Miehet yhä emotionaalisessa paitsiossa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kuten otsikko kertoo, keskenään ja jossain määrin myös naisten taholta.

Ottavatko naiset huomioon miehen tunne-elämää kokonaisvaltaisesti vai eivät? Naisten on sallittu elää tunteella, ja naisten elämää tulkitaan tunteiden kautta ikäänkuin nämä eläisivät spontaanin tajunnanvirran varassa, ts. "naiselliset oikut" sallitaan tuosta vain. "Kun naiset nyt ovat vaan sellaisia." HAH ja PAH! Mutta miehen ei odoteta reagoivan kuin hillityin ilmauksin.

Ja kun liian pitkään hillitsee itsensä, tulee sydäri, aivoveritulppa tai kirkasta kansallisjuomaa nautittuaan ottaa moran, karjaisee "perrkeles!" ja tuloo ruumihia. Ei näin!

Miten toiset miehet- jonkun miehen miespuoliset ystävät pääasiallisesti mahtavat suhtautua ystävänsä masennukseen, tai yhtäkkiseen kiukunpuuskaan jotakuta kohtaan tai jos mies hehkuttaa olevansa niin julmetun rakastunut johonkuhun naisen?

sanotaan, että miehen sydämessä maaperä on kivisempi ja karumpi, ja mies itsekseen kylvää tuohon maaaperään mitä voi... ja niittää myös, aina yksinään. Mitään ei saa sanoa ulospäin, ainakaan suoraan, olematta heikko kilpailukyvyltään. Tai vähintään homo. Ja juu, en aio loukata sukupuolisia vähemmistöjä. Ne ainakin ovat vapautuneempia keskenään.

Miehen ei sovi ilmaista tunteitaan ulospäin, silloin on heikko. Eli jotain helvetin 1800-luvun pula-ajan ja sotavuosien karua tunneilmapiiriä vaalitaan miesten keskuudessa siinä missä naiset etenevät tasa-arvoasioissa varmaan pikapuoliin miesten yläpuolelle.

Miksi helvetissä tuota kuplaa ei puhkaista?

Muutama mies palstalta- ainakin sympaattinen ja elämää nähnyt Lassi voi ainakin varmaan allekirjoittaa nämä väittämät.
Haluaisin myös kuulla hieman ylikovan "tylyttäjän" Arnold Goyaklan mielipiteen, vaikka se saattaakin mennä ääripäähän.

No, vastauksia, yhtäkaikki, miehet ja naiset.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija
taiteilijatyyppi
Miten toiset miehet- jonkun miehen miespuoliset ystävät pääasiallisesti mahtavat suhtautua ystävänsä masennukseen, tai yhtäkkiseen kiukunpuuskaan jotakuta kohtaan tai jos mies hehkuttaa olevansa niin julmetun rakastunut johonkuhun naisen?



Kokemukseni mukaan se on jotenkin 'homoa' tunnustaa olevansa ihastunut , tai myöntyä, jos kaverit jotain sellaista sinusta näkevät. Enkä minä ole pahemmin heromiesten suusta mitään ihastumishehkutusta koskaan kuullutkaan. Homojen(hinttien) suusta olen sellaista kuullut. Sellaiseen on hiukan outoa suhtautua, mutta asiassa ei mielestäni ole mitään paheksuttavaa. Minun kun on muutenkin vaikea suhtautua homoihin/lesboihin vakavasti, sillä yksikään ei ole onnistunut vielä kypsyydellä vakuuttamaan. Niinpä homojen seurassa tulee yleensä sellainen iloisen lapsekas olo. Lähinnä pystyy tuntemaan empatiaa... sellaista iloa, kun toinen on löytänyt jotain ihanaa, mutta en kuitenkaan ymmärrä, kun en ole seksuaalisesti kiinnostunut samasta sukupuolesta.

Miksi helvetissä tuota kuplaa ei puhkaista?

Niin kauan kuin jätkillä ei ole munaa ilmaista itseään, niin traditionaalisia tottumuksia vaalitaan ja vaikka he uskaltaisivatkin, niin yleensä muiden tyly suhtautuminen asiaan saa hehkuttajan helposti vaikenemaan.

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

vittu menen tappaan sen ala-asteen ja ylä-asteen opettajan. JOka sano, että et sä osaa... LAULAA

0.35hz wc:seen asti!!!!!!!

- O + 0

- ... ..

(reps) (reps)

Hyvin polkee.

Vierailija

Olen elänyt täyttä emotionaalista elämää. Se ettei kaikki pysty siihen on vain henkilökohtainen tragedia tai siunaus. Se että jos joutuu tukahduttamaan emootionsa jostain syystä on sosiaalinen sairaus.

Naiset eivät ole miehiä terveempiä emotionaalisesti tai pystyvämpiä. Ilmaisutapa on vain erillaista kuin miehillä. Heillä se aiheuttaa alituisia kahnauksia, johon he provoavat miehiäkin.

Vierailija

Taiteilijatyyppi kirjoitti:

sanotaan, että miehen sydämessä maaperä on kivisempi ja karumpi, ja mies itsekseen kylvää tuohon maaaperään mitä voi... ja niittää myös, aina yksinään.

Tuohan oli Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikistä. Kai?

tietää kirjoitti:

Se että jos joutuu tukahduttamaan emootionsa jostain syystä on sosiaalinen sairaus.

Tarkoitatko tunteen (oletan, että käytät emootiota tunne-sanan synonyyminä) ilmaisua, vai sen kokemista?

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005
taiteilijatyyppi
"Kun naiset nyt ovat vaan sellaisia." HAH ja PAH! Mutta miehen ei odoteta reagoivan kuin hillityin ilmauksin.

"Nooooh, pojat nyt on poikia." Minulle siis on välittynyt kyllä päinvastaistakin kuvaa. No kyllähän se yleinen normi pojilla taitaa olla "riehua saa muttei itkeä" ja tytöillä "itkeä saa, muttei riehua". Tytöt riehuvat jo kapinoidakseen, mutta pojat eivät voi aloittaa itkukapinaa koska heille vain naurettaisiin. Yhyy.

Vaan kai tästäkin kannattaisi tehdä mieluummin yksilö- kuin sukupuolikysymys?

Vierailija

Kuten jo mainittukin, niin miehillä on erilainen tapa elää tunne-elämäänsä. Eihän sitä nyt päihin pistetä kaikkia vastaantulijoita jos sattuu vituttamaan, niin miksi sitten hyvääkään oloaan turhaan hehkuttaisi.
Jos nyt kyse on taasen läheisistä ihmisistä, niin kyllähän he huomaavat ilon ja surun. Ja tarvittaessa voidaan aina tukeutua köyhän miehen psykoterapiaan, eli kaverin kanssa vedetään kossu tai pari, per nuppi, huiviin ja puhutaan asiat puhtaiksi, eikä sitten aamulla muisteta mitä onkaan puhuttu.

Kyllä se Arnoldkin on kovan ulkokuorensa alla lämmin ihminen.

Vierailija
taiteilijatyyppi
Miehen ei sovi ilmaista tunteitaan ulospäin, silloin on heikko. Eli jotain helvetin 1800-luvun pula-ajan ja sotavuosien karua tunneilmapiiriä vaalitaan miesten keskuudessa siinä missä naiset etenevät tasa-arvoasioissa varmaan pikapuoliin miesten yläpuolelle.



hmm. jostain syystä ihmiset, miehet tässä tapauksessa antavat joiden ihan typerien juttujen vaikuttaa siihen miten toimii. tässä esimerkissä nyt sitten vaikka tunteiden ilmaisu. mitä väliä sillä on mitä ihmiset ajattelee? tietysti kun ihmiset elävät elämäänsä muiden ehdoilla, niin silloin on myös heidän armoillaan ja ohjattavana. pätee ihan kaikessa.

ei mua ole kiinnostanut pätkääkään jos joku joka ei mua tunne pitää mua heikkona, ehkä päinvastoin. ne ketkä tuntee, ei sitten enää pidäkään. se, että ihmiset pitää mua heikkona antaa mulle melkein joka tilanteessa ylilyöntiaseman, koska varsinkin kunnon alfa-urokset tuppaavat aliarvioimaan meikäläisen ja sen mihin täällä päässä pystytään.

mä itken jos itkettää, nauran jos naurattaa ja rakastan jos rakastuttaa. jos se on jonkun mielestä heikkoutta, mä en sille voi mitään. itse pidän sitä vahvuutena. (ja yllättävää kyllä, myös monet naiset.)

taiteilijatyyppi
Miksi helvetissä tuota kuplaa ei puhkaista?

koska miehet itse ruokkivat tätä mallia käyttäytymällä juuri niin. mitään muutahan kuplan puhkaisemiseen ei tarvita kun miehet ja heidän tunteet. jokainen voi puhkaista oman kuplansa.

j

Vierailija

Niin. Kyllä se on kuulkaas vaikea elää herkkänä ja emutoniaalisena miehenä tässä kylmässä akkojen maailmassa.

En voi tunteilulleni mitään, vaikka kuinka koitan sen kätkeä. Vesi tulee silti silmistä aina kun löydään halolla päähän.

Vierailija
valtiokonttorin elatti
Niin. Kyllä se on kuulkaas vaikea elää herkkänä ja emutoniaalisena miehenä tässä kylmässä akkojen maailmassa.

En voi tunteilulleni mitään, vaikka kuinka koitan sen kätkeä. Vesi tulee silti silmistä aina kun löydään halolla päähän.

Tässä on just loistava esimerkki siitä, kuinka vaikeaa se joillekin on.

Vierailija

Kyllähän miehetkin saa tunteilla, jos ei muuten niin ainakin hirmu kännissä. [size=75:1ckycpii]Tietysti junttipiirit on asia erikseen.[/size:1ckycpii] Että juodaan viinaa tullaan viisaammaksi näin...

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006
taiteilijatyyppi
Kuten otsikko kertoo, keskenään ja jossain määrin myös naisten taholta.

Ottavatko naiset huomioon miehen tunne-elämää kokonaisvaltaisesti vai eivät? Naisten on sallittu elää tunteella, ja naisten elämää tulkitaan tunteiden kautta ikäänkuin nämä eläisivät spontaanin tajunnanvirran varassa, ts. "naiselliset oikut" sallitaan tuosta vain. "Kun naiset nyt ovat vaan sellaisia." HAH ja PAH! Mutta miehen ei odoteta reagoivan kuin hillityin ilmauksin.

Ja kun liian pitkään hillitsee itsensä, tulee sydäri, aivoveritulppa tai kirkasta kansallisjuomaa nautittuaan ottaa moran, karjaisee "perrkeles!" ja tuloo ruumihia. Ei näin!

Miten toiset miehet- jonkun miehen miespuoliset ystävät pääasiallisesti mahtavat suhtautua ystävänsä masennukseen, tai yhtäkkiseen kiukunpuuskaan jotakuta kohtaan tai jos mies hehkuttaa olevansa niin julmetun rakastunut johonkuhun naisen?

sanotaan, että miehen sydämessä maaperä on kivisempi ja karumpi, ja mies itsekseen kylvää tuohon maaaperään mitä voi... ja niittää myös, aina yksinään. Mitään ei saa sanoa ulospäin, ainakaan suoraan, olematta heikko kilpailukyvyltään. Tai vähintään homo. Ja juu, en aio loukata sukupuolisia vähemmistöjä. Ne ainakin ovat vapautuneempia keskenään.

Miehen ei sovi ilmaista tunteitaan ulospäin, silloin on heikko. Eli jotain helvetin 1800-luvun pula-ajan ja sotavuosien karua tunneilmapiiriä vaalitaan miesten keskuudessa siinä missä naiset etenevät tasa-arvoasioissa varmaan pikapuoliin miesten yläpuolelle.

Miksi helvetissä tuota kuplaa ei puhkaista?

Muutama mies palstalta- ainakin sympaattinen ja elämää nähnyt Lassi voi ainakin varmaan allekirjoittaa nämä väittämät.
Haluaisin myös kuulla hieman ylikovan "tylyttäjän" Arnold Goyaklan mielipiteen, vaikka se saattaakin mennä ääripäähän.

No, vastauksia, yhtäkaikki, miehet ja naiset.

Kysymykseen, että ottavatko naisen miehen tunne-elämää huomioon, vastaisin, että se riippuu siitä miehen ulosannista aina jollain tapaa. Vaikea se on ymmärtää mitä toinen ajattelee, jos sitä ei tuoda selvästi esiin esim. sanallisesti. Toisinaan miehet jopa itse vaikeuttavat asiaa sitten joko ottamalla sen asenteen, että tietävät miten asiat ovat ja muilta ei kysellä, ei edes siltä naispuoliselta elämänkumppanilta. Toisaalta taas kokonaan omista tunteistaan puhumatta jättäminenkään ei helpota ymmärtämistä missään suhteessa. Jos haluaa tulla ymmärretyksi, niin täytyy ehkä ensin opetella kommunikoimaan ja toisaalta ymmärtää se, että yhteiselämä on tietyssä mielessä periksiantoa puolin ja toisin ja toisaalta myös yhteistyötä. Jos jompi kumpi siinä alkaa leikkiä yksinvaltiastyyppistä johtajaa, niin ei kannata ihmetellä, että toinen sulkeutuu eikä puhu mitään sitten todellista tunteistaan.

Jokainen meistä elää omaa elämäänsä ja oman elämänsä suhteen tekee päätökset, että miten asioihin reagoi ja mitä pitää tärkeänä. Ehkä osa tämän päivän pariskuntien ongelmista lähtee siitä, että nykyään näytetän korostavan yleensä ottaenkin enempi niitä alapään asioita ja toisaalta sitten vältellään koskettamasta sydämen/sielun osaan meissä jokaisessa. Paha se on luonnettaan muuttaa ja persoonallisuuttaan kehittää, jos alunperinkin ollaan katsomatta itseään sellaisena kuin niine vähemmän miellytttävine puolineen. Toisaalta ollaan helposti kuitenkin asettumassa tuomarin asemaan toisten ihmsiten suhteen unohtaen se oma pätemättömyys ko. alalla ja ehkäpä toisaalta tietoisestikin yritetään jopa se oma huomio viedä sinne siinä toivossa, ettei tarvitse yrittää katsoa ja ehkä hyväksyäkään niitä oman itsensä vähemmän miellyttäviä puolia.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Vierailija

Jotkut ainakin pyrkii käyttämään hyväksi juuri näitä heikkoja/herkkiä kohtia ihmisessä, niin ei uskalla ehkä niitä kaikille paljastaa.
Kukaan mies ei nyt varmaan haluaisi olla kenenkään vietävissä ja heikkoihin kohtiin tai kohtiin, jotka nostattaa kovasti tunteita, yritetään juuri iskeä ja käyttää niitä hyväksi.

Vierailija

Itsellekin on aika vaikea tunteita näyttää. Humalan mukana sekin puoli yrittää kovemmin esille ja jonkun verran pääseekin.

On ainakin muutama ihminen, joka jossain määrin näkee sillä tavalla pääni sisään, on siis jossain määrin samalla aaltopituudella. Sen huomaa usein aika nopeasti, kun ihmiseen tutustuu.
Toisaalta taas ei voi tietää, onko ihminen miten sulkeutuvainen aivan äkkiä, mutta jonkinlaisia vivahteita usein pystyy ottamaan vastaan henkilön persoonallisuudesta.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
taiteilijatyyppi
Kuten otsikko kertoo, keskenään ja jossain määrin myös naisten taholta.

Ottavatko naiset huomioon miehen tunne-elämää kokonaisvaltaisesti vai eivät? Naisten on sallittu elää tunteella, ja naisten elämää tulkitaan tunteiden kautta ikäänkuin nämä eläisivät spontaanin tajunnanvirran varassa, ts. "naiselliset oikut" sallitaan tuosta vain. "Kun naiset nyt ovat vaan sellaisia." HAH ja PAH! Mutta miehen ei odoteta reagoivan kuin hillityin ilmauksin.


Naisten 'koulutukseen' kuuluu lopullinen vastuu parisuhteesta sekä sen järjellisyydestä ja etenkin vastuu lukea miehiä kuin avointa kirjaa. Tämä onkin naistutkimuksen esittämiä keskeisimpiä pointteja. Parisuhteessa mies näyttäytyy usein 'toisena', johon täytyy vaikuttaa, jota täytyy muuttaa ja kokeilla tämän rajoja.

Mies näyttäytyy naiselle projektina, johon ladataan joukko ristiriitaisia odotuksia, esimerkiksi odotuksia että mies tietää mitä nainen haluaa ilman verbaalista kommunikaatiota. Jos mies ei vastaa kuten nainen olettaa, nainen voi olettaa että ongelma on miehessä, tai trendikkäästi, 'suhteessa'. Epäsuora kommunikaatio ongelmana liittyy siis lähinnä reaktiotyylejä koskeviin oletuksiin – toisaalta halutaan yhtenäistä kommunikaatiota, toisaalta epäsuora viestintä eli *telepatia* koetaan merkiksi siitä että suhde on romanttista laatua ja jotenkin erityinen.

En mollaa tai essentialisoi nyt naisia, totean vain että demi.fi -puhe ja vessakollegion diskurssi omaa samoja juonteita kuin mihin parisuhteen sisällä operoivissa miehissä usein törmää. On tietenkin miesten ongelma, että he delegoivat tietynlaista käyttäytymistä naisille eivätkä analysoi suhdettaan hirveästi muitten naisten kanssa. Tämä antaa valtavan edun niille naisille, jotka käyttävät kulttuurisen tilansa hyväksi ja säätävät suhteistaan toisille naisille aivan kaikista näkökulmista.

Ai niin, naiset mm. Pinkerin (2002) viitteiden mukaan tuntevat lähes kaikenlaisia tunteita voimakkaammin kuin miehet ja muistavat voimakkaita tunnetiloja herättäneitä tapahtumia keskimäärin paremmin kuin miehet. Tämä on silti vain aihetodiste ja lähinnä kätevä tekosyy varsinaisen romanttisen diskurssin rakentumisessa, mihin palaan alla.

---

Miesten on todellakin vaikeampaa ilmaista tunteitaan – koska he eivät hyödy siitä yleensä mitenkään, päinvastoin. Kliininen psykologi Herb Goldberg kirjoitti aiheesta tulikivenkatkuisesti jo 70-luvulla teoksessaan Hazards of Being Male.

Teoksen ajatuksena oli se, että miehet kärsivät epäsuorasta kommunikaatiosta ja tunneilmaisun köyhyydestä, eivät naiset. Näin on mm. siksi, että miehet oppivat jo hyvin varhain, että joutuessaan kärhämään naisten kanssa he ovat tarinan pahis (bad big bully) asemassa olivatpa he korrekteja, oikeassa tai väärässä. Ihan sama.

Nainen on siis Goldbergin mukaan oikeassa, koska hän tuntee olevansa oikeassa. Muiden naisten suhteen sama mekanismi ei toimi vastaavissa määrin, mutta mies on helppo kohde koska tämä ei yleensä voi puolustautua naista vastaan, etenkin jos sosiaalinen tilanne tai konteksti mahdollistaa vilungin.

Tilaisuus siis tekee mestaajan. Loppu onkin sitten perinteisempää syntipukin uhraamista ja toisten miesten herrasmiesroolin johdannaista – se mies joka 'mestaa' naisen leimaaman miehen, on herrasmies ja seuraava naisen "ylistämällä alistaja". Kyse on siis yhdestä sosiaalisen pelin aspektista, jonka kaikki tiedostavat, mutta harvat todella pukevat sanoiksi. Kaikki sosiaalisen tabun peruspiirteet siis toteutuvat.

Naisten seksismi ja kaksinaismoralismi on siis verrattain näkymätöntä ja ovelaa – tarpeeksi läheiset miehet kärsivät usein tästä tunnepelailusta eniten. Omaa käyttäytymistä tarvitsee perustella lähinnä vertaisille ja heillähän on tiukka 'ymmärtämisvelvollisuus' muiden naisten suhteen, eli heidän roolinsa voi liittyä lähinnä patologian vahvistamiseen. Psykologi Hannele Törrönen on puhunut tästä mekanismista vuosien ajan ja hän pyörittää yhä aihetta sivuavaa sivustoa vaiettunaiseus.com.

Goldbergia on siteerannut mielellään mm. sosiaalipsykologi, American Psychology Associationin fellow, tasa-arvofeministi Carol Tavris, koska pointti on niin ilmeinen ja silti väheksytty, että jonkun oli tuotava se esille. Miehiä diagnosoidaan aleksityymikoiksi ja vaikka mistä syystä ilmaisullisesti puutteellisiksi yksilöiksi, koska tuntevan, kokevan ja 'kokonaisvaltaisen' yksilön prototyyppi on keskiarvoistettu kuva naisesta.

Hannu Lauerma kirjoitti aiheesta hauskaa tekstiä tammikuussa Lääkärilehteen:

Yli kolmekymmentä vuotta on hoettu, että miehen pitäisi – niinku – ilmaista tunteitaan avoimemmin. Onneksi ei ole uskottu niinku. Asiapainotteisessa tuoreessa antologiassa likemmäs tunneilmaisua päätyivät ehkä suuresti arvostamani kirjailijat Matti Mäkelä ja Hannu Raittila. Eivät hekään niin kummoisia suuria tunteita esitelleet, mutta miehen kannalta pätevää arkipaatosta kylläkin. On suorastaan kiehtovaa, että osalle arvostelijoista se edustaakin nyt heikkoa miehuutta: "Kattokaa – se itkee!" Onko kuvitteellinen, itkevää poikaa sormella osoittavan koulukiusaajan asema joillekin akateemisesti koulutetuille tutkijoille tai toimittajille todellakin noin houkutteleva?

Satuilu miehen julkisen tunneilmaisun tärkeydestä onkin syytä haudata hiljaisuudessa. Miestä voidaan kyllä kehottaa ilmaisemaan tunteita. Mutta ei tommosia tunteita.

http://www.laakarilehti.fi/kommentti/in ... 006/type=7

Itse noin akateemisena puhuisin romanttisesta diskurssista, tunnetaloudesta ja seurustelustatuksesta.

Romanttinen diskurssi on se puhetapojen muodostuma, jossa romanttisia toimijoita ja heihin viittaavia puhetapoja koskevat säännöstöt ja järjestelmät toimivat tietynlaisen määritellyn tulkintarepertuaarin kehyksessä.

Esimerkin romanttisesta diskurssista voi nähdä puhuttaessa naisen statuksesta mieheen tyttöystävnä tai vaimona ja verrata tätä 'hyvä kaveri' -suhteeseen. Toisen kanssa voi 'olla', puhua, puuhailla ja hengailla käytännössä täysin samalla tavalla aina fyysistä tasoa myöten, mutta statuksen muuttuminen voi silti olla todella iso juttu.

Käytännössä romanttinen diskurssi siis muodostaa diskursiivisen tilan, jossa toiseen voi suhtautua kuten hän olisi jonkinlainen minuuden jatke, eikä yksilöllinen olento. Tunteiden mukanaolo toimii käytännössä omistussuhteen legitimoijana.

Tunnetaloudella tarkoitan emotionaalisen vaihdon järjestelmää, joka koostuu jäsenten tarpeista, motiiveista ja päämääristä ja jonka keskeisiä resursseja ovat luottamus ja sitoutuminen (Näre 2000). Vietti- ja rakkauseetos ja tunnetalous ovat siis osa sitä itsen määrittelyn prosessia, jossa yksilö muotoilee suhteensa ehtoja suhteessa omiin tulkintoihinsa millainen suhteen tulisi olla.

Seurustelustatus viittaa statukseen, jossa ei olla enää kamuja, vaan on 'juttu'. Tämä 'juttu' on sitten jotain, mitä varten juuri tytöt/naiset ovat treenanneet koko ikänsä ja käyneet läpi kaiken mahdollisen psykologisen kyökkiviisastelupuheen, kyseessä on naisen elämän toiseksi tärkein rooli.

---

Mitä yleisempää tunnepelaamisen tulee, useimmat naiset eivät varmaan ymmärrä, että mitä ihmeellistä siinä muka on. Tunteet on tunteita "eikä niille mahda mitään". Tunteita paitsi romantisoidaan, legitimoidaan, biologisoidaan että nostetaan jalustalle – sinällään looginen ajatus että tunnetila olisi pitkälti rakennettu, rationalisoitu ja ylläpidetty kulttuurinen ja sosiaalisesti hyödynnettävä rakennelma, nähdään paitsi tylsänä, omaa ja toisten kokemuksellisuutta herjaavana ja vähättelevänä panetteluna, myös ikävänä sen tähden, että "kuplan rikkoutuminen" rikkoisi jonkinlaisen romanttisen idean itsestä, minuudesta.

Monille tällaisen rakennelman ylläpito on ensiarvoisen tärkeää – 'todellinen minä' on jokin josta pitääkin saada nähdä ja kokea vain häivähdyksiä ja säilyttää enin osa pinnan alla, näkymättömissä. Autenttisuus on sitä, että vaikuttaa autenttiselta ja 'omalta itseltä'. Tosiasiassa kyse on sosiaalisen palautteen välittämisen väistämättömyyden pakkomielteenomaisesta kieltämisestä vetoamalla johonkin mielikuvitus-mielikuvaan 'omasta itsestä', joka viime kädessä tuntuisi tyydyttävämmältä olotilalta sosiaalisissa tilanteissa. Kyseessä on aivan samanlainen vedätys kuin puheessa "meikkaan itseäni varten" – itsen vuoksi meikkaaminen on viime kädessä meikkaamista sosiaalisen arvostuksen tähden. Muutoinhan meikkaus tapahtuisi vain omaa peiliä varten.

Francis Wheen on kirjoittanut Prinsessa Dianan aiheuttamasta tunnehysteriasta ja siitä, miten tunnedramatisointi meni niin yli laidan että ihmiset surivat Dianan kuolemaa enemmän kuin omien vanhempiensa poismenoa.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Ehdinkin jo odottaa Neonomiden viestiä aiheeseen. Jossa sitten tartunkin erääseen mielenkiintoiseen kohtaan. Voi olla, että miesten ongelma on, etteivät muiden naisten kanssa pui parisuhdettaan, mutta kovin harvalla parisuhteessa elävällä miehellä on niin läheistä naista kaverina, joka siis ei ole entinen seurustelukumppani tai entinen hoito tms, johon olisi syytä ottaa hieman etäisyyttä parisuhteen alkaessa tai viimeistään vakiintuessa. Usein ne naispuoleiset kaverit ovat myös seurustelukumppanin kavereita, joten keskustelut parisuhteesta kariutuvat "te miehet" artikulointiin. Aivan samoin kuten homma toimii toisinkin päin, vastakkainen sukupuoli siis kääntää ongelman ongelmaisen niskaan.
Miehet kyllä keskenään puhuvat parisuhteesta, vaikkeivät sitä joka kantilta analysoikaan. Ja jos ei kukaan valita, on oletuksena, että parisuhde voi hyvin. Toki yksi ongelmista on se, että naiset näkevät ongelmia parisuhteessa, vaikkei sellaisia olisikaan, ja täten ovat sitä jatkuvasti vatvomassa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat