Palkatut kirjoittajat, Sanomatalon propagandistit

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Sanoma OY on palkannut HS:n toimutukseen mielipidekirjoittajia joiden tarkoitus on muokata mielipideilmastoa "tietyn, kotoisen ja turvallisen" suurvaltapolitiikan mukaiseksi.

Ks:

http://www.hs.fi/keskustelu/index.jspa

Samaa lienee hyvin sovellettu saman korporaation Tiede-palstalle.

Onhan aikoihin eletty:

http://www.promerit.net

http://punapresidentti.net/

"Jännityskertomus

Näin puhui Snellman
eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi

Kuten kaikki tietävät, Snellman käytti sanan ruoskaa tulisesti. Minua hän lähestyi ensimmäisen kerran tyylilleen sopivasti vanhanaikaisella tavalla, puhelinlankaa pitkin. Heti kättelyssä kolisivat lakituvan pihtipielet.

Snellman ilmoitti tulikivenkatkuisesti, ettei hän ole koskaan ollut taistolaisnuori. Ei tosin oikein tiennyt itsekään, mikä oli ollut, mutta "lähinnä vihreä". Ei kiistänyt olleensa joskus nuori.

Hän vaati oikaisua siihen, että olin maininnut hänet entisenä taistolaisnuorena Punakoneen alasajo -kirjani jälkisanoissa, vihkosessa, jonka osuva otsikko Hyvästit muumimaalle oli lainattu häneltä.

Leivätön pöytä tuntui olevan katettu, kun en ollut halukas korjaukseen kaikille, jotka olivat jo saaneet sen. Siihen häntä kovasti kannustin, sillä ilmainen hupi harmaan lumettomana talvena olisi varmasti piristävää. Herra Snellman luonnollisesti maksaa laskun.

Harmautta lisäsi tieto, että päätoimittaja Janne Virkkunen jatkaa kuusikymppiä täytettyäänkin. Hesari pysyy muumimaan vartijana, vaikka Erkko ammuttiin jo Kansallisen näyttämöllä.

Tämä Snellman on ollut kovin innokas leikittelemään nimillä. Hurjan nuoruutensa aikana hän oli Saarikoski, ja etunimi Saskakin oli papinkirjassa toinen. Snellmaniksi hän muuntautui yhdessä silloisen vaimonsa Anja Kaurasen kanssa ja siivellä.

Tuo Saarikoski istui hyvin siihen henkiseen maisemaan, joka oli minulle tuttua noin vuosikymmenen ajalta, jolloin jouduin lähes päivittäin taistelemaan metalliteollisuuden "korpilakkoja" vastaan. Niissä taistolaiset olivat usein aktiivisia puuhamiehiä, räyhäkkäitä puheissaan ja härskejä toimissaan. Usein neuvottelinkin heidän kanssaan, joten tunnen hyvin tyylin.

Ei heistä kukaan ilmoittautunut taistolaiseksi, eihän sellaista virallisesti nimettyä ryhmää ollut olemassakaan. Sellaisiksi he leimautuivat puheittensa ja toimiensa perusteella, monet varmasti aiheettakin. Jotkut pitivät sitä kunnianakin.

Samaan tapaan riekkuvat puheet leimasivat siinä määrin myös nuoren Saarikosken tyyliä, että en ollut ainoa, joka piti selvänä hänen kuulumistaan samaan ryhmään. Olen tämän myös tarkistanut omalla vaatimattomalla ovensuukyselylläni.

Tuntui jopa vähän rienaavalta, kun hän sitten muuntautui Snellmaniksi. Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun hän jossakin mediakanavalla kertoili, että nuoruus hänen ns. kulttuurikotitaustaansa vasten oli hieman ristiriitainen. Vihreillehän se ei ollut ongelma.

Jälkitkäteen monet ovat sitten unohtaneetkin olleensa koskaan taistolaisia. Muutkin kuin Satu Hassu ovat havainneet vihertävänsä somasti. Nimen ja värin vaihto saattavat täydentää kivasti toisiaan. Eduksi se voi olla, jos sattuu pyrkimään vaikkapa päätoimittajaksi.

Taistelu Obaman isoäidin sieraimista

Herra Snellmanin lähestymisen syy juontui siitä, että hän oli urallaan edennyt valtakunnan "päälehden" Helsingin Sanomien, myös Suomen Pravdaksi kutsutun, kulttuuritoimituksen esimieheksi. Kulttuuritoimituksissahan tuota hurjaa joukkoa tunnetusti edelleen mies- ja naislukuisasti muhii, ellei peräti pesi, mitä kirjassani mm. Sampo Ahton ja Esko Salmisen tuella ihmettelin.

Tämän joukon tunnuspiirteisiin kuuluu edelleen se, että on olemassa yksi totuus sekä siihen uskovia oikeaoppisia ja sitten ihan vääräoppisia, jotka saavat loppusijoituspaikkansa mustalta listalta. Mitä enemmän vasemmalla on, sitä enemmän oikeassa on.

Vääräoppisiin sattui kuulumaan Ylen aamu-tv:n ylen suositussa Jälkiviisaat -keskustelussa suvereenisti esiintynyt entinen syyttäjä Ritva Santavuori. Herra Snellmanin mielestä oikeaoppiset jäivät pahasti alakynteen, erityisesti demarit saivat rökitystä ansionsa mukaan. He siis tarvitsivat hieman taustatukea.

Sattuipa sitten Santavuori lipsauttamaan jotakin lapsellista USA:n demokraattien presidenttikisaan osallistuvan Barack Obaman isoäidin sieraimista, joista sekä ohjelman päällikkö Leena Pakkanen että Julkisen sanan neuvoston uusi intoa puhkuva puheenjohtaja Pekka Hyvärinen olivat "jyrkästi" eri mieltä. Molemmat antoivat toruja Santavuorelle, kyseisiä sieraimia näkemättä.

Se ei kuitenkaan Hesarin snellmanilaista toimituspolitiikkaa harjoittavalle kulttuuritoimitukselle riittänyt, vaan se totesi, että nyt oli kauan odotettu tilaisuus iskeä ja päästä eroon sen mustalla listalla olevasta Santavuoresta.

Lynkkaustehtävän sai Vihreän Langan päätoimittajan pallilta herra Snellmanin alaiseksi siirtynyt Jyrki Räikkä, joka ilmoitti jo kolumninsa otsikossa 4.2.08 ex chatedra, että "Syyttäjä voi poistua". Ja niinpä syyttäjä tietenkin poistui takavasemmalle, oikeastaan -oikealle.

Kävi tosin vähän nolosti, kun päällikkö Pakkanen kertoikin nettikolumnin Putinismin tiellä Hesarin johdatuksella (http://www.openfinland.net) äkäisessä kommentissaan "sopineensa" Santavuoren poistumisesta jo kaksi päivää ennen Räikän kolumnia. Tätä tietoa ei tosin ole näkynyt Hesarissa eikä muuallakaan mediassa. Santavuori kiitti kolumnia.

Mutta tarkoitettu tulos saavutettiin. Kun tämän jälkeen kaksi uutta naisjäsentä olivat Jälkiviisaissa Kansan Uutisten päätoimittajan Janne Mäkisen kanssa, oli suorastaan liikuttavaa nähdä, miten Mäkisen naama loisti kuin toivelahjan saaneella pikkupojalla, kun kahden naisen enkelikuoro puhui vain hänelle. Jälkiviisaiden painopiste oli siirtynyt monta piirua oikeaan suuntaan eli vasemmalle.

Viimeisin uusi jäsen, oli vieläpä Hesarin ikioman kultapossukerhon HS-raadin jäsen, jo toinen. Ehkä nämä ennen pitkää yhdistetään.

Sovintotarjous Snellmanille

Totta puhuen hauskakin oikeudenkäynti vie turhan paljon aikaa ja energiaa, joten tarjosen sovintoa:

Saska Snellmanille

Ehdotan, että asia sovitaan ilman oikeudenkäyntiä. Tarjoan korvauksena kivusta ja särystä 7 euroa 20 senttiä. Tarjous on voimassa 13.2.08 saakka.

6.2.08
Kauko Parkkinen

Ei kelvannut sovinto Snellmanille, vaan lisää tuli uhkaavan sävyistä tekstiä, johon vastasin vielä samana päivänä klo 21.05 päättäen vastauksen seuraavasti:

Olen kovin pahoillani, että Hesari ei voi erottaa minua mistään. Muukin
lynkkaus on kovin työlästä.

Mutta ei tämä porukka vähällä luovuta. Sain aiheen uuteen sähköpostiviestiin:

----- Original Message -----
From: "Kauko Parkkinen"
To: "Snellman Saska"
Cc: ;
Sent: Thursday, February 07, 2008 10:13 AM
Subject: Fw: Vihkosesta

Ei ollut vielä edellisen sähköpostin aikaan tiedossa, että jostakin oli
sentään yritetty erottaa minuakin, vaikkapa kustantajasta. Sorry, ei
tainnut onnistua.
KP

Tähän oli antanut aiheen viesti kirjani kustantajalta Pilos-kustannukselta:

Original Message -----
From: "Timo Määttä"
To: "Kauko Parkkinen"
Sent: Wednesday, February 06, 2008 3:53 PM
Subject: Vihkosesta

Tervehdys

Saska Snellman otti yhteyttä saatuaan lähettämäsi vihkosen, missä
mainittiin myös hänet nimeltä.-------

Yhteydenotto oli tapahtunut lievästi sanoen ikävään sävyyn. Snellman ei ollut muka löytänyt yhteystietojani Hyvästit muumimaalle -vihkosesta. Jälleen kävi kuitenkin nolosti, säikäytys ei toiminut. Jotakin kostoa tarvittiin.

Vastasin kustantajalle:

----- Original Message -----
From: "Kauko Parkkinen"
To: "Timo Määttä"
Sent: Thursday, February 07, 2008 10:07 AM
Subject: Fw: Vihkosesta

"Moro,
sanoo tamperelainen!

Ei syytä huoleen, paitsi Snellmanilla ja koko Hesarilla, missä on nyt
pallo pahasti hukassa. Mies on sekopäisempi kuin uskoinkaan ja
sählää nyt joka suunnalla hätäpäissään,

Itse asiasta olen kanssasi samaa mieltä, ja täsmälleen niin olen myös
toiminut. Enhän ole tällaisiakaan pappeja kyydissä ensimmäistä kertaa.
Yhteystiedot ovat kyllä vihkosessa. Siellä ovat sekä nettisivujen
osoite että puhelinnumero, jotka ovat suurennetun takakannen päällä
valkoisella pohjalla, niin että Saskankin olisi täytynyt ne huomata.
Kotisivuilla taas ovat vielä tarkemmat yhteystiedot.

Mutta Saska-pojalla on muuta mielessä, joten hän on "nähnyt" vain
kustantajan nimen, joka on vain pienenä kirjan takakannen tekstinä.
Pidin vähän sopimattomanakin, että se näkyy niin heikosti ja varoin,
ettei se jää kokonaan peittoon.

Tämä on Snellmanin ja Hesarin tapa toimia. Heille epämiellyttävän
sanoman ja myös sen levittäjän he pyrkivät kaikin keinoin eliminoimaan,
juuri nyt he saivat heitetyksi Santavuoren yli laiden Jälkiviisaista.
Ja samalla kostetuksi, kun tämä otti esille lehden mieskansanedustajien
lynkkauksen.
Minua he eivät voi heittää ulos mistään, joten yrittävät edes
vahingoittaa katkaisemalla välit kustantajaan. Siellä ei keinoja
kaihdeta. Ihmettelen vain, mitä he minulle yrittävät kostaa, kun minä
kehuin Snellmanin oivallusta Smedsin Tuntemattomasta, vaikka päädynkin
hieman toisiin johtopäätöksiin hänen lähtäkohdistaan.

Tämäkin vain osoittaa, että vanha vasemmistolainen valta istuu tosi
lujassa erityisesti lehtien kulttuuriosastoilla, kuten kesällä sanoin.
Mutta tosi on myös se silloin sanomani, että ilmapiiri on muuttumassa
nopeasti. Kuitenkin vanha valta on vielä niin lujassa, että
normaalimarkkinoinnilla kirja onnistutaan vaikenemaan. Siksi vähän
poikkeavat keinot ovat välttämättömiä.
Tietysti on kiva kuulla, että sopimuksessa pysytään, mutta asiallisesti
maininta on tarpeeton, sillä ei tässä tietämäni mukaan kumpikaan osapuoli ole vähimmässäkään määrin toiminut vastoin sopimusta.
Tiedossanihan oli jo kesällä, että kirjan esiin saaminen on tiukassa,
ja niin on myös käynyt, että SDP:n tilanne on vain käynyt entistä ajankohtaisemmaksi.

Tällaiset jaloissa pyörivät nilkit kuuluvat asiaan aina, kun jotakin
merkittävää tehdään, ei niitä pidä säíkkyä. Sehän on vain hyvä merkki,
sillä kulttuurivaltakin on vaihtumassa, ja vanha valta käy tietenkin
aina kuolinkamppailuaan vähän epätoivon vallassa. Siksi Hesarikin
kokoilee HS-raatiaan."

Terv KP

Viimeinen taisto?

Kustantaja ei ollut vielä ehtinyt saada omaa kappalettaan, mutta asia todettiin selväksi, ja hiljaisuus näytti laskeutuvan Hesarin rintamalle.

Tuli vain mieleeni johonkin kirjaani kirjoittamani nilkin määritelmä: Kun risteytettiin nilviäinen ja hämähäkki, saatiin nilkki.

Hämähäkin lonkerot ovat moninaiset. Pari viikkoa myöhemmin 20.2.08 oli Hesarin kulttuurisivuilla Esa Mäkisen kirjoittama juttu, jonka mukaan dekkarikirjailija Maija Porma oli plagioinut vuonna 2004 kirjassaan Pohjalainen pankkiryöstö Outi Pakkasen kirjan tekstiä. Pakkasen kirja oli ilmestynyt 2001.

Jo ensi silmäyksellä jutusta paistoi läpi, että siinä oli jotakin omituista. Porma oli ollut jokseenkin tuntematon kirjailija, ja hänen kirjojensa levikki oli tiettävästi jäänyt varsin vaatimattomaksi. Kuitenkin asia oli Hesarissa lavastettu mahtavaksi kulttuuriskandaaliksi uhraamalla parhaalla paikalla kolmasosa sivusta koko sivun leveydeltä. Tekstivertailut veivät puolet palstatilasta.

Normaalikriteerein olisi ollut korkeintaan yhden palstan pikku-uutinen, ja sekin olisi ollut jo vanhentunut.

Selitys löytyi. Kirjan kustantaja sattui olemaan Pilot-kustannus, joka tällä kertaa säikähti ja ilmoitti vetävänsä Porman kirjan pois markkinoilta.

Jälleen tuli aihe sähköpostiin:

----- Original Message -----
From: "Kauko Parkkinen"
To: "Snellman Saska" (Out of office)
Cc: ; ; ;

Sent: Wednesday, February 20, 2008 9:42 AM
Subject: Fw: Vihkosesta

Porman plagiaatti ja Pilot-kustannus (HS 20.2.08)
Kuinkas sattuikaan niin, että Hesarin kulttuuritoimituksen tietoon tuli tapaus
neljä vuotta Porman kirjan ilmestymisen jälkeen ja kaksi viikkoa sen
jälkeen, kun Saska Snellmanin interventio Pilot-kustannuksen ja minun
välieni rikkomiseksi oli epäonnistunut?
Eihän vain kyseessä ollut kosto? Ja eihän vain Snellmanin puhelu Timo
Määtälle sisältänyt uhkailua? Ja kuinkas lehdessä sattuikin olemaan tilaa
melkein puolen sivun jutulle parhaalla "kulttuuripaikalla"?

Kauko Parkkinen
http://www.kauko-kustannus.fi
puh (09) 823 7795
Juhani Suomelle ei tilaa ollut liiennyt, kun hän halusi vastata vielä Erkki Liikasen uuteenkin kirjaansa koskevaan syytökseen. Liikaselle oli keskeisenä asianosaisena suorastaan tarjottu snellmanilaisen toimituspolitiikan nimissä tilaisuus mollata Suomen kirjaa Kohti sinipunaa ja samalla kirjoittajaa. Muka kirja-arvosteluna. Ja tilaa oli rajattomasti. Se oli osa demari-imperiumin vastaiskua (http://www.openfinland.net,arkisto).

Herra Snellmanin teloituskomppania oli jälleen Hesarin viimeaikaisessa mielipuuhassa. Nyt oli lynkattu vaatimaton dekkarikirjailija, Porman perheen Kangasalla toimiva Averssi-kustantamo veti pois hänen aiemmatkin kirjansa. Hyttynen oli surmattu tykistön voimalla. Onhan kosto saman kustantajan toiselle kirjailijalle sentään tyhjää parempi.

Nyt odottelen ystävällistä kutsua Vantaan käräjäoikeuteen. Ellei poliisi kolkuttele ensin ovelle, joko Snellmanin tai Pakkasen lähettämänä. Ihan niinkuin ennen naapurissa.

http://www.openfinland.net
Putinismin tiellä Hesarin johdatuksella

Entinen syyttäjä Ritva Santavuori sai lähtöpassit ylen suositusta Jälkiviisaat -ohjelmasta sen päälliköltä Leena Pakkaselta välittömästi sen jälkeen, kun Hesarin toimittaja Jyrki Räikkä oli ilmoittanut jo kolumninsa otsikossa, että "Syyttäjä voi poistua".

Näennäinen syy oli se, että hän oli erehtynyt heittelemään muutamia lapsellisia lausahduksia USA:n presidenttikisaan osallistuvan Barack Osaman isoäidistä. Julkisen sanan neuvosto oli antanut kantelun johdosta pikatuomion intoa puhkuvan uuden puheenjohtajansa Pekka Hyvärisen johdolla.

Hesari julkisti päätöksen näyttävästi Santavuoren kuvan kera ja kertoi samalla ihmettelevään sävyyn, että Santavuori sai jatkaa ohjelmassa. Pakkanen kertoi asiaa harkittuaan päätyneensä Santavuoren jatkamiseen. "Jos olisin halunnut hänen lähtevän, hän olisi lähtenyt jo perjantaiaamuna", hän sanoi.

Kanta pyörähti kuitenkin päälaelleen parissa päivässä, kun Vihreän Langan päätoimittajan tehtävistä Hesarin kulttuuritoimituksen leipiin siirtynyt Räikkä antoi tuomionsa 4.2. Jo pääuutissivullaan lehti oli mainostanut kolumnia kysymällä, "tarvitseeko jälkiviisaat todella Ritva Santavuorta?"

Tuomio pantiin täytäntöön välittömästi, ja Pakkanen kertoi vielä irtisanoutuvansa "täydellisesti" Santavuoren mielipiteistä ja tuomitsevansa ne "jyrkästi". Kiireessä jäi täsmentämättä, koskiko tämä kaikkia Santavuoren mielipiteitä vai ainoastaan Obaman isoäidin sieraimia.

Vähän kummallista, että hän huomasi tämän vasta Räikän opastuksen jälkeen. Ei se kuitenkaan tosiasiassa ihmetytä. Pakkanen teki Neuvostoliiton aikana surullisen kuuluisaa Näin naapurissa -ohjelmaa, joten hän on tottunut siihen, että His Master´s voice kertoo, miten asiat ovat.

Räikkä joutui uutena miehenä hoitamaan teloituskomppanian hommat. Hän toteaa, että "jälkiviisaissa Santavuori on vastapaino arvoliberaaleille ja vasemmistolaisille keskustelijoille". Sellainen vastapaino on saatava pois. Väliin Santavuoren poissaollessa paikalla onkin ollut vain kolme enemmän tai vähemmän vasemmistolaista keskustelijaa.

Santavuoren on tehnyt sietämättömäksi myös se, että hän on ollut keskustelijoista ylivoimaisesti tietorikkain ja sanavalmein, väliin ketä tahansa ärsyttävästi. Räikän olikin pakko tölväistä myös hänen tietotasoaan, kun hän viimeksi puhui huumorisävyisesti ilmastoinnista pro ilmasto. Huumori ei ole koskaan kuulunut mielipidepoliisien vakiovarusteisiin.

Kaiken kukkuraksi Santavuori vielä rökitti demareita mennen tullen. Se on anteeksiantamatonta muuallakin kuin kokoomuksen Nykypäivässä.

Asian asteittainen tarjoilu julkisuuteen kertoo, että kyseessä oli suunniteltu projekti. Oli aivan ilmeisesti vain kytätty, milloin Santavuori lipsahtaa, niin että päästään iskemään. Sille oli ilman muuta ainakin kulttuuriosaston esimiehen Saska Snellmanin siunaus, ehkä ylempääkin.

Santavuorihan oli tullut nostaneeksi esille myös Hesarin tavan lynkata mieskansanedustajat, joten kyseessä oli myös kosto.

Vanhan kulttuurivallan kuolinkamppailua

Kolumnissani 5.11.07 (arkisto) epäilin, että Hesari oli saanut kurinpalautusta sen johdosta, että se oli vaalien aikoihin jopa pannut halvalla demareita. Nyt epäilyt voi unohtaa, menossa on selvä katumusharjoitus.

Tehtävä on räätälöity Räikälle. Hän hoitelee lehdessä HS-raatia, jossa yli sata lehden valitsemaa valiojäsentä vastailee lystikkäiisiin kysymyksiin mm. joulukinkun kuulumisesta suomalaiseen jouluun. Näin lehti kertoo lietsovansa ja syventävänsä keskustelua. Kuinkahan syvältä kymmenen kilon kinkkua voi pohtia?

Räikän kolumni kertoo koruttomasti, että keskustelu on sallittua vain Hesarin asettamissa rajoissa. Se pysyy hanskassa, kun on omat vastaajat, omat kysymykset ja oma tulkinta. Varsinaista arvoliberaalia ajattelua!

Mutta jos Santavuori tekee lapsellisia heittoja ex tempore, niin Räikkä tekee lapsellisia kysymyksiä harkitusti. Tarvitseeko Hesari todella Räikkää aliarvioimaan arvovaltaisen raadin asiantuntemusta?

Ympärilleen turvatiimiks kokoamallaan raadilla Hesari sinänsä kertoo oivaltavansa, että myös kulttuurivalta on vihdoinkin vaihtumassa. Tällainen raati tuntuu turvalliselta. Samaa viestii lehden muu sekoilu.

Saska Snellman tulkitsi ansiokkaasti Smedsin ampumakohtauksen tarkoittavan symbolisia hyvästejä muumimaalle. Kuitenkin hänen johdollaan toimiva kulttuuriosasto uskoo vielä elävänsä muumimaassa, jossa Hesari oli Suomen Pravda, vaikka Erkko ammuttiin jo Kansallisen näyttämöllä. Hän myös syöksyi pitkin vanhanaikaista puhelinjohtoa ilmoittamaan, että hän ei ole koskaan ollut taistolaisnuori. Hän oli kuulemma "lähinnä vihreä", siis vähän samaan tapaan kuin Satu Hassi nykyisin.

Jos HS-raadin jäsenet ovat sellaisia hengen jättiläisiä, jollaisina heidät on markkinoitu, he epäilemättä kieltäytyisivät jatkamasta mielipidepoliisin talutusnuorassa.

Jälkiviisaisiin sen sijaan riittää varmasti tulijoita, mutta terä on ohjelmasta pois.

Mainitussa kolumnissa toivoin Hesarin julkistavan oman mustan listansa. Yksi nimi on nyt tullut julki, mutta varastoon taisi vielä jäädä melkoinen joukko.

Hyvärinen on julistanut aktiivisuuttaan ja kertonut myös osallistuvansa keskusteluun. Nyt hänellä olisi tilaisuus esittää käsityksensä Hesarin muustakin kuin mieskansanedustajien lynkkaamisesta.

Onhan Hyvärisellä itselläänkin myös vankkaa lynkkauskokemusta, vaikka hänen vaikuttavassa meriittilistassaan ei jostakin syystä olekaan mainintaa siitä, miten hän MTV:n uutisten päätoimittajana ampui tyhjästä puhalletulla "noottiuutisellaan" alas Väyrysen presidenttiehdokkuuden.

J.K.

Pakkanen on kommentoinut kolumnia väittämällä "sopineensa" asiasta Santavuoren kanssa. Santavuori on kiittänyt kolumnia"

Kommentit (1)

Vierailija

http://www.openfinland.net/

AJANKOHTAISET

08.02.2008 Veikko Saksi

40.6 MILJ.$ KANNUSTIN VENÄJÄN VAALIKESKUKSEN VIRKAILIJOILLE
Jos Medvedev valitaan heti ensimmäisellä kierroksella, toisen kierroksen kustannuksiin varattu budjetti jaetaan vaalikeskuksen työntekijöille bonuksina. Onpa siinä kannustinta oikean tuloksen synnyttämiseksi.

07.02.2008 Kauko Parkkinen

PUTINISMIN TIELLÄ HESARIN JOHDATUKSELLA
Entinen syyttäjä Ritva Santavuori sai lähtöpassit ylen suositusta Jälkiviisaat -ohjelmasta sen päälliköltä Leena Pakkaselta välittömästi sen jälkeen, kun Hesarin toimittaja Jyrki Räikkä oli ilmoittanut jo kolumninsa otsikossa, että "Syyttäjä voi poistua".

07.02.2008 Veikko Saksi
SINÄKIN OLET SOTASYYLLINEN, KUNNES TUOMIOT ON PURETTU
Tavanomainen tervejärkinen ajattelukyky näyttää jotenkin häviävän, kun sotasyyllisyyttä ryhdytään käsittelemään. Kaikki osapuolet syytetyistä tuomareihin saakka tiesivät perustuslain vastaisuuden, joten tuomioista muodostui syvä häpeätahra suomalaisen oikeuslaitoksen historiaan.

29.12.2007 Veikko Saksi
LENIN-PATSAS TOTALITARISMI-MUSEOON JA RISTO RYTILLE OIKEA PATSAS
Miksi pääkaupunkiin haluttaisiin pystyttää patsas kunnioittamaan sitä Neuvosto-Venäjän johtajaa, joka käynnisti totalitaristisen ja kommunistisen massamurha-järjestelmän, joka on tuonut tuhoa, kärsimystä ja kuolemaa suomalaisten lisäksi sadoille miljoonille ihmisille?

20.12.2007 Veikko Saksi
VAALILUPAUKSET VENÄJÄLLÄ KUIN MIKKELIN JUNA
Kun duuma hyväksyy nämä ehdotukset ehdottomalla enemmistöllään, presidentti-instituutio on riisuttu tarpeettomista valtarakenteista. Kansalliselle johtajalle, joka tässä esiintyy pääministerin tittelillä, siirtyvät presidentinhallinnon tärkeimmät toiminnot. Vaalilupauksille kävi kuin Mikkelin junalle; juna män justiinsa.

OIKEUTTA SUOMALAISILLE - FINJUSTICIA

Uusimmat

Suosituimmat