Seuraa 
Viestejä45973

Tilanne Yhdysvalloissa senkun vain pahenee, eikä realistisia ratkaisuja ole näkyvissä, koroilla kikkaillaan ja seurataan vaikutuksia, mutta mihin kaikki johtaa? Elämme mielenkiintoisia aikoja.

http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1326702&s=r

http://www.taloussanomat.fi/porssi-ja-r ... 087861/103

Bush antaa vain lohtua ja uskoa tulevaisuuteen: "Elämme haastavia aikoja, presidentti myönsi ja sanoi, että talouden "pitkän tähtäimen" näkymät ovat edelleen vakaat.

Nämä "pitkän tähtäimen" laskelmat voisi myös esittää yleisölle ja antaa näin heidänkin arvioida, eikä vain puhua.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uu ... sort=false

Katsokaa Georgen tiedotustilaisuus, uskomatonta epävarmuutta maailman mahtavimman valtion johtajalta. Kaverin pää painuu hartioihin kuin Kimillä konsanaan:

http://www.msnbc.msn.com/id/23673100/

Sivut

Kommentit (29)

Olen kuulunut epäilijöihin sen suhteen miten suhdanteita voi ennustaa ja vahvistusta tämäkin tilanne tuo epäilyilleni. Olen ajautunut jopa väittelyihin tuttavieni kanssa siitä miten "tulevaisuutta" voi ennustaa, mallit toki antavat suuntaa, mutta kuten nytkin on huomattu, niin todellisuus löi ja lujaa.

Tuttavani jotka ovat näitä "taloustieteilijöitä" tuntuvat aina unohtavan, että ihminen se pohjimmiltaan markkinoita säätää, vaikka ihmisestä muuttujana ei välitetäkkään hirveämmin. Ajauduin väittelyynkin asiasta kerran ja jouduin heittämään kysymyksen, "mitä markkinoilla tapahtuu jos kaikki ihmiset häviäisivät?", en saanut vastausta. Eli nämä "markkinavoimat" eivät ole mitään yliluonnollisia juhtia, jotka ihmisiä vetävät perässään. Itse Alan Greenspankin huomauttaa ihmisen olevan se tärkein tekijä:

http://www.ft.com/cms/s/0/edbdbcf6-f360 ... ck_check=1

"But these models do not fully capture what I believe has been, to date, only a peripheral addendum to business-cycle and financial modelling – the innate human responses that result in swings between euphoria and fear that repeat themselves generation after generation with little evidence of a learning curve. Asset-price bubbles build and burst today as they have since the early 18th century, when modern competitive markets evolved. To be sure, we tend to label such behavioural responses as non-rational. But forecasters’ concerns should be not whether human response is rational or irrational, only that it is observable and systematic."

"This, to me, is the large missing “explanatory variable” in both risk-management and macroeconometric models. Current practice is to introduce notions of “animal spirits”, as John Maynard Keynes put it, through “add factors”. That is, we arbitrarily change the outcome of our model’s equations. Add-factoring, however, is an implicit recognition that models, as we currently employ them, are structurally deficient; it does not sufficiently address the problem of the missing variable."

logo
Tilanne Yhdysvalloissa senkun vain pahenee, eikä realistisia ratkaisuja ole näkyvissä, koroilla kikkaillaan ja seurataan vaikutuksia, mutta mihin kaikki johtaa? Elämme mielenkiintoisia aikoja.

http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1326702&s=r

http://www.taloussanomat.fi/porssi-ja-r ... 087861/103

Bush antaa vain lohtua ja uskoa tulevaisuuteen: "Elämme haastavia aikoja, presidentti myönsi ja sanoi, että talouden "pitkän tähtäimen" näkymät ovat edelleen vakaat.

Nämä "pitkän tähtäimen" laskelmat voisi myös esittää yleisölle ja antaa näin heidänkin arvioida, eikä vain puhua.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uu ... sort=false

Katsokaa Georgen tiedotustilaisuus, uskomatonta epävarmuutta maailman mahtavimman valtion johtajalta. Kaverin pää painuu hartioihin kuin Kimillä konsanaan:

http://www.msnbc.msn.com/id/23673100/




Bushin pitkän tähtäimen näkymät taisivat heittää aivan päin honkia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lierik
Seuraa 
Viestejä4922
****
Pörssiosakkeet ovat talouden "Suuri Saatana" !



Nyt kyllä busse löit minut ällikällä! Kapitalistinenkaan talousmalli ei sinulle enää kelpaa, tai sitten sosialisten, kommunistinen eikä sekatalouskaan senkään vertaa. Mitä sitten tilalle. Pitäisikö kaikkien olla pienyrittäjiä, seppiä ,suutareita ja vaikka yksin toimiva partureita?

Kullä sinun täytyy nyt yrittää päästä jonkin hippikommuunin jäseneksi, heillekkään ei kyllä jäisi purtavaa, kun yritysten roskiksiin ei enää kertyisi ruontähteitä. Jos kaikki taas olisivat maanviljelöitä metsästäjiä tai keräilijöitä ja koko infsraktuurista luovuttaisiin, samalla suurin osa maapallon väestöstä kuolisi nälkään ja tauteihin. Ääh, en minä ymmärrä mitä haet. Marxinkin mielessä kapitalisti on yksityisessä pääomataloudessa välttämätön toimija.

Lierikki Riikonen

lierik
Seuraa 
Viestejä4922

**** kirjoitti:

Pörssitaloudessa koko maailma on ahneiden spekulanttien armoilla ja talouskuplia, kuten it- nano- ja bioteknologia. Joskus
tietenkin huima rahoitus pörssin aallonhuipulle päässeille
uuden tekniikan yrityksille tuo jotain arvokastakin,mutta pitkällä tähtäimellä se on pelkkää roskaa, kuten kännykät, kuka niitä oikeasti tarvitsee, operaattorien huijaukselle ei löydy mittaa ei määrää. Roskalainat, jotka muuten lanseersi Clintonin hallinto, ovat ääriesimerkki megahuijauksesta tällä
systeemillä.



Totta toinen puoli, Mutta mikä olisi vaihtoehtoinen, kuitenkin kapitalistinen talousmalli?

Alkuperäinen kirjoittaja on näköjään bannattu, niin yritän sitten vastauksia jolltakin muilta. Uskalsin tuon laittaa vielä, kun siinä ei mielestäni ole mitään ihmeellistä bannattavaksi.

Clinton ei lanseerannut roskalainoja. Suuri hyppäys USA:n veloissa tapahtuu v.2000, eikös G.W Bush valittu pressaksi.

http://www.brillig.com/debt_clock/history.gif

Tätäkään en malta olla lähettämättä, käppyrä kuvaa USA:n kotitalouksien varallisuutta Nuoremman Bussen aikana. "US housholds get poorer" oli otsikko

http://www.tutor2u.net/blog/files/us_confidence1.gif

Tuossa taitaa olla kansalaisten velkakehitys, en oikein ole varma tuosta "credit" sanasta. Monta merkitystä talouden alallakin.
http://research.stlouisfed.org/fred2/data/CMDEBT_Max_630_378.png

Nuo kuvat ovat url osoitteita, kun esikatselu niistä muuten valitti.

Lierikki Riikonen

Mikään ei kestä ikuisesti. Tietyssä mielessä tulee peräti "ikävä" jenkki-imperiumia, koska kun talouden keskus lopulta luisuu Aasiaan, on muutos PYSYVÄ ! Kinuskit panevat vielä niin Eurot kuin Nekrutkin helisemään, sano minun sanoneen

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Rikastaja
Mikään ei kestä ikuisesti. Tietyssä mielessä tulee peräti "ikävä" jenkki-imperiumia, koska kun talouden keskus lopulta luisuu Aasiaan, on muutos PYSYVÄ ! Kinuskit panevat vielä niin Eurot kuin Nekrutkin helisemään, sano minun sanoneen



Älähän sano. Kyllä USA vielä toivottavasti toipuu, talousogelmistaan ainakin. Se on, paitsi heidän, myös koko muun maailman etu, myös kiinalaisten eritoten. Toivottavasti eivät eristy Monroe-opin mukaisesti taas ystävällismielisestä kanssakäymisesta muun maailman kanssa. Sotilaallisesti saisivat kyllä miettiä tekosiaan, niin kuin muutkin uhoajat, Pohjois-Korea, Israel, Pakistan, Iran mm.

Lierikki Riikonen

juntin pientä kännipohdiskelua: luulis jenkeissä olevan palkattu hitosti porukkaa(talousälykköjä) miettimään valtion taloudellista tulevaisuutta ja tästä johtaen luulis että kaikki toimet mitä ne tekee olisivat kansantalouden perässä mutta mistä sitten johtuu että asiat ovat alkaneet mennä huonoon jamaan? onko nää niin vaikeita asioita ennustaa vai onko tuolla oikeasti junttia porukkaa päättämässä asioista?

onko nää niin vaikeita asioita ennustaa vai onko tuolla oikeasti junttia porukkaa päättämässä asioista?



"Jenkki experttinä" veikkaan vahvasti jälkimmäistä

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Rikastaja
onko nää niin vaikeita asioita ennustaa vai onko tuolla oikeasti junttia porukkaa päättämässä asioista?



"Jenkki experttinä" veikkaan vahvasti jälkimmäistä



Olen eri mieltä. Talouden trendit sisältävät niin paljon muuttujia, joista seuraa yksittäisistäkin spekulaatioita ja muut expertit seuraavat niin kuin muulilauma perässä ympäri maailman. Näitä ennalta arvaamattomia muuttujia ei pysty laskemaan supertietokonekaan, koska ne suurelta osin ovat "inhimillisiä" tekijöitä, eikä lyhyellä tähtäimellä ainakaan, mitään rationalisuutta löydy.

Lieneekö totta, vai Readers Digestiä, että väitetään simpanssin lanseeratun meklariksi arvioimaan pörssikurssien kehitystä. Ja oli sitten sattuman varaisesti painellut, tai osoittanut jotain. Tulos oli korreloinut loppujen lopuksi ammattilaisten kanssa yhtä pätevästi.

Lierikki Riikonen

Jenkeissä keskiluokka on vaan kuihtunut vuosien varrella, koska sitä ei olla hoivattu tai edes yritettu suojella. Ja sitten on vielä tulleet nämä sodat ...

Tosiasiassa jenkit elää yli varojensa, ja ottaa lainaa. Ensi vuonna Kiina ei vaan tuu enää sitä niille myöntämään, eikä ostamaan enää niiden roskapaperia. Ne joutuu tän takia kikkailee korkojen kanssa, mutta pitkällä menolla tuo ei kyllä auta.

Se ei niinkään oo kysymys että mistä täytyy luopua, aseista vain leivästä. Jenkkit on saattanu itsensä niin pahaan jamaan, ettei enää todella laajat ja mittavat sosiaaliturva ja terveydenhoito remnontitkaan enää auttaisi. Se olisi vähän niinkuin pistäisi sidettä rikkoutuneen luun päälle. Ei se oikeasti auta, kun taustalla on esim maan etninen väestörakenteen muutos ja keskiluokan kuolema.

Mitä itse sotaan tulee, niin eihän tuolla mitään todellista käytännön merkitystä ole. Klassinen proxy sota suoraan sanoen hevon kuusessa. Ne on kumminkin sidoksissa siellä, kun Kiina pääse suhteellisen vapaasti laajentamaan otettaan Afrikassa. Ne voi uhoilla Mugabelle niin paljon kun haluaa vaikka joka päivä ja kutsua sitä massamurhaajaksi ja verrata vaikka Hitleriin, mutta mitään käytännön merkitystä sillä ei ole, koska ei edes Natolla ole vaan kerta kaikkiaan varaa uuteen sotaan.

Tällä sodalla ei oo mitään käytännön merkitystä globaalisti. Se on vaan klassinen proxy sota, joka lihottaa yksityisen aseteollisuuden ja öljybusineksen kassaa. Se, miksi ne siirtää sinne nyt nopeasti lisää joukkoja johtuu siitä, että sillon niitä on vaan yksinkertasesti vaikeampi evakuoida, jos Washingtonissa vaikka sattuisi "vallankumous" Eli, siinäkin varsin epärealistisessa tilanteessa että jollakin kenraalilla lopulta "napsahtaa" ja alkaa tehdä päätöksiä yksin tai vastaavassa joukossa ohittaen laillisen poliittisen prosessin, sillä ei oo enää mitään käytännön merkitystä. Jos Iraqissa ja Afghanistanissa on kummassakin suunnilleen 150 000 sotilasta, niin evakukointi on käytännössä mahdoton, mutta on varsin helppo tässä vaiheessa provosoida konflikti Iranin kanssa. Amerikan kanssa loppupeleissä tukee sotaa, jos sillä on tarkoitus suojella omia joukkoja.

Jenkkilä kaatuu hyvin pian. Tämä on loppu! Sitä on aivan tietoisesti valmisteltu jo pitkään. Jenkkilässä on ajettu TIETOISESTI politiikkaa, jolla on heikkennetty keskiluokan asemaa. TIETOISESTI valmisteltu tätä proxy sotien ketjua, jossa lopullinen YDINSOTA Iranin kanssa oli alusta asti tavoite, kaiken A ja O. Karu realiteetti on, että "lamassa" oleva Kiina jo nyt kontrolloi maailmankauppaa ja taloutta. Jenkkilässä valta pitää pieni talouskeinottelijoiden piiri, jolla on kiinni ISOA RAHAA sekä kaupassa Kiinan kanssa, että tässä Lähi-Idän sodassa! Ne tulee rahastamaan sillä niin paljon kun vaan voi. Ja kun Jenkkilä lopulta romahtaa niinkuin oli jo ennalta "sovittu" niin niillä on sillon ystävällinen Supervalta siellä idässä mistä ne voi saada tukea ja turvaa, jos jenkkilässä alkaa kansa "rettelöimään" Tosiasia on, että se maa ollaan TIETOSESTI ajettu konkkaan jo vuosia. Suurin osa näistä kavereista on Kiinan kätyreitä

lierik

Lieneekö totta, vai Readers Digestiä, että väitetään simpanssin lanseeratun meklariksi arvioimaan pörssikurssien kehitystä. Ja oli sitten sattuman varaisesti painellut, tai osoittanut jotain. Tulos oli korreloinut loppujen lopuksi ammattilaisten kanssa yhtä pätevästi.




Tottahan tuo ainakin tavallaan on:

https://www.talentumshop.fi/webshopdata ... 1241-7.pdf

"Tässä laitoksessa tarkastellaan kriittisesti aikaisempien Sattuman
kaupan laitosten perusväitettä – että markkinat hinnoittelevat osakkeet
niin tehokkaasti, että simpanssi, jolla on side silmillään, voi tikkoja Wall
Street Journalin pörssisivuille heittämällä valita osakesalkun, joka menestyy
aivan yhtä hyvin kuin asiantuntijoiden hallinnoimat osakesalkut.
Kuluneiden 35 vuoden aikana tämä olettamus on pitänyt pintansa huomattavan
hyvin. Yli kaksi kolmasosaa ammattimaisista salkunhoitajista
on jäänyt jälkeen hallinnoimattomasta S&P 500 -indeksistä"

fmiles
Oletko aina yhtä nopea vastaamaan?



Ajankulukseni selailin viestejäni taaksepäin ja huomasin tuonkin viestin. Kannattaa muuten lukea esitelty teos kokonaan. Onhan se hienoa miten "alan mies" pystyy ajattelemaan:

Kun puhutaan pörssikurssien random walkista eli ennustamattomasta
muuttumisesta, kirjoittaja vertaa liituraitaisia talousanalyytikoita
paljaspyllyisiin apinoihin. Vertaus hätkähdyttää. Kirjailija on ennen vertausta
esitellyt itsensä paitsi professoriksi myös analyytikoksi. Kuvaa kirjoittajasta
hänen analyytikkoajoiltaan kirjassa ei kuitenkaan esitetä



Harva muu alalla toimiva pystyy sanomaan samaa, ainakaan ääneen. Väittelevätkin vielä, pikkumieliset moukat! Taantuma tosin nöyristi suomalaisia "ammattilaisia" hienoisesti.

logo
Olen kuulunut epäilijöihin sen suhteen miten suhdanteita voi ennustaa ja vahvistusta tämäkin tilanne tuo epäilyilleni. Olen ajautunut jopa väittelyihin tuttavieni kanssa siitä miten "tulevaisuutta" voi ennustaa, mallit toki antavat suuntaa, mutta kuten nytkin on huomattu, niin todellisuus löi ja lujaa.

Tuttavani jotka ovat näitä "taloustieteilijöitä" tuntuvat aina unohtavan, että ihminen se pohjimmiltaan markkinoita säätää, vaikka ihmisestä muuttujana ei välitetäkkään hirveämmin. Ajauduin väittelyynkin asiasta kerran ja jouduin heittämään kysymyksen, "mitä markkinoilla tapahtuu jos kaikki ihmiset häviäisivät?", en saanut vastausta. Eli nämä "markkinavoimat" eivät ole mitään yliluonnollisia juhtia, jotka ihmisiä vetävät perässään. Itse Alan Greenspankin huomauttaa ihmisen olevan se tärkein tekijä:

http://www.ft.com/cms/s/0/edbdbcf6-f360 ... ck_check=1

"But these models do not fully capture what I believe has been, to date, only a peripheral addendum to business-cycle and financial modelling – the innate human responses that result in swings between euphoria and fear that repeat themselves generation after generation with little evidence of a learning curve. Asset-price bubbles build and burst today as they have since the early 18th century, when modern competitive markets evolved. To be sure, we tend to label such behavioural responses as non-rational. But forecasters’ concerns should be not whether human response is rational or irrational, only that it is observable and systematic."

"This, to me, is the large missing “explanatory variable” in both risk-management and macroeconometric models. Current practice is to introduce notions of “animal spirits”, as John Maynard Keynes put it, through “add factors”. That is, we arbitrarily change the outcome of our model’s equations. Add-factoring, however, is an implicit recognition that models, as we currently employ them, are structurally deficient; it does not sufficiently address the problem of the missing variable."




Onko hienoa, että eläkevaroistanne "huolehtii" esimerkiksi tämä mies:

Timo Löyttyniemen sanomaa (Valtion Eläkerahaston toimitusjohtaja)

http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/timo ... ituskriisi

http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/timo ... vuosi-2008

Julkaistu: 6.10.2007

Kuluneen vuoden aikana subprime-sana on tullut kuvaamaan käynnissä olevan rahoituskriisin siementä. Se on kerrannaisvaikutuksillaan aiheuttanut tärinää koko rahoitusjärjestelmään. Tästä kriisistä selvitään. Miten seuraavasta?

Lyhytaikaisten yrityslainojen markkinat pienentyivät merkittävästi kun sijoittajat eivät halunneet rahoittaa finanssitoimijoita. Pienikin viive rahoituksessa näkyi suurina ongelmina ketjun seuraavassa portaassa. Pienestä siemenestä tuli hetkessä iso ongelma. Tämän jälkeen keskuspankit ovat rahoittaneet pankkeja muutamalla sadalla miljardilla. Järjestelmä on osoittanut toimivuuden ja keskuspankit valppauden.

Julkaistu: 22.1.2008

Tuleeko vuodesta 2008 edellisen vuoden peilikuva? Näin voisi odottaa tapahtuvan. Huono alkuvuosi kääntyisi hyväksi loppuvuodeksi. Jos keskuspankit toimivat ripeästi, alentavat korkoa nopealla aikataululla ja luovat näin uskoa paremmasta, tässä voisi käydä hyvin. Jos mitoitukset menevät alakanttiin ja talous jatkaa heikkoa menoaan, vuotta 2008 ei enää pelastettaisi. Tulevaisuus luodaan siis huomenna. (Mielenkiintoinen lause mieheltä, ja lauseen todellisuusarvo on hänen kohdallaan vähän kyseenalainen. logon huom.)

Ennusteiden tekeminen vuodelle 2008 ei ole sen helpompaa tai vaikeampaa kuin edellisillekään vuosille. Tarkka ennuste menee väärin. Todennäköisyys, että ennuste osuisi oikeaa, olisi mitätön. Yleensäkään osakemarkkinoiden tarkkaa ennustamista ei pidetä kovin fiksuna. Vuosi on kuitenkin täynnä yllätyksiä. Pitkällä aikavälillä yllätyksiä on vähemmän. Pitkällä aikavälillä osakkeet tuottavat 6-8 prosenttia.




Huvittavaa toisintoa "pitkästä aikavälistä" samoin kuin Bush kertoili ensimmäisen viestini lainauksessa luottamuksestaan "pitkän tähtäimen näkymiin".

logo
lierik

Lieneekö totta, vai Readers Digestiä, että väitetään simpanssin lanseeratun meklariksi arvioimaan pörssikurssien kehitystä. Ja oli sitten sattuman varaisesti painellut, tai osoittanut jotain. Tulos oli korreloinut loppujen lopuksi ammattilaisten kanssa yhtä pätevästi.




Tottahan tuo ainakin tavallaan on:

https://www.talentumshop.fi/webshopdata ... 1241-7.pdf

"Tässä laitoksessa tarkastellaan kriittisesti aikaisempien Sattuman
kaupan laitosten perusväitettä – että markkinat hinnoittelevat osakkeet
niin tehokkaasti, että simpanssi, jolla on side silmillään, voi tikkoja Wall
Street Journalin pörssisivuille heittämällä valita osakesalkun, joka menestyy
aivan yhtä hyvin kuin asiantuntijoiden hallinnoimat osakesalkut.
Kuluneiden 35 vuoden aikana tämä olettamus on pitänyt pintansa huomattavan
hyvin. Yli kaksi kolmasosaa ammattimaisista salkunhoitajista
on jäänyt jälkeen hallinnoimattomasta S&P 500 -indeksistä"





Lisää asiasta:

Älä usko analyytikkoa

http://omasana.fi/paivatreidari/11086

http://www.informaworld.com/smpp/conten ... 006~db=all

http://econpapers.repec.org/paper/sfisfiwpa/500062.htm

Analyytikkoennustuksia on tutkittu ainakin ulkomailla. Eräässä tutkimuksessa vertailtiin pörssianalyytikoita ja meteorologeja. Tuloksena oli, että analyytikot olivat huonompia ennustajia mutta heillä oli suurempi luottamus ennusteisiinsa

Toisessa tutkimuksessa käytiin läpi kaksi tuhatta analyytikkoennustetta. Tämä tutkimus totesi niinikään analyytikoiden liiallisen uskon ennustamiinsa lukuihin. Ällistyttävämpi tulos oli kuitenkin se, että analyytikoiden ennustuskyvyt olivat todella huonoja. Oikeastaan analyytikot eivät onnistuneet ennustamaan juuri mitään, sillä suunnilleen samantasoiseen lopputulokseen olisi päässyt kuka tahansa, joka olisi vain (laiskuuttaan tai tietämättömyyttään) kopioinut ennustetettavat luvut edelliseltä vertailukaudelta. Tutkimuksen mukaan analyytikot ovat myös laumaelämiä, sillä he olivat myös ennusteissaan selvästi lähempänä toisiaan kuin totuutta.

Analyytikot käyvät työkseen läpi yhtiöiden tunnuslukuja, pohtivat yhtiöiden lähitulevaisuuden näkymiä, tapaavat toimitusjohtajia ja sen sellaista. Luulisi, että kaiken tämän vaivannäön ansiosta heillä olisi jonkinlaista ennustevoimaa markkinoilla.




Vuosien jälkeen en itsekkään ole päässyt vielä näiden ennustajien aivoituksien jäljille, ilmeisesti en ole paljoa menettänytkään.

kohveeman
Seuraa 
Viestejä1628
logo

Vuosien jälkeen en itsekkään ole päässyt vielä näiden ennustajien aivoituksien jäljille, ilmeisesti en ole paljoa menettänytkään.



Kuinka isot tulot heillä on? Eli täysin turhasta työstä älyttömät tulot..

Yhtiön arvoon lasketaan myös aineettomia arvioja kuten odotuksia liiketoiminnan tuottavuudesta. Teknoglogiayrityksillä tässä on suunnattomat riskit. Varsinkin tele-alalla ollaan nähty kymmenen vuoden ajan erilaisia hypejä joiden odotetaan lähtevän lentoon. Yksikään näistä hypeistä ei ole toteutunut. 3g:kin paljon hitaammin kuin aluksi ennustettiin. 3g:n tuottavin palvelu on edelleen puhe, mm. videopuheluista ollaan nykyään aika hiljaa.. Yhtiöt ovat joutuneet tekemään alaskirjauksia arvostaan koska uuteen hypetetyn teknologian kehittämiseen käytetyt investoinnit eivät tuota penniäkään. Toimitusjohtajat uskovat näihin hypeihin ja luotsaavat yritystään trendien perässä konsulttien aivopeseminä. Ei siis ihme että analyytikkojen ennusteet menevät perseelleen jos annetaan liikaa painoarvoa yritysjohdon mielipiteille ennustettaessa tulevia trendejä. Pitäisi ennemmin kuunnella kuluttajia, sieltä löytyvät ne oikeat trendit.

Jos Pertti-Liisa perus insinööri tekisi yhtä huonoja ratkaisuja suunnittelutyössään kuin markkina analyytikot omissa ennusteissan, saisi Pertti-Liisa aika nopealla tahdilla kenkää.

edit:typoi

logo
Olen kuulunut epäilijöihin sen suhteen miten suhdanteita voi ennustaa ja vahvistusta tämäkin tilanne tuo epäilyilleni. Olen ajautunut jopa väittelyihin tuttavieni kanssa siitä miten "tulevaisuutta" voi ennustaa, mallit toki antavat suuntaa, mutta kuten nytkin on huomattu, niin todellisuus löi ja lujaa.

Tuttavani jotka ovat näitä "taloustieteilijöitä" tuntuvat aina unohtavan, että ihminen se pohjimmiltaan markkinoita säätää, vaikka ihmisestä muuttujana ei välitetäkkään hirveämmin. Ajauduin väittelyynkin asiasta kerran ja jouduin heittämään kysymyksen, "mitä markkinoilla tapahtuu jos kaikki ihmiset häviäisivät?", en saanut vastausta. Eli nämä "markkinavoimat" eivät ole mitään yliluonnollisia juhtia, jotka ihmisiä vetävät perässään. Itse Alan Greenspankin huomauttaa ihmisen olevan se tärkein tekijä:

http://www.ft.com/cms/s/0/edbdbcf6-f360 ... ck_check=1

"But these models do not fully capture what I believe has been, to date, only a peripheral addendum to business-cycle and financial modelling – the innate human responses that result in swings between euphoria and fear that repeat themselves generation after generation with little evidence of a learning curve. Asset-price bubbles build and burst today as they have since the early 18th century, when modern competitive markets evolved. To be sure, we tend to label such behavioural responses as non-rational. But forecasters’ concerns should be not whether human response is rational or irrational, only that it is observable and systematic."

"This, to me, is the large missing “explanatory variable” in both risk-management and macroeconometric models. Current practice is to introduce notions of “animal spirits”, as John Maynard Keynes put it, through “add factors”. That is, we arbitrarily change the outcome of our model’s equations. Add-factoring, however, is an implicit recognition that models, as we currently employ them, are structurally deficient; it does not sufficiently address the problem of the missing variable."




Paul Krugmankin on tarttunut aiheeseen, tosin vasta nyt
(syksyllä 2009) suosittelen koko artikkelin lukemista:

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americ ... ijat-apuun

http://www.nytimes.com/2009/09/06/magaz ... =1&_r=1&em

Paul Krugman on ehkä paras taloustieteiden nobelisti vuosikymmeniin. Paitsi eturivin tutkija, hän on myös erinomainen taloustieteen kääntäjä kansankielelle sekä talousfilosofi. Miehen tuore artikkeli New York Times Magazinessa on viimeisin todistuskappale

Eräs Chicagon (eli ns. makean veden) koulukunnan keskeisiä uskonkappaleita on ollut vankkumaton usko markkinoiden rationalismiin. Yksilöt voivat tehdä virheitä sekä käyttäytyä epäloogisesti, mutta markkinat ovat periaatteessa aina oikeassa

Krugman sekä tämänhetkinen talouskriisi muistuttavat meitä perustavanlaatuisesta totuudesta: markkinat ovat ihmisten luoma konsepti ja sellaisina ne ovat erehtyväisiä. Virheettömien markkinoiden teoria on syytä haudata, Krugman todistelee.

Amerikkalaisessa akatemiassa mm. historia, sosiologia, yhteiskuntatiede, taloustiede, ja psykologia niputetaan social sciences -nimikkeen alle. Ne kaikki tutkivat omalla tavallaan yksilön ja yhteiskunnan/yhteisön usein monimutkaista vuorovaikutusta. Silti, yksittäiset tiedekunnat keskustelevat toistensa kanssa valitettavan harvoin.

How Did Economists Get It So Wrong?

It’s hard to believe now, but not long ago economists were congratulating themselves over the success of their field. Those successes — or so they believed — were both theoretical and practical, leading to a golden era for the profession. On the theoretical side, they thought that they had resolved their internal disputes.

Thus, in a 2008 paper titled “The State of Macro” (that is, macroeconomics, the study of big-picture issues like recessions), Olivier Blanchard of M.I.T., now the chief economist at the International Monetary Fund, declared that “the state of macro is good.”

In 2004, Ben Bernanke, a former Princeton professor who is now the chairman of the Federal Reserve Board, celebrated the Great Moderation in economic performance over the previous two decades, which he attributed in part to improved economic policy making.

Last year, everything came apart.

Few economists saw our current crisis coming, but this predictive failure was the least of the field’s problems. More important was the profession’s blindness to the very possibility of catastrophic failures in a market economy.

What happened to the economics profession? And where does it go from here?

Until the Great Depression, most economists clung to a vision of capitalism as a perfect or nearly perfect system. That vision wasn’t sustainable in the face of mass unemployment, but as memories of the Depression faded, economists fell back in love with the old, idealized vision of an economy in which rational individuals interact in perfect markets, this time gussied up with fancy equations.

Unfortunately, this romanticized and sanitized vision of the economy led most economists to ignore all the things that can go wrong. They turned a blind eye to the limitations of human rationality that often lead to bubbles and busts; to the problems of institutions that run amok; to the imperfections of markets — especially financial markets — that can cause the economy’s operating system to undergo sudden, unpredictable crashes; and to the dangers created when regulators don’t believe in regulation.

It’s much harder to say where the economics profession goes from here. But what’s almost certain is that economists will have to learn to live with messiness. That is, they will have to acknowledge the importance of irrational and often unpredictable behavior, face up to the often idiosyncratic imperfections of markets and accept that an elegant economic “theory of everything” is a long way off.

In the 1930s, financial markets, for obvious reasons, didn’t get much respect. Keynes compared them to “those newspaper competitions in which the competitors have to pick out the six prettiest faces from a hundred photographs, the prize being awarded to the competitor whose choice most nearly corresponds to the average preferences of the competitors as a whole; so that each competitor has to pick, not those faces which he himself finds prettiest, but those that he thinks likeliest to catch the fancy of the other competitors.”

It’s hard to argue that this transformation in the profession was driven by events. True, the memory of 1929 was gradually receding, but there continued to be bull markets, with widespread tales of speculative excess, followed by bear markets. In 1973-4, for example, stocks lost 48 percent of their value. And the 1987 stock crash, in which the Dow plunged nearly 23 percent in a day for no clear reason, should have raised at least a few doubts about market rationality.
These events, however, which Keynes would have considered evidence of the unreliability of markets, did little to blunt the force of a beautiful idea. The theoretical model that finance economists developed by assuming that every investor rationally balances risk against reward — the so-called Capital Asset Pricing Model, or CAPM (pronounced cap-em) — is wonderfully elegant. And if you accept its premises it’s also extremely useful. CAPM not only tells you how to choose your portfolio — even more important from the financial industry’s point of view, it tells you how to put a price on financial derivatives, claims on claims. The elegance and apparent usefulness of the new theory led to a string of Nobel prizes for its creators, and many of the theory’s adepts also received more mundane rewards: Armed with their new models and formidable math skills — the more arcane uses of CAPM require physicist-level computations — mild-mannered business-school professors could and did become Wall Street rocket scientists, earning Wall Street paychecks.

To be fair, finance theorists didn’t accept the efficient-market hypothesis merely because it was elegant, convenient and lucrative. They also produced a great deal of statistical evidence, which at first seemed strongly supportive. But this evidence was of an oddly limited form. Finance economists rarely asked the seemingly obvious (though not easily answered) question of whether asset prices made sense given real-world fundamentals like earnings. Instead, they asked only whether asset prices made sense given other asset prices. Larry Summers, now the top economic adviser in the Obama administration, once mocked finance professors with a parable about “ketchup economists” who “have shown that two-quart bottles of ketchup invariably sell for exactly twice as much as one-quart bottles of ketchup,” and conclude from this that the ketchup market is perfectly efficient.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat