Instituutioiden tärkeys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Koulu-, kirkko-, terveydenhuolto- ym. instituutiot ovat kaikki jäykkiä byrokraattisia järjestelmiä joiden tarkoitus on ilmeisesti jollain tasolla auttaa ihmisiä.

Ajatuksena on vain herännyt että toimiiko intituutiot ihmistä varten vai ihmiset instituutioita. Mielstäni on esim. kamalaa että Suomessakin on paljon hoivan tai rakkaudenpuuttesta kärsiviä lapsia, mutta suurin osa esim. pakkohuostaanotoista tehdään lasten koulunkäynti vaikeuksien vuoksi. Toki päihdeongelmaisten lapset, psyykepot. lapset voivat olla huolissaan vanhemmista tai muusta syystä esim. olla menemättä kouluun, mutta kuitenkin pakkohuostaanotot tehdään yleensä ns. normaaleille perheille.

Lainaus palstan toisesta ketjusta:

Naltsukka
Varatuomari Leeni Ikonen kirjoittaa Helsingin Sanomissa la 9.2.2008 huostaanotoista näin:

Kommentit (5)

Vierailija

Olet todella olennaisessa pointissa. Mutta pitäâ varoa viemästä tätä liberalismi-institutionalismi keskusteluksi, sillä myös epäinstitutionaaliset segmentit ovat molaarisia. Tai, jos niin haluat : myös ei-valtiolliset instituutit ovat valtiollisia. Tämä ei ole mielettômyys. Tahdon sanoa, että valtiollisuus ja institutionaalisuus ovat muodollisesti yhtä lailla olemassaolevia kapitalistisissa, nimellisesti ylivaltiollisissa, yli-institutionaalisissa ja "vapaissa" toimijoissa, sikäli kuin ne muodostavat binaarisia kokonaisuuksia ja systemaattisia sekä stagnantteja säânnöstöjä.

Nähdäkseni kysymykseen "toimiiko intituutiot ihmistä varten vai ihmiset instituutioita", voidaan antaa vastaus. Ensi kädessä ihmiset toimivat systeemiä varten. Näin siis meillä erityisesti meillä, missä systeemi toimii ihmisten kautta ja näyttäâ siksi toimivan heitä varten. Ja me voimme käsittää tuon systeemin erilaisina instituutiona, joiden kautta ihmiset segmentoivat itsensâ - ja muut, tuolla on hyvä ketju tiikereiden kuolemista, tiikerit ovat hyvin "institutionalisoituja" - hallintaan.

Ei ole mitään mikä voisi keskustella systeemin luonteesta, on vain systeemin säännöt ja niiden tehokas toteutuminen on Sääntö. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea, että jonkinlainen "hyödyllisyys systeemille" -normi hallitsee ja sitä voidaan toteuttaa esim. pakkohuostaanotoilla.

Itse asiassan huostaanottojärjestelmä osana jârjestelmän olemista on tavallaan itseisarvoinen : sen toimivuus, että se toteuttaa toimintaansa, on arvokasta institutionalisointina, ilman ettâ sen tarvitsisi toteuttaa jotakin muuta arvoa. Arvopuhe on enemmän tai vähemmän ihmisten moraalisen hyvinvoinnin - tarkoitan sillä tässä tapauksessa vain tunnetta, että se mitä tehdään on hyvää, että ei kritisoida - tuottamisen väline. Siis arvopuhe tyyliin : me teemme työtâ niiden ja niiden arvojen takia; ei välttämättâ se arvopuhe, mikä kyseenalaistaa nuo arvot ja/tai niiden toteutumisen.

Erilaisten instituutioden pyrkimys on tietysti auttaa ihmistä tietyllä tasolla. Mutta juurikin tietyllä tasolla. Se tarkoittaa "muokata palveltava tietynlaiseksi", jotta häntä voidaan auttaa "tietynlaisena". Kun parannetaan sairauksia, oletetaan aina jokin terve tila, johon tulisi pyrkiä.

Vierailija
siouxeyesighed legion
Erilaisten instituutioden pyrkimys on tietysti auttaa ihmistä tietyllä tasolla. Mutta juurikin tietyllä tasolla. Se tarkoittaa "muokata palveltava tietynlaiseksi", jotta häntä voidaan auttaa "tietynlaisena". Kun parannetaan sairauksia, oletetaan aina jokin terve tila, johon tulisi pyrkiä.

Kaikki toteutetaan aina kuitenkin sääntöjä/lakeja noudattaen ihminen saa mahdollisesti avun, mutta kankeiden, usein aikaa vievien ja monimutkaisten (lomakkeiden, lausuntojen ym.) toimittamisten, kautta. Eli ihminen ja hänen sen hetkinen tarve on aina tois-sijainen..

Vierailija

Vaikkakin edelliseen lisättäköön että olen törmännyt useaankin lääkäriin ja juuri instituutiota pyörittävistä elimistä nimenomaan lääkäreihin, jotka on ottaneet asiat ns. hoidettaviksi eli oma maalaisjärki (äly/itsetunto) ylittää byrokratian vaatimukset. Tekisi mieli kirjata nimiäkin, mutta en ole kysynyt suostumusta ao. henkilöiltä.) Eli ihmisyys on systeemien edellä.

Mutta muuten jos systeemejä pohtii. Ihmisen täytyy olla edes jollaintasolla kunnossa että hän jaksaa hakea apua.

Vierailija

Kiinnostava avaus.

Ja koskee myös itseäni, koska harkitsen, että ottaisin poikani pois koulusta. Se mahdollistaisi meille vapaamman matkustelun ulkomailla. Uskon että hän oppii samat asiat aikanaan muuta reittiä.

Vierailija
White-Dove
siouxeyesighed legion
Erilaisten instituutioden pyrkimys on tietysti auttaa ihmistä tietyllä tasolla. Mutta juurikin tietyllä tasolla. Se tarkoittaa "muokata palveltava tietynlaiseksi", jotta häntä voidaan auttaa "tietynlaisena". Kun parannetaan sairauksia, oletetaan aina jokin terve tila, johon tulisi pyrkiä.



Kaikki toteutetaan aina kuitenkin sääntöjä/lakeja noudattaen ihminen saa mahdollisesti avun, mutta kankeiden, usein aikaa vievien ja monimutkaisten (lomakkeiden, lausuntojen ym.) toimittamisten, kautta. Eli ihminen ja hänen sen hetkinen tarve on aina tois-sijainen..

Eli tietty taso on yleensä, yleinen taso. Eli instituutioissa etsitään ongelmakohtia joihin voidaan puuttua saavuttaaksemme mahdollisimman pinnallisella tasolla hyvältä näyttävä ja tehokas/tuottava/kilpailukykyinen yhteiskunta. Juurikaan tunne/arvo puoli ja ihmisten todellinen hyvinvointi ei ole instituutioiden liikkelle paneva voima. Vaan esim. sairas ihminen on yhteiskunnalle kallis ja tehoton.

Uusimmat

Suosituimmat