Ihmisten ystävällisyys nykymaailmassa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Jotenkin on tullut mediasta ym. sellainen käsitys, että ihmisistä on tullut itsekkäämpiä, itsekeskeisempiä ja epäystävällisempiä. On kertomuksia, kuinka sokeritautia sairastava ihminen on saanut kadulla kohtauksen, johon kuolee, ellei hän saa syötävää, ja ihmiset ovat vain kävelleet ohi. Muutama vuosi sitten luin lehdestä, kuinka joku tyttö makasi kadulla ja ihmiset kiersivät hänet, kunnes kaksi laitapuolen kulkijaa tuli kysymään, tarvitseeko hän apua, ja kävivät ostamassa hänelle ruokaa. Ja yleensähän se auttamattomuus johtuu siitä, että katsotaan, ettei kukaan muukaan auta, ja luullaan, ettei tilanne ole vakava.

Itse yllätyin maanantaina positiivisesti erään ventovieraan miehen ystävällisyydestä. Autoni alkoi olla jo hajoamispisteessä ja torstaiksi (eli huomiseksi) oli varattu aika huoltoon, kun auto vinkui. Epäilimme, että laturissa oli jotain hajalla. (Ja siinä olikin. Tänään sain auton korjauksesta.) Kuitenkin auto kulki, enkä uskonut sen hajoavan. Maanantaina lähdin ajamaan tuttuun tapaan kaupunkiin ja mäen yllä pysähtyessäni liikennevaloihin, radio sammui. Pääsin mäen alas ja alhaalla liikennevaloissa katselin ja ihmettelin kun mittarit eivät näytä mitään. Toivoin, että pääsisin edes läheiselle parkkipaikalla asti, mutta sitten auto sammui eikä enää käynnistynyt. Nousin autosta ja pyysin apua takanani olevalta nuorelta (alle 30v) rekkamieheltä. Hän kokeili saada autoa käyntiin ja totesi sitten: "Käännä sinä rattia niin minä työnnän auton tuonne jalkakäytävälle". Saimme auton jalkakäytävälle ja kiittelin kovasti. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt miehen ystävällisyydestä.

Mitä mieltä te olette maailman muuttumisesta epäystävällisemmäksi? Tapahtuuko sitä? Oletteko yllättyneet jonkun avuliaisuudesta tai epäystävällisyydestä? Tuleeko mieleen tilanteita, joissa olette itse olleet erityisen avuliaita vaikka muut ovat kävelleet ohi?

Sivut

Kommentit (37)

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Ehkä se johtuu myös osittain Suomen ilmapiiristä. Minä ainakin henkilökohtaisesti pelkäisin auttaa ketään kun en tiedä olisiko hän kiitollinen vai säikähtäisikö ja haistattaisi paskat sanoen "pidä sinä vaan huoli omista asioistasi, anna minun olla!"

Mielelläni voisin muutoin vaikka joskus pysähtyä autolla jonkun jalankulkijan lähelle ja kysyä että tarvitseeko vaikkapa kyytiä, varsinkin jos sataa. Mutta en tosiaan uskalla.

くそっ!

kairamo
Seuraa 
Viestejä1517
Liittynyt13.12.2006

Viime talvena loskasäällä Erikinkadulla Turussa edessäni kävellyt nuorehko neiti liukastui ja oli kaatumassa selälleen. Nappasin kainaloista kiinni ja nostin neidin jaloilleen. Neiti käännähti nopeasti minuun päin ja sylkäisi kiitoksensa: "V..tuuks siin lääpit!"
Kyllä siinä ystävällisyys ja auttamishalut hupenivat siltä päivältä.

An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.
(Axel Oxenstierna)

Vierailija

Uskoisin, että se ystävällisyys on ihmiskohtaista ja tilannekohtaista. Eli voihan sitä joku saada vahingossakin käsityksen epäystävällisyydestä. Toisaalta ei liika ystävällisyys ole siedettävää. "Voin syödä ruokasi puolestasi, ettei sinun tarvitse käyttää purulihaksiasi."

Mitä siis ystävällisyys loppujen lopuksi onkaan? *Filosofinen pohdinta*

Jos se onkin sitä kuuluisaa maalaisjärkeä ja ripaus sosiaalisuutta, ihmiset auttavat kun joku apua oikeasti tarvitsee.

En usko, että maailmassa ystävällisyys katoaa. Se on vain kulttuurista riippuvaa kuinka ystävällisiä ollaan. Ihmiset on erilaisia joka kulttuurissa, joten sieltä löytyy aina niitä 'ystävällisempiä' ja 'vähemmän ystävällisiä'.

Onko ystävällistä tervehtiä bussikuskia? Teetkö niin? Miksi (et)?

Vierailija
Korpikuusi
Onko ystävällistä tervehtiä bussikuskia? Teetkö niin? Miksi (et)?

Itse ainakin tervehdin bussikuskia. Ja pidemmän matkan busseissa, joissa poistutaan etuovesta, kiitän myös kyydistä. Keski- tai takaovesta poistuessa en oikein viitsi huutaa, paitsi jos matkustajia on vain vähän. Kiitän ja tervehdin myös kaupan kassalla. Tai yleensä ainakin vastaan kassatädin/sedän tervehdykseen. Varmaan itse olisi kivempi tehdä palvelutyötä, jos ihmiset kiittäisivät. Tulisi sellainen olo, että työllä on merkitystä. ^^

Vierailija
kairamo
Viime talvena loskasäällä Erikinkadulla Turussa edessäni kävellyt nuorehko neiti liukastui ja oli kaatumassa selälleen. Nappasin kainaloista kiinni ja nostin neidin jaloilleen. Neiti käännähti nopeasti minuun päin ja sylkäisi kiitoksensa: "V..tuuks siin lääpit!"
Kyllä siinä ystävällisyys ja auttamishalut hupenivat siltä päivältä.

Nyt kun olen asunut muutaman vuoden Turussa,niin sen olen oppinut, että mitä vähemmän joutuu turkulaisten kanssa tekemisiin,niin sitä parempi.
Olen asunut monissa kaupungeissa ja missään muualla en ole tavannut niin kusipäisiä ihmisiä kuin Turussa.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006

Itse pyrin tervehtimään kyllä esim. naapurustoni ihmisiä, vaikka sitten olisi ko. henkilöllä ns. "turpa mutkalla". Kun tätä tapaa jatkaa pidemmän aikaa, niin siinä on sitten tullut sellainenkin tapaus, että miespuolinen vanhempi henkilö, joka ei näytä noin yleensä ottaen suhtautuvan naisiin suopeasti, on alkanut puhua itselleni ihan nimeäni käyttäen. Taitaa olla aika paljon sitä ihmisissä, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa eli jos tahtoo muuttaa maailmaa ja ihmisten suhtautumista, niin itse pitää tehdä jotain asian eteen.

Ihmetyttää tuokin, että miten jotkut voivat jättää jonkun sairauskohtauksen saaneen huomiotta ja odottavat, että joku muu tekee jotain asialle. Itsekeskeisyyttä ja tunnekylmyyttä olen itsekin havainnut monissa ihmisissä, mutta kuitenkin nämä henkilöt sitten odottavat toisinaan, että heistä itsestään täytyisi muiden kuitenkin välittää ja keskittyä heihin. Ihminen kuitenkin tarvitsee noin yleensä ottaen muita ympärilleen eikä yhteiskuntakaan toimisi edes sen vertaa kuten se nykyään toimii, jos kaikki ajattelisivat vain itseään ja omaa mukavuuttaan.

Kaikki ollaan riippuvaisia muista tavalla tai toisella, joten ehkä kannattaisi sitten tehdä niistä sosiaalisista kohtaamisista hieman miellyttävämpiä ihan tavallisella perushuomaavaisuudella toista ihmistä kohtaan. Ei ne tervehtimiset sen enempää kuin kiitokset niin paljoa ole keneltäkään pois ja toisaalta saattavat tehdä jonkun ihmisen päivästä huomattavasti paremman kuin ilman niitä.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Vierailija
Korpikuusi
Onko ystävällistä tervehtiä bussikuskia? Teetkö niin? Miksi (et)?

Itselle tuli tänäänkin mieleen, että pitäisköhän sitä kuskia tervehtiä. Kuljen paikallisliikenteen busseilla. Yleensä vaan menee rutiinilla, että kortti laitteeseen plong ja sit jostain kiinni, kun kuski painaa kaasun pohjaan.

Jos miettii noita 'ystävällisyyttä' harjoittavia kansoja Keski-Euroopassa, joissa tervehtimättä jättäminen on tappouhkaus, niin kyllä sieltäkin löytyy niitä ei-niin-kivoja-persoonia. Voi olla tietysti, että pariisilaisellakin on patonki katkennut aamulla ja joku pohjoismaalainen menny juottaa suodatinkahvia. Eli vähän huonompi päivä, vaikka hieno kaupunki onkin. (En ole ikinä käynyt, mutta suurkaupungeissa on oma tunnelmansa.)

Tuli mieleen sellanen tapaus, kun olin Saksassa ja lentokentällä lähdössä Suomeen. Sitten käsimatkatavaroistani löytyi jotain yllättävää. Nimittäin lahjaksi ostamaani zippoon (sytyttimeen) jonkinlaista polttoainetta. Siinä sitten virkailija aloitti show'nsa. Näytteli aluksi, että oli vahingossa juomassa kyseisestä putelista, kun hänen oma vesipullonsa oli sen vieressä. Sitten kutsui kaksi muuta virkailijaa paikalle siitä lähistöltä ja juttu jatkuu siinä saksaksi tietysti. Sen verran käsitin että vitsailivat jotain terroristeista ja pommeista. Sitten tuli paikalle poliisikin ihastelemaan ostamaani zippoa ja tutkimaan sitä.

Vähän vaihteleva käsitys niistä äksyilevistä tullivirkailijoista, mutta kai se riippuu päivästä, ei tainnut olla niitä kiireisimpiä.

Vierailija

Uskon että tietyllä tasolla on. Käytöstavat ovat heikenneet yleisesti, enää ei hymyillä ja teititellä. Ennen sitä tehtiin vaikka toinen olisi vihamies. Itse pyrin tekemään parhaani mitä käytöstapoihin tulee, arvostan hyviä tapoja todella paljon, mutta aina ei vaan jaksa.

Toinen asia, maailma on muuttunut kylmemmäksi ja itsekeskeisyydestä on tullut kilpailuvaltti. Oikeistollistumisuuden (jos en olisi niin aivovaurioinen tietäisin miten tuo kirjoitetaan) ikävempiä seurauksia.

Vierailija

Toivottavasti ei ainakaan ihan kokonaan ole ystävällisyys häviämässä. Omat kokemuksesthan sen melko pitkälle määrää kuinka tulee käyttäydyttyä. En taatusti mene auttamaan tuota vasemman puoleista naapuria kun tuo on sitruunan syöneen oloinen aina. Toisaalta tuo oikeanpuolimmainen naapuri on kiva ihminen ja leikkaan tarvittaessa esim tuon nurmea ihan ilman pyytämistä. Niin se vaan tuppaa olemaan että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan...

Vierailija

Tämähän on taas täysin typerää keskustelua. Käytöstavat jos mitkä ovat sidoksissa aikaansa, joten ei voida puhua kuin niistä omista arvoista käyttäytymisen suhteen. Tietenkin vanhemmat ihmiset ihmettelevät nuorten käytöstä ja toisinpäin, mikä siinä on niin ihmeellistä? Näin varmaan kaikki ymmärtävät ettei ole mitään 'oikeaa', ajasta riippumatonta käytöstä. Ehkäpä nuorten keskuudessa teennäinen iloisuus on nykyään suurempi synti kuin aito, ulospäin näkyvä olotila.

Länsimainen yksilökeskeinen kulttuuri ei ole mikään osoitus oikeistolaisuudesta tai itsekkyydestä, enemmänkin niistä liberaaleista ihanteista, joilla maailman sivistyneimmät valtiot on rakennettu, valheelliset ja idealistiset näkemykset ovat kyllä kerta toisensa jälkeen hävinneet maailmankartalta, jotka pääsivät valloilleen vain niissä verrattain autoritäärisen kulttuurin sisäistäneissä maissa.

Ei pidä rinnastaa tätä länsimaista kulttuuria myöskään anarkiaan, vaikka joidenkin kommenteista välillä sellaisen kuvan saakin. Epäilen, että todella harva olisi todellisuudessa valmis luopumaan individualismin hyvistä puolista jos valinnan eteen joutuisi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Individualismi

http://www.lariq.net/log/t0/archives/003627.html

Vierailija

Kyllä minä vaan sanon bussikuskeille huomenta. Iltapäivällä saatan osoittaa tuntemista ja ehkäpä kiitollisuuttakin vaikeaan ruuhka-aikaan tehtävästä työstä - nyökkään, en sentään katsekontaktia hae. Nuo nyt eivät hirvittävän paljon vaadi, nuo elkeet.

Helsingin busseissa kuskien on määrä vastata, jos asiakas sanoo huomenta. Hyvästi siis ärtsyt kuljettajat? Ei. Tulossa ovat entistä kiukkuisemmat sompaajat, jos jokainen sisään astuva sanoo huomenta tms. On pakko jankuttaa sitä morjenstaa...

Tarjoilijoille ei kuulemma pitäisi sanoa joka lusikan tuomisesta kiitosta, siinä kun joutuisi höpöttämään kiitoskiitoskiitos kuin uudestikastaja-lahkolainen. Olen eri mieltä. On hyvä noteerata piian työ, ei ole helppoa sekään.

Ei höveliys luita riko? Eikun lämpöhän se. Miten olis henkinen lämpö, kiitos silloin tällöin, puolikuuta puolitutulle, pääskysille varsinkin päivää...

Vierailija

Tervehtiminen on vähentynyt, tervehdykseen vastaaminen on vähentynyt. Sanojen kiitos, ole hyvä, anteeksi jne. käyttö on vähentynyt. Noituminen on lisääntynyt. Se on nyt oikein jopa huumoria?!?

Sen siitä saa kun pullamössösukupolvi oikein pullapullamössöttelee omaa jälkikasvuaan (ei onneksi koske kaikkia). Ja tulevaisuudessa tilanne vain pahenee. Taitaa siinä myös yhteiskunnan arvojen kovenemisessa ja sitä myötä kiireen lisääntymisessä olla kyllä kohtalaisen suuri vaikutus.

Vierailija
maielle
Jotenkin on tullut mediasta ym. sellainen käsitys, että ihmisistä on tullut itsekkäämpiä, itsekeskeisempiä ja epäystävällisempiä. On kertomuksia, kuinka sokeritautia sairastava ihminen on saanut kadulla kohtauksen, johon kuolee, ellei hän saa syötävää, ja ihmiset ovat vain kävelleet ohi... ..Ja yleensähän se auttamattomuus johtuu siitä, että katsotaan, ettei kukaan muukaan auta, ja luullaan, ettei tilanne ole vakava.

Auttamatta jättäminen (heitteillejättö) on rikos. Siksiköhän moni ei ole näkevinään sairauskohtauksen mahdollisuutta? On niin helppo tulkita tilanne humalaisen lepohetkeksi?

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Jaa-a. Itse olen aina saanut apua kun sitä olen tarvinnut, umpituntemattomiltakin, mutta niinpä aina kiitänkin kauniisti ja yritän auttaa muita itsekin parhaani mukaan. Erityisesti jäänyt mieleen se, kuinka lensin polkupyörällä pahanlaisesti ja kaksi tuikituntematonta miestä auttoi minut ylös, väänsi mutkalle menneen pyörän suoraksi ja kysyi vielä kertaalleen, että pitäisikö lähteä viemään terveyskeskukseen, kun oli sen verran paha viilto käsivarressa. Ei tarvinnut, mutta kiitoksia vielä jälkikäteen.

Ei mielestäni arkipäivän ystävällisyys ole mihinkään kadonnut, suomalaiset vaan eivät ole koko ajan hymy korvissa ja käsi ojossa. Aika paljon luotan siihen, että hyvä teko kyllä kiertää ja tarvitsevaa autetaan.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat