Savolaista matematiikkaa
Miten atomien ytimissä oleva erittäin tiheään käpertynyt energia voi muka muuttua vähemmän tiheäksi energiaksi hyvin pitkän aikaa, niin että näistä kolmiulotteisesti laajenevista atomien ytimistä syntyy ajattelevia olentoja ja jopa niin älykkäitä Savolaisia, että nämä Savolaiset pystyvät selvittämään mihin kaikki tämä perustuu?
Matemaattinen Faktahan nimittäin on, että atomien ytimissä todellakin voi olla jopa äärettömän paljon äärettömän tiheään käpertynyttä energiaa.
Ajatellaampa kvarkit palloiksi joiden pinnalla energia on tietyn tiheyden omaavaa energiaa.
Pallon pinnalta kohti pallon keskustaa puoleen väliin ja siellä neljä kertaa tiheämpään käpertynyttä energiaa ja tästä kohti pallon keskustaa puoleen väliin siitä matkasta joka on jäljellä ja vielä neljä kertaa tiheämpään käpertynyttä energiaa jne.
Jokainen matka kohti pallon keskustaa voidaan jakaa puoliksi ja vielä puoliksi jne. äärettömän monta kertaa.
Ja energia voi aina olla vaikkapa sen neljä kertaa tiheämpään käpertynyttä energiaa jne.
Näin kvarkkeja voitaisin kuoria loputtomiin ja aina niissä vain riittäisi energiaa.
Tämä näin niin kuin matemaattisena todisteena sille että kyllä siellä atomien ytimissä voi sitä energiaa olla enemmän ja vähemmän tai ainakin niin paljon että vähän omia ajatuksia omaavat eivät voi kumota Savolaista ajatusta kaikesta sillä ettei sitä energiaa muka riitä atomien ytimissä "loputtomaan" laajenemiseen.
Että silleen.
Ja sitä shamppanjaa ja nopeasti kuopioon.
Rauhaa ja rakkautta
;):)
Sivut
Oletan kuitenkin kolmiulotteisesti laajenevien kvarkkien koostuvan vielä pienemmistä kolmiulotteisesti laajenevista energiakimpuista jne.
Rauhaa ja rakkautta
;):)
Pointti tästä tekstistä meni iha sivu suun...
Jos ajattelet tuolla periaatteelle, niin mieti jos kävelisit paikasta a paikkaan b. a:n ja b:n puolessavälissä pysähtyisit, ja matkasit sen jälkeen pysähdyspaikkasi ja pisteen b välille. Sen jälkeen pysähtyisit, ja matkaisit taas pysähdys paikkasi ja pisteen b välille. Jatkaisit tätä loputtomiin, niin teoriassa matkasi ei lopu koskaan, eli on ääretön.
Tämä kantaa nimeä Dikotomia-paradoksi
Mietippä ajatustani?
Voit kuoria ajatukseni mukaisesta energiapallosta energiaa loputtomiin.
Ensimmäinen kerros olisi pallon pinnalta kohti pallon keskustaa puoleen väliin ja saisit siitä tietyn verran energiaa.
Nyt jäljelle jäävän pallon pinnlta kohti pallon keskustaa puoleen väliin ja saisit taas saman verran energiaa jne. loputtomiin.
Näin ajatustani ei voi kumota sillä ettei sitä energiaa voi riittää loputtomiin atomien ytimissä
Ette voi kumota sitä että kaiken aineen/energian huima LIIKE vie kaiken näkyvän maailmankaikkeuden energian/aineen pois siitä tilasta jossa se nyt on, yhdessä hetkessä.
Miksi tilan pitäisi laajentua simsalapim?
Ei, ei se tila laajene simsalapim.
Energiakeskittymät ne laajenevat tilassa joka ei laajene tai kaareudu.
Rauhaa ja Rakkautta
;):)
Miksi olemattomien "energiakeskittymien" pitäisi laajentua simsalapim?
Jospa ampuisit ittees päähän silleen kivasti simsalapim.
Olipas varsin asiaton ja typerä kommentti. Vaikka en itsekään Savorin teorioista koskaan ole mitään ymmärtänyt - tai edes niitä vakavasti pohtinut - hän selvästi ajattelee itsenäisesti ja omistautuu asialleen syvemmin kuin useimmat kirjoittajat täällä. Ja ennenkaikkea, hän on kirjoittajana mielenkiintoisempi kuin sinä tulet koskaan olemaan.
Milloinkohan savor on ajatellut, saatika syvallisesti?
--
Seppo P.
Kreationismi perustuu tietämättömyyteen, se sikiää tietämättömyydestä ja siitä sikiää tietämättömyyttä. Tietämättömyyden levittäminen on kreationismin elinehto ja tietämättömyydessä rypeminen on kreationistin luonnollinen elämisenmuoto
Jokohan se minunki toettava , että Savoririepu on jo laajentunut toellisuuvesta ulos ?
http://www.youtube.com/user/ht1aslak
Kiitos avautumisesta, melkein sait mut välittämään mielipiteistäs. Ja jos satujen lukeminen on mielestäs mielenkiintoista, oon mielissäni siitä että oon tylsä ja ilmeisesti tulen aina olemaan. Ihanata.
Kukaan ei vielä ainakaan ole esittänyt mitään mikä kumoaisi tämän aiheen matematiikan.
Eikähän energian muuttuminen vähemmän tiheäksi ole simsalpim juttuja koska sitä tapahtuu koko ajan.
Aurinkokin muuttuu koko ajan vähemmän tiheäksi koska kaikki energia joka Auringosta tulee, on sitä Auringon energiaa.
Että silleen.
Rauhaa ja rakkautta
;):)
Kumoaminen saattaakin olla aika vaikeaa; en ole nähnyt tässä ketjussa matematiikkaa edes + - merkin vertaa.
Ajatuksesi mukaan hiukkaset ovat äärettömän tiheitä energiakeskittymiä, eli toisin sanoen jokainen hiukkanen sisältää äärettömästi energia. Mitä siis tuolle energialle tapahtuu annihilaatiossa?
vastaan vielä tähän ja sitten häippäsen.
En väittänyt että atomien ytimissä olsi äärettömän paljon äärettömän tiheään käpertyneenä, vaan kerroin että matemaattisesti niin voi olla.
Joten ette voi kumota ajatustain heiluttelemalla käsiänne ja sanomalla ettei sitä energiaa riitä atomien ytimissä jatkuvaan laajenemiseen.
Että silleen.
Rauhaa ja rakkautta
;):)
Missäs se matematiikka on?
[size=200:3rq0py5x] ÄLKÄÄ RUOKKIKO TROLLIA![/size:3rq0py5x]
Samaa mieltä. Riipaisee aina vähän syvemmältä, kun joku tuollaisia asiattomuuksia laukoo. Pala nousee kurkkuun myös ihan tiede.fi:n puolesta. Leväperäinen suhtautuminen siihen, että kaikenlaiset anonyymit paskahousut kelpuutetaan mukaan luonnontieteistä keskustelemaan, ei voi olla vaikuttamatta tietyssä mielessä myös koko Tiede-lehden imagoon. Jos ei ole resursseja likimain reaaliaikaiseen järjestyksenpitoon, olisi parempi sulkea koko foorumi. Tuskin on Tiede-lehden asia luoda jonkinlaista henki- ja purkautumiskanavaa sekopäisille anonyymeille.
Niin, ottamatta nyt sen enempää kantaa itse asiaan, niin onhan noita mittakaava- ja räjäytyssimulaatioitakin tullut joskus koodattua. Mittakaavan zoomauksessa partikkelit selvästi laajenevat ja erkaantuvat toisistaan. Räjähdyksen fysiikassa kaikki näyttäisi niin ikään samankaltaiselta.
Kannattaisi kaiketi heittää kysymys päälaelleen, ja perustella, miksi aine/partikkelit ei voisi laajentua? Suhteellisuusteoreettisessa maailmassa ei käsittääkseni ole olemassa sitä ulkopuolista absoluuttista, stabiilia ja pysyvää mittatikkua, joka olisi viimeinen perkele kertomaan ja vakuuttamaan, että jokin asia on pysyvästi tasan x ulkopuolista yksikköä.
Se on paljon helpompi mussuttaa hampurilaisia, munkkipossuja, prinssinakkeja ja ryystää palan painikkeeksi Coca-Colaa ja osallistua luonnontieteellisin keskusteluihin joltain lukiopohjalta, kuin miettiä, fundeerata ja tutkia asioita itse.
Sivut