Seuraa 
Viestejä45973

Onpa muuten hyvä juttu, että on olemassa tällainen tiede-keskustelupalsta, jossa voi heittää kysymyksiä, jotka on vaivannut mieltä pari vuosikymmentä...

Psykologia on kuulemma tiedettä, mutta kuuluuko se oikeastaan fyysisen todellisuuden piiriin, vai onko se tavallaan jotain "henkimaailman hommia"? Itse uskon, että fysiikka on vain pieni osa koko todellisuutta, ja se muu osuus havaitaan muuten kuin aisteilla. Oikeastaan mietityttää vähän sekin, että kuuluuko psykologia, aivot ja aistit samaan osastoon...

Tunteet tosin ovat tiettävästi jotain aivoissa tapahtuvia sähkönpurkauksia (tai jotain sinne päin) mutta olen miettinyt sitä miten ihminen "tunnistaa" tunteensa. Miten erottaa toisistaan esim. kateus ja myötätunto? Onkohan ne oikeastaan edes tunteita vai jotain muuta... Asenteita ehkä?

Entä mitä mielipiteet ovat? Miten ne syntyvät? Miten on edes mahdollista että kehon ulkopuoliset tekijät voivat vaikuttaa johonkin mikä tapahtuu meissä (tai aivoissamme)?

Siis jos tunteet, asenteet ja mielipiteet ovat "sähkönpurkauksia", mikä ne aiheuttaa? Jos halutaan aiheuttaa shkönpurkaus jossain muualla kuin ihmisen sisällä, siihen tarvitaan jotain fyysistä ärsykettä ja materiaa. Miten ihminen toimii täysin irrallaan voimanlähteistä? Miten aivot voi toimia ilman sähköjohtoa ja pistoriasiaa? Miten...

Sivut

Kommentit (34)

Taisi olla liian vaikeita kysymyksiä... Mutta sen takiahan minä ne tänne laitoinkin, jos joku olisi vaikka miettinyt samaa vielä vähän pitemmälle...

Jääköön sitten selvittämättömäksi mysteeriksi, mitä elämä itsessään onkin... Mietinpähän vain...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmiselimistö tuottaa hermoston sähkön samaan tapaan kuin kivihiilivoimalat, eli palamisen seurauksena syntyy energiaa, joka sitten muuttuu lämmöstä sähköksi.

Kiitos!! Tämä on mielenkiintoista. Ihminen on elävä voimala! Selitätkö vielä vähän lisää, jos tiedät? Minulla on tällainen kyselykausi...

Mikä palaa? Mitä on energia? Miksi ja miten lämpö muuttuu sähköksi? Miten ihminen toimii kokonaisuutena?

Tuntuuko sinusta koskaan että mikään selitys ei koskaan riitä? Että lopetetaan juuri kiinnostavimmassa kohdassa? Mutta katsotaan miten pitkälle päästään...

Niin, jos palamis-ilmiöstä puhutaan, ei ole kuollutkaan ihminen eli ruumis irti voimanlähteestä/palamis-ilmiöstä. Ruumis "palaa" eli lahoaa maahan.

Hei, eikös olekin jännää huomata, miten meidän argumentointi näissä tiedekeskusteluissa aina kääntyy matemaattis-luonnontieteeliseksi?

Yritämme punnita sielua, vaikka tiedämme, ette se anna vastausta kysymykseemme: Mikä on sielu? Puhumme sielutieteestä, mutta emme oikein käsitä, mistä puhumme. Meillä ei ole tietoa, kun emme pysty mittaamaan eksaktisti syytä ja seurausta ....

Tähän samaan liittynee uskominen ja teologia. Olemme tottuneet siihen, että tiede antaa vastaukset kaikkeen tai ainakin pyrkii antamaan. Ja nämä vastaukset ovat ehdottoman tosia - kunnes toisin todistetaan.

Kaikilla tieteiden aloilla on kuitenkin omat ongelmansa ja lähtökohtansa ja siitä syystä myös ongelmien käsittelyllä on omat erityiset lakinsa. Eikä tieteitä voi rankata niiden totuudellisuuden tai tarpeellisuuden mukaan. Mielestäni kaikki tieteet puolustavat paikkaansa ihmisen yrityksissä selittää ympäröivää todellisuutta.

siiri
Hei, eikös olekin jännää huomata, miten meidän argumentointi näissä tiedekeskusteluissa aina kääntyy matemaattis-luonnontieteeliseksi?

Yritämme punnita sielua, vaikka tiedämme, ette se anna vastausta kysymykseemme: Mikä on sielu? Puhumme sielutieteestä, mutta emme oikein käsitä, mistä puhumme. Meillä ei ole tietoa, kun emme pysty mittaamaan eksaktisti syytä ja seurausta ....

Tähän samaan liittynee uskominen ja teologia. Olemme tottuneet siihen, että tiede antaa vastaukset kaikkeen tai ainakin pyrkii antamaan. Ja nämä vastaukset ovat ehdottoman tosia - kunnes toisin todistetaan.

Kaikilla tieteiden aloilla on kuitenkin omat ongelmansa ja lähtökohtansa ja siitä syystä myös ongelmien käsittelyllä on omat erityiset lakinsa. Eikä tieteitä voi rankata niiden totuudellisuuden tai tarpeellisuuden mukaan. Mielestäni kaikki tieteet puolustavat paikkaansa ihmisen yrityksissä selittää ympäröivää todellisuutta.

Sielu on luonnontieteen keinoin todistettava jos todistusta kaivataan. Mikäli pystymme jotain punnitsemaan, tiedämme, että jotain on olemassa. Eri asia on, mikä se on joka punnittiin. Sielu pyritään löytämään jollakin tavalla. Kokeillaan eri tapoja - kokeilevaa luonnontiedettä. Tehdään kokeita ja havainnoidaan.

Jos sielua ei todisteta tieteellisesti, sielun olemassa olo on uskon asia.

Sielukkuus / valaistuminen / pelastuminen ei niinkään luonnontieteestä käsin avaudu, vaan tarvitaan elämänkokemusta / uskonnollisuutta / kieltäymystä tms...

[quote="siiri"]Hei, eikös olekin jännää huomata, miten meidän argumentointi näissä tiedekeskusteluissa aina kääntyy matemaattis-luonnontieteeliseksi?

> Niin, luonnontieteestä on kyse, kun ihminen(kin) on koko ajan luonnonlain alainen. Eläessään/kuollessaan.

Yritämme punnita sielua, vaikka tiedämme, ette se anna vastausta kysymykseemme: Mikä on sielu? Puhumme sielutieteestä, mutta emme oikein käsitä, mistä puhumme. Meillä ei ole tietoa, kun emme pysty mittaamaan eksaktisti syytä ja seurausta ....

> Sanoisin, että elämä on syy (syyllinen) ja elämisestä on seurauksensa. Ihminen tuppaa etsimään syyllistä (syntipukkia) usein lajitovereistaan, mutta se on turhaa, kun elämä - itse - on se pukki.

Tähän samaan liittynee uskominen ja teologia. Olemme tottuneet siihen, että tiede antaa vastaukset kaikkeen tai ainakin pyrkii antamaan. Ja nämä vastaukset ovat ehdottoman tosia - kunnes toisin todistetaan.

> Tiede vastaa aineellisen maailman kysymyksiin ja Raamattu, Koraani tms. vastaa - henkisiin - kysymyksiin. Teologiaa en pidä tieteenä, koska siinä pohditaan sitä mitä joku ihminen (esim. Luther tai oman seurakunnan pappi) on mitäkin mieltä sanasta sen sijaan, että kerrottaisi suoraan se, mitä oivalluksia sana - itse - on lukijassa herättänyt.

Ts. Antti Kylliäinen on "ainoa" pappi, joka puhuu siitä, mitä sana on hänessä herättänyt ja "kaikki" muut puhuvat siitä ... mitä muut ovat sanoneet ... ja se on toisten ns. selän taakse menemistä, koska ihmisiä pelottaa olla jostain jotain mieltä ... tai siis pelottaa kertoa omista oivalluksistaan muille. Olla ehdottomasti jostain jotain mieltä, sitä ei jotkut lajitoverit voi kertakaikkiaan sietää ... vaikka se on ainoa tapa omata ylipäätänsä jostain joku - mielipide - .

'Tiede' on kai sana joka pitäisi määritellä tässä yhteydessä.

Omilta lukioajoilta on mieltäni jäänyt vaivaamaan tilanne, jossa tulin möläyttäneeksi historian lehtorilleni, ettei historia ole tiedettä. Nyt tietysti tajuan tuolloisen ymmärtämättömyyteni laajuuden. Meillä ihmisillä on todella taipumus pitää totena ja tärkeänä vain sitä minkä sellaiseksi miellämme. Siinä on se vaara, että tälläinen asenne tai usko tuppaa jarruttamaan kehitystämme tai rajoittamaan ymmärryskykyämme. Minusta se on juuri sitä ylpeyttä, joka lopulta tuhoaa ... jotakin/ mitä ?

Mikä ei olisi tiedettä? - tavalla ja toisella - .

Minusta on mielenkiintoista keskutella ihmisen kanssa, joka omaa mielipiteitä ... varmalla pohjalla ja tuo sen myös rohkeasti esiin, mutta varma voi olla v a i n omista asioistaan ja tekemisistään ja muuten tulee keskustella olettamusten ja kysymysten (yms.) muodossa.

Ja kun kaksi tällaista varmaa - jäärää - kohtaa ja keskustelee, syntyy sen pohjalta u u s i a oivalluksia .. eikä kumpaakaan tällaista jäärää voisi vähempää kiinnosta mitkään alatyylin jutut ja toisen vähättelyt yms.

siiri
Hei, eikös olekin jännää huomata, miten meidän argumentointi näissä tiedekeskusteluissa aina kääntyy matemaattis-luonnontieteeliseksi?



Todellisuutta eivät ohjaa erikseen "psykologiset" lait ja luonnontieteelliset lait, vaan oletettavasti kaikki rakentuu samojen todellisuutta ohjaavien "lakien" kautta, jotka eivät meille ole auenneet. Siten luonnontieteelliset lait voivat sisältää oikeita näkökulmia tai lähestymistapoja myös psykologian alan kysymyksiin.

siiri
Puhumme sielutieteestä, mutta emme oikein käsitä, mistä puhumme.

Tähän samaan liittynee uskominen ja teologia.




Mielestäni käsitys psykologiasta sielutieteenä on harhaanjohtava. Se antaa ainakin minulle mielikuvan filosofispainotteisesta, ehkä uskonnollisestikin värittyneestä, ajatusmaailmasta. Psykologia on kuitenkin tiedettä, joka käyttää empiirisiä tutkimusmenetelmiä. Joidenkin psykologian tutkimusongelmien muuttaminen mitattavaan muotoon on toki ongelmallista, kuten vaikkapa tunteet, koska ihmiseen ei voida työntää luotettavaa "tunnemittaria", mutta tutkimusote on yhtä tieteellinen kuin esim. fysiikan alan empiirisissä tutkimuksissa.

siiri
Meillä ei ole tietoa, kun emme pysty mittaamaan eksaktisti syytä ja seurausta ....

Mitä tarkoitat tällä? Tarkoitatko, että psykologia ei tuota tietoa, koska mittausmenetelmät eivät ole yhtä eksakteja kuin vaikkapa fysiikassa?

Verity

Psykologia on kuulemma tiedettä, mutta kuuluuko se oikeastaan fyysisen todellisuuden piiriin, vai onko se tavallaan jotain "henkimaailman hommia"? Itse uskon, että fysiikka on vain pieni osa koko todellisuutta, ja se muu osuus havaitaan muuten kuin aisteilla. Oikeastaan mietityttää vähän sekin, että kuuluuko psykologia, aivot ja aistit samaan osastoon...

No psykologia perinteisesti määritellään ihmisen toimintaa tutkivaksi tieteeksi, jonka emotieteinä pidetään esim. biologiaa ja sosiologiaa. Mutta eri psykologian koulukunnilla on omat näkemyksensä, mistä näkökulmasta tätä ihmisen tavoitteellista toimintaa tulisi tutkia. Esim. behaviorismissa ihmistä on kapeimmillaan tutkittu vain ärsykkeiden muokkaamana solulimakasana, kun taas vaikkapa humanistisessa psykologiassa on lainattu lässytystä eksistentialismista. Yliopistoissa psykologia on jaoteltu joko humanistisiin tai yhteiskunnallisiin tieteisiin.

Psykologiasta

Psykologia (< kreik.), ihmisen toimintaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkiva tiede. Psykologia tutkii sekä ulkoisesti havaittavissa olevaa käyttäytymistä että ihmisen mielen toimintoja, tajunnan tapahtumia, psyykkisiä ilmiöitä, joita ovat kognitiiviset eli tiedolliset prosessit (havaitseminen, muistaminen, ajattelu, oppiminen ja kielelliset toiminnot), emootiot eli tunne-elämykset sekä motivaatio eli tarpeet ja pyrkimykset (WEB-Pikkyjättiläinen).

- Psykologia on ihmisen henkisyyttä tutkiva tiede. Se jakautuu kahteen pääalueeseen, tunteisiin ja ajatteluun.
- Tunteet ovat synnynnäisiä, perittyjä. Tavallisen aikuisen ihmisen ajatukset rakentuvat hänen oppimansa kielen mukaan. Ajattelu kytkeytyy uteliaisuuteen, ongelmien ratkomisiin, pohdistkeuluihin, ymmärtämiseen, ....
- Entinen nimike, sielitiede, on tavallaan synonyymi käsitteelle psykologia.
- Ihmisen psykologista (=psyykkistä) olemusta hallitsevat luonnon antamat tunteet. Ajattelua edustaa kieli. Yksilön kielen taso kuvaa hänen ajattelunsa tasoa.

tituto

- Psykologia on ihmisen henkisyyttä tutkiva tiede. Se jakautuu kahteen pääalueeseen, tunteisiin ja ajatteluun.

Varsin kärjistetty näkemys. Eri koulukunnat painottavat eri alueita.

tituto

- Tunteet ovat synnynnäisiä, perittyjä. Tavallisen aikuisen ihmisen ajatukset rakentuvat hänen oppimansa kielen mukaan.

No ei nyt aivan noinkaan. Tiettyjä perustunteita kuten pelkoa ja agressiota voidaan pitää melko puhtaasti perittyinä (toki pelon voi myös oppia, Banduran kokeet ja esim. traumaattiset kokemukset). Muut tunteet jossain määrin opitaan ja jotkin varsin voimakkaasti, esim. inho. Ei kukaan syntyessään inhoa kakan hajua, mutta lapsi oppii inhon ulostetta kohtaan ympäristönsä esimerkin mukaan (sosialisaatio).

Ajattelun ja kielen suhteesta on monenlaisia näkemyksiä. Kuitenkin on tutkittu, että kansoilla joilla värejä kuvaavia sanoja on vain kaksi (muistaakseni merkityksiltään tumma ja vaalea, korjatkaa tietävämmät), niin värien erotuskyky on yhtä hyvä kuin sellaisten kielien edustajilla joilla on lukuisia nimityksiä väreille. Kyseisessä kultuurissa tarkemmat nimitykset väreille eivät vain ole olleet merkityksellisiä.

Otus kirjoitti:

No ei nyt aivan noinkaan. Tiettyjä perustunteita kuten pelkoa ja agressiota voidaan pitää melko puhtaasti perittyinä (toki pelon voi myös oppia, Banduran kokeet ja esim. traumaattiset kokemukset).

- Tunneperusta on perityssä temperamentissa.
- Ilo, suru, hämmästys, pelko ovat jo vauvan perustunteita. Hän elää niitä alusta alkean.
- Traumaattiset kokemukset eletään tuntein, usein negatiivisin.

Ajattelun ja kielen suhteesta on monenlaisia näkemyksiä. Kuitenkin on tutkittu, että kansoilla joilla värejä kuvaavia sanoja on vain kaksi (muistaakseni merkityksiltään tumma ja vaalea, korjatkaa tietävämmät), niin värien erotuskyky on yhtä hyvä kuin sellaisten kielien edustajilla joilla on lukuisia nimityksiä väreille. Kyseisessä kultuurissa tarkemmat nimitykset väreille eivät vain ole olleet merkityksellisiä.

- Vain kaksi värisanaa tunteva ei voi keskustella erilaisia väsisanoja käyttäen. Hänen kielensä on tässä vajavainen.
- Mitä mielestäsi on ajattelu, mitä tunne? Miten ne eroavat toisistaan?

Otus
Verity

Psykologia on kuulemma tiedettä, mutta kuuluuko se oikeastaan fyysisen todellisuuden piiriin, vai onko se tavallaan jotain "henkimaailman hommia"? Itse uskon, että fysiikka on vain pieni osa koko todellisuutta, ja se muu osuus havaitaan muuten kuin aisteilla. Oikeastaan mietityttää vähän sekin, että kuuluuko psykologia, aivot ja aistit samaan osastoon...




No psykologia perinteisesti määritellään ihmisen toimintaa tutkivaksi tieteeksi, jonka emotieteinä pidetään esim. biologiaa ja sosiologiaa. Mutta eri psykologian koulukunnilla on omat näkemyksensä, mistä näkökulmasta tätä ihmisen tavoitteellista toimintaa tulisi tutkia. Esim. behaviorismissa ihmistä on kapeimmillaan tutkittu vain ärsykkeiden muokkaamana solulimakasana, kun taas vaikkapa humanistisessa psykologiassa on lainattu lässytystä eksistentialismista. Yliopistoissa psykologia on jaoteltu joko humanistisiin tai yhteiskunnallisiin tieteisiin.


http://www.arachnoid.com/psychology

" Conclusion

At this point it must be clear to the intelligent reader that clinical psychology can make virtually any claim and offer any kind of therapy, because there is no practical likelihood of refutation – no clear criteria to invalidate a claim. This, in turn, is because human psychology is not a science, it is very largely a belief system similar to religion.

Like religion, human psychology has a dark secret at its core – it contains within it a model for correct behavior, although that model is never directly acknowledged. Buried within psychology is a nebulous concept that, if it were to be addressed at all, would be called “normal behavior.” But do try to avoid inquiring directly into this normal behavior among psychologists – nothing is so certain to get you diagnosed as having an obsessive disorder.

In the same way that everyone is a sinner in religion's metaphysical playground, everyone is mentally ill in psychology's long, dark hallway – no one is truly “normal.” This means everyone needs psychological treatment. This means psychologists and psychiatrists are guaranteed lifetime employment, although that must surely be a coincidence rather than a dark motive.

But this avoids a more basic problem with the concept of “normal behavior.” The problem with establishing such a standard, whether one does this directly as religion does, or indirectly as psychology does, is that the activity confronts, and attempts to contradict, something that really is a scientific theory – evolution. In evolution, through the mechanism of natural selection, organisms adapt to the conditions of their environment, and, because the environment keeps changing, there is no particular genotype that can remain viable in the long term.

The scientific evidence for evolution is very strong, and evolution's message is that only flexible and adaptable organisms survive in a world of constant change. Reduced to everyday, individual terms, it means no single behavioral pattern can for all time be branded “correct” or “normal.” This is the core reason religion fails to provide for real human needs (which wasn't its original purpose anyway), and this failing is shared by psychology – they both put forth a fixed behavioral model in a constantly changing world.

The present atmosphere among many psychologists and psychiatrists can only be described as panic. This panic is clearly shown in the rapid, seemingly purposeful destruction of the DSM, the field's “bible,” as a legitimate diagnostic tool (because if everything is a mental illness, then nothing is). This panic arises in part from a slow realization that many conditions formerly thought to be mental conditions amenable to psychological treatment, turn out to be organic conditions treatable with drugs (or, like homosexuality, turn out to be conditions not appropriate to any kind of treatment). Further, many traditional clinical practices have been shown to be ineffectual and/or indistinguishable from ordinary experience or nothing at all.

In the final analysis, the present state of psychology is the best answer to the original inquiry about whether it is scientific, because if human psychology were as grounded in science as many people believe, many of its historical and contemporary assertions would have been falsified by its own theoretical and clinical failures, and it would be either replaced by something more scientifically rigorous, or simply cast aside for now.

But this is all hypothetical, because psychology and psychiatry have never been based in science, and therefore are free of the constraints placed on scientific theories. This means these fields will prevail far beyond their last shred of credibility, just as religions do, and they will be propelled by the same energy source — belief. That pure, old-fashioned fervent variety of belief, unsullied by reason or evidence. "

Mielenkiintoinen juttu.

Tuossa on nyt kuitenkin huomattava muutama tärkeä seikka, mitä tässä psykologialla ja tieteellä tarkoitetaan.

Tässä on nyt koko ajan puhe siitä, onko psykologia ns. LUONTOTIEDETTÄ (science), sellaisena nimenomaan KÄYTTÄYTYMISTIEDETTÄ (behavioral science), ja toteaa että psykologia ei ole kumpaakaan noista.

Mutta esimerkiksi historiatiede, kielitiede, taloustiede tai tieteen(tai muu )filosofiakaan ei ole kumpaakaan noista, eikä silti voida tuo0sta vaan tuomita, ettäne eivät lainkaan olisi tiedettä siinä mielessä kuin sanalla tiede YLEENSÄ tarkotetaan. Tuota juttua ei ylipäätään kannata suomentaa niin, että "onko psykologia tiedettä lainkaan", vaan pitää lukea, että "onko psyskologia luonnontiedettä", ja tulkita se myös nomenomaan sellsiten näkemysten kritiikiksi.

http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/093/965.htm

" Психология (от психо... и ...логия), наука о законах порождения и функционирования психического отражения индивидом объективной реальности в процессе деятельности человека и поведения животных. "

" Psykologia, tiede objektiivisen todellisuuden heijastuksen syntymisestä ja muodostumisesta yksilöllä ihmisen toiminta prosessissa ja eläinten käyttäytymisessä. "

Tässä rajataan, että eläinten käyttäystyminen heijastaa suoraan niiden psyykeä, mutta ihmisen ei, joten eläinpsykologiao n käyttäytymistiedettä, ihmispsykologia ei ainakaan pelkästään sitä.

" Предмет, основные проблемы и методы.

В своей непосредственности явления психического отражения выступают для человека в форме внутренних переживаний, недоступных объективному наблюдению: ощущений и образов восприятия, мыслей и чувств.

Этот особый характер психических явлений служил основанием для их противопоставления как явлениям внешнего мира, так и явлениям телесной жизни субъекта, что приводило к обособлению П. от др. наук, изучающих природу и общество. "

" Tutkimuskohde, perusongelmat ja -metodit.

Välittömässä ilmenemismuodossaan psykologisen heijastuksen ilmiöt esiintyvät ihmisellä sisäisten elämysten muodossa, joita ei voida havainnoida objektiivisesti, aistimusten ja havaintomuotojen, ajatusten ja tunteiden.

Tämä psyykkisten ilmiöiden erityisluonne toimi perustana niiden asettamiselle ikään kuin objektiivisen maailman ilmiöiden vastakohdaksi, kuten myös yksilönruumillisen elämän vastakohdaksi, mikä johti psykologian erityistymiseen muista luontoa ja yhteiskuntaa tutkivista tieteistä.

" Формирование знаний о психических явлениях протекало в условиях борьбы между двумя основными философскими линиями — материализмом и идеализмом, что, в конечном счёте, определяло собой то или иное решение фундаментальных теоретических проблем П., от которых зависело направление конкретных исследований. "

Tiedonmuodostus psykologisista ilmiöistä tapahtui kahden perustavan filosofisen suunnan, materialismin ja idealismin taistelun olosuhteissa, mikä viime kädessä määritteli psykologian peruskysymysten toisen tai toisen ratkaisun, joista konkreettisten tutkimusten suunta riippui.

" Испытывая на себе влияние различных форм идеализма и механицизма, домарксистская П. оказалась ареной столкновений противоположных подходов к изучению психики. "

Itsessään erilaisten idealismin ja mekanisismin muotojen taisteluna esimarxilainen psykologia ilmeni ilmeni vastakkaisten lähestymistapojen törmäilyareenana suhteessa psykologian tutkimukseen. "

" Так возникло противопоставление субъективно-эмпирической, описательной, П. и естественнонаучной, объяснительной, П.; П. «целостной» и П. «атомистической», разлагающей сложные психологические образования на отдельные элементы. "

Siten syntyi vastakkainasettelu subjektiivis-empiristisen kuvailevan psykologian, ja luontotieteellisen selittävän psykologian välillä, "kokonaisvaltaisen" ja mutkikkaita psyyykkisiä muostumia erillisiin elementteihin jakavan "atomistisen" psykologian välillä.

" Всё это создавало почву для эклектических взглядов, тенденций к прагматизму и голому эмпиризму.

Однако конкретные научные достижения П. не соответствовали сложившимся теоретическим представлениям, что побуждало искать новые методологические подходы. Принципиально новые позиции утвердились в советской П. на основе марксистско-ленинского учения о психике и сознании. "

Kaikki tämä loi perustaaelkektisille näkemyksille ja lattealle ("tyhjälle", golyi, kuin "tyhjät seinät") empirismille.

Mutta psykologian konkreettiset saavutukset eivät olleet monimutkaistuneiden teoreettisten käsityten mukaisia, mikäpakotti etsimään uusia teoreettisia lähestymistapoja. Periaatteellisesti uudet asemat vahvistettiin neuvostopsykologiassa marxilaislenoniläisen opi pohjalta psyykestä ja tidostuksesta. jne...

" Марксистско-ленинская философия вносит коренные изменения в понимание предмета П., её метода и основных проблем. Вводя в П. понятие об отражении, она требует подходить к психическим явлениям как к особой форме отражения субъектом объективной реальности — того, что существует первично и независимо от него. "

" Marxilaisleniniläinen filosofia tuo tuo perinpohjaisia muutoksia psykologian tutkimuskohteen, perusmetodien ja pääongelmien määrittelyyn.

Tuodessaan psykologiaan HEIJASTUKSEN käsitteen se pakottaa lähestymään psyykkisiä ilmiöitä heijastuksen erityisenä muotona objektiivisesta todellisuudesta, joka on olemassa pssyykeen nähden ensisijaisesti ja siitä riippumattomana.

" П. изучает психику в её филогенетическом и онтогенетическом развитии как на уровне животных, так и на уровне человека.

Однако важнейший предмет П. — изучение психики человека и её высшей, специфически человеческой формы — сознания.

Развитие трудовой деятельности и основанных на труде общения людей и языка необходимо породило новую форму психического отражения — сознание.

Особенность сознания состоит в том, что отражаемое содержание словесно означается и открывается перед субъектом как являющаяся ему картина мира, включающая в себя его собственные действия. "

" Psykologia tutkii psyykeä sen lajinkehityksellisellä (fylogeneettisellä) ja yksilönkehityksellä (ontogeneettisella) tasolla niin eläiten kuin ihmisenkin tasolla.

Mutta psykologian tärkein tutkimuskohde on ihmisen psyykke ja sen korkeimmat yksinomaan ihmiselle ominaiset muodot, TAJUNTA.

Työtoiminnan kehitys ja työlle perustuvat kielelliset ihmisyhteisöt loivat välttämättä uuden psyykkisen heijastuksen muodon tajunnan.

Tajunnan erityisluonne on siinä, että heijastettava sisältö avautuu sanallisesti subjektille kuin hänen edessään olevana kuvan maailmasta, johon sisältyvät myös hänen omat tekonsa. "

" Сознание — высшая, хотя и не единственная форма психического отражения у человека. "

Tajunta on psyykkisen heijastuksen korkein joskaan ei ainoa muoto ihmisellä.

" Одна из фундаментальных проблем П. заключается в изучении условий и «механизмов» осознания, связи между несознаваемыми формами психического отражения и сознанием. "

Yksi psykologian peruskysymyksiä on tiedostamisen "mekanismien" tutkimus, tajunnan ja psyykkisen heijastuksen tiedostamattomien muotojen väliset yhteydet.

" Недоступная для самонаблюдения, эта связь, как показывают современные исследования восприятия, памяти, словесных обобщений и др., успешно решается с помощью объективных методов. "

Tämä itsetarkkailulle (introspektiolle) saavuttamaton yhteys, kuten todistavat nykyiset havaintojen, muistin, sanallisten yleistysten jne. tutkimukset, on menestyksellisesti ratkaistavissa objektiivisin metodein.

"Др. фундаментальную проблему П. составляет раскрытие природы тех процессов, которые субъективно переживаются как происходящие во внутреннем мире. "

Toisen psykologian perustavan ongelman muodostaa niiden prosessien luonteen ("luonnon") paljastaminen, jotka subjektiivisesti koetaan sisäisessä maailmassa.

" Изучение сложной (интеллектуальной) деятельности высших животных, т. н. наглядно-действенного мышления у человека и особенно онтогенетического формирования умственных процессов привело к необходимости устранения в П. противопоставления внутренней деятельности (как якобы единственно входящей в её предмет) и деятельности внешней и практической, анализ которой прежде изымался из психологического исследования. "

Tutkimukset korkeimpien eläinten monimutkaisesta ("älyllisestä") toiminnasta, n.s. aistimellistoiminnalisesta ajattelusta ihmisellä ja erityisesti älyllisten prosessien yksilönkehityksellisestä johtivat välttämättömyyteen rajoittaa vastakkainasettelua psykologiassa sisäisen todellisuuden (ikään kuin muka ainoana tutkimuskohteena) ja ulkoisen käytännöllisen toiminnan välillä, jonka analyysi aikaisemmin erotettiin psykologisesta tutkimuksesta.

" Были показаны генетическая связь между этими формами деятельности, общность их принципиального строения, а также существование взаимопереходов между ними; особо исследовался самый процесс преобразования внешних действий и операций во внутренние, умственные; вместе с тем перед П. открылся и противоположно направленный процесс — развёртывание внутренней деятельности во внешних формах."

Osoitettiin näiden toiminnan muotojen synty-yhteys ("genetičeskaja" EI TARKOITA siis tuossa "geeniperäistä"!), niiden rakentumisperiaatteellinen ykseys ja myös niiden välisten siirtymä muotojen olemassaolo (ei enää toista mutta ei vielä toistakaan); erityisesti tutkittiin itse ulkoisten toimintojen muuttumisprosessia sisäisiksi, mielellisisksi; siinä samalla psykologialle avautui päinvastaisen suuntainen prosessi: sisäisen toiminnan toteutuminen ulkoisen toiminnan muodossa.

” Введение в П. категории деятельности создало возможность и для адекватного подхода к проблеме биологического и социального в развитии психики человека. ”

'Toiminnan' kategoerian tuominen psykologiaan mahdollisti paikkansapitävän lähestymistavan kysymykseen biologisen ja sosiaalisen suhteesta ihmisen psyyken kehityksessä.

” Решение этой проблемы в домарксистской и немарксистской П. сводилось к утверждению того, что психика имеет у человека двойную детерминацию — биологическую и социальную, что вопрос заключается лишь в относительном значении каждой из этих детерминант; при этом упускалось то, что в процессе усвоения человеческим индивидом опыта общественно-исторической практики человечества необходимо преобразуются его исходные биологические потребности и влечения, врождённые способы поведения и познания. ”

Tämän ongelman ratkaisu esimerxilaisessa ja ei-marxilaisessa psykologiassa sen seikan vakuuttelemiseen, että ihmisen psyykellä on kaksoisdeterminaatio, biologinen ja sosiaallinen, että ongelma liittyy vain näiden determinanttien suhteelliseen merkitykseen; tässä yhteydessä jätettiin ottamatta huomioon, että yksilön omaksuessa ihmisyteiskunnan käytännöllisen kokemuksen muokkautuvat välttämättä hänen biologiset perustarpeensa ja taipumuksensa, myötäsyntyiset reagointi- ja oppimistapansa.

” Поэтому проблема биологического и социального в П. не сводится к соотношению двух разных сил или факторов, движущих развитием психики, — наследственности и социальной среды, а выступает как проблема снятия законов биологического развития психики законами её общественно-исторического формирования. ”

Näin biologisen ja sosiaalisen ongelma psykologiassa ei palaudu kahden erilaisen voiman tai faktorin, perimän ja ympäristön, keskinäiseen suhteeseen, joita psyyken kehitys muuttaa, vaan se ilmenee ongelmana, jossa yhteiskunnalishistoriallinen kehitys haltuunottaa (alistaa palvelukseensa) psyyken kehityksen biologiset lait. ”

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Verity
Psykologia on kuulemma tiedettä, mutta kuuluuko se oikeastaan fyysisen todellisuuden piiriin, vai onko se tavallaan jotain "henkimaailman hommia"? Itse uskon, että fysiikka on vain pieni osa koko todellisuutta, ja se muu osuus havaitaan muuten kuin aisteilla. Oikeastaan mietityttää vähän sekin, että kuuluuko psykologia, aivot ja aistit samaan osastoon...

Psykologia on oppi ihmisen käyttäytymisestä. Psykologia tieteenä siis tutkii ihmisen käyttäytymistä erilaisin metodein. Psykologian sovelluksia sitten onkin useita. Tutuimpia varmaan työhön soveltuvuuden kartoittaminen, ryhmädynamiikan tutkiminen, kuluttajakäyttäytymisen analysointi ja häiriöiden hoito jne.

Sikäli psykologia kuuluu aivojen ja aistien pariin, että käyttäytymiseemme vaikuttavat aistihavaintomme ja tapamme prosessoida niitä. Toisaalta psykologia ei ole luonnontieteitä, mitä aivot ja aistit taas ahtaasti tulkiten ovat. Toisaalta aisteista puhuttaessa voidaan pitäytyä aistielinten toiminnoissa ja häiriöissä (lääketiede, fysiologia) tai käsitellä aistihavaintoja ja aistivääristymiä yksilön kokemusperäiseltä kannalta (pykologia.)

Hämmentää.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
tituto
Ilo, suru, hämmästys, pelko ovat jo vauvan perustunteita.

Ilo, suru, agressio ja pelko ovat vauvan perustunteet. Universaaleihin perustunteisiin kuuluu sitten mm. rakkaus.

Hämmentää.

Vatkain
tituto
Ilo, suru, hämmästys, pelko ovat jo vauvan perustunteita.

Ilo, suru, agressio ja pelko ovat vauvan perustunteet. Universaaleihin perustunteisiin kuuluu sitten mm. rakkaus.

On olemassa universaalit perusEMOOTIOT eikä univervaraalisia perustunteita.

post503185.html?hilit=tshuvstv*#p503185

Uskomatonta,kuinka paljon suomalaisia on kusetettu psykologiassa pelkästään KÄÄNNÖSVIRHEILLÄKIN...

Taitaa olla vain YK:n Peruskirjaa käänetty tahallaan härskimmin ja tendenssinomaisemin väärin englannista suomeen kuin psykologiaa...

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat