Näin demonin

Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Lenkillä olin koiran kanssa ja tulin metsästä ulos kadulle, jossa oli jo katuvalaistus. Muuten oli pilkkopimeää. Kadun vasemmalla puolella oli jotain metsäpöpelikköä, vaikeakulkuista, ja täysin mustaa pimeää. Katuvalot eivät valaisseet sinne saakka. Katselin sinne huvikseni, eikä pelottanut ollenkaan. Sitten olin näkevinäni liikettä siellä, ja vähän säikähdin. Katsoin tarkemmin. Silloin näin "silmät", kaksi kiiluvaa pientä pistettä, tuli mieleen klonkku niistä. Eläin se ei varmasti ollut, silmät olivat sen verran kaukana toisistaan, mutta kuitenkin sen verran lähellä että ne näyttivät tosiaan silmäparilta. Mitään muuta kiiluvaa siellä ei näkynyt. Lävitseni iski voimakas adrenaliiniryöppy ja lähdin paikalta vikkelästi pois. Kuitenkin kävellen, koska en myöntänyt itselleni siinä vaiheessa näkemääni, olisin saanut paniikkikohtauksen.

Tästä on sitten turha yrittää keksiä selittäviä tekijöitä kuten heijastavia märkiä oksia ynnä muuta, koska en minä tyhmä ole, tietysti miettinyt jo itsekin kaikki vaihtoehdot läpi. Ja kun vain minä tuon koin niin tiedän parhaiten miten asia on. Ei ne olleet oksia, eikä kiviä. Eikä näköharhaa. Näin demonin. Vai mitäs muita otuksia siellä metsässä kummittelee? Ehkä tonttuja ja menninkäisiä. Joo ja eläinkään se ei ollut, millään eläimellä ei ole sellaiset silmät. Ja sillä korkeudella. Jos se olisi ollut sen kokoinen eläin, se olisi lähtenyt äänekkäästi karkuun tai pitänyt jotakin ääntä. Oli ihan hiljaa ja tarkkaili minua.

くそっ!

Kommentit (8)

Vierailija
Ronron
Lenkillä olin koiran kanssa ja tulin metsästä ulos kadulle, jossa oli jo katuvalaistus. Muuten oli pilkkopimeää. Kadun vasemmalla puolella oli jotain metsäpöpelikköä, vaikeakulkuista, ja täysin mustaa pimeää. Katuvalot eivät valaisseet sinne saakka. Katselin sinne huvikseni, eikä pelottanut ollenkaan. Sitten olin näkevinäni liikettä siellä, ja vähän säikähdin. Katsoin tarkemmin. Silloin näin "silmät", kaksi kiiluvaa pientä pistettä, tuli mieleen klonkku niistä. Eläin se ei varmasti ollut, silmät olivat sen verran kaukana toisistaan, mutta kuitenkin sen verran lähellä että ne näyttivät tosiaan silmäparilta. Mitään muuta kiiluvaa siellä ei näkynyt. Lävitseni iski voimakas adrenaliiniryöppy ja lähdin paikalta vikkelästi pois. Kuitenkin kävellen, koska en myöntänyt itselleni siinä vaiheessa näkemääni, olisin saanut paniikkikohtauksen.

Tästä on sitten turha yrittää keksiä selittäviä tekijöitä kuten heijastavia märkiä oksia ynnä muuta, koska en minä tyhmä ole, tietysti miettinyt jo itsekin kaikki vaihtoehdot läpi. Ja kun vain minä tuon koin niin tiedän parhaiten miten asia on. Ei ne olleet oksia, eikä kiviä. Eikä näköharhaa. Näin demonin. Vai mitäs muita otuksia siellä metsässä kummittelee? Ehkä tonttuja ja menninkäisiä. Joo ja eläinkään se ei ollut, millään eläimellä ei ole sellaiset silmät. Ja sillä korkeudella. Jos se olisi ollut sen kokoinen eläin, se olisi lähtenyt äänekkäästi karkuun tai pitänyt jotakin ääntä. Oli ihan hiljaa ja tarkkaili minua.

Osaisitko yhtään tarkemmin kuvata silmien etäisyyttä toisistaan, ehkä kokoakin ja ainakin se että mitä on "sillä korkeudella". Suomessa on useampiakin suurehkoja eläimiä luonnossa ja niistä mm. ilves kiipeää puuhun, joten korkeuskin voi hämätä.

Pahoitteluni, mutta minä sanon että näit oikeasti vain jonkun eläimen ja hämärässä säikähdit yhtäkkistä kiiluvaa silmäparia. Täysin luonnollinen reaktio saaliiksi tulemisen uhan alla.

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005
Ceanna
Suomessa on useampiakin suurehkoja eläimiä luonnossa ja niistä mm. ilves kiipeää puuhun, joten korkeuskin voi hämätä.

Demonia ja ilvestä vieläkin harvinaisempi on tavallinen kotikissa.

Vierailija

Jos kohtaa demonin ei kannata lähteä juoksemaan, sen saalistusvietti herää ja se iskee vaistomaisesti selkääsi.

On turvallisinta näytellä kuollutta; pahimassa tapauksessa demoni voi nuolla naamaasi, mutten se jättää liikkumattoman ihmisen rauhaan.

Uusimmat

Suosituimmat