Kyllästyminen seksiin

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mielenkiintoista ja varmaankin miehiä ärsyttävää tarinaa.
Kannattaa lukea.

Kyllästyn aina seksiin, eikä suhteeni kestä. Ja aivan sama mitä tehdään, onko suhde tuttu ja turvallinen vai onko se villi ja intohimoinen.

Minulla on myös ollut oma osuuteni huonoista kokemuksista, suhteista mitkä ovat esim. mustasukkaisia tms. tai sitten liian irtonaisia, missä sitten ei sitä läheisyyttä saa ollenkaan. Ja niitä ehkä normaaleja, mitä ne sitten ovatkin. Tosin pitkiä ne eivät ole olleet nekään.

Olen kokeillut kaikenlaista, siis ihan oikeasti, öljyhieronnoista seksiin eri paikoissa ja vaikka syönyt ruokaa toisen keholta... enkä enää tässä suhteessa jaksa edes aloittaa keskustelua, miehethän eivät sitä koskaan aloita. Seksistä puhuminenkin olisi seksikästä, toiveitten kertominen ja avautuminen, mutta joo, turha toivo.

Jos aiemmissa suhteissa olen yrittänyt jotain sanoa, se saa loukkaantuneen vastaanoton, vaikka miten yrittäisin sen kertoa. Ja siis riippumatta siitä, miten paljon itse olen jo tehnyt: en koskaan pyytäisi mitään, mitä en itse tekisi, ja saa myös kieltäytyä. Mutta mulle vaan ei riitä se tavallinen pa**minen ja nuoleminen. Pari asentoa makuuhuoneessa.

Ja kuitenkin miehet ovat aina tyytyväisiä... apua. En edes nykyään viitsi tehdä mitään ylimääräistä. Mutta kun tuntuu että heille riittä se, että saa orgasmin. Eikä se saaminen ole aijemmin ollut minunkaan ongelmani. Nykyisessä suhteessani seksi on melko samankaltaista koko ajan, ja orgasmin kanssa on ollut ongelmia, ja ensin ajattelin sen olevan syy kyllästymiseeni, mutta toisaalta, niittenkin kanssa, kenen kanssa on ollut jännittävää ja olen saanut, olen silti kyllästynyt.

Menneisyydestä minulla on erittäin pahoja traumoja, mutta en tiedä... toisaalta ennen, siis lähempänä niitä oikein pahoja aikoja, harrastin vielä paljon enemmän ja vapautuneemmin seksiä. Vasta nyt tästä on tullut todellinen ongelma. En oikein enää viitsi ehdottaa mitään, enkä tehdäkään. Mutta sepä ei tunnu sekään miestä häiritsevän. minua se häiritsee, mutta en enää viitsi.

Pitkiä suhteita en pysty pitämään kasassa. Inhoan läheisyyttä, vaikka pelkään turvattomuutta. Olen masentunut usein. Harrastan silti seksiä, joskus se toimii, joskus se masentaa entisestään. En enää välitä, en ole tyytyväinen kuitenkaan.

Jos yritän puhua, siis vaikka kuinka nätisti, olen ehdottanut, sanonut ja toiminut edellisissäkin suhteissa, se ei auta. En itse saa mitään. Jos olen liian aktiivinen, miehet tuntuvat luulevan, ettei heidän tarvitse tehdä mitään, jos taas en, eivätpä hekään mitään ehdota. Joskus nuorena muutama yritti uhkailemalla jotain saada, mutta onneksi mulle jättäminen on helppoa: yleensä en kovin kauaa ketään kaipaa.

Yksi suhteistani oli sellainen, mitä tavallaan surin kauan, en sitä niinkään, että se loppui, mutta sitä, että näin niin paljon vaivaa sen eteen, ja tosissani yritin, mutta tosiasia on,että jo puolen vuoden jälkeen tiesin että lähden, vaikka yli vuoden pysyin. Yleensäkään en osaa kauheasti ikävöidä ihmisiä. Tai osaan ikävöidä jotain... se on joku möntti. Tunne. Mutta en exiä.

Yhden illan juttuja en harrasta. Olen joskus niitäkin kokeillut, mutta: parhaimmillaankin se on niin sontaa! Niin samantekevää ja tyhjäksi jättävää puuhaa ei ihan heti löydykään.

Muuten välitän seksistä todella paljon. Se on todella tärkeä osa suhdetta, enkä halua olla suhteessa ilman sitä. Eikä se olisi mikään suhde ilman sitä.

Välillä tunnen samaan aikaan syyllisyyttä,tuntuu kuin valehtelisin koko ajan. Ja joskus valehtelenkin: ne miehet, ketkä vähänkin käyttäytyvät vapautuneesti, eivät traumoistani tiedä, ja jos kerron, ja he ymmärtävät, se on sitten "neitsyt seksiä" jatkuvasti. En halua elää valheessa, koska menneisyyteni vaikuttaa minuun ihmisenä niin paljon, mutta en myöskään kertoa, koska sen jälkeen seksielämäni on pilalla.

Tai ehkä vain itse pilaan sen. En osaa kuvitella miten joku voi olla 20 vuotta saman ihmisen kanssa. Itselleni ajatus tuntuu sietämättömältä ja vuodessakin on haastetta.

Toisaalta, olen 35-vuotias, pisin suhteeni on kestänyt 3 vuotta, (ja tuntui 30 vuodelta) ja aika loppuu kesken, jos haluan myös perheen jne. En ole varma haluanko, mutta tällä tyylillä minulla ei ole valinnan varaa.

Onko mitään mitä voin tehdä, että saisin itseni käännytettyä pitämään edes jonkun ihmissuhteen kasassa? Eläisin ehkä monen kumppanin kanssa, jos se olisi hyväksyttyä, mutta kun ei ole.

Olen ehkä rakastanutkin näitä ihmisiä, ja siksikin yrittänyt toimia oikein, mutta se vaan ei riitä. Ja jos minua on kohdeltu todella kaltoin, niin on todella hyvinkin. minun rakkauteni on yksi hyttysen huuto tässä maailmassa ja joskus mietin valehtelenko vain itselleni: ehkä en ole koskaan rakastanut ketään? Ja siksi kyllästyn myös seksiin?

lähde

Kommentit (13)

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

Mikä tässä ärsytti? Jollain on vähän ongelmia. Ikävä juttu.

Provoilukysymys: onko naisten suhtautuminen seksiin keskimäärin monimutkaisempi ja hankalampi kuin miesten?

Vierailija

Eukko on vähän hukassa itsensä kanssa. Vaikuttaa juuri sellaiselta tapaukselta, joka ei ole koskaan viettänyt aikaa yksin, vaan on aloittanut deittailun nuorena ja ajautunut jokaisen suhteen jälkeen uudelleen suhteeseen. Henkilö kyllä itsekin kertoo tuossa tekstissään mahdollisia syitä, eikä kuitenkaan osaa tehdä asialle mitään.

Jos aiemmissa suhteissa olen yrittänyt jotain sanoa, se saa loukkaantuneen vastaanoton, vaikka miten yrittäisin sen kertoa. Ja siis riippumatta siitä, miten paljon itse olen jo tehnyt: en koskaan pyytäisi mitään, mitä en itse tekisi, ja saa myös kieltäytyä. Mutta mulle vaan ei riitä se tavallinen pa**minen ja nuoleminen. Pari asentoa makuuhuoneessa.

Kannattaisi etsiä mies joka osaa kuunnella, keskustella ja kykenee ymmärtämään.

Taitaa eukolla olla se tyypillinen naisten ongelma, että ei löydä turvaa sekä intohimoa samasta kohteesta. Yleensä se on just näiden toistuvasti parisuhteeseen ajautuvien naisten ongelma. On taitanut nuorempana intohimo leiskua ja suhteessa ollaan pyöritty lähinnä himojen ajamana. Nyt kun nuoruuden kiihko laskeutunut ja kaipaa jotain pysyvää, niin huomaa ettei osaa muodostaa oikeita kiintymyssuhteita. Pelkkä himojen tyydytys ei tietenkään riitä pitkässä liitossa.

Vierailija

"Mä juoksen siinä viistoista kilsaa päivässä satoi tai ei. En mä siitä nauti, mutt kyll nää naapurit kait arvostaa nähdessään kun mä treenaan Maratoonille. En mä tiedä juoksensmä sen koskaan kun mä en oo varma ittestäni, mutt silti mä oon kova juoksemaan. Tai no joo, ehkä".

Vierailija
tietää
"Mä juoksen siinä viistoista kilsaa päivässä satoi tai ei. En mä siitä nauti, mutt kyll nää naapurit kait arvostaa nähdessään kun mä treenaan Maratoonille. En mä tiedä juoksensmä sen koskaan kun mä en oo varma ittestäni, mutt silti mä oon kova juoksemaan. Tai no joo, ehkä".

Jep. Ota tuosta jutusta muutenkaan mitään selvää. Ihmeellisiä ajatuskulkuja...

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26837
Liittynyt16.3.2005
PeterH
Mikä tässä ärsytti? Jollain on vähän ongelmia. Ikävä juttu.



En minäkään tuota ärsytävänä kokenut. Ikävänä pikemminkin. Tässä esimerkissä henkilö oli nainen, mutta kyllä tuollaista kyvyttömyyttä sitoutua ja elää tavallista arkea suhteen alun pilvilinnavaiheen jälkeen löytyy yhtä lailla molemmilta sukupuolilta. Ikä parantaa monet, mutta ei sekään kaikkiin pure. Lienee parasta vain hyväksyä luonteensa ja elää sen mukaan.

Provoilukysymys: onko naisten suhtautuminen seksiin keskimäärin monimutkaisempi ja hankalampi kuin miesten?

Luulisin, että on. Miehen on tyypillisesti helpompaa päättää, että ongelmista huolimatta sitoutuu parisuhteeseen. Mikäli suhde käy hankalaksi, mies pikemminkin vähentää omaa panostustaan sen ylläpitoon niin, että tuotto/panos -suhde palautuu tyydyttäväksi, kuin että alkaisi tosissaan etsiä uutta suhdetta. Naiset miettivät sekä itse että keskenään huomattavasti enemmän, onko tämä mies sopiva minulle, vai saanko tai "ansaitsenko" ehkä paremman. Ja ongelmien tullen naiset miehiä useammin hakevat ratkaisua miehen vaihdosta.

Joku pyysi taannoin selitysmalleja. Otetaan nyt sitten sellainen. Tieteellinen taso on luokkaa perstuntuma, ja lähdeviitteinä toimikoon maalaisräkälän juoruäijien erehtymätön tietotoimisto.

Luulen, että tuo osaltaan liittyy siihen, kuinka paljon resursseja suhteen käynnistämiseen ja ylläpitoon osapuolet tuntevat käyttäneensä. Yleisimmin suhde alkaa niin, että mies joutuu tekemään aloitteen ja "raskaat" työt sekä ottamaan torjutuksi tulemisen riskin, kun nainen valitsee perinteisen itselleen helpon tavan olla passiivinen valitsija. Suhde on sitten miehelle jonkinlainen työvoitto, jota arvostaa henkilökohtaisena onnistumisena ja toisaalta sen purkaminen ja uuden luominen vaatii runsaasti lisää työtä, eikä silti mikään takaa yhtään parempaa lopputulosta. Nainen on panostanut paljon vähemmän, ja toisaalta tietää saavansa uuden suhteen yhtä helpolla. Väkisinkin se johtaa suhdetta vähättelevään asenteeseen.

Auttaisiko tuollaiseen ongelmaan sitten se, että siitä kärsivä nainen pakottaisi itsensä aktiiviseksi, ja tavoittelisi "vaikeita" miehiä. Kun hän kymmenien pakkien jälkeen sellaisen saisi haksahtamaan, luultavasti hänkin arvostaisi savutustaan. Toisaalta kestäisikö nainen tuollaisen suhteen miehelle edullista dynamiikkaa pitemmän päälle, on sekin kyseenalaista. Kuin myös se, kuinka pitkään hyvin suosittu mies jaksaisi panostaa itselleen helppoa suhdetta vähemmän suosittuun naiseen sen jälkeen, kun alun into muuttuu arjeksi.

Vierailija

Kiihkeässä, seksihanakkaassa suhteessakin nainen osaa tehdä siitä ongelman. Vaikka mies panettaa aina olessaan lähellä, nainen voi syyllistää itseään sillä ettei hinnoittele itseään riittävästi, vaan tuntee retkahtelevansa tahattomasti.
Kulttuurinen taakka naiselle on ja ehä myös myötäsyntyisenä, panna mies maksamaan saamisistaan kohtuullinen hinta, jonka raadittaa naisen lähipiiri, osoittamalla elintasollaan mittapuun. Tosin vaikka naistenlehtien miljonääri - tai prinsessajutut voivat vaikuttaa.
Syntyy panojen ja kissatappeluiden sarja, jota kukaan ei voi kestää.

Vierailija
Neutroni
Naiset miettivät sekä itse että keskenään huomattavasti enemmän, onko tämä mies sopiva minulle, vai saanko tai "ansaitsenko" ehkä paremman. Ja ongelmien tullen naiset miehiä useammin hakevat ratkaisua miehen vaihdosta.



Olen jokseenkin samaa mieltä, mutta viimeistä lausetta en ehkä allekirjoittaisi. Mielestäni nainen on aina keskimääräistä riippuvaisempi kuin mies. Usein sosiaalisempi, mutta sen takia myös ailahtelevampi. Minua juuri ärsyttää, sellainen epäitsenäisyys ja akkaporukoissa miesten valitseminen. Jotenkin näin sinkkuna on alkanut ajattelemaan, että tulisi etsiä itseni ikäistä tai vanhempaa naista, koska kuvittelee, että ikä olisi tuonut sellaista kypsyyttä, joka karistaisi naisesta tuollaista laumamentaliteettia. Toiveikasta ajattelua kenties, mutta minua ahdistaa suuresti ajatus, että rupeaisin taas seurustelemaan itseäni nuoremman naisen kanssa, joka vain näkee minussa jonkin voimakas tahtoisen isähahmon tai miehen, joka tietää mitä tahtoo. Yleensä nämä laumasieluiset naiset yrittävät samaistaa elämänsä liiaksi kumppaniinsa ja elävät enemmän ihannevaimon roolin mukaan, kuin että pitäisivät miestään läheisenä ystävänä. Se että pidetään kumppania ainoastaan avo/aviomiehenä, ei mielestäni ole ollenkaan hyvä juttu.

PeterH
Provoilukysymys: onko naisten suhtautuminen seksiin keskimäärin monimutkaisempi ja hankalampi kuin miesten?

Suhtautuminen on monimutkaisempaa mm. tuosta riippuvuudesta johtuen.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26837
Liittynyt16.3.2005
Shriek
Neutroni
Naiset miettivät sekä itse että keskenään huomattavasti enemmän, onko tämä mies sopiva minulle, vai saanko tai "ansaitsenko" ehkä paremman. Ja ongelmien tullen naiset miehiä useammin hakevat ratkaisua miehen vaihdosta.



Olen jokseenkin samaa mieltä, mutta viimeistä lausetta en ehkä allekirjoittaisi. Mielestäni nainen on aina keskimääräistä riippuvaisempi kuin mies.



Muistaakseni (en pikaisella etsimisellä löytänyt viitettä) naiset ottavat noin kolme neljäsosaa avioeroista. Siihen varmaan osaltan vaikuttaa miehen juridisesti huono asema, mutta kyllä ainakin minun lähipiirissä kokemus lyhyempien suhteiden purusta on kaikissa ikä- ja sosiaaliryhmissä vastaavanlainen. Naiset lemppaavat miehensä huomattavasti useammin kuin päinvastoin.

Ja erotavoissakin on eroja. Mies etsii useammin toisen naisen ennen kuin jättää entisen. Nainen voi pettää kiusaa tehdäkseen, mutta harvemmin kuitenkaan niin röyhkeästi siirtyy suoraan suhteesta toiseen.

Usein sosiaalisempi, mutta sen takia myös ailahtelevampi.



Toisaalta naisilla on miehiä paremmat muut sosiaaliset verkostot. Moni mies jää pitkän suhteen jälkeen aika lailla tyhjän päälle, kun taas naiset voivat turvautua ystäväpiiriinsä. Sekin on varmasti yksi syy sille, miksi mies on suhtessa viimeiseen asti, kun taas nainen uskaltaa erota.

Minua juuri ärsyttää, sellainen epäitsenäisyys ja akkaporukoissa miesten valitseminen. Jotenkin näin sinkkuna on alkanut ajattelemaan, että tulisi etsiä itseni ikäistä tai vanhempaa naista, koska kuvittelee, että ikä olisi tuonut sellaista kypsyyttä, joka karistaisi naisesta tuollaista laumamentaliteettia. Toiveikasta ajattelua kenties, mutta minua ahdistaa suuresti ajatus, että rupeaisin taas seurustelemaan itseäni nuoremman naisen kanssa, joka vain näkee minussa jonkin voimakas tahtoisen isähahmon tai miehen, joka tietää mitä tahtoo.

Kyllä varmaan reilu kolmekymppisissä alkaa olla enemmän omilla aivoillaan ajattelevia ja henkisestikin tasa-arvoista suhdetta haluavia naisia, vaikka eivät kaikki tietenkään muutu ennen kuin hautaan kaatuvat. Kannattaa varmaan kokeilla, vaikka vientiä olisi nuortenkin parissa. Kakara on aina kakara, kiva niitä on varmaan kiksauttaa, mutta jos henkinen yhteys on luokkaa vanhempi/opettaja/muu auktoriteetti - lapsi, niin eihän siitä mitään tule.

Jos nyt omaat lahjoja selvästi nuorempien viettelyyn, ehkä sellaiset naiset ovat riippuvaisempia miehestä kuin päinvastoin. Varmaan vanhempiin miehiin ihastuvat juuri alistuvat naiset, jotka antavat eniten arvoa miehen voimakastahtoisuuden ja itsevarmuuden antamalle turvallisuudentunteelle, eivätkä niitä ominaisuuksia omasta ikäryhmästään löydä. Aika harva opiskelijapoika kuitenkaan on millään lailla itsevarma. Perustaviksilla, joilla ei kaikkialle säteilevää itsevarmuutta ole, ei kuitenkaan ole saumoja merkittävästi itseään nuorempiin.

Vierailija
Neutroni
Toisaalta naisilla on miehiä paremmat muut sosiaaliset verkostot. Moni mies jää pitkän suhteen jälkeen aika lailla tyhjän päälle, kun taas naiset voivat turvautua ystäväpiiriinsä. Sekin on varmasti yksi syy sille, miksi mies on suhtessa viimeiseen asti, kun taas nainen uskaltaa erota.



Pätee ainakin omassa tapauksessani. Minulla on kyllä kohtuu laaja tuttava piiri, josta löytyy muutama nainenkin, mutta heistä ei ole kukaan sellainen, jonka kanssa voisi harkita seurustelua.

Jos nyt omaat lahjoja selvästi nuorempien viettelyyn, ehkä sellaiset naiset ovat riippuvaisempia miehestä kuin päinvastoin. Varmaan vanhempiin miehiin ihastuvat juuri alistuvat naiset, jotka antavat eniten arvoa miehen voimakastahtoisuuden ja itsevarmuuden antamalle turvallisuudentunteelle, eivätkä niitä ominaisuuksia omasta ikäryhmästään löydä.

Joo. Nykyään huomaa katselevansa myös nuorempia tytsyjä, mutta heitä katsellessa herää pieni pelko, että he ovat vielä sen verran haluttomia vakiintumaan, että ei kannattaisi nähdä vaivaa. Siksi sitä alkaa pitämään itseä vanhempiakin naisia potentiaalisina ehdokkaina.

Ylipäätään tunnen olevani hiukan luonteeni vanki, koska usein on niin, että tällaiset vastakohtaiset persoonat ihastelevat minussa juuri sitä, mitä he eivät itse ole. Omasta mielestäni nämä piirteet voisivat olla rennokkuus, vahva tahto ja taito ilmaista itseään... mutta en tiedä kuinka kaukana tuollainen luonnehdinta on totuudesta. Näiden vastakohtaisten persoonien kanssa voisi helposti lemmenliekki leimahtaa, mutta lopputulosta ei voisi kuin arvailla. Vastakohtaisuuden mahdollinen uhka ei yksinään ole este vakavalle suhteelle, mutta edelleen minua kalvaa muistot edellisestä suhteesta, jossa nainen ei oikein uskaltanut haastaa minun tahtoani. Ei edes silloin, vaikka kiinnitin naiseeni enemmän huomiota ja tarjosin valinnan varaa. Jotkut eivät yksinkertaisesti kykene tekemään omia valintoja kovin herkissä asioissa, vaikka tilaisuus tarjotaan. Toisen rohkeus herättää epäkypsässä ihmisessä ambivalentin tunteen, eli samalla kun ihailee, niin myös pelkää. Ihailun pitäisi olla vilpitöntä ja luonteeltaan sellaista, josta ei olisi ollenkaan kateellinen.

Vierailija

Pitää valita huolella, mutta kyllä perhettä pitäisi päästä perustamaan viimeistään 25-vuotiaana, tai mieluummin 20.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa etsimään jo nuorena. Parikymppisen jätkän pitää yrittää saada se, mistä haaveili jo 15-vuotiaasta lähtien. Se on luonnon tarkoitus.

Mistä rohkaisu ja määrätietoisuus ? No ei ainakaan yhteiskunnalta tai mistään oman pään ulkopuolelta.

Valinnan voi myös tehdä tarpeen tullen nopeasti intuition perusteella. Harjoitellaan, ottaisitko tämän 20-vuotiaan portugalilaisen ?

http://www.youtube.com/watch?v=rlBzTVJFcA0

Uusimmat

Suosituimmat