Ahdistuneisuus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minulla on tässä viime helmikuusta saakka ollut pelkoja, jotka minä olen tässä nyt viime aikoina luokitellut ehkäpä luulotaudiksi.

Eli, helmikuun lopussa sairastuin sellaiseen tautiin, että korvan tasapainoelimen väliin jää ilmaa. Se tietysti haittoi tasapainoa, mutta sain lääkkeet siihen ja se parani. Oli kuitenkin pieni hetki tämän jälkeen, että kaikki oli "muka" hyvin, mutta sitten aloin pelkäämään. Huimaus, väsymys ja epätodellisuuden tunne palasivat + eräänä yönä kun olin menossa nukkumaan, niin aloin vapisemaan. Se vapiseminen yltyi (ja siihen kuului tietysti myös vahva epätodellisuuden tuntu, huimaus, sydämen nopea tykytys, vahva kuoleman pelko jne.) minuuteissa aika kovaksi, mutta leppyi heti kun sain rauhotettua itseni olematta ajattelematta niitä kamaluuksia, mitä pääni sisällä silloin liikkui.

Sitten, tuosta eteenpäin aloin pelkäämään kuolemaa ja huimaus, epätodellisuuden tunne ja kauhea väsymys palasivat + kamalan kauhea ahdistuminen. Tämä voi ehkä johtua stressistä tai jostain, mutta vihasin tuota aikaa koko sydämestäni. Toki minulla on vieläkin ahdistunut ja epätodellisen tuntuinen olo, mutta...

No, aloin syömään vitamiinejä, koska luulin että minulla oli jtn. vitamiinin puutetta (ja niin varmasti myös oli). Oloni kohentui hiukan ja aloin uskomaan, etten olisikaan sairastunut mihinkään vakavaan tautiin (esim. syöpään, diabetekseen jne.). Toki minulla väsymystä on esiintynyt koko elämäni aikana, mutta lieventyihän se edes hiukan. Mutta ahdistuneisuuden ja epätodellisuuden tunne eivät oikein lähteneet...

En muutenkaan hirveän sosiaalinen ihminen ole - ehkä oikeastaan melko vetäytynyt - mutaa voisiko tämä olla jotain masennusta? Voisiko tämä masennus, kuoleman pelko, ahdistuneisuus, epätodellinen tunne ja väsymys johtua sitten siitä, että minua kiusataan?

Kävin myös tässä viikko sitten lääkärillä veritesteissä. Siellä katsottiin oliko minulla diabetes, anemia tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Mitään noista minulla ei ollut, olin terve kuin pukki. Oloni hieman koheni tuon jälkeen, mutta kun kouluviikko jälleen alkoi, niin aloin heti tuntemaan itseni ahdistuneeksi.

Pelkään, että olisin sekoamassa nyt? Onko kenelläkään muulla ollut samanlaista tunnetta, että tämän kaiken paskuuden keskellä meinaa seota? Kaikki tämä tapahtuu pääni sisällä, mutta tuntuu, että en enää jaksaisi...

Onko masennus tosiaankin tällaista? Kuuluuko todelliseen luulotautiin tällainen? Kertokaa, jos teillä on tapahtunut samanlaisia asioita elämän aikana, jotka vaikuttavat melko samanlaisilta kuin minun...?

Haluaisin myös päästä eroon paniikkikohtauksista...

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Vähän vastaavaa oli minullakin. Tosin asiaan vaikutti seurustelusuhde pettävän naisen kanssa, josta todennäköisesti kaikki luulotaudit ja masentuneisuus aiheutuikin. Se on ohi ollut jo puoli vuotta, aloitin urheilun ja muutenkin terveellisemmän elämän. Tuo kannattaa jos on yhtään vastaavaa. Helpottaa kummasti =)

Vierailija

Joskus olen ahdistuneispäissäni itkeny sydänraastava kipu koko kehossa. Varsinkin rinnassa. Silloin saa edes hengitettyä kunnolla. Parikin kertaa.. Ohi meni. Käy päälääkärillä jos se auttaisi. Ite en käyny. Tosiaan terveet elämäntavat auttavat. Harrastukset, kaverit ja ah tuo niin ihana kevätaurinko.

Vierailija

Olisikohan siitä apua, jos tutkisit eksistentialistien oppeja. Hehän pitävät ahdistusta luonnollisena. Ahdistus johtuu siitä, että ihminen on syyttä suottaan voimatta itse asiaan vaikuttaa putkahtanut sattumanvaraiseen ja uhkaavantuntuiseen maailmaan.

Vierailija

Minulla on nyt paraaikaa masennusta. Juuri eilen illalla *itutti niin, että tuntui melkein pää halkeavan. Nyt taas vähän helpottaa, mutta mahdollisesti pahenee päivän edetessä. Niin tosiaan olen koko pienen elämäni ajan harrastanut liikuntaa ja syönyt suhteellisen terveellisesti+omega3, mutta jotenkin se ei kuitenkaan tunnu aina riittävän. Apua liikunnasta kuitenkin on...jonkin verran.

Vanhemmat ovat suositelleet masennuslääkkeiden käyttöä, ja vaikka en ole ikinä pitänyt "mömmöjen" vetämisestä, niin olen alkanut hieman jo kallistua siihen suuntaan kun ei ilmeisesti muukaan auta.

Tässä lienee osansa myös opintostressillä. Onneksi pääsee kohta kesäksi töihin taas.

Tosiaan siskoni kärsii ajoittaisista paniikkikohtauksista, mutta on onnistunut pitämään sairauden melko hyvin hallinnassa lääkkeiden ja parisuhteensa avulla.

Aika moni varmaan taas lukiessaan tätä tuhahtelee ja miettii, että kyllä nykyajan nuoret on niiiin hemmoteltua pullamössöjä. Ennen vanhaan sukupolvet oli täyttä niiiin "täyttä terästä".
Pah! Toivotan näille kapean näkökulman omaaville tolloille tunnollisen HV-toivotuksen.

Vierailija
En muutenkaan hirveän sosiaalinen ihminen ole - ehkä oikeastaan melko vetäytynyt - mutaa voisiko tämä olla jotain masennusta? Voisiko tämä masennus, kuoleman pelko, ahdistuneisuus, epätodellinen tunne ja väsymys johtua sitten siitä, että minua kiusataan?

"Paniikkihäiriö on psykiatrinen ongelma, jota potee muutama prosentti suomalaisista. Se kuuluu ahdistuneisuushäiriöihin. Paniikkihäiriön oireita ovat usein ilman erityistä syytä ilmenevät toistuvat paniikkikohtaukset ja voimakas pelkotila. Kohtaus voi liittyä myös johonkin pelottavana tai ahdistavana koettuun sosiaaliseen tilanteeseen. Sairaus on yleisin nuorilla aikuisilla, ja siihen liittyy usein muitakin psykiatrisia ongelmia kuten masennusta ja ahdistuneisuutta. Myös psykoaktiivisten huumeiden käyttö voi aiheuttaa tämänkaltaisia häiriöitä. Paniikkihäiriöön liittyy usein julkisten paikkojen pelkoa."

Suosittelen ihan reilua lääkärillä käyntiä, tai psykiatrin.

Vierailija

Aloittaja:
Sinulla on tyypillinen ahdistusneuroosi ja paniikkikohtauksia. Siihen on lääkkeitäkin mutta väärintulkittuna voit saada päihdeongelmaisen diagnoosinkin. Asiaa ei tunneta eikä tunnisteta aina lääkäripiireissäkään.

Kun ahdistus iskee, ota Kamomillaa ja mene rauhalliseen, hämärään huoneeseen, jossa rentoudut vaikka kuunnellen rauhallista musiikkia. Älä koeta taistella ahdistusta vastaan, koska se vain voimistuu. Sen hyökyt vaimenevat hiljalleen ja unen jälkeen olet vahvempi kohtaamaan sen.

Harrasta liikuntaa. Se parantaa mielialaa selvästi. Pidä päiväkirjaa siitä mitä teet ja mietisket. Asioiden jäsentely auttaa. Hyvä viihdekirjakin auttaa. Viipyile mukavien ihmisten seurassa aina kun voit. Lemmikkikin auttaisi mutta se vaatii paneutumista ja vastuuta hyvin paljon.

Elämämässäsi on jokin ahdistava asia, jota et ehkä tunnista, mutta se on todennäköisesti se mitä mietiskelet usein.

Vierailija
Harrasta liikuntaa. Se parantaa mielialaa selvästi.

Tämä on sataprosenttinen neuvo. Liikunnaksi riittää pitkä kävelylenkkikin, jonka aikana voi purkaa alitajunassa piileviä pelkoja ja agressioita. Silloin kun liikkumaan lähtö tuntuu vastenmieliseltä, juuri silloin pitää pakottaa itsensä liikkeelle. Askel kerrallaan ja ajatella, että se ja seuraava askel ovat tärkein asia maailmassa. Kun saat suunnitelemasi lenkin tehtyä on olo parempi.

Vierailija
Anonym
Minulla on tässä viime helmikuusta saakka ollut pelkoja, jotka minä olen tässä nyt viime aikoina luokitellut ehkäpä luulotaudiksi.

Eli, helmikuun lopussa sairastuin sellaiseen tautiin, että korvan tasapainoelimen väliin jää ilmaa. Se tietysti haittoi tasapainoa, mutta sain lääkkeet siihen ja se parani. Oli kuitenkin pieni hetki tämän jälkeen, että kaikki oli "muka" hyvin, mutta sitten aloin pelkäämään. Huimaus, väsymys ja epätodellisuuden tunne palasivat + eräänä yönä kun olin menossa nukkumaan, niin aloin vapisemaan. Se vapiseminen yltyi (ja siihen kuului tietysti myös vahva epätodellisuuden tuntu, huimaus, sydämen nopea tykytys, vahva kuoleman pelko jne.) minuuteissa aika kovaksi, mutta leppyi heti kun sain rauhotettua itseni olematta ajattelematta niitä kamaluuksia, mitä pääni sisällä silloin liikkui.

Sitten, tuosta eteenpäin aloin pelkäämään kuolemaa ja huimaus, epätodellisuuden tunne ja kauhea väsymys palasivat + kamalan kauhea ahdistuminen. Tämä voi ehkä johtua stressistä tai jostain, mutta vihasin tuota aikaa koko sydämestäni. Toki minulla on vieläkin ahdistunut ja epätodellisen tuntuinen olo, mutta...

No, aloin syömään vitamiinejä, koska luulin että minulla oli jtn. vitamiinin puutetta (ja niin varmasti myös oli). Oloni kohentui hiukan ja aloin uskomaan, etten olisikaan sairastunut mihinkään vakavaan tautiin (esim. syöpään, diabetekseen jne.). Toki minulla väsymystä on esiintynyt koko elämäni aikana, mutta lieventyihän se edes hiukan. Mutta ahdistuneisuuden ja epätodellisuuden tunne eivät oikein lähteneet...

En muutenkaan hirveän sosiaalinen ihminen ole - ehkä oikeastaan melko vetäytynyt - mutaa voisiko tämä olla jotain masennusta? Voisiko tämä masennus, kuoleman pelko, ahdistuneisuus, epätodellinen tunne ja väsymys johtua sitten siitä, että minua kiusataan?

Kävin myös tässä viikko sitten lääkärillä veritesteissä. Siellä katsottiin oliko minulla diabetes, anemia tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Mitään noista minulla ei ollut, olin terve kuin pukki. Oloni hieman koheni tuon jälkeen, mutta kun kouluviikko jälleen alkoi, niin aloin heti tuntemaan itseni ahdistuneeksi.

Pelkään, että olisin sekoamassa nyt? Onko kenelläkään muulla ollut samanlaista tunnetta, että tämän kaiken paskuuden keskellä meinaa seota? Kaikki tämä tapahtuu pääni sisällä, mutta tuntuu, että en enää jaksaisi...

Onko masennus tosiaankin tällaista? Kuuluuko todelliseen luulotautiin tällainen? Kertokaa, jos teillä on tapahtunut samanlaisia asioita elämän aikana, jotka vaikuttavat melko samanlaisilta kuin minun...?

Haluaisin myös päästä eroon paniikkikohtauksista...

Katso googlella paniikkihäiriö, hypokondria ja tryptamiini.
Kerroit että varmasti olikin vitamiinien puutosta, mm. joidenkin B-vitamiinien ja aminohappo tryptofaanin puutos aiheuttaa masennusta.
Tryptofaanista syntyy elimistössä mm. serotoniinia, em. aminohappoa saa proteiinipitoisista sapuskoista.
Vaivoihin auttaa terapia/sen tiedostaminen ettei ole mitään hätää, tarvittaessa joudut syömään lääkkeitä.
Hoida ruokavalio kuntoon ensin ja mene terveyskeskukseen jos vaivat jatkuvat.
Lääkärit kyllä tietävät mitä on kysymys, siltikin vaikka joku täällä välillä kertoo etteivät lääkärit tiedä mistään mitään, kyllä se näillä tiedoilla paniikkihäiriöltä vaikuttaa.

Vierailija

Psyykkiset ongelmat ovat lääkäreillekkin ongelmallisia tai hyvä hyödyntämiskohde. Ne ovat usein tuulkinnanvaraisina haastavoa ja mahdollisuuksia tarjoavia. Laseboa voidaan tarjota tai riskitöntä lääkettä turhaan, jotta tyynnytetään potilasta.
Sitten on lääkärijoukko jolle ruikuttajat ovat tyhjänpäiväisiä järjestelmän kuormittajia joihin tehoaa kovat ja karkeat otteet. Tuttu virkamies kunnan toisella sektorilla voi järjestää sopivaa ohjelmaa hieman vihjaisten potilaasta.
Ahdistusneurooseista kärsiville tämä on myrkkyä, mutta järjestelmä toimii.

Vierailija

Tämä kuulostaa ehkä vähän tyhmältä, mutta minun paniikkihäiriöt (ja ne eivät olleet mitään olemattomia) loppuivat kun lopetin kahvinjuonnin.

Ehkä joillakin on kofeiinin ja muiden piristävien aineiden suhteen erikoista yliherkkyyttä.

Vierailija
mvd
Tämä kuulostaa ehkä vähän tyhmältä, mutta minun paniikkihäiriöt (ja ne eivät olleet mitään olemattomia) loppuivat kun lopetin kahvinjuonnin.

Ehkä joillakin on kofeiinin ja muiden piristävien aineiden suhteen erikoista yliherkkyyttä.

Kuinka paljon joit kahvia?
Jos sitä juo liikaa, tulee varmasti aika erikoisia tuntemuksia, mitkä saattavat laukaista paniikkikohtauksen.

Vierailija

Hmm, välillä tämä ahdistuneisuus (johon kuuluvat oireet ovat: väsymys, välillä huimaus, pelko, epätodellisuuden tunne jne.) loppuu. Esimerkiksi viime lauantai oli ihan siedettävä päivä, jaksoin käydä kaverin kanssa kaupassa ja oli melko lailla normaalin oloinen olotila. Eilen sitten kun jatkuvasti mieleen tuli seuraava koulupäivä, niin alkoi ahdistaa.

Tänään oli tarkoitus mennä kouluun, mutta ei vain pystynyt. Pelkäsin sitä, että alkaisin hyperventiloimaan jossain, tai pyörtyisin kesken pyörämatkan. Ja muutenkin ilmapiiri koulussa on mitä on...

Voiko ahdistuneisuus siis aiheuttaa huimausta ja väsymystä?

Vierailija
Anonym

Voiko ahdistuneisuus siis aiheuttaa huimausta ja väsymystä?

Niin tai sama ongelma, joka aiheuttaa ahdistuneisuutta voi aiheuttaa myös väsymystä ja muutakin.

Vierailija
Anonym
Hmm, välillä tämä ahdistuneisuus (johon kuuluvat oireet ovat: väsymys, välillä huimaus, pelko, epätodellisuuden tunne jne.) loppuu. Esimerkiksi viime lauantai oli ihan siedettävä päivä, jaksoin käydä kaverin kanssa kaupassa ja oli melko lailla normaalin oloinen olotila. Eilen sitten kun jatkuvasti mieleen tuli seuraava koulupäivä, niin alkoi ahdistaa.

Tänään oli tarkoitus mennä kouluun, mutta ei vain pystynyt. Pelkäsin sitä, että alkaisin hyperventiloimaan jossain, tai pyörtyisin kesken pyörämatkan. Ja muutenkin ilmapiiri koulussa on mitä on...

Voiko ahdistuneisuus siis aiheuttaa huimausta ja väsymystä?

Ei kannata hyperventiloida, voi lähteä taju.
Jotkut saattavat syödä esim. asetyylisalisyylihappovalmisteita kuviteltuihin vaivoihin, joiden yliannostus aiheuttaa tiheän hengityksen ja veren ph:n laskun.
Monet hukkuvat hukkuvat siksi koska taju lähtee kun hengittää liikaa.
Hengitä paperi- tai muovipussiin jos tarvii.
Kannattaa mennä lääkäriin, saat ainakin lomaa koulusta.

Vierailija

Onko kellään tietoa, onko näillä L-teaniinijutuilla vaikutusta. Siis tämä esim. vihreästä teestä saatava ja on semmoisia kapseleitakin luontaistuotekaupoissa jne. Itse kokeilin noita ostaa, mutta en ainakaan kovin suurta vaikutusta ole havainnut. Voi olla, että jonkun verran auttoi, mutta oliko sitten vain semmoista plasebo -vaikutusta. Pitäisi siis auttaa stressaajia ja jännittäjiä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat