eliitille".

Moskovalaisarkiston johtaja Natalia Tomilina arvioi äsken seminaarissa, että NKP:n arkistot ovat tällä hetkellä 60-prosenttisesti tutkijoitten saavuttamattomissa.

"Suomen puolelta
oli vaadittu"

Hannu Rautkallion mukaan avoimuusaika hukattiin presidentti Boris Jeltsinin kesän 1992 Suomen-vierailulla. Jeltsin tarjosi Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden laajaa tutkimista. Presidentti Mauno Koivisto ei ollut kiinnostunut.

Boris Jeltsin oli luvannut 4.7.1992 Helsingin Sanomissa paljastaa vähitellen "kaikki" Kremlin salaisuudet.

Rautkallio kiinnittää nyt huomiota Koiviston lausuntoon Jeltsinin tapaamisensa tuloksista. Jeltsin oli toivonut historioitsijoiden selvittävän maiden välejä, jolloin Koivisto kertoi vastanneensa, että "emme ole esittäneet mitään valituksia" Neuvostoliiton puuttumisesta Suomen asioihin.

Rautkallion mukaan innokasta tarttumista yhteistyöhön odottanut Jeltsin "oli varmaankin huvittuneesti yllättynyt Koiviston kommentista". Jeltsin olisi Rautkallion mukaan suostunut laajoihinkin tutkimuksiin.

Venäjän arkistokomitean puheenjohtaja Rudolf Pihoia ja NKP:n arkiston johtaja Rem Usikov kannattivat tuolloin asiakirjojen laajaa avaamista suomalaisille.

- Usikov ja Tsernous (NKP:n arkiston apulaisjohtaja) kertoivat minulle, että nimenomaan Suomen puolelta oli vaadittu asiakirjojen salaisuuksien säilyttämistä, Hannu Rautkallio toteaa.

- Pihoia kertoi minulle Suomesta tulleista "korkean poliittisen tason toivomuksista jäädyttää Suomea koskevat asiakirjat". Hän sanoi, että mikään muu maa ei ollut esittänyt sellaisia toivomuksia, Rautkallio kirjoittaa.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

[size=75:o1op0unv]"Venäjän arkistokomitean puheenjohtaja Rudolf Pihoia ja NKP:n arkiston johtaja Rem Usikov kannattivat tuolloin asiakirjojen laajaa avaamista suomalaisille.

- Usikov ja Tsernous (NKP:n arkiston apulaisjohtaja) kertoivat minulle, että nimenomaan Suomen puolelta oli vaadittu asiakirjojen salaisuuksien säilyttämistä, Hannu Rautkallio toteaa.

- Pihoia kertoi minulle Suomesta tulleista "korkean poliittisen tason toivomuksista jäädyttää Suomea koskevat asiakirjat". Hän sanoi, että mikään muu maa ei ollut esittänyt sellaisia toivomuksia, Rautkallio kirjoittaa."[/size:o1op0unv]

Tyypillisen törkeää punakoneen toimintaa ja demokratian halveksuntaa. Taitavat olla samoja naamoja jotka demokratiaa vastaan. Tilastojen mukaan suomalaisista vain alle puolet(!) kannattaa demokratiaa...

Lainaus:

"Satakunnan Kansan etusivun ykkösuutisen otsikko:

”Brax varoittaa demokratian kriisin johtavan väkivaltaan
Kansanvalta: ”Olemme eri tiellä kuin muut Pohjoismaat”, sanoo oikeusministeri Tuija Brax.”

Sitaatti tekstistä:

”Suomen nuorten usko omin vaikuttamismahdollisuuksiinsa on Euroopan huonointa. Äänestysaktiivisuus on laskenut kaksi vuosikymmentä.

-Kriisitilanne tämä on. On saatava ihmiset tajuamaan, että nämä ovat vakavia lukuja. Meitä on verrattu pohjoismaihin, mutta nyt olemme yhtäkkiä eri tiellä. Tämä on jotain poikkeuksellista, Tuija Brax sanoo."

Otsikko sivulta 4:

”Brax: Suomessa demokratian romahdus kuin Etelä-Amerikassa
Kansanvallan kriisi: Oikeusministeri Brax ravistelee suomalaisia hereille ”

Taneli Heikka
Alma Media Helsinki

Artikkelissa on kaksi väliotsikkoa, joista ensimmäinen teksteineen kuuluu:

”Illuusiota toistetaan
Suomessa ylläpidetään mielikuvaa upeasta demokratiasta. Illuusiota toistettiin koko itsenäisyyden juhlavuosi 2007.
-Ei heti tule mieleen, onko vastaava hyvinvointivaltio joutunut tällaiseen krrisiin. Meitä on verrattu Pohjoismaihin, mutta olemme nyt yhtäkkiä eri tiellä. Tässä on jotain poikkeuksellista, Brax sanoo.”

”Laman lapset ilmiö
Brax sanoo miettineensä paljon kriisin syitä, mutta yhtä tekijää ei löydy. Lama on yksi todennäköinen syy.”

Tekstin lopusta Braxin sitaatti:

"-Onko meillä katoamassa herkkyys tajuta, että camoon, tämä on Suomi - me voidaan hoitaa tämä, eihän me tätä haluta."

Artikkelin lopuksi on väripohjalla silmiin työntyvät otsikot ja teksti:

” Fakta
Braxin lääkkeet demokratialle

Kansalaisaloitteella tietty joukko – esimerkiksi muutama tuhat ihmistä – saisi lakialoitteensa käsittelyyn.

Ministeriöt patistettava keskustelemaan hankkeista kansalaisten kanssa ota kantaa.fi –sivuston kautta.

Nettiin tuleva asiallinen palaute olisi pakko käsitellä eduskunnan valiokunnissa lakia säädettäessä.

Oikeusministeriöön on perustettu neljän hengen demokratiayksikkö viemään ideoita läpi.”

* * *

Huomioita Braxin lääkkeistä:

Kiitos Kalevi Kannuksen, Promerit.net -sivusto jo pitkään toiminut hyvin asiallisena palaute- ja informointisivustona.

Ja Brax toivoo asiallisia kansalaisaloitteita. Nyt siihen on virallinen lupa!

"Oikeusministeriöön on perustettu neljän hengen demokratiayksikkö" merkitsee, että tuo yksikkö on jo olemassa!

http://www.promerit.net/

Vierailija
ralf64
[size=150:2xamqtqz]Tutkija: Mauno Koivisto esti neuvostoarkistojen tutkimisen[/size:2xamqtqz]

Neuvostoliiton arkistojen tutkiminen Suomen sodanjälkeisen historian osalta jäi toteutumatta Suomen omasta tahdosta. NKP:n keskuskomitean Suomi-paperien salassa pysymistä halusi kesällä 1992 presidentti Mauno Koivisto.

Näin todetaan valtiotieteen tohtori Hannu Rautkallion uutuuskirjassa Moskovan päiväkirja 1989-1993 (Tammi). Rautkallio pääsi syksyllä 1991 ainoana suomalaisena NKP:n sitä ennen huippusalaisiin arkistoihin.

Rautkallio toteaa IS:lle, että Suomi menetti tilaisuuden tutkia koko sodanjälkeistä historiaansa. Hän ihmettelee asian jäämistä julkisuudessa vähälle huomiolle.

- Presidentti Koivistolla oli kesällä 1992 historialliset avaimet käsissään. Hänestä olisi voinut tulla todellinen historian tekijä, Hannu Rautkallio kirjoittaa teoksessaan.

- Suomessa viralliseksi linjaksi olikin valittu vaikeneminen yhteisestä lähihistoriasta, mikä poikkesi muiden omaksumasta linjasta, Rautkallio toteaa.

Suomi oli ainoa maa, joka ei huolinut Venäjän presidentti Boris Jeltsinin yhteistyötarjousta 1992. Muiden maiden tutkijat selvittivät arkistoista mm. Katynin murhat, Unkarin ja Tsekkoslovakian kansannousut sekä Vietnamin sotavangit.

MITÄ suomalaiset vielä "selvittivät" noista Katynin murhista?

Saksalaisethan aikanaan ilmoittivat 4500 ruumista, joista venäläiset ovat sittemmin tietääkseni myöntäneet omikseen 1500. Mikä on muuttunut?

Vierailija

Rautkallio kirjoittaa:

"Jeltsin oli jo ennen Suomen vierailuaan esittänyt julkisuudessa toivomuksensa täydestä avoimuudesta ja salaisuuden poistamisesta neuvostovallan aikaisilta asiakirjoilta, jotka koskivat Suomea"

Kaksi sivua myöhemmin:

"En tietenkään ollut selvillä siitä, millaisia keskusteluja arkistojen avaamisesta Jeltsinin ja Koiviston välillä oli todellisuudessa käyty."

Eli väitteensä on ainoastaan lennokasta spekulointia.

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007
Sigmund
Rautkallio kirjoittaa:

"Jeltsin oli jo ennen Suomen vierailuaan esittänyt julkisuudessa toivomuksensa täydestä avoimuudesta ja salaisuuden poistamisesta neuvostovallan aikaisilta asiakirjoilta, jotka koskivat Suomea"

Kaksi sivua myöhemmin:

"En tietenkään ollut selvillä siitä, millaisia keskusteluja arkistojen avaamisesta Jeltsinin ja Koiviston välillä oli todellisuudessa käyty."

Eli väitteensä on ainoastaan lennokasta spekulointia.

Eihän tuo muuta mitään siitä millaista linjaa eri maat ovat käytännössä vetäneet tässä asiassa. Toiset ovat tutkineet Moskovan arkistoja, toiset, kuten Suomi, eivät. Turha tätä on mystifioida, riittää kun katsoo mitä on tapahtunut. Parempi niin kuin uskoa poliitikon vakuutteluihin tai tutkijan luuloihin poliitikon puheista. Toiset uskovat ennemmin poliitikon puheita kuin reaalimaailman tapahtumia, jota ovat hänelle spekulointia ja puheet taas enemmän tosiasioita...

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Vierailija
sigfrid
Uskomaton mies tuo Mauno Koivisto. Saan tästä lausumasta varmaan miinuspisteitä.

Et saa, mutta paremman tiedon puuttuessa on vaikea tuomita Koiviston päätöksiä. Koivisto vaikuttaa olleen/olevan "kuin yksi heistä", mutta toisaalta Koivistolla on ollut näitä monia muitakin eriskummallisia päätöksiä tehdessään mahdollisesti tietoa, jota meillä ei ole nyt käytettävissä. Toisaalta hänkin on vain erehtyväinen ihminen, kuten vahvan markan politiikka osoitti.

Koivisto mm. luopui Karjalan palauttamisesta sanoen palautuksen tulevan liian kalliiksi. Muuta selitystä en siihen keksi, kuin;

- Karjalan palautuessa Karjalan nykyasukkaiden kohtalo konkurssiin menneen Neuvostoliiton ja sen manttelinperijän, Venäjän tosiasiallinen kyvyttömyys siirtää heitä muualle Venäjää resurssien puutteen takia. Karjala olisi pitänyt saada tietenkin tyhjänä tai meillä olisi todennäköisesti todella vakavia ongelmia hyvin monella tasolla.

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007
mallas
sigfrid
Uskomaton mies tuo Mauno Koivisto. Saan tästä lausumasta varmaan miinuspisteitä.



Et saa, mutta paremman tiedon puuttuessa on vaikea tuomita Koiviston päätöksiä. Koivisto vaikuttaa olleen/olevan "kuin yksi heistä", mutta toisaalta Koivistolla on ollut näitä monia muitakin eriskummallisia päätöksiä tehdessään mahdollisesti tietoa, jota meillä ei ole nyt käytettävissä. Toisaalta hänkin on vain erehtyväinen ihminen, kuten vahvan markan politiikka osoitti.

Koivisto mm. luopui Karjalan palauttamisesta sanoen palautuksen tulevan liian kalliiksi. Muuta selitystä en siihen keksi, kuin;

- Karjalan palautuessa Karjalan nykyasukkaiden kohtalo konkurssiin menneen Neuvostoliiton ja sen manttelinperijän, Venäjän tosiasiallinen kyvyttömyys siirtää heitä muualle Venäjää resurssien puutteen takia. Karjala olisi pitänyt saada tietenkin tyhjänä tai meillä olisi todennäköisesti todella vakavia ongelmia hyvin monella tasolla.

En kritisoi Karjalan palautusasiaa, mutta sensijaan avoimmuuden puutetta. Poliittisen lähihistorian tutkimus halutaan suistaa poliittiseksi peliksi ja arvovaltakysymyksiksi aivan tarkoituksella, että voitaisiin pitää salassa itselle epämiellyttäviä asioita. Historian kertoma voi olla joillekin rankkaa, mutta avoimen länsimaisen yhteiskunnan periaatteen noudattaminen on sitä tärkeämpää.

Jos valtapitävät eivät halua avoimmuutta on se merkki yhteiskunnan luokkajaosta, koska kansa valtiomuodon mukaan valitsee edustajansa samanarvoisten kansalaisten keskuudesta. Tieto ja sen puute muodostavat ihmisten luokkajaon Suomessa, eikä kysymys ole oppikirjatiedosta, vaan yhteisestä yhteiskunnallisesta tietopääomasta. Suomen pitäisi olla luokaton yhteiskunta, mutta on selkeästi luokkayhteiskunta. Haluan tämän tosiasian oppi- ja historiankirjoihin mahdollisimman pian, koska kysymyksessä on erittäin fundamentaali asia

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Vierailija
sigfrid

En kritisoi Karjalan palautusasiaa, mutta sensijaan avoimmuuden puutetta. Poliittisen lähihistorian tutkimus halutaan suistaa poliittiseksi peliksi ja arvovaltakysymyksiksi aivan tarkoituksella, että voitaisiin pitää salassa itselle epämiellyttäviä asioita. Historian kertoma voi olla joillekin rankkaa, mutta avoimen länsimaisen yhteiskunnan periaatteen noudattaminen on sitä tärkeämpää.

Jos valtapitävät eivät halua avoimmuutta on se merkki yhteiskunnan luokkajaosta, koska kansa valtiomuodon mukaan valitsee edustajansa samanarvoisten kansalaisten keskuudesta. Suomen pitäisi olla luokaton yhteiskunta, mutta on selkeästi luokkayhteiskunta. Haluan tämän tosiasian oppi- ja historiankirjoihin mahdollisimman pian, koska kysymyksessä on erittäin fundamentaali asia

Kun ei puhuta, niin silloin joku tai jotkut on/ovat niin päättänyt/päättäneet ja se/ne joku/jotkut on/ovat vahvempi/vahvempia kuin hänen/heidän vastustajat. Jos taas esimerkiksi tämä henkilö, joka päätyy salaamiseen oman hämärän menneisyytensä paljastamisen pelossa, niin silloin hän vain toteuttaa luonnollista vaistoaan. Emme siis voi syyllistää häntä, vaan valtaa jonka olemme tai meidän puolesta on hänelle sallittu antaa. Ihmisistä olisi varmasti hauskaa ja heidän mielestään oikeutus kuulla totuuksia yhdestä sun toisesta asiasta, mutta miksi tämän tiedonhalun sammuttamisen takia joku toinen uhraisi itsensä?

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007
mallas
Ihmisistä olisi varmasti hauskaa ja heidän mielestään oikeutus kuulla totuuksia yhdestä sun toisesta asiasta, mutta miksi tämän tiedonhalun sammuttamisen takia joku toinen uhraisi itsensä?

Tämä oikeus liittyy yhteiskuntasopimukseen, jota myös demokratiaksi meidän tapauksessamme kutsutaan. Demokratia perustuu tasa-arvoon kansalaisten välillä ja tasa-arvo ei voi toteutua varsinkaan jos emme saa tietoa miten yhteisistä asioistamme on menneisyydessä päätetty. Tämä yhteiskuntasopimus menee yksilön edun edelle, muuten olemme vahvemman oikeudessa ja luokkayhteiskunnassa. Tämän asetelman muuttuessa on kysymys sovitun yhteiskuntajärjestelmän muuttamisesta eli vallankaappauksesta. Demokratian periaate on selvä.

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Vierailija
mallas
sigfrid

Poliittisen lähihistorian tutkimus halutaan suistaa poliittiseksi peliksi ja arvovaltakysymyksiksi aivan tarkoituksella, että voitaisiin pitää salassa itselle epämiellyttäviä asioita. Historian kertoma voi olla joillekin rankkaa, mutta avoimen länsimaisen yhteiskunnan periaatteen noudattaminen on sitä tärkeämpää.

Juuri niin poliittiseksi peliksi, siksi jota se oli NL:n aikaan.




Kun ei puhuta, niin silloin joku tai jotkut on/ovat niin päättänyt/päättäneet ja se/ne joku/jotkut on/ovat vahvempi/vahvempia kuin hänen/heidän vastustajat. Jos taas esimerkiksi tämä henkilö, joka päätyy salaamiseen oman hämärän menneisyytensä paljastamisen pelossa, niin silloin hän vain toteuttaa luonnollista vaistoaan. Emme siis voi syyllistää häntä, vaan valtaa jonka olemme tai meidän puolesta on hänelle sallittu antaa. Ihmisistä olisi varmasti hauskaa ja heidän mielestään oikeutus kuulla totuuksia yhdestä sun toisesta asiasta, mutta miksi tämän tiedonhalun sammuttamisen takia joku toinen uhraisi itsensä?

Sanovat kauneuden olevan kuin totuus, ja totuuden olevan kauneus..?

Mutta avoimeen demokratiaan kuuluu avoimuus, ei historian väärentäminen.

Seuraus: Koko yhteiskunta sairastuu johtajien valheista, kunnat kuolevat ja kv-firmat ja PO pakenee maasta...

(Wikin mukaan: Historiallinen revisionismi, väite, että osa nykyisestä historiankirjoituksesta on vääristeltyä.)

Suomi on osa EU:ta ja EU:lla on yhteinen historia.

Suomen kohdalla tulee vastaan - symmetrinen ja ei-symmetrinen informaatio - erilainen totuus verrattuna muuhun Eurooppaan, koska toiset suomalaispoliitikot ajavat ja suojelevat omia etujaan, suurin osa eli demokratia kituu, vaikka kuitenkin tulevaisuus paljastaa joskus totuuden.

Nyt on kyse muutamien ihmisten, punakoneiston ja vasemmistodiktatuurin ja pienen, pian poistuvan klikin tai heitin fanaattisten seuraajien vallanhimosta...

Vierailija
sigfrid
mallas
Ihmisistä olisi varmasti hauskaa ja heidän mielestään oikeutus kuulla totuuksia yhdestä sun toisesta asiasta, mutta miksi tämän tiedonhalun sammuttamisen takia joku toinen uhraisi itsensä?



Tämä oikeus liittyy yhteiskuntasopimukseen, jota myös demokratiaksi kutsutaan. Demokratia perustuu tasa-arvoon kansalaisten välillä ja tasa-arvo ei voi toteutua varsinkaan jos emme saa tietoa miten yhteisistä asioistamme on menneisyydessä päätetty. Tämä yhteiskuntasopimus menee yksilön edun edelle, muuten olemme vahvemman oikeudessa ja luokkayhteiskunnassa. Tämän asetelman muuttuessa on kysymys sovitun yhteiskuntajärjestelmän muuttamisesta eli vallankaappauksesta. Demokratian periaate on selvä.

Voidaan sopia mistä vain mutta loppujen lopuksi sopimuksen arvo määräytyy sen toteuttajien mukaan. Ihminen toteuttaa kuitenkin ensisijaisesti selviytymisviettiään, eikä demokratia ja kultaiset moraalisääntömme ole koskaan missään valtiossa toteutuneet ja tämä johtuu juuri ihmisyydestämme.

On helppoa sanoa, että näin tai niin pitäisi olla. Olemme säätäneet monia moraalisääntöjä, jotka ovat ristiriidassa ihmisen todellisen luonnon kanssa.

Kun Yhdysvallat järjesti Kuubaan sikojenlahdelle maihinnousun kapinallisten kanssa, niin miten sen demokratian ja moraalisääntöjen kanssa kävi kun kapinalliset huomasivat olevansa h-hetkellä yksin ja heidät tapettiin kuin kärpäset. Eikös Yhdysvallat ole juuri se demokratian ja "oikean länsimaisen arvomaailman" suurin viejä. Entä miten suhtautuisit Eurooppalaiseen moraalikäsitykseen Kiinan kansan oopiumittamisessa ja ryöstämisessä?

Sigfrid:

Tämä demokratiamme kuitenkin sallii toteutuessaan sinun mahdollisuuden yrittää vaikuttaa asiaan. Sinä voit lähteä osaltasi ajamaan kansalaisaktivismia asian puolesta.

Vierailija

Kaleva 28.2.2008 (Turun Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat)

Hannu Rautkallio. MOSKOVAN PÄIVÄKIRJA 1989-1993, Heijastuksia 2000-luvulle, Tammi 2008, 422 sivua

Hannu Rautkallion uusimmassa kirjassa on paljon samaa kuin edellisissä. Ne keskittyvät esittelemään lähdetietoja, joiden voi tulkita tukevan hänen vainoharhaista suhtautumistaan Urho Kekkoseen.

Mutta tässä kirjassa on muutakin, ja siksi se on hänen paras ja merkittävin kirjansa.

# Kolkuttajalle avataan

Kirjan koossa pitävä rakenne on päiväkirjaan perustuva kuvaus siitä, miten Rautkallio 1990-luvun alussa pyrki järjestelmällisesti Neuvostoliiton syvästi poliittisiin arkistoihin ja pääsi sinne heti kun ovi oli edes vähän raollaan.

Hän kuvaa kaukokatseisesti rakennetun yhteysverkoston luomista ensin Suomen ja Yhdysvaltain akateemisissa ja asiantuntijakuvioissa, sitten Moskovan arkisto- ja tutkimuslaitoksissa. Idän arkistojen ovet aukesivat kun hän kolkutti niille ajoissa, päättäväisesti ja hyvin suositeltuna.

Rautkallio teki uskomattoman tempun, ja näyttää itsekin olevan siitä edelleen vähän hämmästynyt. Hän raivasi tiensä suomalaisen historiankirjoituksen saranakohtaan ja raportoi siitä kiinnostavasti

Kun Rautkallio tuli ensimmäiselle tutkimusmatkalleen Moskovaan, sirppi- ja vasralippu vielä liehui Kremlin tornissa. Seuraavana aamuna alkoi arkistotyö ja illalla punalippu oli poissa.

Kirjassa on karmaiseva kuvaus siitä, miten presidentti Mauno Koivisto välinpitämättömyydellään torjui venäläisten tarjouksen avata Suomea koskevia arkistoja sodan jälkeiseltä ajalta. Se ei ole edes suomettumista vaan pahempaa, se on historian epä-älyllistä pakoilua.

Rautkallion tutkijantarina paljastaa ulkoministeriön arkistohallinnon kafkamais-tsaristisen pöhötaudin. Siellä alamaisen kyykyttäminen tuntuu olevan edelleen sallittu ja kannustettu huvittelun muoto.

Rautkallio on pureutunut KGB:n synkkyyden töiden lisäksi myös Stasin salaisuuksiin. Hänen kriittiset havaintonsa Alpo Rusin tutkimusten lähdepohjasta vaikuttavat johdonmukaisilta. On mielenkiintoista nähdä, mitä Rusi vastaa.

# Viimeistelyn puute

Runsaasti rönsyillen kirjoittava Rautkallio on kustannustoimittajan painajainen. Yleensä kustannustoimittaja on uupunut ennen tekijää, kuten nytkin. Silloin tästä tutkijan ominaisuudesta tulee lukijan painajainen.

Rautkallio on ahkera, tarmokas ja hyvin verkostoitunut. Hän suihkii kiivaasti Washingtoniin ja Moskovaan, välillä myös Tukholmaan, Lontooseen ja Osloon. Arkistotyön ja kustantajakontaktien rinnalla kaikkialla on menossa kansainvälistymiseen, idänvientiin ja supervaltojen yhteistyöhön viritettyjä hankkeita.

Ihmisistä, tutkimusorganisaatioista ja yhteistyöprojekteista syntyy suuri sekamelska. Tähän vilinään kätkeytyy ilmeisesti merkittäviä asioita, mutta luettelomaisesti ryöppyävä nimien nakkelu ei kerro lukijalle juuri muuta kuin sen, että mennään korkealla ja kovaa

Jos tätä päiväkirjaan luonnostaan kuuluvaa, mutta julkaistavaan tekstiin huonosti istuvaa silppua olisi editoitu kunnolla, kirja olisi toistasataa sivua suppeampi. Mutta sitten se olisikin suomalaisen historiankirjoituksen historian klassikko.

# Simputettu kenraali

Rautkallio liittää päiväkirjaansa siinä esiintyviin ilmiöihin liittyviä takautumia tai tarkastelee niiden seurauksia nykyajassa. Se ei ole tekstin kulun kannalta aina johdonmukaista, mutta parhaimmillaan mielenkiintoista.

Jännittävin ja kauhein on kuvaus siitä, miten neuvostoliittolaiset simputtivat kenraali Lauri Sutelaa kostoksi siitä, että tämä oli Kekkosen taustavoimana torjunut puolustusministeri Dmitri Ustinovin ehdotuksen yhteisistä sotaharjoituksista. Rautkallio siteeraa Sutelalta saamaansa tekstiä.

Suurta luottamusta nauttivan ystävävaltion puolustusvoimain komentajaa aliarvioitiin yrittämällä erehdyttää hänet epäedulliseen neuvotteluasemaan kuin hän olisi tyhmä.

Sitten hänet eristettiin seurueestaan ja majoitettiin yksin kylmään ja pimeään palatsiin, jonka makuuhuoneen vuodevaatteet olivat märät.

Matkan loppuvaiheessa laitettiin vielä brutaalin avoimesti isojen poikien ilotyttö syötiksi.

# Lähdekritiikki?

Yleisen tutkimusperiaatteen mukana kaikesta arkistoaineistosta kaikkein epäluotettavinta on tiedustelutieto. Tämä tutkijan perusviisaus ei saa Rautkalliota varuilleen, vaikka hänen lähteensä ovat pääasiassa NKP:n ja KGB:n tuottamaa aineistoa, poliittisesta tiedosta kaikkein poliittisinta.

Hänen tutkijanmetodinsa on hyvin yksinkertainen. Jos arkistosta löytyy Kekkoselle tai hänen tukijoilleen kiusallinen tieto, se on sitten niin. Hänen työtapansa ei kuulu lähdetiedon sisäisen logiikan, taustan ja tavoitteen arviointi eikä sen testaaminen muilla lähdetiedoilla.

Jos KGB- kenraalin lausahdus antaa rivien välistä ymmärtää, että myös yhdysvaltalaiset rahoittivat Kekkosen vaalikampanjaa, se riittää Ratkalliolle todisteeksi siitä, että kyllä he rahoittivat. Tällaisella päättelyllä hän vahvistaa kollegojensa epäystävällistä mutinaa yhden dokumentin dosenteista.

Rautkallio ei pohdi ainakaan selväkielisesti omaa työtilannettaan, jossa tutkija on tulkista riippuvainen. Joskus näyttää siltä, että tulkki on valinnut sen aineiston, johon tutkija sitten hänen välityksellään tutustuu. Kuka silloin on tutkija?

Miten vaikuttaa väliportaan olemassaolo tietoa kantavan dokumentin ja sitä tulkitsevan tutkijan vuorovaikutukseen? Sen merkitys ei voi olla olematon, vaikka tulkki olisi erittäin taitava, kuten Tatjana ^Siskina selvästikin on.

Ja lopuksi periaatteellinen tunnustus: Rautkallio runttaa minun tutkimukseni ja tulkintani maan alimpaan rakoon niin monta kertaa, että oikeastaan olisin jäävi arvioimana hänen kirjaansa.

Lisäksi hän läiskii littanaksi koko tutkijayhteisön parhaat voimat. Siinä joukossa on upeaa olla. Se on kuitenkin niin iso ryhmä, että jos Rautkallion haukku jäävää haukun kohteen, kaikki historiantutkijat ovat jäävejä.

__________________________

Sähköposti: jukka.tarkka@pp1.inet.fi

Vierailija

"Ihminen toteuttaa kuitenkin ensisijaisesti selviytymisviettiään, eikä demokratia ja kultaiset moraalisääntömme ole koskaan missään valtiossa toteutuneet ja tämä johtuu juuri ihmisyydestämme."

Pyh, totaalinen nollaus nyt tarpeen.

Nimenomaan demokratia perustuu geeniemme peliin, sopimuksiin.

Ihmisen, Geeniemme toiminta ei tue sosialismia tai kommunismia vaan demokratiaa ja vapaata yhteiskuntaa.

Evoluution aiheuttama kilpailu on jo karsinut ne, sosialismin ja kommunismin vakavasti otettavien yhteiskuntamuotoehdokkaiden joukosta.

Toisin sanoen, sosialismin vaatima ihmiskuva ei vastaa todellisuutta tasolla tai toiselle. Siksi se ei toimi koska se on vastoin luontoa ja biologiaa.

Vierailija
Nagarjuna

Mutta avoimeen demokratiaan kuuluu avoimuus, ei historian väärentäminen.



Olet oikeassa, mutta toteutus jää sen avoimuuden toteuttajille, kuten demokratiaan kuuluu. Historian puolueeton tulkinta taas on vaikeaa.

Nagarjuna
Seuraus: Koko yhteiskunta sairastuu johtajien valheista,



Niin on ollut aina, mutta eikö sairastuminen ole kuulijasta kiinni ja taas toisaalta johtajat on yhteiskunta valinnut. Toisaalta eikö yhteiskunta ollut jo valmiiksi sairas ilman johtajiakin? Sinä itse päätät suggestioidesi merkityksestä puolin toisin.

Nagarjuna
Suomen kohdalla tulee vastaan - symmetrinen ja ei-symmetrinen informaatio - erilainen totuus verrattuna muuhun Eurooppaan, koska toiset suomalaispoliitikot ajavat ja suojelevat omia etujaan, suurin osa eli demokratia kituu, vaikka kuitenkin tulevaisuus paljastaa joskus totuuden.



Niin mutta aikalaisemme vastaavat itse kohtalostaan ja niin ollut aina. Otan esimerkin.
Ostat sämpylän, laitat sen pöydälle kun menet vessaan. Minä syön sen sillä välin, koska sokeritautini vaati sitä. Palatessasi minulla on 2 vaihtoehtoa. Tunnustan sinulle ja joudun korvaamaan sinulle sen, jolloin joudun kävelemään 20km marssimurtumani kanssa kotiin tai sitten menen bussilla kun en tunnusta. Toisaalta voisin luottaa humaaniuteesi, mikä on yleensä tuhoisaa. Joskus moraalisännöstön toteuttaminen voi tulla kalliiksi.

Nagarjuna
Nyt on kyse muutamien ihmisten, punakoneiston ja vasemmistodiktatuurin ja pienen, pian poistuvan klikin tai heitin fanaattisten seuraajien vallanhimosta...

Ei se ole noin yksinkertaista. Sinä näet massan ja moraalisäännöstön. Minä näen yksilöt ja yhteiskuntamme arvorakenteen sekä elämälle ominaisten vaistojen toteutumisen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat