Seuraa 
Viestejä45973

Tällainen tosimiehille tabu ja arka aihe. Ja jos/kun itkee/ei itke, niin voihan sitä laittaa vielä, että miksi, elikäs perusteluakin halutessaan.

Sivut

Kommentit (59)

Joskus, etenkin silloin kun ärsyttää aivan helvetisti tai suuttuu kunnolla vaikka jonkun vittuilusta. Haittaa muuten ikävästi vastaansanomista.

Näiden vuosien tuomalla kokemuksella: kyllä miehet itkevät. Silloin kun on yksinäistä tai läheistä ikävä, silloin kun näkee Hesarista tutun kuolinilmoituksen, silloin kun turhauttaa eikä tiedä mitä tehdä; ja elokuvissa, hyvän taiteen äärellä, ilosta ja rakkaudestakin, läheisyydestä.

49
ei ihan yksin näiden kokemusten kanssa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IsoJussi
Seuraa 
Viestejä987

Aina silloin kun lätkän MM-kisoissa neljän maalin johto kääntyy maalin tappioksi, Ruotsia vastaan pelatessa.

Ja voi sitä toki muulloinkin silloin tällöin kyyneleen tirauttaa. Tekee naisiin vaikutuksen kun on herkkä mies.

Same shit, different day...

lierik
Seuraa 
Viestejä4922

Minä olen tosimies ja hävettää kun itku on niin herkässä. Nuorena itkin hirveästi naisten takia jos ja kun ne jätti. Enää en itke naisen tähden, jollei se nyt sattuisi sairastumaan syöpään ja joutusi kuolinvuotteella katselemaan menehtymistä ja olisi autovero vai mikä v*tun käyttömaksu se on maksamatta eikä itsellä olisi rahaa eikä kehtaa pyytää kun toinen on henkitoreissaan. Auto menee käyttökieltoon jollei sitä maksa ajallaan ja sitten joutuisi menemään taksilla, se on kallista. Jäisi vähemmän rahaa nettipokeriin, kun ei sieltä kumminkaan voita ja alkaa sitten taas itkettään kun ei ole rahaa pelata.

Elokuvia katsellessa itken kanssa, oli se sitten iloinen tai surullinen. Aina valuu vedet silmistä. Hupielokuvassa kyynelvirta on vuolaampaa ja surullisessa ja koskettavammassa enemmän sellaista että kyyneleitä enempi valuu hiljakseen. Siitä kai se "nyyhkyleffa" nimikin tulee. Muut katselevat kummissaan, tyttökin, mutta ei mua enää se tutussa porukassa hävetä. Kaikki tietää etten voi sille mitään. Siksi en juuri käy elokuvissakaan, kun raavas mies tulee sen loputtua pois ja räkä valuu nokasta, niin ihmettelevät. Tuolille ei voi jäädä niisteleen kun kaikki ihmettelevät ja jäävät odottamaan, että siirtyisin pois edestä jotta pääsevät kulkemaan. Pitää lopettaa kun tamäkin alkaa itkettää, kun ajattelen. Pitää mennä tupakalle rauhoittumaan ja hakea kalja.

Itkupilli lierikki

Edit: Tulipa jännä paradoksi tuohon, miten minä voisin mennä taksilla jollei olisi rahaa, nettipokerissa rahat laitetaan masterilla tai visalla, sitä voi kyllä käyttää molemmissa. Menin omaan ansaani pakko vastata oikein. Minä itken juuri samoissa tilanteissa kuin 49:kin. Mutta tuo elokuvajuttu on ihan totta, se toimii jopa hyvissa kirjoissakin. En tiedä mistä se johtuu, oikeastaan kyynelteni läpi ihmettelen mikseivät muut.

Lierikki Riikonen

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210

Hyvä, poijaat, hyvä. Itkeä pitää, miten sitä muuten kyynelkanavia rassais. Ja kyllä, mies joka silloin tällöin uskaltaa tirauttaa on vaan sitäkin miehekkäämpi.

Nimim. itkupilli naisenpuolikas

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Muista en tiedä, itse olen viimeksi itkenyt kai toisella luokalla. Ei vaan ole tullut ajankohtaiseksi myöhemmin, en tiedä osaisinko edes enää. En minä muita moisesta halveksi kuitenkaan, kukin suhtautuu omiin vastoinkäymisiinsä itselleen sopivimmalla tavalla.

Vaavina itkin kuulemma yötä päivää. Ala-asteella itkin jos joku vaikka tönäisi tai haukkui (päivittäin). Ja kun luokassa piti huutaa "Vastalause!" ja keksiä vastalause, en keksinyt vaan rupesin itkemään . 7. luokalla itkin kai vain kerran kun kaveri kaatoi minut ja mursin ranteeni. Ei se ranteen murtuminen mitään, mutta kun olisi pitänyt rangaistus säätää sille kaverille.

Seiskaluokan jälkeen en sitten olekaan itkenyt. Varmaan kulutin kyynelkanavani loppuun tai jotain, heh. Yritetty kyllä on.

ei tunteidensa näyttämisessä mitään häpeiltävää sinänsä ole, mikäli pystyypi kaikkein murhanhimoisimmat tunteensa varsinkin sankoissa väkijoukoissa omina tietoinansa pitelemään... ja olenhan mäkin miehenä ollessani kerran itkenyt: nytkinhän onpi hyvinkin pitkälti niin, että siinä kävi niin, että siittä muovikassillisesta, jota olin ajatellut käyttää kaljojeni kanniskeluun pisteestä aa pisteeseen bee, ratkesikin kesken em kanniskelun keskellä katukivetystä pohja...silloin mun teki mieleni alkaa sillai todella miehekkäästi poraan ja aloin kanssa...taikka en mä siinä kadulla kehdannu muuta kuin vähän niiskuttaa ja heristellä taivaanisälle nyrkkiä sinänsä toki kohtuuttoman kovaa kohtaloani kiroillen, mutta päästyäni nurkan taakse, päästin vollotukseni valloillensa... ehkä pieni osa niistä kyyneleistäni aiheutui sen muovikassillisen jämistä, jotka kostoksi tuikkasin tuleen siten, että net jämät paloivat todella mustalla savulla, jota tuuli silmääni puski...

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä19204
twoDogs
Tällainen tosimiehille tabu ja arka aihe. Ja jos/kun itkee/ei itke, niin voihan sitä laittaa vielä, että miksi, elikäs perusteluakin halutessaan.

Kyllä te miehet itkette kun tarpeeksi paha paikka tulee eteen. Eikä siinä mitään.

Hieman ihmetytti tuo herra 49 kommentti, tottakai nainen ymmärtää jos on hätä käsillä ja tunteet tulee pintaan. Jos ei ymmärrä, niin eipä se taida tyypistä välittää tai ainakaan myötäelämisestä mitään tietää.

Suru on siitä kumma kapistus, jotta se voi muhia pitkään. Sitten kun se pamahtaa päälle niin itkuksi se usein menee ja silloin on tietysti hyvä osata myös tie ulos siitä surustaan. Surtava ne kuitenkin on ennemmin tai myöhemmin.

Monenlaisia miehisiä itkuja se on minunkin olkani kuullut, tutuilta ja tuntemattomilta, ja mikäs siinä jos se helpottaa. On itsemurhakandidaatin helpotusitkuja, läheisen menetystä, muuten vaan on elämä potkinut päähän jne. Osa elämää.

DM

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Aloin tässä miettimään, että mitä virkaa itkemisellä oikeasti on evolutiiviselta kannalta. Ihminen taitaa olla ainut tuntemamme eläin, joka vollottaa vuolaasti kyyneliä silmäpielistä.

Onko itku merkki siitä, että yksilöllä menee huonosti? Täten sureminen toimisi huomiota herättävänä reaktiona, joka taas laukaisee suojelemis/auttamisreaktion surijan näkijässä? Eli kyynelillä on täten voinut selvitä elämässä eteenpäin, kun omat voimat ei ole riittäneet. Mene ja tiedä...jatkakaa...

MIEHEN SURU
Juha Ruponen, Risto Räsänen

Surututkimuksen mukaan miehet surevat eri tavalla kuin naiset. Esimerkiksi useista miesten ja isien suruun liittyvistä tutkimuksista ilmenee isien surun ominaispiirteinä voimakas halu peittää ja tukahduttaa lapsen kuoleman jälkeiset todelliset tunteet muilta ihmisiltä sekä aktiivisen toiminnan käyttäminen selviytymiskeinona: miehet tyypillisesti välttelevät menetyksen kohtaamista ja ovat taipuvaisia kieltämään surun. Tähän samaan lopputulokseen päätyi pro gradu-tutkielmassaan "Isien suru ja surusta selviytyminen lapsen kuoleman jälkeen" myös Anna Liisa Aho.

Läheisen, tärkeänä pidetyn henkilön menetys on stressitekijä, joka vaikuttaa ihmisen kokonaisuuteen. Sairastumisriski erilaisiin fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin kasvaa ja kuolleisuusriski lisääntyy. Tutkimuksissa on raportoitu mm. mielenterveysongelmia, runsasta tai lisääntynyttä alkoholin käyttöä, työnarkomaniaa, yksinäisyyttä, eristäytymistä ja parisuhdeongelmia. Grayn tutkimuksen mukaan isien itsetuhoinen käyttäytyminen lapsen kuoleman jälkeen näkyy myös surevien isien suurena kuolleisuustilastona.

Uudessa surututkimuksessa on erotettu feminiininen ja maskuliininen tapa surra. Tyypillistä naisten surulle on jakaminen kun taas miehet surevat yksin ja toimiessaan. Dokan ja Martinin tutkimuksen mukaan isien tunteiden ilmaiseminen on suorassa yhteydessä perinteiseen miehen rooliin sekä sosiaalisiin, historiallisiin, kulttuurillisiin ja uskonnollisiin odotuksiin, asenteisiin, normeihin ja näkemyksiin miehestä. Miehen perinteinen rooli on olla vahva, suojella vaimoa ja perhettä, jolloin omalle surulle ei ole sijaa.

Yhteiskunta on sirpaloitunut, yhteisöllisyys muuttanut luonnettaan. Kun työtahti työelämässä on erittäin kova ja pyritään suorittamisen kiihtyvään tehokkuuteen ja nopeuteen, myöskään tällöin ei surulle ole sijaa: surevan työmotivaation lasku ja keskittymiskyvyn heikentyminen voivat vaikeuttaa työssä selviytymistä merkittävästi. Surun välttäminen ja tukahduttaminen sekä menetyksen läpikäymättömyys saattaa pitkittyessään pahimmillaan johtaa fyysisiin sairauksiin, mielenterveysongelmiin tai vaikeuksiin arjenhallinnassa jotka puolestaan voivat johtaa edelleen syrjäytymiskehitykseen."

Ovatko siis itkevät, tunteensa avoimesti näyttävät miehet tasapainoisempia kuin ns. karskimmat veljensä? Todennäköisesti.

s&s&s
MIEHEN SURU
Ovatko siis itkevät, tunteensa avoimesti näyttävät miehet tasapainoisempia kuin ns. karskimmat veljensä? Todennäköisesti.

Tämäkin on vähän kaksipiippuinen juttu. Mitäpä jos näyttää tunteensa avoimesti, mutta ei vaan silti itketä?

s&s&s

Ovatko siis itkevät, tunteensa avoimesti näyttävät miehet tasapainoisempia kuin ns. karskimmat veljensä? Todennäköisesti.

Omasta mielestäni aivan ehdottomasti. Monet miehet ovat pulassa omien tunteidensa kanssa, kun niiden käsittely yhteiskunnassamme tuntuu olevan jonkinsortin tabu. Miksi mies olisi yhtään sen tunteettomampi kuin nainen? Ja kun mies ei osaa eikä edes saa muuten käsitellä tunteitaan, ne tulevat pintaan esimerksi alkoholin vaikutuksen alaisena.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä19204
s&s&s
... Miehen perinteinen rooli on olla vahva, suojella vaimoa ja perhettä, jolloin omalle surulle ei ole sijaa...

Tässä kohtaa nousee karvat pystyyn. Jos mies ei voi kotona jakaa huoliaan, niin eikös silloin suhde ole jo päin honkia?
Kyllä ite olen ajatellut niin, että kotona ihmisen on saatava olla se mitä on, ja jos ei avoimesti voi iloita ja surra siippansa kera, niin mitä se sellainen elämä on.

Puolison nyt kuitenkin luulisi olevan melko korkealla tärkeimpien ihmisten luettelossa. Muuten sen vielä ymmärtää (kukapa sitä surujaan kaduilla huutelee), mutta jos parisuhteessa täytyy peitellä tunteitaan, niin hitto, itsensä häpeämisestähän siinä on kysymys ja uskalluksen/luottamuksen puutteesta.

DM

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

miss_banana
Ja kun mies ei osaa eikä edes saa muuten käsitellä tunteitaan, ne tulevat pintaan esimerksi alkoholin vaikutuksen alaisena.

Näinhän se on. Suomi kuuluu edelleen väkivaltatilastojen kärkimaihin Euroopassa ja kulttuuriimme on perinteisesti liitetty käsitys juron hurtista miehestä joka ei puhu eikä pussaa - saati itke! Ei ole sitten ihme, että tunteet ovat purkautuneet nyrkin tai kättä pidemmän avulla perheen parissa. Suomessa tehdään tilastojen mukaan, jälleen Euroopan mittapuuhun verrattuna, myös eniten itsemurhia..

Näitä karuja asioita mietiskellessämme saamme olla onnelllisia ja otettuja niistä suomalaisista miehistä, jotka omaavat niin paljon itsetuntemusta ja -luottamusta etteivät häpeile tunteitaan.

LittleAtlas: Ehkä väkipakolla puserrettua itkua tärkeämpää on kuitenkin näyttää ne tunteensa. Itku ei toki ole päätarkoitus, se vain saattaa olla vahvojen, pidättelemättömien tunteitten lopputulema

Kannattaa myös mainita vanha klishee, että ilo ja suru ovat lähellä toisiaan, eli itku ei kuulu vain suruun, vaan myös iloon.
Demonstroin:

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat