Suomen kristillinen varhaishistoria ja heimovaltiot

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Terve.

Tämä aihe ehkä saattaisi passata tuonne "Lalli ja Erik" ketjuun, mutta aloitanpa tähän:

------------------------------------------------------------------------------------
[size=150:n31lw3fi]Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika[/size:n31lw3fi]

Sain käsiini Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salon kirjan "Risti ja Rauta" vuodelta 2004, sekä hänen artikkelinsa "Faravidin retket ja Satakunnan organisoituminen rautakaudella" (Faravid, osa 27, Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen vuosikirja 2003), sekä pari muuta muiden tutkijoitten tekemää koosteartikkelia aiheesta. Salo luultavasti tällä hetkellä elävistä tutkijoista ja asiantuntijoista tuntee parhaiten Suomen rautakauden ja pronssikauden arkeologian.

Näyttää erittäin vahvasti siltä, että käsitys jonka mukaan kristinuskon ja kulttuurin olisivat maahamme tuoneet ruotsalaiset, ei pidä uudemman tutkimuksen mukaan lainkaan paikkaansa. Kristinuskon kannalta merkille pantavaa on, että jo 900-luvun alussa, noin parisataa vuotta ennen väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinais-suomalaisista oli arkeologian valossa kristittyjä, ja ilman miekkalähetystä (Suomen Historian Pikkujättiläinen 2004). On arveltu, että 1100-luvulla, siis väitetyn ensimmäisen ristiretken aikaan, Varsinais-Suomi ja Satakunta olisivat olleet jo pääosin kristittyä aluetta.

Emeritusprofessori Unto Salon mukaan kristinuskon historia Suomessa on vieläkin varhaisempaa perua. Arkeologian valossa kristinusko tuli Suomeen ennen Ruotsia. Ensimmäiset merkittävämmät arkeologiset merkit kristinuskosta Suomessa ovat 500-luvulta alkaen, ja ne ovat bysanttilaista alkuperää. Ensimmäiset merkit kristinuskosta Ruotsissa ovat vasta 600-luvulta, ja nekin bysanttilaista alkuperää. Kristinusko siis tuli idästä ja rantautui ensin Suomeen ja vasta myöhemmin Ruotsiin.

Salon mukaan kristinusko rantautui Kalantiin ja Satakunnan ydinalueille viimeistään 500-luvun lopulla, ja 600-luvun loppuun mennessä koko Satakunta, Kalanti, ja Etelä-Pohjanmaan rannikko sekä Lounais-Suomi olivat jo jossain määrin kristinuskon piirissä olevaa aluetta. Hämeeseen ja Karjalaan kristinusko levisi 800-luvulla, ja sielläkin se oli itäistä perua. Merkittävintä maamme kristillisen historian kannalta kuitenkin on, että bysanttilaisperäinen kristinusko oli 800-luvun loppuun mennessä levinnyt ja tunnettu koko suomalaisalueella, ja vanhaslaavilaisten kirkollisten lainasanojen, kuten suntio, perusteella Suomessa on ollut myös seurakuntia.

Suntio tulee muinais-venäjän tuomaria merkitsevästä sanasta. Tuohon aikaan sodija:n tehtävä ei suinkaan ollut "seurakuntapalvelija", vaan hän vastasi seurakunnan hallinnosta ja järjestyksestä, kun papit taas vastasivat hengellisestä toiminnasta. Unto Salon mukaan on arkeologisten esinelöytöjen perusteella on erittäin todennäköistä, että maassamme on ollut myös seurakuntia ja kirkkoja. Hän arvelee, että niiltä paikoilta Suomessa, jossa nimi kirkko-esiintyy paikannimessä, mutta joissa ei ruotsalaisvallan aikana eikä myöhemminkään ole tiettävästi kirkkoja ollut, voitaisiin ehkä löytää näiden varhaisten bysanttilaisten puukirkkojen jäänteitä.

Tähän vielä ote "Risti ja Rauta"-teoksen esipuheesta, liittyen ensimmäiseen ruotsalaisten ristiretkeen Suomeen:

"Käännytys oli kuitenkin aseellisen hyökkäyksen kaunis kristillinen verho, sillä suomalaiset olivat puoliksi kristittyjä jo vanhastaan. Kalmistojen kristilliset korut ja muinaisvenäjästä omaksutut kristinuskon perustermit osoittavat, että kristinusko tunnettiin yleisesti koko suomalaisalueella, joskin vanhoihin uskomuksiin yhdistyneenä (Oma huomatus: Ortodoksia on sallivampaa kansanuskomuksia kohtaan kuin katolisuus tai luterilaisuus, uhrattiinhan Itä-Karjalassa härkiä praasniekan yhteydessä vielä 1800-luvullakin). Se oli johtanut ilmeisesti kristillisiin sukuihin ja muihin yhteisöihin. Mutta Suomen varhainen kristillisyys oli ortodoksialkuista eikä Rooman kannalta juuri pakanuutta parempaa, poikkeuksena Kalannin seutu, joka lienee liittynyt Rooman kirkkoon jo 1000-luvun jälkipuolella."

Rautakautiset päällikkö-kuninkaat

Vanhojen kronikoiden ja saagojen mukaan Suomessa oli päällikkö-kuninkaita ja järjestäytyneitä heimovaltioita ennen ruotsalaisten tuloa. Suomen heimokuningasaika alkoi ilmeisesti merovingiajalla 500-luvun lopulla. Tuolloin Suomessa alkoi arkeologian kannalta hyvin vauras ja rauhallinen aika ja kauppayhteydet olivat vilkkaat niin itään, etelään kuin länteenkin.
Unto Salon mukaan nimi Satakunta tulee juuri sotilaallisesta organisoitumisesta. Satakunnan ja Kalannin alue oli jaettu 12 "Satakuntaan", joista jokaisen piti varustaa 100 tai 120 miestä sotaan kuninkaan (heimopäällikkö) niin vaatiessa tai vihollisen uhatessa. Salon mukaan tämä Kalannin ja vanhan Satakunnan alueen sotilaallinen ja hallinnollinen organisoituminen ja käytännössä siis "kuningaskunnan" perustaminen ajoittuu arkeologian valossa 600-luvun alkuun tai jopa 500-luvun lopulle.

Saagojen mukaan nykyisen Suomen alueella oli tuolloin kuningaskunta nimetä Kainuu eli Kvenaland. Nimi merkitsee alavaa, merestä noussutta maata, ja viittaa Pohjanlahden rannikko-alueeseen. Satakunta-organisaation piiriin kuului Unto Salon mukaan koko vanha Satakunta (Kokemäenkartanon lääni) sisältäen Kalannin, nykyisen Pohjois-Hämeen ja osan Etelä-Pohjanmaata. Tämän alueen kulttuurinen ydin 500-luvun lopulta alkaen oli Kalanti, jonka vanha nimi, Kainland eli Kainuland, tunnettiin ja muistettiin vielä 1500-luvulla (Agricola). Ilmeisesti Kokemäki oli jonkinlainen alueen keskuspaikka. Nimi Kainuu siirtyi myöhemmin 800-luvulla Torniojokilaaksoon ja Länsi-Pohjaan. Nykyinen Kainuu oli lähinnä vanhan kainulaisen eränautinta-alueen itärajaa.

Skandisaagoissa Suomea kutsutaan Jotunheimiksi, Jotunien maaksi. Nimi tulee siitä, että saagojen mukaan ensimmäinen ja Kainuun kuningas on nimeltään Fornjot eli "Vanha-Jotuni". Orkney-saarten jaarlien saagassa mainitaan 900-luvun paikkeilla elänyt historiallinen henkilö, jaarli Rongvald. Tästä taaksepäin laskien saagassa mainittuja sukupolvia tullaan Fornjótin, "Kainuun ja Suomen kuninkaan" nimen kohdalla juuri 500-luvulle.

Jotuneista ja Fornjot-nimen suhteen on mielenkiintoista, että erään tutkijan mukaan (puhuin hänen kanssaan puhelimessa) Saksilainen kronikka 600-luvulta mainitsee Suomen ja Karjalan olemassaolon tuohon aikaan kuningaskuntina, jotka olisivat olleet juuttien perustamia. Arvellaankin, että Jotunheim -nimi tulee juuri juutti-sanasta, ja Fornjótin nimi voidaan kääntää myös tarkoittavan "Muinais-Juuttia". Juutit lähtivät 500-luvulla nykyisen Tanskan alueelta yhdessä anglien ja saksien kanssa Britanniaan, ja perustivat Englannin. Ilmeisesti jotkut lähtivät myös itään.

Mutta tuliko ”juutteja” myös etelämpää? Reininmaan piispankirja 600-luvulta kertoo, että sata vuotta aiemmin, siis 500-luvun alussa, alueelta oli muuttanut paljon ihmisiä "jonnekin hyvin kauas pohjoiseen". Yllättäen Euran kalmiston arkeologiset löydöt voivat vahvistaa tätä Reininmaan piispan kertomaa. Arkeologit ovat löytäneet 500-luvulta Suomessa esineistöltään erittäin rikkaita hautalöydöksiä, joiden esineistö; frankkilaiset miekat, keihäät, varusteet ja korut sekä muut esineet, haudattujen ohella ovat tulleet suoraan Keski-Euroopan sydämestä, Frankfurtin seudulta eli Reininmaalta. Salo tosin arvelee, että haudat kuuluivat Keski-Euroopassa palkkasotureina palvelleille ja kotiin palanneille suomalaisille, mitä vastaan tosin sotii haudattujen ihmisten pituus.
Nimi Fornjot voidaan nimittäin kääntää myös "Muinais-Jätiksi". Kotimainen ja skandinaavinen kansanperinne tunteekin paljon tarinoita jättiläisistä. Suomalainen kansanperinne puhuu Kaleva-jättiläisestä ja tämän pojista. Tutkija Martti Linna vetääkin yhtäläisyysmerkin Fornjotin ja Kalevan välille. "Jättiläisyys" voi selittyä sillä, että Euran hautalöytöjen luurankojen pituus on miehillä jopa yli 190cm, kun tuohon aikaan Suomessa ja Skandinaviassa ihmisten keskipituus oli n. 140 ja 160 cm (Tanskalaiset ja Saksalaisethan ovat edelleenkin tunnetusti pitempiä kuin me suomalaiset). Kaleva-nimeen liittyen onkin mielenkiintoista, että 600-luvulla kirjoitettu anglo-saksinen Widsith -kertomus kertoo, että "Caelic hallitsi suomalaisia". Linna pitää Caelic-nimeä germaanisena väännöksenä Kalevasta.

Mielenkiintoista on se, että virallisesti Englannin vanhat kuninkaat ja iso osa muutakin Länsi-Euroopan aatelistoa johtaa sukupuunsa tästä Fornjótista, Suomen ja Kainuun kuninkaasta. Saagojen mukaan Norri, joka oli Fornjotin jälkeläinen viidennessä polvessa, tuli veljensä ja miestensä kanssa Skandien yli, valtasi Trondheimin vuonon alueen ja perusti Norjan. Vielä nykyistenkin "virallisten" sukupuiden mukaan vanhat Norjan kuninkaat, Orkney-saarten jaarlit ja Normandian herttuat kuten Wilhelm Valloittaja polvetuvat hänestä. Wilhelmistä taas Englannin ylä-aateli ja vanhat kuninkaat. Näin ollen, jos sukupuu pitäisi paikkansa, vanha suomalainen Fornjotin/Kalevan dynastia istui Englannin valtaistuimilla vielä ennen kuin nykyiset Tudor-sukuiset (alk. Sachsen-Coburg-Gotha) kuninkaat tulivat Britannian valtaistuimelle pari sataa vuotta sitten.

Karjalan perustaminen ja suomalais-sukuinen Rurik

Karjalan perustamisesta olen lukenut väitteen jonka mukaan Tatishtshevin Venäjän Historian kronikan ensi painos 1740-luvun alussa kertoisi, että kuningas Fornjótin poika, Kari (saagojen mukaan Norrin isoisoisoisä) tuli ja perusti Laatokan rannalle Karila-nimisen kauppapaikan, venäjäksi "Korela", josta Karjala ja karjalaiset olisivat saaneet nimensä. Tämä "Korela" tunnetiin ennen viime sotia Käkisalmen kaupunkina. Jos Kainuu perustettiin 500-600-lukujen taitteessa, ja saksilainen kronikka mainitsee Karjalan 600-luvulla, niin sen perustamisen on täytynyt tapahtua 600-luvun alkupuoliskolla. Skandisaagojen mukaan Kari oli Suomen ja Kainuun kuningas isänsä Fornjótin jälkeen. Arkeologian kannalta asutus Laatokan pohjois- ja länsirannoilla tosin tihenee vasta 800-luvulla.

Novgorodiin liittyen on mielenkiintoista, että Rodslagenin "ruotsalainen" viikinkinkuningas Rurik, josta tuli Novgorodin ensimmäinen hallitsija 900-luvulla, oli suomalaista alkuperää. Tämän todistaa moderni DNA-tutkimus. Rurikin jälkeläisten geneettinen isälinja on nimittäin suomalaista/Pohjois-Euraasialaista N3 Y-DNA-haploryhmää. Kaikki DNA-testatut Rurikin jälkeläiset, mukaan lukien vanhaan venäläiseen aateliin kuuluvat ruhtinaat Gagarin ja Pariisissa asuva ruhtinas Dmitri Shahavskoi, ovat Y-DNA -haploryhmältään Suomalais-ugrilaista eli Pohjois-Euraasialaista N3 isälinjaa, ei siis kumpaakaan läntistä, ei germaanista I-ryhmää, eikä Länsi-Eurooppalaista R1b:täkään, saatikka että olisi ollut slaavilais-iraanista R1a:ta (jota venäläiset hänen olettivat olleen ennen kuin tulokset tulivat). Lisäksi venäläiset kronikat kertovat, että Rurikin kruunajaisissa (kun hänestä tuli Novgorodin hallitsija) oli läsnä Suomen ja Karjalan kuninkaat.

Venäjän keisarinna Katariina Suuri ei tykännyt suomensukuisten heimojen liian suuresta osuudesta Venäjän historiassa, erityisesti Novgorodin perustamisessa, ja hän käski edellä mainitut kohdat Tatishtshevin kronikan myöhemmistä painoksista. Ilmeisesti asenne vaivaa vielä nykyäänkin. DNA-tutkimuksissa nimittäin löytyi geneettisesti kaikkein lähintä sukua Rurikille oleva henkilö Suomesta, mikä on järkyttänyt venäläisiä, jotka eivät ole halunneet uskoa edes sitä, että Rurik olisi ollut viikinki, vaan halunneet pitää häntä slaavina, saatika sitten sitä että hän paljastuikin suomalais-sukuiseksi.

DNA-tutkimus ja lännestä tullut maahanmuutto

Liittyen 500-luvun migraatioihin Tanskan ja Saksan suunnalta on myös mielenkiintoista se, että DNA-tutkimus näyttäisi tukevan tätä arkeologian ja vanhojen lähteiden kertomaa rautakautisesta germaanien maahanmuutosta. Nimittäin huomattavan suuri osa suomalaisten läntisistä Y-DNA -isälinjoista on paljon vanhempaa perua, kuin ruotsinvallan ajalta. Skandinaavista eli pohjois-germaanista I1a Y-DNA haploryhmää esiintyy Suomessa suhteessa kaikkein eniten juuri Satakunnassa (52% miehistä) ja suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla (47%). (Lähde: Lappalainen, T. et al. Regional differences among the Finns: A Y-chromosomal perspective. Gene.)

Näin ollen onkin merkillepantavaa, että Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tätä "ruotsalaista" haploryhmää (36%) ei ole paljonkaan enempää kuin sisämaassa Hämeessä (35%), ja Varsinais-Suomessa, missä maamme historiallisella ajalla olisi pitänyt olla kaikkein suurin ruotsalaisen maahanmuuton vaikutus, I1a -haploryhmää on vain 28%:lla miehistä. Yllättäen itäinen N3 haploryhmä on Varsinais-Suomessa yleisempi kuin missään muualla Länsi-Suomessa. Sitä edustaa 60% varsinais-suomalaisista miehistä (Lappalainen et al.)

Tämän valossa on mielestäni selvää, että ruotsinvallan ajalla maahamme lännestä tullut muutto on ollut väestön kokonaisuuden kannalta vähemmän merkityksellistä kuin aikaisempi rautakautinen ja sitä edeltänyt maahanmuutto, joka ei arkeologian ja varhaisaikoja käsittelevien lähteiden valossa ehkä tullutkaan maahamme Ruotsista vaan todennäköisesti etelämpää, Tanskasta ja Pohjois-Saksasta.
-------------------------------------------------------------------------

Naputtelin yllä olevan kirjoituksen viime syksynä. Mitä mieltä olette aiheesta?

Sivut

Kommentit (112)

Vierailija

Vielä lisäyksenä Rurikiin, että Rurik oli skandilähteiden mukaan Tanskan kuningasukuun kuulunut prinssi Rügenin saarelta. Tanskan tuolloinen kuningassuku johti omat juurensa Norjan vanhoihin kuninkaisiin ja sitä kautta Fórnjotiin. Jos kerran Rurik oli N3-haploryhmää, tarkoittaa se sitä, että myös Fórnjot (tai suvun alkuperä joka tapauksessa) olisi ollut samaa haploryhmää. Tällöin tosin tulee kyseenalaiseksi, se, tuliko Fornjot Jutlandista tai Reininmaalta.

Vierailija
turjalainen

Tämän valossa on mielestäni selvää, että ruotsinvallan ajalla maahamme lännestä tullut muutto on ollut väestön kokonaisuuden kannalta vähemmän merkityksellistä kuin aikaisempi rautakautinen ja sitä edeltänyt maahanmuutto, joka ei arkeologian ja varhaisaikoja käsittelevien lähteiden valossa ehkä tullutkaan maahamme Ruotsista vaan todennäköisesti etelämpää, Tanskasta ja Pohjois-Saksasta.

Kysymys lieneekin lähinnä siitä, tuliko I1a Tanskasta ja Pohjois-Saksasta suoraan vettä pitkin, vai rantauduttiinko välillä ehkä pidemmäksikin aikaa Ruotsiin, esimerkiksi Gotlantiin, mistä matka jatkui myöhemmin Suomeen.

Saaga Norjan löytämisestä alkaa sanoilla:

http://www.northvegr.org/lore/oldheathen/064.php

"There was a king named Fornjot. He reigned over Gotland, which we now know as Finland and Kvenland."



Eli "Olipa kerran kuningas nimeltään Fornjot. Hän hallitsi Gotlantia, jonka me nykyään tunnemme Finlandina ja Kvenlandina."

Fornjotin valta on saattanut ulottua Gotlannista Suomeen ja Kainuunmaahan.

Gotlannissa sanotaan ainakin olleen kuninkaan nimeltään Gauti tai Jat, jolla oli lapsenlapsi nimeltään Finn (the Trojan). Ehkäpä hänestä kuolemansa jälkeen tulis muinais-Jat tai muinais-Jot, eli Fornjot:

http://fabpedigree.com/s004/f782720.htm

Gauti (King) in GOTLAND

aka Gaut (eponym of GOTHS); poss. identical to Odin, poss. identical to Jat, don't expect legendary genealogies to make sense chronologically!; (relation to other early Kings of Gotland: Gestiblindus & Gizur ?)

Poss. HM George I's 27-Great Grandfather. Poss. HRE Ferdinand I's 23-Great Grandfather. HRH Charles's 39-Great Grandfather. Poss. Agnes Harris's 31-Great Grandfather.
Wife/Partner: (missing)
Probable Children: Gautrek `the Mild' GAUTSSON (King) of GOTLAND ; Ring (King) of SVEA (East Gotaland)
Alternative Fathers of Probable Children: prob. not Eystein ADILSSON, q.v. ; Jat (Geata)
______ ______ ______ ______ _____ _____ _____ _____ ____ ___ ___
/ -- Finn (the TROJAN ?) + ==&=> [ 60,&]
/ -- Frithuwulf (the TROJAN ?)
/ | (skip this generation?)
/ -- Frealaf (Friallaf Froethelaf) (160? - ?)
/ | (skip this generation?)
/ -- Frithuwald (Bor) (190? - ?)
| | or: Frealaf (Frithuwald's son)
/ | OR: Marbold (Marbod Harbod) (King) of SAXONS + ==&=> [ 70,&]
/ -- poss. Woden (Wodan Odin) of ASGARD
| \ | OR: prob. not Odin (GOD) of the NORSE + ====> [ 3]
| | | or: Woden of ASGARD, q.v.
| | / -- Finn (the TROJAN ?) + ==&=> [ 60,&]
| | / -- Froethelat
| | / | or: prob. not Willichin II (Prince) of SAXONS, q.v.
/ \ -- Beltsea (Beltsa) of ASGARD
- Gauti (King) in GOTLAND
\

http://fabpedigree.com/s008/f181038.htm

Vierailija
turjalainen
Vielä lisäyksenä Rurikiin, että Rurik oli skandilähteiden mukaan Tanskan kuningasukuun kuulunut prinssi Rügenin saarelta. Tanskan tuolloinen kuningassuku johti omat juurensa Norjan vanhoihin kuninkaisiin ja sitä kautta Fórnjotiin. Jos kerran Rurik oli N3-haploryhmää, tarkoittaa se sitä, että myös Fórnjot (tai suvun alkuperä joka tapauksessa) olisi ollut samaa haploryhmää. Tällöin tosin tulee kyseenalaiseksi, se, tuliko Fornjot Jutlandista tai Reininmaalta.

Rurikin haploryhmää tuskin on varmistettu N3:ksi. Esimerkiksi Gediminid prinssien, joita on arveltu Rurikin jälkeläisiksi ovat näköjään haploryhmää I1a:

http://freepages.genealogy.rootsweb.com ... /ydna.html

This database will give opportunity to very many males in the world to check whether they have (or haven’t) descended from Rurik. It was also believed that the Gediminid princes were descendants of Rurik on the Polotsk branch. However, the preliminary results do suggest that this is not really so. Its idea would be also to create the so-called modal Y-DNA pattern for Rurik, as well as for Gedimin.

Siinä ei ole tarvittu kuin yksi "aisankannattaja" Rurikin jälkeläisten joukossa, ja Y-haploryhmä on vaihtunut. Onko se sitten vaihtunut I1a:sta N3:ksi vai päinvastoin, tai ihan jotenkin muuten, onkin sitten jo eri kysymys.

Pertinax
Seuraa 
Viestejä1782
Liittynyt13.9.2006

Saksalaisten kauppiaiden suuri panos Suomen menneiden vuosisatojen kaupassa ja koko kaupunkilaitoksen synnyssä on tuttu tosiasia. Seuraavaan valittujen teemojen tueksi lienee kuitenkin sopivaa palauttaa mieleen muutama kenties etäiseltä tuntuva, mutta kiistatta sangen valaiseva yksityiskohta:

Ensinnäkin Suomen vanhimman kaupungin Turun ensimmäinen nimeltä tunnettu (1316) porvari Hartmannus näyttää olleen saksalainen. Johdonmukaista olikin sitten, että seuraavalla kymmenluvulla kaupungissa oli jo saksalaiseen tapaan raati ja pormestari. Myös Turun vanhimman asemakaavan esikuva oli otettu Saksasta, Danzigista.

Samoin 1340-luvun lopussa Kokemäenjoen suuhun perustetun Ulvilan kauppalan asukkaat olivat Ruotsista Mälarin seudulta ja Gotlannista tulleita kauppasaksoja.

Saksalaisten kaupunkihegemoniasta kertoo se, että 1400-luvun alkupuoliskolla niin Turun kuin Viipurinkin asukkaista noin kolmannes oli saksalaisia. Turussa vuosina 1400-1471 tunnetuista pormestareista yhdeksän oli saksalaista, neljä ruotsalaista ja yksi suomalainen. Raatimiehistä noin puolet oli saksalaisia. [1]

http://www.genealogia.fi/genos/54/54_81.htm

Kieli oli alasaksa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alasaksa

Vierailija
turjalainen
Kristinuskon kannalta merkille pantavaa on, että jo 900-luvun alussa, noin parisataa vuotta ennen väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinais-suomalaisista oli arkeologian valossa kristittyjä

Ihminen joka väittää suomalaisten olleen kristinuskossa ennen kristinuskoa ja/tai sen tuloa, on täysin "pihalla" ajasta ja ajoituksesta. Suomessa, nykyisessä Turussa (Turku = Maria), oli Marialle omistettu temppeli/kappeli, ja sillä ei ole mitään tekemistä Kristinuskon (350 -luvun jälkeinen organisaationa, josta Lutherilaisuus on peräisin 1500 -luvulta) kanssa joka sen tuhosi. Nykyisen Goottilaisen > Lutherilaisen > Ruotsalaisen Tuomiokirkon seinissä on osia Marialle omistetusta temppelistä/kappelista. Vanhimmat osat, ovat ~2000 vuotta vanhoja.

Vierailija
turjalainen
Vielä lisäyksenä Rurikiin, että Rurik oli skandilähteiden mukaan Tanskan kuningasukuun kuulunut prinssi Rügenin saarelta. Tanskan tuolloinen kuningassuku johti omat juurensa Norjan vanhoihin kuninkaisiin ja sitä kautta Fórnjotiin. Jos kerran Rurik oli N3-haploryhmää, tarkoittaa se sitä, että myös Fórnjot (tai suvun alkuperä joka tapauksessa) olisi ollut samaa haploryhmää. Tällöin tosin tulee kyseenalaiseksi, se, tuliko Fornjot Jutlandista tai Reininmaalta.

R.M.(R)S. (R.V.R.IC.) ei ole nimi vaan se on titteli. Skandilähteet voi unohtaa täysin luotettavina lähteinä, sillä nillä ei ollut kieltä eikä keilioppia ennen 1526. Maailman historiassa viimeisenä kehittynyt kieli, ja kehitetty kieli, on Ruotsin kieli. Se on 482, ja korkeintaan 666 vuotta vanha. Noista Fornjotfuthharkfnuffaravidit -saagoista voitte vääntää viikinkilaivan ja seilata sillä silkkitietä pitkin persiaan.

Vierailija
Pertinax
Saksalaisten kauppiaiden suuri panos



Oli ko Saksa silloin olemassa?

Pertinax
Ensinnäkin Suomen vanhimman kaupungin Turun



Turku ei ollut Turku siihen aikaan. Turku on mutaatio Maria nimestä; Ruotsalaiset eivät osanneet puhua kuin ihmiset 1500 -luvulla kun ei ollut kieltä ja kielioppia; Maria kääntyi Turuksi.

Pertinax
ensimmäinen nimeltä tunnettu (1316) porvari



Siihan aikaan ei ollut porvareita.

Pertinax
Hartmannus näyttää olleen saksalainen.



eikä saksalaisia

Pertinax
Ruotsista Mälarin seudulta ja Gotlannista tulleita kauppasaksoja.

Ei siihen aikaan ollut Ruotsia. Ruotsi on vasta 1809 jälkeen Suomen ja Norjan välissä oleva alue. Ruotsi ei ole vielä tänä päivänäkään maa.

Vierailija
Matti E Simonaho
R.M.(R)S. (R.V.R.IC.) ei ole nimi vaan se on titteli. Skandilähteet voi unohtaa täysin luotettavina lähteinä, sillä nillä ei ollut kieltä eikä keilioppia ennen 1526. Maailman historiassa viimeisenä kehittynyt kieli, ja kehitetty kieli, on Ruotsin kieli. Se on 482, ja korkeintaan 666 vuotta vanha. Noista Fornjotfuthharkfnuffaravidit -saagoista voitte vääntää viikinkilaivan ja seilata sillä silkkitietä pitkin persiaan.

En nyt muuten jaksa tuubaa muuten kommentoida, mutta fakta on, että islantilaiset saagat saivat kirjoitetun asunsa jo 1200-luvulla, eikä niiden kielioppi ja kirjoitusasu ole siitä ajasta juuri muuttunut. Islannin kieli on lähes muuttumattomana säilynyttä alkuperäistä skandinaavia, tänäkin päivänä islantilaislapset kykenevät lukemaan ja ymmärtämään Eddaa ja muita saagoja, alkuperäisessä kirjoitusasussaan ja kielessään. Nyky-ruotsin sanastosta sen sijaan yli 70% on 1600-luvun saksaa.

Toisin kuin islantilaiset Eddastaan, on suomalaisten Kalevalasta jouduttu ottamaan jo viisi tarkistettua ja uudemmille kieliasuille painettua painosta, kun se on alunperin kirjoitettu 1830-luvun Vienan murteella, ja jopa suomen kirjakielikin on niin muuttunut sitten 1840-luvun, niin, ettei keskiverto nykylapsi ymmärrä kunnolla edes 1840-luvun suomenkielistä painosta.

Vierailija
Moses Leone

Rurikin haploryhmää tuskin on varmistettu N3:ksi. Esimerkiksi Gediminid prinssien, joita on arveltu Rurikin jälkeläisiksi ovat näköjään haploryhmää I1a:

http://freepages.genealogy.rootsweb.com ... /ydna.html

Siinä ei ole tarvittu kuin yksi "aisankannattaja" Rurikin jälkeläisten joukossa, ja Y-haploryhmä on vaihtunut. Onko se sitten vaihtunut I1a:sta N3:ksi vai päinvastoin, tai ihan jotenkin muuten, onkin sitten jo eri kysymys.

Paljon mahdollista joo, mutta kyllä se on varmistettu jo. Rurikin jälkeläisistä on testattu jo useita, ja FIDNA:n vetäjän mukaan haplo on N3. Tanskalaisista nykyäänkin vain alle prosentilla on haplo N3.

Vierailija
turjalainen
Moses Leone

Rurikin haploryhmää tuskin on varmistettu N3:ksi. Esimerkiksi Gediminid prinssien, joita on arveltu Rurikin jälkeläisiksi ovat näköjään haploryhmää I1a:

http://freepages.genealogy.rootsweb.com ... /ydna.html

Siinä ei ole tarvittu kuin yksi "aisankannattaja" Rurikin jälkeläisten joukossa, ja Y-haploryhmä on vaihtunut. Onko se sitten vaihtunut I1a:sta N3:ksi vai päinvastoin, tai ihan jotenkin muuten, onkin sitten jo eri kysymys.




Paljon mahdollista joo, mutta kyllä se on varmistettu jo. Rurikin jälkeläisistä on testattu jo useita, ja FIDNA:n vetäjän mukaan haplo on N3. Tanskalaisista nykyäänkin vain alle prosentilla on haplo N3.

Millä tavalla varmistettu? Ei Rurikista itsestään ole saatu DNA-näytettä tai hänen lähisukulaisistaan. Näytteet ovat harrastelijan nykyään elävistä ihmisistä keräämiä. Jostain syystä tuo harrastelija on päättänyt Rurikin Y-haplon olleen N3. En näe mitään syytä miksi nuo Gediminid-prinssien I1a-jälkeläiset eivät voisi edustaa Rurikin Y-haploa, jos heitä kerran on pidetty Rurikin jälkeläisinä, samoin kuin joitain N3-haploryhmää olevia on pidetty Rurikin jälkeläisinä. Kumpi tahansa vaihtoehto voi olla oikein, tai vaikka molemmat väärin ja oikea haplo olisikin esim R1a.

Vierailija
turjalainen
En nyt muuten jaksa tuubaa muuten kommentoida, mutta fakta on, että islantilaiset saagat saivat kirjoitetun asunsa jo 1200-luvulla

Jokaisen kirjoituksen voi ajoittaa +-100 vuoden tarkkuudella, jopa "islantialaiset saagat". Meille esitetään "Mikael Agricolaa" Suomen kirjakielen kehittäjänä ja "isänä", ja kansiin pn komiasti präntätty 1500 -luku, mutta suomen kielen jatkomuotoisuus, sanat ja kielioppi paljastaa ensinnäkin sen, että "Mikael Agrciolan" kirjoitukset on peräisin 1800 -luvulta, ja toiseksi sen, että "Mikael Agricolaa" ei ole koskaan ollut olemassa. Ja kuva, mitä "Mikael Agricolasta" esitetään, on pienin muutoksin kopio maalauksesta joka esittää todellisesta Mikael Agricolaa, mutta jolla ei ole mitään tekemistä Suomen ja Suomen kielen kanssa.

Ruotsalaisen retoriikan mukaan, jos Volvo muuttaa 1500 -luvulla rakennettuun taloon ja aloittaa tuotannon siellä, Volvoa on rakennettu 1500 -luvulta saakka. Eli heti kun esität jotain ajassa jolloin sitä ei ollut, sinä valhtelet.

Vierailija
turjalainen
Nyky-ruotsin sanastosta sen sijaan yli 70% on 1600-luvun saksaa.

Nykyisiä nimiä käyttäen, Saksan kieli ennen Goottien > Ruotsin kielen vaikutusta Keski-Euroopassa, on Suomen ja Englannin kielen välimaastossa. Ruotin kieli on yhtä paljon sukua Saksan kielelle, kuin minä olen sukua yskivälle naapurille jolla on sama virus kuin minussa. Minun ja naapurin sukulaisuus ei määräydy viruksen mukaan.

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007
Pertinax
Saksalaisten kauppiaiden suuri panos Suomen menneiden vuosisatojen kaupassa ja koko kaupunkilaitoksen synnyssä on tuttu tosiasia. Seuraavaan valittujen teemojen tueksi lienee kuitenkin sopivaa palauttaa mieleen muutama kenties etäiseltä tuntuva, mutta kiistatta sangen valaiseva yksityiskohta:

Ensinnäkin Suomen vanhimman kaupungin Turun ensimmäinen nimeltä tunnettu (1316) porvari Hartmannus näyttää olleen saksalainen. Johdonmukaista olikin sitten, että seuraavalla kymmenluvulla kaupungissa oli jo saksalaiseen tapaan raati ja pormestari. Myös Turun vanhimman asemakaavan esikuva oli otettu Saksasta, Danzigista.

Samoin 1340-luvun lopussa Kokemäenjoen suuhun perustetun Ulvilan kauppalan asukkaat olivat Ruotsista Mälarin seudulta ja Gotlannista tulleita kauppasaksoja.

Saksalaisten kaupunkihegemoniasta kertoo se, että 1400-luvun alkupuoliskolla niin Turun kuin Viipurinkin asukkaista noin kolmannes oli saksalaisia. Turussa vuosina 1400-1471 tunnetuista pormestareista yhdeksän oli saksalaista, neljä ruotsalaista ja yksi suomalainen. Raatimiehistä noin puolet oli saksalaisia. [1]

http://www.genealogia.fi/genos/54/54_81.htm

Kieli oli alasaksa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alasaksa

Suomen kaupungit olivat aluksi ulkomaalaisten perustamia kauppapaikkoja, ei pysyviä asuinpaikkoja. Tästä syystä monet vanhat kaupungit hävisivät kuin tuhka tuuleen kaupankäynnin siirryttyä jostakin syystä muualle.

Monet kaupunkien hävitystarinat ovat liioiteltuja, kaupunki vain lakkasi olemasta kun sitä ei enää tarvittu. Esimerkiksi Sigtunan hävitystarinaa on epäilty liioitelluksi ja propagandistiseksi.

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Vierailija
Moses Leone
turjalainen
Vielä lisäyksenä Rurikiin, että Rurik oli skandilähteiden mukaan Tanskan kuningasukuun kuulunut prinssi Rügenin saarelta. Tanskan tuolloinen kuningassuku johti omat juurensa Norjan vanhoihin kuninkaisiin ja sitä kautta Fórnjotiin. Jos kerran Rurik oli N3-haploryhmää, tarkoittaa se sitä, että myös Fórnjot (tai suvun alkuperä joka tapauksessa) olisi ollut samaa haploryhmää. Tällöin tosin tulee kyseenalaiseksi, se, tuliko Fornjot Jutlandista tai Reininmaalta.

Rurikin haploryhmää tuskin on varmistettu N3:ksi. Esimerkiksi Gediminid prinssien, joita on arveltu Rurikin jälkeläisiksi ovat näköjään haploryhmää I1a:

http://freepages.genealogy.rootsweb.com ... /ydna.html

This database will give opportunity to very many males in the world to check whether they have (or haven’t) descended from Rurik. It was also believed that the Gediminid princes were descendants of Rurik on the Polotsk branch. However, the preliminary results do suggest that this is not really so. Its idea would be also to create the so-called modal Y-DNA pattern for Rurik, as well as for Gedimin.



Siinä ei ole tarvittu kuin yksi "aisankannattaja" Rurikin jälkeläisten joukossa, ja Y-haploryhmä on vaihtunut. Onko se sitten vaihtunut I1a:sta N3:ksi vai päinvastoin, tai ihan jotenkin muuten, onkin sitten jo eri kysymys.

Joillakin Rurikista polveutuneiksi arvelluista prinsseistä haploryhmä on näköjään ollut R1a, joten aisankannattajia on kuluneiden 1000 vuoden aikana ollut ehkä parikin (mikä ei keskimääräisesti ottaen olisi vielä edes monta).

http://freepages.genealogy.rootsweb.com ... /ydna.html

Besides, it was discovered that the Volkonsky/Obolensky branch is of a Slavic descent (genetic haplogroup R1a1), and most probably the princes in this branch are not descended from Rurik.



Oletetaan, että syntyneistä lapsista keskimäärin 4%:lla ei biologinen isä ole se, jota isäksi väitetään:

http://www.isogg.org/fgd.htm


One review, published in April 2004 paper by Professor Kenneth Anderson,
University of Oklahoma, reviewed and studied 66 published studies on the per cent
of non-paternal events in father-son tests. (April 15, 2004, Kenneth G.
Anderson. Professor, Anthropology, University of Oklahoma “How well does paternity
confidence match actual paternity? Evidence from worldwide nonpaternity
rates?” ) Anderson classified the results into 3 groupings, based on the test
subjects’ certainty in their confidence of the knowledge of their own paternity.
The non-paternity rates for the 3 groups were 1.9%, 3.9%, and 30.9%. Fathers
with high paternity confidence seem to be correct in assessing non-paternity, the
1.9% rate. “High and unknown” levels of paternity confidence exhibited the
3.9% rate. Those who didn’t know, e.g., low paternity confidence, had the
highest non-paternity rate, n.b. 30.9%.

For the purposes of this discussion I have concluded that the 3.9%, rounded
to 4% per generation is at least representative of what we could expect. All
non-paternal rates are highly idiosyncratic, depending on location, time,
religion and other factors. But remember that a 4% non-paternality rate could be
made up of about 2% illegitimacy and 2% other causes.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat