Havaitsijan ja Universumin suhde

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

"We must assume behind this force the existence of a conscious and intelligent mind. This mind is the matrix of all matter." - Max Planck

Niin, mitä olisi universumi ilman havaitsijaa? Olisiko maailmassa värejä ilman näkeviä silmiä. Tai olisiko ääniä olemassa ilman korvia? Olisiko olemassa muotoja ja vaikkapa pyöreitä esineitä ilman tuntoa? Tai olisiko olemassa yhtikäs mitään ilman tietoisuutta?
Voitaisiin ehkä olettaa, että ilman kuulevia korviakin olisi silti mekaanista väliaineessa etenevää aaltoliikettä, mutta missä mielessä aaltoliikekään olisi olemassa ilman tuntevaa kättä?

No nuo olivat vain ajatuksia, ja henkilökohtaisesti en ehkä menisi väittämään Berkeleyn ja Planckin tavoin, että maailma katoaisi havaitsijan puutteesta, sillä uskon että äänet, värit ja materia olisi olemassa ilman haivaitsijaakin. Mielestäni olevaisella/olemassaololla ei olisi kuitenkaan mitään merkitystä ilman havaitsijaa. Se olisi luonteeltaan tyhjä. Niin kuin joku tällä palstalla joskus sanoikin, niin mieli tavallaan heijastaa muodot, äänet ja värit, joista meidän kutsumamme todellisuus rakentuu.
Jos olet eri mieltä, niin kiinnostaisi tietää, että missä mielessä universumi olisi olemassa ilman havaitsijaa?
Todellisuus on periaatteessa olemassa ainoastaan suhteessa mieleen ja mieli suhteessa todellisuuteen.

E:

"Ilman havaitsijaa meillä on kuollut maaimankaikkeus, joka ei kehity ajan
mittaan. -- Olemme yhdessä, maailmankaikkeus ja me. Sillä hetkellä kun sanot, että maailmankaikkeus on olemassa ilman havaitsijoita, en näe siinä mitään järkeä. En voi kuvitella johdonmukaista kaiken teoriaa, joka ei välitä tietoisuudesta. -- havaitsijoiden puutteessa maailmankaikkeus on kuollut"

- Andrei Linde

Kommentit (10)

Vierailija

universumi on olemassa ilman meitäkin. Me olemme vain havaitsemattoman olematon osa sitä.

Ihmiskunta on havainnut paljon uutta universumista,
enkä usko kaikkea vielä havaitun,
joten tietoisuutemme todellisuudesta laajentuu.

Tuo tietoisuuden laajentuminen vaatii vain uskoa tietoon,
sillä niin vähän voimme havaita omilla aisteillamme.

Universumia ei ole olemassa ilman tietouskoa.

Vierailija

Hesen peruskysymys kuuluu oikeastaan filosofian puolelle. Sen vuoksi voimme tarkastella sitä myös muutenkin, kuin universumin kannalta. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa puu ja sen kaatuminen.
Puun kaatuminen on arvoituksellinen tapahtuma, jossa puu kaatuu - vai kaatuuko se? Jos ja kun puu kaatuu, se kaatuu yleensä metsässä. Mutta kaatuuko se todella vai kaatuuko se vain silloin, kun joku näkee kyseisen tapahtuman (kaatumisen)? Ei ole nimittäin mitään todisteita siitä, että puu todella kaatuisi silloin, kun kukaan ei sitä ole näkemässä.
Kuvitellaanpa tilanne: On synkkä ja myrskyinen yö. Ihmiset ja eläimet ovat nukkumassa. Yhtäkkiä puu ei enää jaksakaan pysyä pystyssä. Sen olisi vain mukavampi maata maassa. Mutta miten se päätyy vaaka-asentoon? Nopein tapa päätyä makuulle on tietenkin mennä suoraan makuulle, lman kaatumista, kun kukaan ei ole näkemässäkään. Varsinaisella kaatumisellahan ei ole tällöin mitään merkitystä. Puu voi siis mennä suoraan pitkin pituuttaan maahan, silmänräpäyksessä, kaatumatta.
Tilanne on aivan toinen, kun joku on näkemässä tätä luonnon näytelmää. Tottakai puun pitää tällöin kaatua, jotta katselija ehtisi tehdä tarvittavat havainnot ja vaikkapa väistää, jos on jäämässä kaatuvan puun alle.

Vierailija
Tarkkailija
Hesen peruskysymys kuuluu oikeastaan filosofian puolelle. Sen vuoksi voimme tarkastella sitä myös muutenkin, kuin universumin kannalta. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa puu ja sen kaatuminen.
Puun kaatuminen on arvoituksellinen tapahtuma, jossa puu kaatuu - vai kaatuuko se? Jos ja kun puu kaatuu, se kaatuu yleensä metsässä. Mutta kaatuuko se todella vai kaatuuko se vain silloin, kun joku näkee kyseisen tapahtuman (kaatumisen)? Ei ole nimittäin mitään todisteita siitä, että puu todella kaatuisi silloin, kun kukaan ei sitä ole näkemässä.
Kuvitellaanpa tilanne: On synkkä ja myrskyinen yö. Ihmiset ja eläimet ovat nukkumassa. Yhtäkkiä puu ei enää jaksakaan pysyä pystyssä. Sen olisi vain mukavampi maata maassa. Mutta miten se päätyy vaaka-asentoon? Nopein tapa päätyä makuulle on tietenkin mennä suoraan makuulle, lman kaatumista, kun kukaan ei ole näkemässäkään. Varsinaisella kaatumisellahan ei ole tällöin mitään merkitystä. Puu voi siis mennä suoraan pitkin pituuttaan maahan, silmänräpäyksessä, kaatumatta.
Tilanne on aivan toinen, kun joku on näkemässä tätä luonnon näytelmää. Tottakai puun pitää tällöin kaatua, jotta katselija ehtisi tehdä tarvittavat havainnot ja vaikkapa väistää, jos on jäämässä kaatuvan puun alle.

Totta, ensin pitää vain sopia, mitä kaatumisella ymmärrämme (ehkä redusoimista matematiikkaan ei voi välttää), siihen liittyy antropomorfinen eli ihmislähtöinen elementti siltä osin, että emme voi murtautua maailmaan, jossa olisi kaatumista ilman kaatumista, tai kuulla puun mielipidettä. Olemme siis jo heti alkuun sen järjestelmän vankeja, joissa "kaatuminen" tarkoittaa jotain tiettyä. Luonnossa itsessään ei ole ilmiötä kaatuminen, vaan se on käsitteemme, ekonominen tapa siirtää eteenpäin jotain tietoa, joka kuitenkin sisällöltään laimenee sillä samalla hetkellä, jos se ei perustu välittömään havaintoon, valitettavasti. Siitä tulee vaihdon väline. Monet kokemukset latistuvat juuri tällä tavoin, mistä hintana asian vääristyminen. Olemme jo suljetut tiettyyn "putkeen". Heidegger ilmaisee asian:

"Ein 'ist' ergibt sich wo das Wort zerbricht."

"An 'is' arises where the word breaks up."

Toinen ongelma on tietysti kaatumisen kuvaaminen, koska näemme vain yhden näkökulman siitä, ja tulkintamme voi olla vääräkin. Projisoimme siis omia subjektiivisia, (lähi)yhteisössä sovittuja sääntöjämme johonkin tapahtumaan... Tosiasiassa tällainen tapahtuman leikkaaminen on kuitenkin aika keinotekoista, koska on täysin sopimuksen mukaista myös, milloin kaatuminen alkoi. Alkoiko kaatuminen maan syntyhetkellä, vai pystyikö puu itse vaikuttamaan asiaan, vai myrskypilvistä Atlantilla... On mahdoton osoittaa kausaaliketjussa sitä yhtä hetkeä.

Tässä huomataan, miten kovin rajallista havaittu tietomme on ennen kaikkea empiriassa. Aina kun teemme arvostelman, sitoudumme johonkin metafysiikkaan, ja joudumme sulkea muun pois.

Vierailija

Aika merkillisiä huputteluja täällä nykyään: Havaitsijan ja maailmankaikkeuden suhde! Huh... Huh...

Havaitseeko maailmankaikkeus yksittäisen lihaklöntin? Sehän on osa sitä?

Maailmankaikkeus on luotu havaitsijaa varten, ja näin ollen koko maailmankaikkeutta ei olisi ilman havaitsijaa! Tämä on VARMA asia!

Vierailija
Agison
Maailmankaikkeus on luotu havaitsijaa varten, ja näin ollen koko maailmankaikkeutta ei olisi ilman havaitsijaa! Tämä on VARMA asia!

Onko se yhtä varmaa kuin vetten päällä kävely, vai yhtä varmaa kuin 6000 vuoden ikäinen maapallo? Vai kenties yhtä varmaa kuin abduktiot?

Havainnon tekeminen vaikuttaa havainnoitavaan ilmiöön. Näin kvanttifysiikassa. Voidaan päätellä että universumi ilman havainnoijaa on hivenen erilainen universumi kuin havainnoijan kanssa.

Vierailija
Agison
Maailmankaikkeus on luotu havaitsijaa varten, ja näin ollen koko maailmankaikkeutta ei olisi ilman havaitsijaa! Tämä on VARMA asia!

Onko se yhtä varmaa kuin vetten päällä kävely, vai yhtä varmaa kuin 6000 vuoden ikäinen maapallo? Vai kenties yhtä varmaa kuin abduktiot?

Havainnon tekeminen vaikuttaa havainnoitavaan ilmiöön. Näin kvanttifysiikassa. Voidaan päätellä että universumi ilman havainnoijaa on hivenen erilainen universumi kuin havainnoijan kanssa.

Vierailija

Kvanttifysiikan standarditulkinnan mukaanhan ainoastaan havaittu ilmiö on olemassa. Eikö jo tästä seuraa pakostikin se johtopäätös, että havaitsijian rooli on melko merkittävä.

Vierailija

"Tuo tietoisuuden laajentuminen vaatii vain uskoa tietoon,
sillä niin vähän voimme havaita omilla aisteillamme."
Mihin tietoon?

Johonkin uskomisessa on aina kyseessä siitä, että ajatellaan asiantilan x olevan tosi, ja vastaavasti vaihtoehtoisten tilojen olevan epätosia. Tämähän sotii tavallaan tietoisuuden laajentumisen periaatetta vastaan, kun "informaation" määrä vähenee. Kielletään kategorisesti mahdollisuus että asia ei välttämättä olekaan niin, kuin miltä se näyttää.

Parempi tapa tietoisuuden laajentamiseen on psykedeeliset aineet, jotka mahdollistavat esim informaation käsittelyn ilman opittua kulttuuriperäistä interferenssiä, "puhtaan" fenomenaalisen kokemuksen ilman egon vaikutusta yms...

Vierailija

Havaitsijaa, ja havaittavaa, ei voi eroittaa toisistaan, havaitsija ja havaittava on sama asia.
Vain kokemus erottaa, kokija olettaa olevansa tapahtumista erillinen, mutta kysymys on vain muistamisesta, ja vertaamisesta. Mennyttä verrataan nykyiseen, havaitsija on menneisyys, entinen joka olettaa olevansa jotain erillistä.

Kaikki on samaa energian liikettä, tuosta liikkeestä erillistä tarkkailijaa ei ole.

Eri ihmisillä on tietenkin erilainen kokemus, se on sitä erillisyyttä.

Uusimmat

Suosituimmat