Lastenkasvatus ongelmia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minulla on 3 tytärtä: 12, 10 ja 8-vuotiaat.

Vanhin 12-vuotias on musiikillisesti, piirustustaidoiltaan ja kieltenopiskelun hallinnallaan selvästi suuntautumassa taide-opintojen pariin. Lievä asperger-diagnoosi on edesauttanut näitä ominaisuuksia. Tämän suhteen ei ole suurempia ongelmia.

Toiseksi vanhin 10-vuotias "kirjatoukka" on kiinnostunut kaikesta tiede-jutuista. Kaukoputki ja mikroskooppi ovat tärkeitä. Kieltenopinnot ovat nkuitenkin olleet 3-luokalla jo aikamoista tahkoamista. Englanninkieli ei oikein suju, josta luokan-opettajakin on huomautellut Luokanopettaja suositteli että ei otettaisi toista vierasta kieltä tässä vaiheessa 4-luokalla.

En ole uskaltanut kertoa vielä sitä tosiasiaa hänelle, että kieltenopiskelu on tärkeää ja edellytys tiedemaailmassa; pelkään että tiede-innostus loppuisi siihen.

Itse olen sen huomannut työskenneltyäni 20 vuotta yliopistolla, että usein kielellisesti lahjakkaat eivät pärjää tiedemaailmassa ja vastaavasti parhailla tiedemiehillä on miltei aina ollut vaikeuksia jo koulussa vieraiden kielten kanssa. Kieli on usein jouduttu oppimaan kantapään kautta.

Osaisiko joku neuvoa miten kannattaisi jatkaa lasten "kasvatusta"?

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Kun mulla meni huonosti englanti, niin äiti pakotti lukemaan vaikka ei mieli tehnyt. Ja kolmessa vuodessa englanti alko jo luonnistua, ja nyt puhun ja kirjoitan sitä luontevasti (yhtä luontevasti kuin suomea (hihihi)). Anna sille siis kirja käteen ja pistät sen lukemaan. Ja voit palkita sitä jos sillä menee hyvin (mutta ei liian hyvää palkintoa tai sen itsetunnosta tulee suorituksiin painottuva).

Jos on huono englannissa, niin pitää opiskella raskaammin kuin muut, niin pääsee muiden tasolle.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2644
Liittynyt4.10.2005

Pääasia ettet luo turhia paineita lapsillesi. Internet on paras paikka oppia englantia - voi olla että hän alkaa opiskelemaan enemmän myöhemmässä vaiheessa - itse olin keskiverto oppilas englannissa´mutta opin paljon oma-aloitteisesti myöhemmin. Muussikko olen itse ja sitä harrastan vieläkin enkä näe että siitä koskaan luopuisin - tue lastasi tässä ja yritä saada hänet säveltämään omaa musiikkia.

Ainoa asia on että sinun pitäisi opettaa lapsillesi pärjäämään kaikessa arkeen liittyväsää, muuten ei niin väliä mikä heitä vie eteenpäin. Tuki moraalisesti on erittäin tärkeä.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Vierailija

älä ole turhan huolissaan siitä 10-vuotiaasta. vaikuttaa vähän samanlaiselta tapaukselta ko minä olin.... aluks en oppinu millään ja olin luokan huonoin ja siitä huomauteltiinki, nyt olen luokan parhain ja englanti on mun lempiaineita : D (olen siis ammattikoulun ensimmäisellä luokalla). btw... oon vissiin AS-tapaus...

Vierailija

skrahilpari kirjoitti:

Osaisiko joku neuvoa miten kannattaisi jatkaa lasten "kasvatusta"?

Kielten osaaminen on tärkeää yleensäkin, mutta kannattaako sinun luoda paineita vielä tuossa iässä? Mieli voi vielä pienellä muuttua useaankin otteeseen onhan tuota elämää vielä jäljellä: ehkäpä hänestä tuleekin luonnontieteiden opettaja tai äidinkielenopettaja, jonka harrastusmaailma pyörii luonnontieteiden ympärillä.

Voisit tietysti tiedustella tukiopetusta ja kotona auttaa läksyjen lukemisessa - ja tietysti varmistaa, että ne tulevat tehtyä. Pelien ja median kautta lapsi oppii helposti englantia - ainakin itse opin (tosin olin muutenkin luokan parhaimmistoa kyseisessä kielessä). Luokan paras ei tarvitse olla, kunhan pyrkii pikkuhiljaa parantamaan omaa tasoaan.

Toisaalta, mitä vikaa on sen tosiseikan kertomisessa, että tiedemaailmassa kielten osaaminen on tärkeää? Jos lastasi tosissaan kiinnostaa tiede, niin peruskoulun kielivaikeudet tuskin ovat kynnyskysymys. Tahto vie läpi harmaan kiven.

Vierailija
deep'n'dark
Pääasia ettet luo turhia paineita lapsillesi. Internet on paras paikka oppia englantia - voi olla että hän alkaa opiskelemaan enemmän myöhemmässä vaiheessa - itse olin keskiverto oppilas englannissa´mutta opin paljon oma-aloitteisesti myöhemmin. Muussikko olen itse ja sitä harrastan vieläkin enkä näe että siitä koskaan luopuisin - tue lastasi tässä ja yritä saada hänet säveltämään omaa musiikkia.

Ainoa asia on että sinun pitäisi opettaa lapsillesi pärjäämään kaikessa arkeen liittyväsää, muuten ei niin väliä mikä heitä vie eteenpäin. Tuki moraalisesti on erittäin tärkeä.

Musiikkiharrastus on selvästi parantanut koulumenestystä ainakin vanhimman 12-vuotiaan kohdalla. Hänkin aloitti pianoharrastuksen vasta 10-vuotiaana - hätäilenkö nyt liikaa?

Meillä on ollut jo pari vuotta se periaate että kokeista saatu kiitettävä - mieluiten kymppi on ollut rahanarvoista eli noin 20€:n palkinto. Mielestäni on toiminut hyvin, mutta alkaa käymään toisinaan aika kukkaron päälle, mutta voi kai sitä rahojaan huonomminkin sijoittaa?

Vaikka WinCapitaliin!!

Vierailija

Voisit yrittää "salaa" motivoida lastasi oppimaan englantia. Itse muistan lapsuusvuosiltani kun matematiikka ja tiede kiinnostivat, mutta jostain syystä englanti ei uponnut päähäni. Englantiin löytyi motivaatio kun sain yhdeksikön 5 luokalla arvosanaksi vaikka kuvittelin aidosti olevani huonokin kielissä. Tämä johtui siitä että olin vahingossa motivoinut itseni oppimaan englantia televisiota katsomalla sekä tietokoneita käyttämällä. Aluksi tuntui turhauttavalta, mutta isäni avustuksella joka tulkkasi sanoja ja lauseita, oppiminen tapahtui suhteellisen huomaamattomasti mutta mielekkäästi. Tämä motivoi oppimaan englantia uudella tavalla ja lopulta kieli alkoi taittumaan mallikkaasti. Ruotsin kanssa kävi toisin

Vierailija

skrahilpari kirjoitti:

Mielestäni on toiminut hyvin, mutta alkaa käymään toisinaan aika kukkaron päälle, mutta voi kai sitä rahojaan huonomminkin sijoittaa?

Ihan hyvä periaate tuo palkitseminen, paitsi jos joukossa on "alisuoriutuja" muihin nähden. Miltäköhän hänestä mahtaa tuntua, jos sisarukset saavat rahaa eikä hän, vaikka yrittäisikin? Toimisi paremmin, jos onnistuminen suhteutettaisiin lapsen taitoihin.

Itse sain markka-aikana toistakymmentä vuotta sitten mummiltani joululahjaksi 200 markkaa koulumenestyksestäni johtuen ja pikkusisko vain 100 markkaa. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu pahalta tuollainen arvotus, etenkin kun olettaisi joululahjassa olevan kysymyksessä rakkaudenosoitus (mummi välittää nyt sinusta enemmän kuin siskostasi, kun olet parempi koulussa).

Vierailija
deep'n'dark

Tuki moraalisesti on erittäin tärkeä.

Erittäin hyvä. Kannustaminen ja kehuminen on tärkeää lapselle.

Vierailija
mallas
deep'n'dark

Tuki moraalisesti on erittäin tärkeä.



Erittäin hyvä. Kannustaminen ja kehuminen on tärkeää lapselle.

Ja se, että olet lastesi kanssa. Ilman että koko ajan on suoritettava jotain, tai "kehitettävä" jotain ominaisuutta.

TERÄS NALLEPUH
Seuraa 
Viestejä5662
Liittynyt31.1.2008

Eipä siitä kannata mitenkään huolissaan olla jos hän noin nuorena ei vielä osaa englantia. Itse myöskin olin 3-6 luokalla tosi huono enkussa ja jouduimpa istumaan tukiopetuksessakin, mutta yläasteella se sujui jo ihan hyvin ja sain seiskaa. Kieli oppi oli vähän kehnoa minulla vaikka sanoja ymmärsin hyvin ja eipä sitä tiede aloilla enempää tarvitse osatakkaan kuin sen alan erikoissanat, muuten pärjää ihan hyvin. toisen asteen koulutuksissa mä taas oon saanu aina lähes täysiä pisteitä kun ei tarvitse osata kielioppia, taino on mun taito tässä itsestäänkin karttunut kun pelatessa sitä oppii ja erityisesti netissä selaillessa. Ja olempa osanut jo monta vuotta niin hyvin englantia että vaikken olisi kuullutkaan joitakin sanoja koskaan ennen, niin silti tiedän mitä se merkitsee. Itse asiassa mä en aina osaa ees suomentaa jotakin vaikka mä ymmärrän mitä se meinaa.
Joten olen kyllä sitä mieltä että turhaan olet huolissaan, koska jos hänellä on niin vahva innostus tiede aiheista, niin kyllä hän tulee oppimaan tarvittavat sanat helposti pelkästä kiinnostuksesta. Kuiteskin meinaa tiede asioissa sanat on helposti pääteltävissä.

Olen syönyt hunajapurkin ja minusta tuli.. SUPER PUH!! TITTIDII!!
Kaikkien aikojen paras BB asukas: BB-Marika (SBB6)

Vierailija

TERÄS NALLEPUH kirjoitti:

Joten olen kyllä sitä mieltä että turhaan olet huolissaan, koska jos hänellä on niin vahva innostus tiede aiheista, niin kyllä hän tulee oppimaan tarvittavat sanat helposti pelkästä kiinnostuksesta. Kuiteskin meinaa tiede asioissa sanat on helposti pääteltävissä

Samaa mieltä, mutta miten tämä liittyy kakkaan tai kakkaamiseen? Mistä yllättävä "linjapoikkeama"?

Vierailija
Sakarias
Samaa mieltä, mutta miten tämä liittyy kakkaan tai kakkaamiseen? Mistä yllättävä "linjapoikkeama"?

Vissiin ummettaa.

"Ummetus on yksi yleisimmistä ruuansulatuskanavaan liittyvistä oireista. Ummetuksesta puhutaan, kun ulostekerrat vähenevät tai ulostaminen vaikeutuu. Normaalisti suoli tyhjenee 8-72 tunnissa. Jos ulostuskertojen määrä viikossa jää alle kahden, kyseessä on selkeä ummetus." http://www.poliklinikka.fi

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Kyllä sitä ehtii. Itse opin 8 vuotiaana vasta lukeen suomeakin ja enkä osaa vieläkään kirjoittaa oikein.

Englantiakin osaan huonosti sanavarasto suppea, toki sitä rupean kasvattamaan. Luen BBC uutisia ja katselen uutiskanavaa. Joskus katson Dvd- elokuvia Englannin teksteillä.

Vierailija
tiäremiäs
Kyllä sitä ehtii. Itse opin 8 vuotiaana vasta lukeen suomeakin ja enkä osaa vieläkään kirjoittaa oikein.

Englantiakin osaan huonosti sanavarasto suppea, toki sitä rupean kasvattamaan. Luen BBC uutisia ja katselen uutiskanavaa. Joskus katson Dvd- elokuvia Englannin teksteillä.

Itse olen ollut aina hyvä englannissa ja tiede on aina kiehtonut.
Päätin jo hyvin pienenä (4-5v.), että minusta tulee keksijä. Äidilleni kerroin, että sitten kun olen iso, rakennan koneen joka parantaa kaiki sairaudet maailmasta .
Ei mennyt kuin vuosi tai kaksi, kun kiinnostuin luonnontieteistä. Erityisesti astronomiasta. Olin 3. luokalla kun osasin nimetä ja kertoa nippelitietoa lähimmistä taivaankappaleista (sen aikaiset tunnetut planeetat) ja tunsin oman ilmakehämme eri kerrokset.
Kun olin 4.-5. luokalla, päätin, että minusta tulee isona kemisti.
En ole koskaan ollut mikään käsityöläinen, ja kun 7. luokalla tutustuttiin kemiaan lähemmin, huomasin, että siihen sisältyy liikaa konkreettista tekemistä.
Ylä-asteella oli tavattoman hyvä matematiikassa. 9. luokalla siirryin opiskelemaan lukion pitkää matikkaa.
Nyt opiskelen lukion toisella Espoossa.

Isä ja äiti ovat aina kannustanut opiskelussa, ja hyväksyny päätökseni jatko-opintojen suhteen.
Isä on suhtaitunut peruskoulun arvosanoihin aina hieman väheksyvästi, mutta olen monesti yllättänyt hänet kehuskelemasta ystävilleen pojastaan (minusta).

Ole lastesi kanssa ja kannusta heitä eteenpäin. Muista, että loppupelissä he päättävät itse tekemisensä. Nyt he ovat vielä varsin nuoria, mutta nimimerkillä kokemusta, he alkavat jo omaksua tulevaa elämäntyötään. Kannusta heitä!

Vierailija

Eikö se perinteinen suomalainen keino "nyrkillä tieto päähän" auta. No ei.
Tärkeintä on innostaa lasta, sehän on täysin normaalia ja ei siihen tarvita mitään ihmeellistä pedagogia. Ja jos lapsillasi on lahjakkuuttakin perustana, niin tuskin koulumenestyksen suhteen mitään ongelmaa tulee.
Eikä saa ehdollistaa lasta epäonnistumisen pelkoon. Mitä tulee lapsesta, joka pelkää pudottaa esimerkiksi lasin läimäytyksen pelossa? Ei varmasti mitään hyvää. Onhan näitä seiniin/toisiin/itseensä törmäileviä motorisesti epävarmoja ihmisiä olemassa joiden yöt menevät kirjojen ääressä, mikä näkyy hassuna käytöksenä päivisin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat